Suomen Vastarintaliikkeen aktiivi on edelleen vangittuna Asema-aukion tapahtumien vuoksi, vaikka mitään todellista näyttöä juutalaisvastaisen sekakäyttäjä Jimi Karttusen kuolemalla ja Jesse Torniaisen antaman kurinpalautuksen välillä ei ole tuotu esiin. Ruuminavaus lienee tehty jo aikoja sitten, mutta vieläkään siitä ei ole tihkunut mitään tietoja, luultavasti siksi, että se todistaisi Torniaisen syyttömyyden kuolemantuottamukseen. Ilta-Sanomien tietojen mukaan ruumiinavauspöytäkirja julkistetaan vasta oikeudenkäynnissä, joka pidettäneen joulukuussa. Koko tämän ajan Torniaista pidetään tutkintavankeudessa, vaikka todellinen näyttö puuttuu. Kaikkien kansallismielisten kannalta ikävintä tässä on se, että joulukuuhun mennessä yhdistyslakia ehditään tulkita niin, että Vastarintaliikkeen kaltainen järjestö kielletään, vaikka myöhemmin osoittautuisikin, että sen jäsen ei ole osallinen kuolemantuottamukseen. Ja tämän tekee meille ”oikeistolainen” kosher-konservatiivinen hallitus, joka on tässä asiassa täysin punavihreän opposition ohjauksessa.
Korruptoituneen valtamedian hellittämättömästä propagandasta ja poliitikkojen käynnistämistä vainoharhaisista noitavainoista huolimatta radikaalit nationalistit ja lojaalit patriootit eivät ole jättäneet kaveria, vaan Torniaisen tueksi polkaistiin nopeasti Helsinkiin tukikonsertti, jossa esiintyi liuta maamme johtavia RAC ja black metal yhtyeitä.
Paikalle oli saapunut ilahduttavan runsaasti väkeä, vaikka aikainen perjantai-ilta verotti varmuudella potentiaalisten tulijoiden määrää. Yleisö oli hyvä sekoitus uutta verta ja vanhempaa, jo 1980-luvulla vaikuttaneita aatteen veteraaneja. Muutenkin väki koostui hyvin erilaisesta porukasta; oli skinheadeja, rokkareita, psychobillyjä, black metallisteja, punkkareita, futis-casualeja, nuoria pitkähiuksisia naisia trendikkäissä pilottitakeissaan sekä ihan tavallisia perus-penoja ja –pirkkoja. Pitkälti toista sataa henkeä muodosti hyvin monimuotoisen yleisön.
Alkuillan ensimmäisenä esiintyjänä oli Liittoneuvosto. Suomalaisessa kansallismielisessä musiikissa on aina ollut mukana jonkinlaista hurttia huumoria. Mistreat versioimassa Moog Konttisen kappaleita tai kulttimainetta nauttinut Nauravat Natsit projekti. Vaikka monen bändin sisältö saa karskien sanankäänteidensä vuoksi aikaan tahattomia virnistyksiä, Liittoneuvosto on poikkeuksellinen projekti Suomessa. Se ei lähesty aihetta jyrkällä ryppyotsaisuudella, vaan terävällä huumorilla. Esimerkiksi Saksassa ei ole mitenkään erikoista törmätä rempseisiin lauluihin ja levynkansikuvituksiin joissa yhdistyy niin asenne kuin huumori. Moni voi ihmetellä miten pitäisi suhtautua Disneyn animaation näköisiin kansiin ja pelimannimusiikkiin jonka päälle öristään karkeuksia. Se on makukysymys.
Liittoneuvoston lähestymistapa oli ottaa haltuun Leevi & The Leavingsin ynnä muiden lainakappaleita ja kirjoittaa niihin uudet sanat, joissa vilahtelee monia Suomalaisen alakulttuurin hahmoja kuten Väinö Kuisma ja Pekka Siitoin. Muotitietoinen muuntautui kappaleeksi Rotutietoinen jne. On selvää että osalle vanhan skenen eksentrikot on vaikea asia käsitellä. Eikä asiaa helpota susinaamiossa esiintyvä, lavalla akustisen kitaran kanssa ilakoiva esiintyjä. Liittoneuvoston ehdoton vahvuus on sen hauskuus, joka varmasti murtaa skeptisemmänkin poliittisen soturin kovan kuoren terävyydellään. Kyse ei ole vahingoniloisesta ilkkumisesta, vaan muistaa että moni johtaja tai sellaiseksi pyrkinyt taho ei saavuttanut ihmisten kiinnostusta vain kuivan teoreettisen tietonsa tai järkähtämättömän ideologisen elämänasenteen kautta, vaan olemalla eläviä persoonallisuuksia. Hyvinkin hauskoista tarinoista tai lentävistä lauseista ei tarvitse ottaa painolastia nykyiselle poliittiselle liikehdinnälle, päin vastoin. Ilmiöiden hauskuuden huomaaminen on hyvin vapauttava prosessi monenlaisista vastapuolen ilkkumisyrityksistä. Miksi kukaan haluaisi esittää äärimmäistä vakavuutta, jos huumorin keinoin saavutetaan paljon sellaista mihin ei ryppyotsaisuudella pysty? Moni varmasti ymmärsi tämän ja Liittoneuvosto sai lietsottua salin raikuvaan yhteislauluun edesmenneen “valtakunnanjohtajan” kunniaksi. Mies jonka merkitys on hyvin ristiriitainen, mutta modernissa Suomessa liki popkulttuuri-ikonin muotoon noussut hahmo.
Illan odotetuin vieras Mistreat päätti yllättäen soittaa jo toisena, mikä sai bileet toden teolla käyntiin. Tuttuun tapaansa bändi teki soundcheckin huolella, jonka ansiosta soundi oli kirkas ja volyymit kaakossa. Setti alkoi perinteeksi muodostuneella tavalla kun ikiklassikko ”Finland skinheads” alkoi kaikua ämyreistä. Samalla Mistreatin vokalisti-kitaristi Muke muisti alkuviikolla menehtynyttä kotkalaislähtöistä skinheadia ja tatuointitaiteilija Kapaa, joka vaikutti liikkeessä jo 1980-luvulla. Keikan alkupuolella yleisö vielä seisoskeli lavan edessä, mutta kun bändin hittiputki lähti käyntiin kappaleesta ”Hang the Nigger”, pitti alkoi täyttyä vellovasta yleisömerestä. Yleisö lauloi mukana kaikki tutut rallit, mikä kertoo omalla tavallaan sen, miksi yhtye on klassikko ja kansainvälisesti arvostettu RAC-ryhmä. Takuuvarmaa hittipotpuria rikastutti muutamat coverit kuten setin loppupuolella vedetty Blitzin ”Someone’s gonna die”. Lisää vaihtelua toi viimeisinä esitetyt kappaleet ”Smugut” ja ”Tänä yönä”, jotka Muke soitti puoliakustisesti ilman särkijää. Keikka todisti jälleen kerran, että Mistreatin kone on edelleen hyvässä öljyssä eikä näkyvissä ole mitään merkkejä hyytymisestä.
Tunnelma pysyi edelleen korkealla, kun lavalle astui kovassa keikkaputkessa oleva Marder. Bändin livesoundi alkaa tätä nykyä olla melko metallinen, vaikka asenteeltaan yhtye on edelleen hatecore. Lisäväriä kokoonpanoon toi Goatmoonin primus motor BlackGoat, jonka vimmaista rumpalin työskentelyä oli ilo seurata. Avausbiisinä Marder veti Iron Crossin lainan ”Crusified”, jota seurasi ”Anti-you Assault crew”, joka olikin harvoja bändin ensimmäiseltä levyltä soitettuja biisejä. Keikkasetti koostui pääasiassa ennen julkaisemattomista kappaleista, joilla kaikilla ei ole vielä edes nimeä. Uusista nimetyistä kappaleista soitettiin ainakin ”Anticrist”, ”In the moonlight” ja ”Unabomber” (Mudoven cover?). Bändin esiintyminen oli vakuuttavaa ja laulaja Aleksin intensiivinen asenne kohdallaan. Marder jaksoi myös muistuttaa Torniaisen tilanteesta, joka saikin yleisössä raikuvat suosionosoitukset.
Marderin kovan paahtamisen jälkeen oli aika hieman rauhoittua, sillä Vapaudenristi esiintyi tällä kertaa akustisena duona. Vapaudenristin materiaali on teksteiltään niin väkevää tavaraa, että sen esittäminen toimi uskomattoman hyvin myös akustisena. Ian Stuartin & Stiggerin jalanjäljissä oltiin muutoinkin, sillä kaksikko esitti keikan puolivälissä Ian Stuartin ensimmäiseltä soololevyltä tutun Triumph of the Will, suomeksi ”Tahdon voitto”. Kompakti livepaketti oli rakennettu tunnetuimpien kappaleiden varaan ja yleisöä huudatettiinkin reippaasti kappaleilla ”Tuomittu vihaamaan”, ”Maa ja veri”, ”Soihdut” ja ”Muutoksen tuulet”. Virolaisen laulavan vallankumouksen henkeen päästiin esityksessä ”Ei maata ilman kansaa”, jota lauloi yhtään liiottelematta koko yleisö. Rivakasti vedetyn keikan päätti Pagan Skullin kimppa-ep:ltä soitettu ”Taistelusta taisteluun”. Vapaudenristin akustinen versio oli menestys, ja sitä olisi hieno kuulla jatkossa jossain pienessä ja intiimissä pubiympäristössä.
Katujen ääni sai oman vuoronsa kun lavan valtasi perinteistä nationalistista Oi-musiikkia esittävä helsinkiläinen Civic Duty. Bändi ei turhaan hienostullut, sillä nyt oltiin perusasioiden äärellä. Tympeän vihaista aggro-Oi:ta takoneen Civic Dutyn esitys oli hieno tribuutti liikkeen juurille, sillä kappaleet puhuvat omasta puolestaan: ”Way of life”, ”Nationalist Rock'n'Roll resistance”, ”Working class man”, ”Junkie”, ”Skinhead” (Condemned 84 -cover), ”FTW” ja ”Murder squad” (Blue Eyed Devils -cover). Lainabiisien lisäksi Civic Dutylla alkaa olla sen verran omaa materiaalia kasassa, että olisi jo korkea aikaa saada kuulla bändiä myös levyltä. Livenä bändi on jo osoittanut toimivuutensa.
Suomen maineikkaimpiin Black Metal bändeihin lukeutuva Goatmoon on soittanut niin isoimmilla metal festivaaleilla kuin pienemmissä poliittisesti värittyneissä tilaisuuksissa. Bändi on usein kieltänyt olevansa varsinaisesti poliittinen, joka on helppo todeta lukemalla bändin tekstejä. Sen sijaan kukaan ei voi kieltää Black Metallin metapoliittista tasoa, joka Goatmoonin kaltaisissa tapauksissa nousee esiin paremmin kuin rivibändeissä. Kyse on politiikan taustalla olevista aatevirtauksista ja asenteista. Ei ole mitään syytä tehdä Black Metal musiikkia joka ottaisi kantaa vallitsevan poliittisen tilanteen yksityiskohtiin, vaan bändit käsittelee sitä elämänasennetta ja arvopohjaa, josta politiikka lopulta syntyy. Illan teemana ollut Torniaisen tapaus on yksi malliesimerkki. Miehen rikosrekisteriä on käsitelty skandaalinkäryisissä lehtijutuissa. Niissä on järjestelmällisesti jätetty huomioimatta millä perustein teot ovat tapahtuneet. Tai yksiselitteisesti todettu olleen tekosyitä. Tosiasiassa Epun teot tiivistyy usein ”kaveria ei jätetä” mentaliteettiin. Mies ei jäänyt tilanteissa passiiviseksi sivustakatsojaksi, vaan uhan nähtyään oli aktiivisesti ratkaisemassa sitä. Mies näki että tilanne on kehittymässä, joka on muille vaaraksi ja ratkaisi sen. Tällä kertaa tilanne päättyi tavalla, joka sai puoli Suomea pillastumaan. Lopputulos olisi voinut hyvinkin olla vain pieni kuperkeikka kadulla. Tässä vaiheessa on pelkkää spekulointia mikä todellisen kuoleman aiheutti. Silti, niin vasemmalta kuin oikealta on kilpaa jeesusteltu, keräilty poliittisia irtopisteitä, sekä päästy suunnittelemaan uusia poliittisen toiminnan rajoittamiseen, sanan- ja mielipiteenvapauteen puuttuvia toimenpiteitä joilla ajatusrikolliset saataisiin kuriin. Kukaan virallisen doktriinin mukaan oikein ajatteleva hyvä ihminen, ei saa nähdä tilanteessa muita tasoja kuin ”natsimurhan”. Vaikka kyse ei ole missään vaiheessa ollut pelkästään ”potkusta”, vaan se muuntautui poliittiseksi keppihevoseksi jokaiselle innokkaalle ratsastajalle. Jotka todellisista faktoista välittämättä ratsastavat nyt vinhaa vauhtia kohti totalitaarista politiikkaa kohti. Median tekopyhyys lähentelee lopullista murtumispistettä. Kun tuli ilmi että pääkaupungissa eläkeläisen puukottanut kiihkoilija on Palefacen ja kumppaneiden kanssa videolla esiintyvä ulkomaalaistaustainen henkilö, media piti sopivan mittaisen strategisen tauon. Miehen facebook profiili saatiin siivottua pois näkyviltä ja sopivasti mm. YLE oli poistanut Areena palvelustaan materiaalin missä sama mies esiintyy. Olisihan uutisoinnissa hankalaa pedata kuvaa sattumanvaraisesta henkilöstä jos ilmenee että hän on pyörinyt monikulttuurisen propagandan mannekiininä suomen suurimmissa medioissa. Paleface deletoi sosiaalisessa mediassa esiintyneitä kiusallisia kysymyksiä pois. Muutaman päivän viive antoi aikaa valmistautua esittämään lakoninen ”järkytys” ja ”paheksunta”. Siinä missä media on kasvattanut salaliittoteorioita esimerkiksi Immosen ympärillä. Julkaisten yhtä uudestaan ja uudestaan kuvaa tilanteesta missä julkisessa tilaisuudessa on ryhmä ihmisiä. Nyt puukottajan kanssa samassa kuvassa olevat poliitikkoa ja viihdetaitelijaa käsitellään silkkihansikkain, yhteistä poliittista projektia varjellen.
Vasemmiston strategialle on ehdottoman tärkeää leimata Torniaisen tukikeikka sellaiseksi, että kansallismielisen liikehdinnän aktiivit ja keikalla olevat bändit näyttäytyy puhtaasti väkivaltaa lietsovina ja ihannoivina sekopäinä. Keikan todellinen luonne Veriyhteyskollektiivin silmissä tiivistyi illan aikana bändien puheissa tuotuun tosiasiaan: Kaveria ei jätetä. Ei, vaikka se olisi strategisesti huono PR valinta nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Ei, vaikka kieltämällä ja paheksumalla saisi kerättyä maltillisten ja sivistyneiden ihmisten hiljaista hyväksyntää. Ei, vaikka olisi miehen teon järkevyydestä olisi toista mieltä. Tai pitäisi lopputulosta ei-toivottuna.
On aivan erilainen ihmisryhmä, joka on valmis puukottamaan muita selkään välittömästi kun oma etu sitä vaatii! Illan bändit osoittivat että yleisen painostuksen ja paheksunnan edessä, on olemassa tiettyjä arvoja joista kansallismielisten ei kuulu tehdä kompromisseja. Ei etenkään tekopyhän, vihamielisen ja tarkoitushakuisen (sosiaalisen)median melskeessä! Jos joku asia on sellainen ettei sen pitäisi vaatia enempää selitystä, on perusperiaate että pulassa olevaa kaveria autetaan.
Goatmoon keikka oli puuttuvista jäsenistä huolimatta tiukkaa tasoa. Yhtye esitti kompaktin setin tutuksi tulleita kappaleita, mutta myös ensi kertaa livenä kuultua materiaalia. Goatmoon ei pitänyt puheita. Ei ottanut kantaa hallituksen politiikkaan tai mitään sellaista. Sen ei tarvitse. Kappaleet kuten Alone, kertoo yksiselitteisesti mistä on kyse. Ydinajatukseltaan Englanninkielinen kappaleen viesti on:
Sisältä tyhjiä ihmisen kuoria ympärilläni
Siksi olen yksin
Synnyin tänne syvän talven keskelle yksinäisyyteen
Olen viimeinen, kuten tämä kaunis luonnon maisema joka avautuu edessäni
kaltaisiani ei enää ole.
Isänmaatani myrkyttää loisten epäpuhtaus.
Vaikka kukaan ei olisi valmis seisomaan rinnallani,
Tulen ylpeänä vaikka yksin taistelemaan!
Teksti ja kuvat:
Veriyhteys kollektiivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti