The Last Resortin ensimmäinen Helsingin vierailu sai ennakkolippujen ostajat hämmennyksiin, kun Bar Bäkkäri ilmoitti vuoden alussa lopettavansa toimintansa helmikuussa. Samassa paikassa Baarikärpänen-nimellä maaliskuussa aloittanut ravintola päätti kuitenkin pitää edellisen ravintolan sovitut keikat, joten The Last Resortille ei tarvinnut etsiä uutta kortteeria. Sellainen olisi varmasti löytynyt helposti, sillä huhujen mukaan ennakkomyynti oli kuulemma ollut vilkasta. Brittilegendaa olikin saapunut katsomaan koko tupa täyteen, hyvä saavutus sunnuntai-illaksi mille tahansa valtavirtamusiikin ulkopuoliselle kulttibändille.
Kentin Herne Bayssä vuonna 1980 perustettu skinhead-bändi The Last Resort on The 4 Skinsin ja The Businessin ohella merkittävin Oi-bändi, varsinkin bändin debyyttialbumi A Way Of Life - Skinhead Anthems (1982) herättää karuudessaan ja tylyssä autenttisuudessaan vielä vuosien kuuntelun jälkeen syvää kunnioitusta. Nimensä samannimisestä itälontoolaisesta skinhead-kaupasta napanneen bändin ensimmäiset levytykset veivät Oi-musiikkia selvästi nationalistisempaan suuntaan, jolla on ollut osaltaan merkitystä myös RAC genren kehittymiselle. Ei ole mikään salaisuus, että bändin primus motor, tunnettu Milwallin huligaani ja niissä hommissa toisen silmänsäkin menettänyt Roi Pearce, edisti suhteillaan varhaisten RAC-bändien kuten Combat 84:n ja Brutal Attackin uraa.
Ennen pääesiintyjää soittanut Kyre & Duunarit veti monien mielestä turhan lyhyen setin, sillä harvoin keikkaileva katupunkbändi näytti olevan kovassa vedossa. Tosin Duunarien keikan aikana suurin osa yleisöstä särpi vielä ylihintaista olutta kolmen desin minituopeista. Porukan koostumus oli ennalta arvattavasti skinhead painotteista, mutta jotain The Last Resortin rajat ylittävästä kulttimaineesta kertoo se, että yleisön joukossa oli huomattava määrä metallimusiikin ystäviä, osa jopa tunnetuista bändeistä. Ikä- ja sukupuolijakauma oli myös heterogeeninen, sillä paikalla näytti olevan koko joukko 80-luvun tunnettuja skinhead-naamoja etelän suurista kaupungeista, sekä nuoria punk-tyttöjä, joista oli varmaan jännä tulla stalkkaamaan tilaisuuden natsiprosentit. Sanoisin että melko korkeat!
The Last Resort pääsi aloittamaan soittonsa kuin varkain, sillä ensitahtien soidessa narikan viereisellä baaritiskillä oli edelleen jono, johon itsekin juutuin. Saatuani kääpiötuopin käteeni menin välittömästi pelipaikalle, jossa keikka oli päässyt jo hyvään vauhtiin. Timmissä kunnossa ollut Roi huudatti asiaankuuluvasti yleisöä samalla kuin häntä nuoremmista äijistä koostunut rytmiryhmä takoi kellon tarkasti katujen biittiä yleisön tajuntaan. Uskomattoman hyvin yhteen soittaneen bändin muusikoista täytyy antaa erikoismaininta rumpalille, jonka tanakka mutta rytmisesti oivaltava mäiske toi mieleen The Sex Pistolsin Paul Cookin kannutuksen.
Keikan alkupuolella kuultiin enimmäkseen bändin viimeisimmän studio-LP:n This Is My England - Skinhead Anthems III (2013) biisejä, joista eniten liikettä punttiin sai yleisössä ”This is my England”, ”Never get a job” ja We are invincible”. Harmi vain, että sitä edeltäneeltä bändin parhaalta re-union albumilta, You’ll never take us – Skinhead Anthems II (2009), kuultiin selvästi vähemmän kappaleita.
Keikan puolivälin jälkeen siirryttiin alkuperäisen materiaalin pariin ja debyyttilevyltä saatiinkin kuulla yleisön suureksi riemuksi mm. ”Violence on our minds” ja ”King of the Jungle” ja ”Rebels with a cause”. Valitettavasti tuosta ilotulituksesta jäi uupumaan debyyttialbumin avaava Black Sabbath -pastissi ”Freedom”, vaikka sitä toivottiin lavan edustalta moneen otteeseen. Niin ikään The Resort -nimeltä julkaistulta unohdetulta aarteelta, albumilta 1989, ei kuultu mitään, vaikka itse odotin luottavaisena klassikkoa ”Horror Show”, jonka alkuperäisversiosta vuodelta 1982 vastaa The Last Resortin rauniolle perustettu The Warriors.
Luonnollisesti keikkasettiin kuului myös kappaleita Andy McCoyn (ei näkynyt yleisössä) suosikkibändi The 4-Skinsiltä, sillä Roi hoiti yhtyeen turhaan väheksytyn kakkosalbumin A Fistful Of….4Skins (1983) vokaalit. Kolmesta The 4 Skins -lainasta kovimman myllyn lavan edustalla synnytti ikivihreä ”A.C.A.B”., joka tunnetaan virkavallan vastaisena taisteluhuutona kaikkialla maailmassa, niin äärivasemmiston kuin äärioikeistonkin keskuudessa.
Suomessa aiemmin ainoastaan Tampereella vuonna 2009 esiintynyt englantilaisryhmä ei jättänyt yleisöään kylmäksi. Vajaa puolitoista tuntia soittanut elävä legenda taputettiin kertaalleen takaisin lavalle ja encorena saatiin kuulla ”Skinheads In Stapress” ja The 4 Skinsin livekilleri ”Chaos”.
Konsertti ei ollut vanhojen miesten rahastus kankealla sunnuntaiajelulla, vaan yhtye eli täysillä mukana nauttien joka hetken lavalla olostaan. Harva klassikon statuksen saanut bändi pystyy nivomaan vanhan ja uuden materiaalin sellaiseksi keitokseksi, että se maistuu yleisölle alusta loppuun. Harvinaista herkkua nykymaailmassa, siitä kiitos The Last Resortille.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti