Arvio on julkaistu aikaisemmin lehdessä Pro Patria 2(6) / 1995.
Mistreatin levyn teosta valmiiseen cd-formaattiin on pitkä matka. Alunperin levyn piti ilmestyä jo kesällä 1993. Rebelles Europeénsin leivissä. Ranskalaisyhtiö oli juuri silloin suurissa vaikeuksissa, mutta onneksi saksalainen Skull Records tuli hätiin ja kiinnitti bändin talliinsa. Kuinka ollakaan myös Skull Records joutui vaikeuksiin niin viranomaisten kuin skinheadien kanssa. Näytti siltä, ettei Mistreatin levy ilmesty ollenkaan.
Ainoa mahdollisuus oli löytää kotimainen julkaisija ja sellainen löytyikin lopulta, kun Ainaskin-lehti perusti oman levy-yhtiön. Kaikki 11 albumille tarkoitettua kappaletta äänitettiin uudelleen. Lisäksi bändi äänitti kahdeksan täysin uutta biisiä.
Olen jo kerran (Pro Patria 3, 1994) arvostellut bändin Rebelles Europeénsille tehdyn Faith & Fury -version, eikä siihen taida olla nyt paljon lisättävää. Tällä albumilla on Mistreat EP:n tyylistä Jenkki Oi-corea (“Veteran”, “Hang the Scum”, “Must be ready”) sekä tarttuvaa rokettirollia kuten “Troubles”, “Fourth Reich”, “Take a look”, “Times are changing”, “Junkie”ja “Man with a badge”. Laulaja Mukella on tosiaan melodiantajua, joka monelta muulta muusikolta puuttuu.
Levyllä on myös kaksi suomenkielistä kappaletta. “Kaverit on komiasti palkittu” irvailee sotaveteraanien kohtelusta. Jos en väärin muista, kappale on Juha Watt Vainion tunnetuksi tekemä ralli. Se toinen suomenkielinen esitys on vanha sota-ajan renkutus “Njet Molotov”, joka on myös bändin yksi parhaimpia keikkabravuureja. Ainoa ns. turha kappale on “It’s not over”, joka on sanoituksiaan myöten aika tylsä.
Levyn pienet epätasaisuudet antaa mielellään anteeksi, sillä Faith & Fury on joka tapauksessa niin hyvä albumi kansainvälisestikin katsottuna, että se yltää vuoden parhaimpien wp-levyjen joukkoon. Kun vielä kansivalinta on onnistunut, niin tätä levyä tyrkyttää mielellään ulkomaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti