maanantai 13. kesäkuuta 2016

Etelä-Suomi 11.6.2016: MISTREAT, GOATMOON, MARDER


Kesäkuun 11. päivä 2016 tapahtui merkittäviä suomalaisessa underground-vastakulttuurissa. RAC ja black metal löivät kättä yhteen Suomen mittakaavassa ennenkuulumattomalla tavalla, kun Marder, Goatmoon ja alan kiistaton legenda Mistreat soittivat yhteiskeikan! Eteläisessä Suomessa tapahtunut keikka oli Helsingin Blood & Honourin järjestämä tukikeikka Ranskan 28 Hexagonelle, jossa on viime aikoina tapahtunut vakavia takaiskuja. Yleisöä oli saapunut paikalle kohtuullisen hyvin, vaikka esimerkiksi samanlaiseen yleisömenestykseen kuin 2015 itsenäisyyspäivän keikan tapaan ei päästy.

Puoli yhdeksän aikaan lavalle hyökkäsi ensimmäisenä MARDER. Bändin viimeaikaiset keikat ovat olleet erinomaisia näytöksiä kiukkuisesta hatecoresta ja thrashin sävyttämästä metallista mitä ei oikeastaan Suomessa ole kuultu sitten Hate Crimen. Selvinpäin soitettu keikka oli koko puolen tunnin kestolta lähes taukoamatonta murjontaa. Debyyttilevyltä tutut biisit ovat nykyisin paljon raskaampia ja nopeammin soitettuja. Huomion kuitenkin veivät uudet biisit kuten In the Moonlight ja tyylipuhdasta heviä ollut Mellakka. Näiden perusteella jo voi odottaa seuraavan täyspitkän olevan mahdollisesti kärkiteoksia nykyisessä Suomen tarjonnassa. Keikan päätti tyly coveri Nordic Thunderin versioimasta Legion 88 -biisistä suomeksi, eli ”Systeemiä vastaan”. Yleisö oli Marderin keikan aikana vielä lähinnä keskittynyt seuraamaan keikkaa.

Kiirettä ei pidetty taukojen aikana joten meni ainakin puoli tuntia kun GOATMOON kiipesi lavalle. Pitkään oli ollut käsitys että Mistreat ei suostu soittamaan metallibändien (= pitkätukkien) ja etenkään black metal-bändien kanssa. Nyt tämä voitiin osoittaa täysin väärinkäsitykseksi. Nykyisin livekokoonpanoon kuuluu myös kolmas kitaristi joka hoitaa akustiset osuudet, ja se todellakin tuo tiettyihin biiseihin lisää syvyyttä. Settilista perustui hyvin pitkälti samaan kuin mitä Italian Hot Showerissa tai reilut kolme viikkoa aiemmin Hyvinkään Steelfestissä oli soitettu. Toki pienin eroin, joista huomattavin oli se että Vääräoppisen tuhovärssy teki pitkästä aikaa paluun settiin. Setin rokkaavampi anti kuten Pure Blood, Voitto tai Valhalla I & II ja Puiden tuolla puolen saivatkin aikaan selkeästi enemmän voitontervehdyksiä ja myös pittiäkin saatiin aikaiseksi. Ei ihan kovimpia Goatmoon-keikkoja mutta erinomaisen varma suoritus, nykyinen livekokoonpano on kuitenkin helposti paras mikä bändillä tähän asti on ollut. Jopa Muke kehui keikkaa ja piti myös musiikista!

Välitauon jälkeen MISTREAT pääsi aloittamaan keikkansa. Ennen aloitusta Muke epäili että mahtaako Mistreat pystyä yhtä kovaan keikkaan kuin edeltänyt Goatmoon. Mutta voi sanoa että pelkästään yleisöreaktion ja innostuksen perusteella ei epäilystäkään etteikö heille kuuluisi illan viimeinen soittopaikka. Itsenäisyyspäivän keikan tapaisesti keikka starttasi Finland Skinheadillä mistä jatkettiin takuuvarmoilla klassikoilla pitkältä uralta. Keikassa oli poikkeuksellisen rento tunnelma ja Muke jaksoi viihdyttää myös ennen jokaista biisiä pitkillä selostuksilla, joista ei huumoria puuttunut. Aina tarinoista kohtaamisiin Motörheadin ja Children of Bodomin jäsenten kanssa, heh. Yleisön reaktio oli tosiaan innostunut ja sen näki myös villissä pitissä. Välillä myös myllytettiin todella aggressiivisissä tunnelmissa joten vain suoranainen tuuri ettei minkäänlaisia välikohtauksia tapahtunut. Hang the Nigger ja Searching for the Truthin tapaiset hittibiisit saivat kovimmat reaktiot aikaiseksi. Yleisö halusi bändin kovasti soittavan biisin Smugut, mistä saatiin Muken pääasiassa yksin säestämänä kuulla pätkä. Myös harvemmin kuultua talvisodan aikaista propagandalaulua Silmien välliin kuultiin pidempi pätkä! Näitä ei tosin soitettu koko bändin toimesta koska rumpali kieltäytyi niitä soittamasta. Se on harmi koska yleisö lauloi näitä pätkiä mukana kovaäänisesti ja olisivat kokonaan soitettuina olleet keikan kohokohtia. We’re Ready klassikko päätti varsinaisen setin. Encorena irtosi vielä edelleenkin erittäin ajankohtainen biisi Rotat. Tämän jälkeen muu bändi poistui lavalta ja Muke jatkoi vielä yksistään muutaman biisin verran.

Ilta sujui pääpiirtein erittäin hyvin eikä tappeluja tai muita vakavampia välikohtauksia nähty. Yleisöä olisi voinut olla enemmänkin mutta ilmeisesti ainakin King Diamondin keikka verotti jonkin verran metalliyleisöä. Toki on varmasti henkilöitä joilla on jo lähtökohtaisesti ennakkoluuloja lähteä skinhead-keikoille mukaan. Hyvä neuvo voisi olla että karistaa turhat pelot ja ennakkoluulot, ja muistaa se fakta että motiiveiltaan vilpittömät henkilöt pärjäävät huoletta myös näissä iltamissa. Ei näillä keikoilla ainakaan hiuksien pituuden perusteella kukaan ole saanut turpaan.

Ensikertalaisille ja muille noviiseille myös hyviä muistutuksia, mutta myös joillekin pieni kertaus:

-Levitä tarvittava info kavereille joita asia voisi kiinnostaa.

-Älä juoruile yksityiskohtia ihmisille joille asia ei kuulu.

-Älä kuvaa yleisöä tai edes bändiä ellei ole lupaa.

-Älä perseile tai anna kaverin perseillä.

-Arvosta järjestäjien panosta ja paikan antamaa mahdollisuutta.

Veriyhteys kiittää Helsingin Blood & Honouria hyvin sujuneesta illasta! Seuraavaksi tarjolla etelässä on radikaalin black metallin keikkaa 23.7: White Death / Hammer / Circle of Dawn.

White Noise Radio! Podcast-jaksossa "Smacking them lips 2" WBS-festarin satoa

Aiemmin mm. YouTubesta tuttu radiopodcast White Noise Radio löytyy nykyään ainakin D88 Recordsin Telegram-kanavalta. Uudessa neljä ja puoli...