KEIKKAMAINOS: RADIKAALIA BLACK METALLIA ROCK BEARISSA 6.11.2021

 

KEIKKAMAINOS: TULEVÄKI-KONSERTTI ROCK BEARISSA 22. LOKAKUUTA 2021

TULENVÄKI 2.10.2021, Mikkeli: Vapaudenristi, Pagan Skull, Sudentaival

Tulenväki on järjestänyt keikkoja tasaisesti ympäri Suomea. Niistä ei usein ole tiedotettu sosiaalisessa mediassa. Moni skenen ulkopuolinen ei ole kuulleet tapahtumista kuin jälkeenpäin. 2.10.2021 järjestettyä keikkaa oli mainostettu myös yhtyeiden omissa kanavissa ja Veriyhteyden julkisilla kanavilla. Ehkä osittain tästä syystä paikalle oli saapunut monenlaista porukkaa. Skinheadeja, NSBM väkeä, järjestöaktiiveja, nuorisoa ja skenen veteraaneja. Myös keikalla virrannut energia oli hyvin positiivinen.

Sudentaival aloitti illan raakaa Black Metalia soittamalla. Rääkyvä laulu ja helposti tunnistettavat kappaleet ovat genressä edukseen. Harbinger levyn kappaleet sisältävät niin tarttuvia elementtejä sekä keskitempoisempaa otetta joten live tilanteille tyypillinen sotkuinen äänimaailma ei ole haitaksi. Yhtye oli lavaesiintymisessä edeltävää keikkaa synkempi, säilyttäen tutun kansallisradikaalin Black Metalin ominaisuudet. Corpsepaintit ja satanismiin viittaava estetiikka ei näillä keikoilla ole läsnä.

Pagan Skull on huippukunnossa. Keikkailun runsaus näkyy itsevarmuudessa. Repertuaariin kuuluu kappaleita demoilta uusimpaan albumiin. Kunnianhimoisimmat ja parhaat kappaleet, kuten Joutomaa, antavat Pagan Skullista kuvan omaleimaisena ja rajoja rikkovana yhtyeenä. Pitissä suosituinta on yhteen suoraviivaisimmat rock vedot. Suomi raccia kappale voi joistain vaikuttaa ironiselta irvailulta, mutta vitsi sijaan Pagan Skull onnistuu kiteyttämään nostalgisesti kotimaisen RAC skenen uuden polven kokemuksen. Veriyhteys on raportoinut skenen tapahtumista noin seitsemän vuoden ajan. Jo sinä aikana olemme nähneet miten uudet yhtyeet ovat vakiinnuttaneet asemansa, kerhot, verkostot ja keikkatilat ovat kehittyneet ennen näkemättömälle tasolle. Monia menneiden vuosien tapahtumia muistellaan merkkihetkinä ja ympäri suomen soinut RAC on yhdistänyt kansallisradikaalia kenttää tavoin joita moni ulkopuolinen ei näe. Suomi raccia onnistuu kirjoittamaan palan tuota historiaa kulkevan rock klassikon muotoon ja sai pitin pyörimään villinä.

Kaikille muillekin eduksi ollut hyvä äänentoisto oli Vapaudenristille positiivinen asia. Laulun ja lyriikan kuuluminen on radikaalissa rockissa on joskus toissijaista energian voimaan verrattuna. Toisille lyriikasta selvää saaminen lisää merkittävästi kokemusta. Vapaudenristi on soittanut 2021 vain 3 keikka, joista tämä oli ensimmäinen julkisesti mainostettu. Settiä oli uusittu tuomalla siihen monia kappaleita joita ei ole soitettu vuosiin kuten Valkoinen kapinahenki, Suomen SS sankarit ja Valkoinen liekki. Mukaan oli lisätty myös seuraavalle albumille tulevaa materiaalia jonka Mikkelin yleisö pääsi kuulemaan ensimmäisenä.

Vapaudenristi piti lyhyen puheen Genocide Wolves -yhtyeen edesmenneelle solistille T. Hakuliselle. Vapaudenristi muistutti miestä tuntemattomille tosiasioista. Vastustajat ovat tarkoituksella maalanneet Hakulisesta ja tapauksesta omaa agendaansa tukevaa propagandaa. Todellisuus on toinen. Hakulinen oli itsensä peliin laittava toimija. Hän on tunnettu niin katuaktiivina, radioäänenä, suomen radikaaleinta sanomaa levittäneen yhtyeen keulakuvana ja monessa mukana olleena liikkeen tukijana. Jo Vapaudenristin demo aikona Hakulinen teki Vapaudenrististä ensimmäisen laajemmalle levinneen haastattelun ja oli mukana heti ensimmäisen keikan eturivissä.

Kuolleiden tovereiden muistolle omistettu Soihdut soi sinä iltana nimenomaan Hakuliselle ja yleisö vastasi huutoon.

Tulenväki on osoittanut tasaista kasvua. Pyrkimys investoida kalustoon ja laajentaa kaupunkeihin joissa keikkoja on harvemmin kuultu. Kun seuraavan kerran tapahtuu, kannattaa paikalle tulla kauempaakin.

Kansallisradikaaleja keikkoja on tulossa lokakuussa, marraskuussa, joulukuussa, tammikuussa… kysy kaverilta ja kimppakyydillä paikalle!

Musiikkivideot keikasta:

Vapaudenristi

Pagan Skull

Sudentaival

Arvio: VY

Rage Against the Globalist Machine / Straight Arm Salute: A Joined Spear Through the Modern World (Europa Erwache Productions, 2021)

Musiikkinäytteenä SAS:n tulkinta kappaleesta "Deutschland"

Ei ole yllätys, että kaksi kotimaista rotutietoisen musiikin sameissa vesissä operoivaa projektia ovat julkaisseet yhteisalbumin. Kummallekin kun on yhteistä tehdä musiikkia ideologia ja filosofia edellä. Rage Against the Globalist Machine (RAtGM) ja Straight Arm Salute (SAS) ovat eräänlaisia ääniterroristeja, jotka eivät halua viihdyttää, vaan tyhjentää lippaallisen mitä suorasukaisinta poliittista agitaatiota kuulijan korvien väliin. Poliittisessa julistuksessaan molemmat ovat taitavia sanankäyttäjiä, eivätkä tekijät sorru tiedostavan lukiolaisen kömpelön mustavalkoiseen osoitteluun tai halpahintaiseen moralismiin.

Kummankin projektin peruspalikat ovat periaatteessa kunnossa, mutta musiikillinen toteutus jää välillä harmillisesti puolitiehen. Eräs elektronista musiikkia tekevä tuttavani, jolla oli kovat odotukset RatGM:n konseptin suhteen, kertoi pettyneensä projektin biisimateriaalin keskinkertaisuuden vuoksi. Hänen mukaansa projektin debyyttilevyn musiikillisessa toteutuksessa olisi ollut toivomisen varaa, sillä ”jos biisejä olisi hidastettu yli puolella ja äänimaisemaa pitchattu alaspäin, niin kyseessä olisi saattanut olla pieni NS-industrial klassikko.” Makuja on monia, mutta on selvää, RatGM on vasta kehittyvä musiikkiprojekti, joka kärsii aloittelijan lastentaudeista itselleen hieman oudossa musiikkigenressä.

Tällä julkaisulla RatGM on kuitenkin selvästi edistynyt musiikillisessa ilmaisussaan. Poissa ovat ensilevyn ilmeisimmät Ministry-lainat ja pääpainoa on siirretty kitaroista konemusiikin puolelle. Ainoastaan levyn junnaavassa avausraidassa ”Execution of the Red Partisan” kuullaan säröisen kitaran riffi-iskuja. Harmi vain, että RatGM neljästä esityksestä peräti kaksi on cover versiota Paul Burnleyn aikaiselta No Remorselta. Lainabiisit ”One Folk – One Faith” ja ”Blood Against Gold” eivät sentään ole sieltä kuluneimmasta päästä ja jälkimmäistä on muokattu rohkeasti niin uuteen uskoon, että siitä on hetimmiten vaikea tunnistaa alkuperäistä kappaletta.

RatGM osuuden päättävässä äänimaalailussa ”Infiltrated Enemy” maamme johtavat kansanviholliset julistavat oman kuolemantuomionsa härskin valheellisilla puheenvuoroillaan. Kappaleen päälle on sämplätty autenttisia kommentteja, joissa mm. Juha Sipilä valehtelee Suomen kansalle päin naamaa ottavansa vuonna 2015 ”pakolaisia” asumaan omaan kotiinsa. Suoranaiseen valtiopetokseen syyllistyy Vihreiden puheenjohtaja (2017-2018) Touko Aalto, joka vaatii pakoloiskiintiön kymmenkertaistamista ja kaikkien muukalaisten oikeutta tulla Suomeen loisimaan. ZOGoomuksen Aleksander Stubb puolestaan vakuuttelee eduskunnassa, että ”maahanmuutto on hyvä asia eikä turvallisuusriski”, jonka jälkeen kuullaan pitkiä uutispätkiä Turun terrori-iskusta. Mediamonsteri Anne Frankensteinin satujen sijaan tämä äänikollaasi olisi mitä oivallisin opetusraita valtavirran poliittisesta diskurssista peruskoulun yläasteen oppilaille.

Straight Arm Salute on palannut kolmen vuoden studiopaaston jälkeen takaisin namikoiden pariin ja on vääntänyt tälle levylle kolme uutta äänimaisemateosta, joista levyn päättävä ”Deutschland” on cover-versio re-union No Remorselta. Uudet teokset jatkavat edellisen Teaching in Traditionalism (2018) albumin klassista 1980-luvun Industrialia ja Ambientia yhdistävää musiikillista linjaa. Ensilevyjen raaka wp voimaelektroniikka loistaa poissaolollaan, mutta hätkähdyttävistä puhesämpleistään SAS ei ole silti luopunut. Ne istuvat hyvin myös ”kevyempään” elektroniseen ilmaisuun ja voisi jopa väittää, että vielä vaikuttavammin kuin noisea kirskuvissa vanhoissa raidoissa. Aina ei tarvitse huutaa ja meluta saadakseen viestin perille.

Perinteisiä biisirakenteita rikkovissa teoksissaan SAS:n aloitusraita ”Enforcing Hatespeech” on pulssibiitillä etenevä sylkäisy globalistien kynsissä olevien ”kansallisten” hallituksen naamoille niiden yrittäessä estää totuuden etenemisen orwellilaisella vihapuhelainsäädännöllä. Toinen julistus, ”A lesson in Antisemitism”, pureutuu nimensä mukaisesti juutalaiskriittisyyden juurisyihin, joita on salattu suurelta yleisöltä. Esityksen hyvin argumentoitu viesti on niin tärkeä, että julkaisija on katsonut parhaaksi painattaa myös sen sanat kansilehtisessään. Levyn päätöskappale ”Deutschland” on taasen synkeän eteerinen elektroninen tulkinta alkuperäisestä RAC-klassikosta. Varsinkin tässä esityksessä historialliset sämplet pääsevät oikeuksiinsa. Alun perin komea kappale sallii näinkin erilaisen tulkinnan säilyttäen silti saman, lähes uskonnollis-fanaattisen, hengen.

Levyä kuunnellessa täytyy vain arvostaa Europa Erwache Productionsin rohkeaa julkaisupolitiikkaa, joka on jopa eurooppalaisessa katsannossa ainutlaatuista. Yhtiön back-katalooki on jo nyt vaikuttava ja täytyy vain toivoa, että firman puuhamiehet osaavat haistella raikkaan fascistisia uusia tuulia myös jatkossa.

Arvio: RL