tiistai 25. syyskuuta 2018

VollkontaCt:n rumpali ”Flubber” mahdollisen poliittisen murhan uhri


Näytebiisi myös kännykkää seuraaville (älypuhelimessa kuvalinkki ei välttämättä näy).

Viimeisempien tietojen mukaan VollkontaCt-yhtyeen rumpali ja salafistien vastaisen HoGeSan (Hooligans gegen Salafisten) aktiivi Marcel Kuschela alias ”Captain Flubber” ei kuollutkaan oman käden kautta kuten saksalaismediat ovat aiemmin kertoneet. 32-vuotias Kuschela löydettiin viime viikon keskiviikkoiltana verissään läntisen Saksan Mönchengladbachin keskustassa sijaitsevan Abteiberg-museon portailta. 

Saksan valtamediat ovat vaienneet Kuschelan erittäin epäilyttävästä kuolemasta lähes täysin. Ne harvat, jotka ovat tapauksesta kertoneet kuten Bild-lehti, väittävät, että kyse olisi ollut itsemurhasta. Itsemurha-teoria on kuitenkin erittäin epätodennäköinen ensinnäkin siksi, että Kuschelan yläruumista löydettiin viisi kuolettavaa pistohaavaa.

Viranomaiset ja media ovat olleet ymmärrettävästi tapauksesta varpaillaan, sillä ne pelkäävät syystäkin Chemnitzin joukkomielenosoitusten uusintaa. Jo heti kuolemaa seuraavana torstai-iltana Mönchengladbachissa järjestettiin iso muistokulkue ”Captain Flubberin” kunniaksi, mikä ehti säikäyttää hallitsevan eliitin, koska se uskoo mielenilmausten leviävän muualle Saksaan.

Ensimmäisten uutisten jälkeen tapauksesta on tihkunut sen verran uutta tietoa, että poliisin tutkinta puhuu nyt murhasta. Mönchengladbachin pormestari Hans-Wilhelm Reiner ilmoitti puolestaan Facebook-sivullaan, että ”poliisi tekee kaikkensa selvittääkseen jutun mahdollisimman nopeasti” ja että ”Saksan oikeusvaltio varmistaa, että syylliset tullaan rankaisemaan”.

Median levittämä teoria itsemurhasta ei alun alkaenkaan pitänyt paikkaansa. Ystävien mukaan Bremenistä kotoisin olleella ”Flubberilla” ei koskaan ollut itsetuhoisia ajatuksia. Päinvastoin hänen elämänsä hymyili, sillä hän oli aloittanut juuri suhteen nuoren naisen kanssa. Lisäksi hänen rakas koiransa parantui hiljattain vakavasta sairaudesta. Vieras kaupunki, ilta-aika ja lukuisat puukoniskut rinnassa puhuvat sen sijaan sen puolesta, että hänet väijytettiin. Vihjeitä on tullut paljon ja tällä hetkellä ne viittaavat turkkilaistaustaisiin salafisteihin. Liittokansleri Angela Merkelin kansanvaihto-projektia kannattavat äärivasemmistolaiset ryhmät ovat myös vakavan epäilyn alaisia.

Teksti: RL

 

EDIT: Saksalaiset uutislähteet ovat antaneet virheellistä tietoa kuten että: ””Der am Mittwochabend in Mönchengladbach entdeckte Tote ist der Mitgründer des Netzwerks HoGeSa (Hooligans gegen Salafisten) und Musiker in der Band „Kategorie C“ Marcel Kuschela.” Uutisissa on sekoitettu Marcel Kuschela Kategorie C:n kitaristiin Marcel Buxbaumiin. Marcel ”Flubber” Kuschela oli toki Kategorie C:n läheinen ystävä, mutta vaikutti pääasiassa Hogesa-liikkeessä ja soitti bändissä nimeltä VollkontaCt”.

torstai 20. syyskuuta 2018

Blood & Soil: The Swastika & The Sun (Europa Erwache Productions, 2018)


Musiikkilinkki kappaleeseen "The Swastika and The Sun".

Kokeilevaa dark ambientia soittava
Veri & Maa tuli tunnetuksi Straight Arm Saluten kanssa julkaisemasta 7-tuumaisesta vinyyli-EP:stä, jonka Veriyhteys arvosteli viime vuoden heinäkuussa. Veri & Maa -nimeä kantava artisti soittaa yhdessä rumpali Martelin kanssa myös kansallissosialistista metallia, mutta tällöin alkuperäinen nimi on käännetty englanniksi.

Äskettäin Europa Erwache Productionsin julkaisema viiden biisin mini-cd The Swastika & The Sun on Blood & Soil -”bändin” ensimmäinen virallinen äänite, jolla se rynnistää kertaheitolla kotimaisen rotutietoisen metallin kärkikastiin. Blood & Soilin debyytti on jopa parempi kuin Two Runes -orkesterin yhden mini-cd:n ihmeeksi jäänyt levytys Herää Eurooppa! (2014).

Musiikillisesti Blood & Soil liikkuu eeppisen black metallin hämärässä hetteikössä. Mihinkään tarkkaan rajattuun kategoriaan bändiä on vaikea sijoittaa, vaikka melodinen tarttuvuus ja kansanmusiikkilainat liittävät sen uuspakanalliseen folk metalliin. Toisaalla kitarassa kuuluu välillä vahvana Ukrainan eeppiset metsänatsit Drudkh, kun taas hypnoottinen nimibiisi ”The Swastika & The Sun” tuo iskevyydessään mieleen kotimaisen aateveljen Diabolin. Enimmäkseen keskitempoiset kappaleet vyörytetään sellaisella teknisellä ja soundillisella osaamisella, että on vaikea uskoa kyseessä olevan yhtyeen ensimmäinen levytys.

Cd alkaa tummanpuhuvalla ambient-introlla, jossa kuullaan luonnonsuojelija Pentti Linkolan isänmaallis-uskonnollista epistolaa. Aloitus on osuva, sillä Blood & Soilin maailmankatsomuksessa luonto, sen armottomuus mutta samalla sen kauneus, on keskeinen lähtöpiste yhtyeen tulkitessa ikuista kansallissosialismia. Jo levyn nimi on viittaus sodan jälkeisen keskeisen kansallissosialistisen ekologin Savitri Devin pääteokseen The Lightning and The Sun (1958). Taustoiltaan niinkin erilaiset toisinajattelijat kuin Pentti Linkola ja Savitri Devi eivät eroa katsomustensa kovasta ytimestä toisistaan juuri lainkaan, vaan heidän molempien filosofioissa elämäkeskeinen syväekologia on kaikki kaikessa.

Juuri luonnon kunnioittaminen kuuluu Blood & Soilin musiikissa vahvimpana. Viholliset ja ystävät määritellään sen mukaan, ovatko he luonnonmukaisen elämän ja luonnollisten hierarkioiden puolella vai edustavatko he henkisten kääpiöiden kansoittamaa modernia utilitaristista rahan maailmaa.

Metallinen tykitys alkaa vasta toisella raidalla ”We are the Legion”, jonka uhmakkaana vaatimuksena on Reconquista, Euroopan takaisin valloittaminen. Tämän saavuttamiseksi nykyeurooppalaisten täytyy aikaisempien sukupolvien lailla kehittää rohkeus halveksua kuolemaa, koska vain raudanlujalla henkisellä uskolla voidaan saavuttaa Euroopan uusi suuruus ja vieläpä ylittää se. Faustista ihmistyyppiä ylistävän kappaleen taustalla loistaa ajatus Nietzschen yli-inhimillisestä itsensä voittamisesta, jonka poliittisena manifestaationa voidaan pitää romanialaisen Rautakaartin johtajan Corneliu Zelea Codreanun (1899–1938) asketistista legionaalaiseetosta. Sattumoisin hänen puhettaan kuullaan myös kappaleen taustalla.

Voitokkaan Eurooppa-oodin jälkeen soi surumielisen hidas ”Get back to the Land”, jonka alussa luetellaan oikeutetun misantropian hengessä rauta-aikamme, Kali Yugan, vitsauksia. Toisessa säkeistössä lauletaan:

Castrated men, Happy with bread and circuses

Like fools celebrating the Carnival of Madness

Once great Civilisations crumbling, Megapolises fall in the ruins

Overwhelmed by a tidal wave of those far from Home

(Chorus)
Get back to the Land!
Age of Iron dawning – Kali-Yuga approaching

Kappaleen tunnelmallisuutta korostaa viulua jäljittelevä haikeasti soiva kitara ja taustakuoron hyräily, joka tuo esitykseen tiettyä maailmanlopun hymnimäisyyttä. Laulun kertoja ei kuitenkaan vaivu epätoivoon, sillä hän vapautuu aikamme henkisestä ja moraalisesta korruptiosta muuttamalla takaisin maalle luonnon helmaan. Näin sydämensä puhtaana säilyttänyt tosiuskova katkaisee kaltaistensa kanssa siteensä tuhoon tuomittuun ihmiskuntaan ja valmistautuu Traditionalistisen ihmisen uuteen tulemiseen.

Levyn merkkipaalu on kieltämättä nimibiisi The Swastika & The Sun”, jossa vannotaan uskontunnustus luonnon ikuiselle kiertokululle, jota symbolisoi voittamaton aurinko. Elämän antaja ja ottaja aurinkoa eli hakaristiä ylistetään laulun toistuvissa kertosäkeissä amoraalisena voimana, johon vain aito elämänusko voi perustua. Ihmiskeskeisen humanismin ylittävä elämäkeskeisyys on Savitri Devin ydinnäkemys ikuisesta kansallissosialismista, ja tätä vakaumusta kuullaan kappaleen puheosuudessa suomalaisittain englantia murtavan nuoren naisäänen tulkitsemana. Kappaleesta on tehty myös sävähdyttävä video, joka löytyy Ukonvasaman videokanavalta.

Viimeisenä kuultava ”Me jotka kostimme” on kalevalaisella runopoljennolla etenevä viisiminuuttinen veisu, joka kiihtyy loppua kohti juhlavaksi black metallia kirskuvaksi voiton marssiksi. Hämmästyttävän notkealla uusvanhalla suomen kielellä rakennettu saaga on koottu taiten maamme kansanperinteestä, Euroopan historiasta, moderneista kansallisista myyteistä, linkolalaisuudesta, kalevalaisen ja indoarjalaisen mytologian lähteistä unohtamatta Julius Evolan muotoilemaa Tradtionalismia (mm. ”tiikerillä ratsastaen”). Sanoituksissa nivotaan kiehtovasti yhteen arkaainen viisaus, joka nähdään avaimena aikamme kohtalonkysymyksiin kuten valkoisia kansoja kuristusotteessaan pitävään maailmanlaajuiseen sionismiin.

Tämä on niitä levyjä, josta kuulee ja vaistoaa välittömästi horjumattoman vakaumuksen läsnäolon. Sen kuuntelu on kuin hengittäisi kylmän raikasta vuoristoilmaa keskellä modernin maailman myrkyllistä henkeä. Lyhyydestään huolimatta The Swastika & The Sun kuuluu niihin julkaisuihin, jonka mukana kuuntelija voi sanoa kasvavansa.

Arvio: RL

torstai 6. syyskuuta 2018

Vapaudenristi: 2007 - 2018 (Sakaramiina Records, 2018)


Mikko A:n Lahdessa vuonna 2006 perustama yhden miehen RAC-projekti Vapaudenristi muuntui varsinaiseksi bändiksi vasta 4-5 vuotta sitten. Sitä ennen yhtyeen nimellä julkaistut demot olivat käytännössä Mikon yksin tekemää ja äänittämää materiaalia. Nämä äänitteet ovat jääneet Vapaudenristin historiassa pitkälti taka-alalle varsinkin kun suurin osa orkesterin nykyisestä kuulijakunnasta huomasi yhtyeen olemassaolon vasta 2014, jolloin bändiltä julkaistiin ensimmäinen virallinen levy, debyyttialbumi Ei maata ilman kansaa. Samana kesänä Vapaudenristi teki myös ensimmäiset varsinaiset live-esiintymiset. 

Sakaramiinan hiljattain ilmestyneeseen tupla-levyyn 2007 - 2012 on koottu kätevästi neljä vuosina 2007, 2009, 2010 ja 2012 julkaistua demoa. Alun perin C-kasetteina ja cd-r-levyinä ilmestyneet demonauhat ovat jo pitkään olleet loppuunmyytyjä ja sen vuoksi kohtuullisen kysyttyä keräilytavaraa. Tämä julkaisu palveleekin ennen kaikkea niitä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla bändin varhaisia äänitteitä. Kokoelmaan on mahdutettu myös hardcore-diggareita varten kaksi ennen julkaisematonta kappaletta, ”Fruittarit” ja ”Katso” (Mistreat cover ”Take a look”), jotka on äänitetty vuoden 2008 sessiossa.

Valtaosa retrospektiivisen demokokoelman kappaleista on ilmestynyt myöhemmin joko ensimmäisellä albumilla tai muilla levyillä. Toki mukana on myös esityksiä, jotka ovat ilmestyneet vain demoilla kuten cover-biisit, joita löytyy yhteensä viisi kappaletta. Parin Mistreat vedon lisäksi versioidaan Bully Boysia (”Apinajahti”), Sniperiä (”Isänmaa”), Strawbsia (”Kenttäpappi ja teloittaja”). 

Levyjä kuunnellessa on mielenkiintoista seurata kuinka bändi kehittyy demo demolta.  Suurin loikka kuullaan ensimmäisen ja toisen demon välillä. Osaltaan kehitykseen on vaikuttanut äänitystason parantuminen, sillä ensimmäinen demo kuulostaa lähinnä treeninauhalta. Tietysti on olemassa se black metallista tuttu koulukunta, jonka mielestä ensimmäinen demo on aina se paras. Epäilemättä on totta, että vuoden 2007 demon ensimmäiset versiot kappaleista ”Ostettu ongelma”, ”Vapaudenristi” ja ”Suomi neidon kasvoleikkaus” ovat omassa tönkkömäisessä karheudessaan charmikkaita. 

Kaksi alkupään demoa sisältävä ensimmäinen cd on kokoelman karskimpi puolikas, jossa Vapaudenristi vasta hakee rujon punk-kohkaamisen ja matalalta örisevän laulun avulla omaa soundiaan. Silti jo näissä biiseissä on kuultavissa myöhemmin tutuiksi tulleet Vapaudenristin tavaramerkit kuten vahva laulu, melodisuus, rosoinen kitarasoundi ja Suomi-RAC:n itsestäänselvyyksiä välttelevät lyriikat. Pelkän virallisen materiaalin varassa olevan kuulijan mielenkiintoa pitää yllä levyttämättömät kappaleet ”Verinen lumi”, ”Palkinto luovuudesta” ja ”Huippuosaaja”. Ehkä niistäkin tehdään joskus vielä uudet versiot, sen verran kovista biiseistä on kuitenkin kyse.

Toisen cd:n kappaleet ovat jo tältä vuosikymmeneltä, mutta myös ne ovat melko rosoisia esityksiä verrattuna bändin nykysoundiin, joka sekin on kaikkea muuta kuin puleerattu ja Radio Rock -ystävällinen. Virallisen diskografian ulkopuolelta kuultavista kappaleista  mainitsemisen arvoisia ovat esitykset ”Aseistettu”, ”Tahdon riemuvoitto” ja ”Edessä vain pelkkää kuolemaa”. 

Joissakin kakkos-cd:n kappaleissa on jopa enemmän potkua kuin myöhemmin julkaistuissa ”siistityimmissä” versiossa. Ensimmäisenä tulee mieleen ainakin biisit ”Tuhkaa” (2010), ”Kohti taivasta” (2012) ja ”Ilta ulkona” (2012”), jotka olisi voitu julkaista jo ilmestyessään sellaisenaan virallisessa formaatissa. Yhtä kaikki, kokoelman toisella puolella tavara on sen verran hyvin tuotettua, että sitä on vaikea pitää pelkkänä demomateriaalina.

Vaikka 2007 - 2012 ei ymmärrettävästi ylläkään tuotannollisesti samalle tasolle kuin vuoden 2014 jälkeen ilmestyneet levytykset, on koko paketti kuuntelemisen arvoinen hankinta. 26 biisin boksin pitää kasassa tasaisen hyvä biisimateriaali, jonka vuoksi kokoelmaan ei kyllästy hetkessä, vaan se tulee aika ajoin kaivettua esiin uudestaan.

Arvio: RL

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

APOCALYPTIC RITES IV 31.8-1.9.2018









Apocalyptic Rites järjestettiin neljännen kerran ”Ääri-Savossa”, Kuopion syrjäseudulla yksityishenkilöiden toimesta, tällä kertaa Nilsiässä Tahkon lähellä 31.8.-1.9.2018. Tapahtuma noudatti samaa linjaa kuin edellisillä kerroilla, erilaisia esiintyjiä ja rentoa, vapaamuotoista juhlintaa viikonlopun ajan festaripuitteissa.

Tapahtuma sai runsaasti mediahuomiota. Saksan uutisoinnin jälkeen, pari päivää ennen tapahtuman alkua mediahuomiota kotimaassa antoivat ensin Savon Sanomat ja Karjalainen asiavirheineen surullisen kuuluisan A. Tenhusen toimittamana, minkä jälkeen Iltalehti suolti oman pohjanoteerauksensa. Hieman myöhemmin Yle Kuopio onnistui kirjoittamaan edellisiin verrattuna jopa suhteellisen objektiivisen uutisen. Näistä valtamedian vouhotuksista polttoainetta saivat järjestäjien lisäksi myös kotimaiset kansallismieliset vaihtoehtomediat, jotka uutisoivat tuttuun tapaan hyvin asianmukaisesti ja terävästi.

Valtamedian agendan tietäen lausuntoja ei heille tietenkään annettu, pyynnöistä huolimatta. Mediamylläkästä huolimatta järjestelyihin ei tullut byrokraattisia seikkoja kummempia muutoksia. Poliisin alkujaan neutraalista suhtautumisesta huolimatta tapahtuman luonne muuttui aiemmista yksityistilaisuuksista yleisötapahtumaksi. 

Voi miettiä millaisessa yhteiskunnassa eletään jos pelkkä etuliite “Ääri-” pistää median puntit tutisemaan, bändien nimet aiheuttavat ”eliitissä” hyperventilaatiokohtauksia, ja kävijäkunnan ”poliittinen väärinajattelu” hiertää ties missä. Riippumattomalle vastakulttuurille on selvästi tilausta ympäri Suomen. Vapaat yksityishenkilöt kuitenkin tekevät ja järjestävät mitä haluavat, valtaapitävän systeemin ja median painostuksesta huolimatta! 

Kaikki alkoi aivan suunnitellusti. Perjantaina ensimmäiset olivat tulleet paikalle jo hyvissä ajoin päivällä, ja enemmän väkeä alkoi virrata alkuillasta. Kaksipäiväiseen tapahtumaan osallistunut väki pystytti seurueittain tukikohtansa tapahtuma-alueen pihalle, ja osa majoittui seudun mökkeihin. Yksi oleellinen pointti laadukkaiden esiintyjien lisäksi olikin toverillinen juhlinta, vanhojen ja uusien tuttujen kanssa sössöttäminen tapahtumaympäristössä. Yötä  kohden meininki alueella yltyi paikoitellen varsin elinvoimaiseksi, mutta varsinaisilta järjestyshäiriöiltä tai mauttomuuksilta vältyttiin, kuten edellisillä kerroilla myös. 

Lauantaina uutta väkeä saapui lisää heti iltapäivällä, mutta kokonaisuudessaan lauantai-sunnuntai sujui hieman rauhallisemmissa merkeissä. Kuitenkin, ”kohtuuttomuus kaikessa”, kuten järjestäjien sanonta kuuluu. Ulkotulet loivat valaistusta pimeneviin iltoihin, ja erilaiset tuli- ja moottoripyöräshowt pitivät yleisöä virkeänä esiintyjien välissä. Koko tapahtuman ajan alueella palveli hienosti yksityisyrittäjän pitämä ruoanmyyntipiste, sekä levyjen, paitojen yms myyntipisteitä. Musiikin, vaatteiden, kirjallisuuden yms. lisäksi myyjiltä sai myös lippuja joulukuussa pidettävään Asgardsrei-festiin Kiovaan.

Väkeä oli saapunut paikalle tasaisesti ympäri Suomen, yksi etäsavolainen Espanjasta, ja muista kansallisuuksista edustettuina olivat Saksa, Italia, Venäjä, Ukraina, Puola, Iso-Britannia, Hollanti, USA, Itävalta. Voidaanko todeta, että jonkinlainen monikulttuurinen ”Ääri-Savo –aate” on jyrkässä nousussa? Todellinen Tahkon Riemuvoitto!

Suurkiitos kaikille osallistuneille, tukijoille ja yhteistyökumppaneille!


LYHYET RAPORTIT ESIINTYJISTÄ

Perjantai:

HELLBOOZER UNION Kuopiosta avasi festin väkevästi. Meininki on edelleen samaa kuin aina ennenkin, mutta nykyään tykimpää ja räyhäkämpää otetta. Soittajavaihdokset ovat ehkä tehneet vain hyvää, ja vokaalit ovat muuttuneet vuosien varrella kyrväkkäämmäksi. Oikein jämäkkä avaus!

PAGAN SKULL Ukkometsojen mailta hoiti homman mallikkaasti. Biisien välissä lauotut kuittailut mediaa ja valtaapitävää systeemiä kohtaan olivat omiaan nostattamaan koko festin fiilistä. Kansallismielinen ja ideologinen rokki istui kauniissa maalaismaisemassa aloitettuun iltaan aivan loistavasti.

VAPAUDENRISTI kärsi miehistövajeesta, mutta päämiehen karisma sekä kitaran ja rumpujen yhteistyö vei homman kunnialla kotiin. Aina hyvä. Klassikkopunkista väännelty ajan hermolla oleva Shitter Limited –cover eräästä Suvista oli festiyleisön huulilla koko illan, ja lie varmaan vieläkin. Väkevä torjuntavoitto.

ANTIMATERIA kohtasi haasteita tekniikan kanssa, mutta innokkaiden tukijoiden kannattelemana keikka kantoi yleisöä nauttimaan kosmisesta black metallista. Tunnelmallisuus huipussaan!

CIRCLE OF DAWN Kuopiosta rymisteli totuttuun tapaan militanttia, paikallisidentiteetin ja omaperäisyyden sävyttämää black metallia alati kasvaneen yleisön edessä. Samalla oli uhkaava, mutta myös veikeä tunnelma. Välispiikeissä kunniansa saivat kuulla paikallinen media ja sen roskatoimittajat.

FRANGAR Italiasta tykitti illan pääesiintyjän paikan ylväästi itselleen. Wanhaa italiameininkiä sampleissa ja varmat otteet lavalla takasivat hienon lopetuksen illalle. Veni, vidi, vici, tarzanello. Hellvetin hyvä keikka, odotettua kovempi yllätys.


Lauantai:

ARYAN HAMMER Lohjan seudulta aloitti hyvissä ajoin vielä eilisestä toipuvan yleisön herättelyn kylmillä kansanmurhariffeillä. Esitys ehkä hieman nyrjähteli soittohenkilöstön vireystilasta johtuen. Kielisoittimet eivät päässeet täyttämään aiempaan tyyliin jämerää paikkaansa laulujen ja rumpujen rymistellessä vapaamuotoisemmin mukana, mutta loppuviimein yleisö oli potkittu ylös festien toiselle päivälle.

MORGAL Mikkelistä pisteli lavalla tyylilleen sopivan energisen paukuttelushown nuorella vimmalla. Päämiehen karisma, kielisoittajien taito ja rumpaliin asennettu ylimääräinen virtalähde tuovat keikoille aina hyvän meiningin. Ei suotta kehuttu livebändi.

MARDER esitti hyvin juhlatunnelmaan päässeelle yleisölle viharokkia todellisella “tunti turpaan” -reseptillä. Bändin soitto kulki tiukasti, ja vokalistin sylkiessä sanomaansa kohti yleisöä, median toimittajia ja koko mätänevää länsimaista yhteiskuntaa vastaan tappavalla tarkkuudella ja raivolla, saatiin kakkospäivän meininki suoraan kattoon.

GOATSODOMY Lahdesta oli festien parhaimpia yllätyksiä. Raavaat miehet pistivät taidolla ja tekniikalla kunnon perkeleellistä metallia uhkaavien valojen alla, ja pimeys laskeutui ympäristöön… Lie ollut kovimpia metallikeikkoja aikoihin!

NORRHEM Turusta tunnelmoi pohjoista black metalliaan tähtitaivaan alla hämärän metsän loimutessa ulkotulien kajossa. Yleisöä oli tuolloin kertynyt jo runsaasti, eikä mikään, ihme. Bändi pääsi aiempaa paremmin oikeuksiinsa nyt suuremmalla lavalla ja paremmassa akustisessa ympäristössä.

ZYKLON SS nousi lavalle paikallisen vahvistuksen voimin ja toi yleisölle erittäin tyylitajuisen setin kylmäävää ja uhkaavaa voimaelektroniikkaa. Positiivinen yllätys myös useille voimaelektroniseen musiikkiin perehtymättömille.

ABSURD Saksasta oli saanut festivaalien muilta esiintyjiltä hyvän nosteen keikalleen ja tunnelma oli lievästi sanottuna odottava. Absurd oli Absurd, Savon yössä umpimetsän keskellä, ulkotulien loimutessa, ihmisten huutaessa kappaleiden mukana. Koko bändin, ja varsinkin nokkamiehen esiintyminen oli huomattavasti varmempaa kuin esimerkiksi Asgardsrei-festeillä 2017 Kiovassa. Vastaavaa tulette tuskin koskaan näkemään.

J.K. & K

White Noise Radio! Podcast-jaksossa "Smacking them lips 2" WBS-festarin satoa

Aiemmin mm. YouTubesta tuttu radiopodcast White Noise Radio löytyy nykyään ainakin D88 Recordsin Telegram-kanavalta. Uudessa neljä ja puoli...