keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Etelä-Suomi 14.10.2016: LEICHENZUG (Saksa), VELIMOR (Venäjä), NATTFOG



Lokakuun puolessa välissä oli jälleen aika radikaalimmalle black  metallille. Pääesiintyjäksi oli alusta alkaen bookattu saksalainen LEICHENZUG. Toinen merkittävä esiintyjä oli alunperin Goatmoon, mutta joutuivat perumaan koska liian isolla osalla kokoonpanosta oli este kyseiselle päivälle. Korvaavaa esiintyjää joutui odottamaan tovin, mutta tilalle varmistui lopulta venäläinen NSBM-bändi VELIMOR. Sekä Leichenzug että Velimor ovat Suomen mittakaavassa erittäin marginaalisuosiossa ja täysin epäkaupallisia valintoja keikalle. Illan ainoana kotimaisena esiintyjänä oli tarjolla kotkalainen NATTFOG. Keikalle oli saapunut runsaasti ulkomaalaisia vieraita, etenkin vähemmän yllättäen, Saksasta.
Kellon lähestyessä iltayhdeksää pääsi NATTFOG polkaisemaan illan käyntiin. Kotkalainen yhtye on ollut kasassa jo liki vuosikymmenen. Ensimmäinen täyspitkä levytys “Mustan auringon riitti” julkaistiin 2012 Hammer of Haten kautta. Julkaisun aikoihin sitä yritettiin myydä mm. vertailemalla Goatmooniin, mutta se on enemmän metsään kuin voisi kuvitella. Vertailukohdat löytyy lähimmin Baptismin ja Hornan tapaisista bändeistä. Keskitempoinen materiaali henkii myös vahvasti Bilskirnirin suuntaan. Biisejä tuli runsaasti sekä täyspitkältä että sitä edeltäneeltä Nekrokrist SS-splitiltä. Parhaiten rullasivat Path of the White Wolves ja Mieleni mustissa merissä. Toivottavasti bändi aktivoituu enemmän sekä nauhoitus ja live-rintamalla, koska olisi sääli jos tätä olisi tarjolla harvemmin.
Säätötauon jälkeen oli VELIMORin vuoro aloittaa. Reilut viikko ennen keikkaa bändi ilmoitti että varsinainen rumpali on mokannut viisuminsa eikä pääse paikalle. Tilalle saatiin järjestettyä suomalainen rumpali, joka sai käsittämättömästi opeteltua alle viikossa koko 12 biisin keikkasetin! Keikka alkoi pienellä puheella joka tuli venäjäksi. Onneksi yleisöstä löytyi kielitaitoinen ja puhe saatiin myös käännettyä ymmärrettäväksi muillekin. “Black metal for white people. Sieg heil!” julistuksen jälkeen keikka polkaistiin oikeasti päälle ja se olikin melkoista vyörytystä ihan alusta alkaen. Ei ihme, päämies Alexey on kuitenkin tunnetusti kehonrakentaja joten testosteronin eritys varmasti kohdallaan. Materiaalina kyse on black metallista, missä on kuitenkin vivahteita myös perinteisemmästä luupäisestä metallista mutta myös RAC:sta. Ensimmäisenä tuli viime vuonna julkaisulta Master of Illusions-levyltä biisi Time to Die. Masters of Illusionilta tuli muutenkin runsaasti biisejä, jopa viisi kappaletta. Biisejä tuli kuitenkin sopivasti koko uralta. Myös demolta! Lainabiisejä tuli vain yksi. Honor ja Nokturnal Mortum-miesten projekti Warheadin biisi Blood & Honour, joka oli myös omistettu kyseisille yhtyeille. Keikan kruunasi kuitenkin erinomaisesti viimeisenä soitettu oma biisi Son of Odin, jonka kertosäe julisti “My Führer awaits in Valhalla!”. Ei tähän tarvitse enempää lisätä, bändi sai ansaitusti runsaat voitontervehdykset.
Vielä oli illan finaali hoitamatta. Saksalainen LEICHENZUG ei ole sekään mikään isojen yleisöjen nimi. Saksasta tulee tunnetusti ihan vitusti black metallia ja siinä valtavassa loosissa parhaiten esillä ovat yleensä eniten hypetetyt ja maineikkaimmat. Kotimaassaan bändi ei pysty juurikaan keikkailemaan, joten ei siis ihme että jäsenet totesivat että siistiä päästä soittamaan keikkaa. 
Keikka alkoi tuoreimman 2013 ep:n nimiraidalla Pfaffenschwein, mikä nimensä mukaisesti on hyökkäys kirkon pedofiilipappeja kohti. Bändi soitti energisesti ja todella taidokkaasti. Ja myös paljon paremmin kuin keväällä Italiassa. Kuitenkin yleisestä fiiliksestä välittyi hienoinen tasapaksuus mutta se ei haitannut. Absurdia kuultiin myös kahden biisin verran. Ensiksi Mourning Soul ja encorena myös Triumph of Death. Keikan kohokohta oli kuitenkin nimikkobiisi Leichenzug. Tämän jälkeen oli hyvä siirtyä viihteen puolelle.
Keikka sujui erinomaisesti ilman välikohtauksia, kuten todellisten arjalaisten tapahtumissa kuuluukin. Yleisömäärää toki verotti marginaaliset ja epäkaupalliset valinnat. Seuraavaksi Etelä-Suomessa pitäisi olla tarjolla taas RAC-keikkaa. Vielä ei ole julkistettu mainoksia mutta kannattaa pysyä kuulolla! Seuraavaa black metal-keikkaa on luvassa lauantaina 14.01.2017 kun ranskalainen SACRIFICIA MORTUORUM saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen. Bändilistassa myös kotimainen legenda HORNA ja STORMHEIT. Jos kiinnostaa, ole yhteydessä osoitteeseen: verikultti@hotmail.com
Linkiksi laitettu näyte Leichenzug levyltä. Suomessa pienelle huomiolle jäänyt bändi kannattaa tsekata!

tiistai 11. lokakuuta 2016

GOATMOON & VAPAUDENRISTI 8.10.2016 Helsinki

Jälleen kerran oli luvassa livekeikkaa Malmin kuumimmassa pizzeriassa.  Ts. “NSBM-yökerhossa”, kuten huumoriveikot tapaa sanoa. Tällä kertaa  järjestänä ei ollut Malmin Sitoutumattomat Sikailijat, vaan Goatmoonin  primus motor BlackGoat itse. Keikassa ei ollut mitään erityistä teemaa  tai poliittista virettä. Kyse oli puhtaasti halusta järjestää omaan  kantabaariin livekeikka. Yleisöä oli saapunut paikalle katsomaan hieman  reilut sata, mikä oli mainiosti tälle illalle, ottaen huomioon että molemmat bändit olivat viimeksi edellisenä päivänä Etelä-Suomessa keikalla!
VAPAUDENRISTI aloitti hieman klo 20 jälkeen soittamaan. Kyseessä oli nyt täyden bändin setti, edellisillan akustiseen vetoon nähden. Ennakkoon oli luvattu setin sisältävän biisejä mitä aiemmin ei ole soitettu, ja takuuvarmoja hittibiisejä jätettiin pois. Keikalla oli tarkoitus myös ajaa sisälle uusi live-rumpali. Uuden rumpalin soitto oli ehkä tulikasteesta johtuen sopivan ujoa ja käppäistä, että se toi sopivaa lisävivahdetta yhteissoittoon. Aikaisemmin soittamattomista biiseistä voisi mainita etenkin uusimman levyn vedon Hiipuva loiste, joka sanoituksilla summaa hyvin nykyistä poliittista ilmapiiriä ja hegemoniaa. Coveritarjontaa ei ollut erityisemmin, mutta Veriyhteys-kokoelmalta tuttu saksalaisen skiniörinäbändi Tonstörungin suomennettu versiointi Suomen SS-sankarit kuului keikan kohokohtiin. Keikan loppupuolella oli lyhyt uusinta edellisiltana jo tulleesta puheesta liittyen Eppu Torniaiseen ja viime vuoden heinäkuun kohukeikasta ja sen johdosta Epulle omistettu Pagan Skull-splitiltä Taistelusta taisteluun joka oli myös edellisiltana tullut jo akustisesti.
Soittokamojen vaihto ja GOATMOON pääsi aloittamaan noin puoli kymmenen aikaan illalla. Johtuen maskivärien unohtumisesta edelliselle keikkapaikalle, keikka vedettiin ilman niitä. Muuten keikkakuteisiin oli sonnustauduttu. Settilista sisälsi hyvinkin perinteisen kattauksen mitä aiemmilla keikoilla viimeaikoina on tarjottu. Harmiksi tulevan Stella Polaris-levyn materiaalia ei kuultu kuin Wolf Night-biisin muodossa. Viides täyspitkä odottaa julkaisuaan jossakin painatusteknisessä limbossa. Ainoa noteerauksen arvoinen muutos setissä on Eclipsed by Ravenwingsin paluu. Tämä oli hyvä perusveto ilman erikoisuuksia.
Soundit olivat molemmilla bändeillä erinomaiset. Tästä voisi monet bändit ottaa hieman oppia että laskeutuisivat alas jostain isojen klubien tekniikkapilvilinnoista ja egoboostauksesta takaisin maan tasalle. Kyse on kuitenkin lopulta hyvinkin perusasioista. Nyt kaksi yksinkertaista PA-kaappia joiden kautta laulut ja mikitetty basari. Kitarat pelkistä vahvistimista. Toimii.
Seuraavaksi underground black metallia on luvassa jo heti seuraavana perjantaina 14.10! Helsingin suunnilla ensimmäistä kertaa Suomessa saksalainen LEICHENZUG sekä venäläinen VELIMOR! Pakollisia keikkoja kelle tahansa itseään bm-koviksena pitävälle. 15.10 Lappeenrannassa yhden päivän festarit jossa mm. Leichenzug, Goatmoon ja monta muuta. Tammikuussa (14.01.2017) black metal-rintamalla luvassa ensimmäistä kertaa Suomeen saapuva ranskalainen SACRIFICIA MORTUORUM, kera Hornan ja Stormheitin.
Mainokset keikoista löytyvät myös Veriyhteys-blogista. Jos keikat kiinnostavat, ottakaa yhteys mainoksissa oleviin sähköpostiosoitteisiin. 

maanantai 10. lokakuuta 2016

JESSE ”EPPU” TORNIAINEN VAPAAKSI! -tukikonsertti: Liittoneuvosto, Mistreat, Marder, Vapaudenristi, Civic Duty, Goatmoon. 7.9.2016 Helsinki





Suomen Vastarintaliikkeen aktiivi on edelleen vangittuna Asema-aukion tapahtumien vuoksi, vaikka mitään todellista näyttöä juutalaisvastaisen sekakäyttäjä Jimi Karttusen kuolemalla ja Jesse Torniaisen antaman kurinpalautuksen välillä ei ole tuotu esiin. Ruuminavaus lienee tehty jo aikoja sitten, mutta vieläkään siitä ei ole tihkunut mitään tietoja, luultavasti siksi, että se todistaisi Torniaisen syyttömyyden kuolemantuottamukseen. Ilta-Sanomien tietojen mukaan ruumiinavauspöytäkirja julkistetaan vasta oikeudenkäynnissä, joka pidettäneen joulukuussa. Koko tämän ajan Torniaista pidetään tutkintavankeudessa, vaikka todellinen näyttö puuttuu. Kaikkien kansallismielisten kannalta ikävintä tässä on se, että joulukuuhun mennessä yhdistyslakia ehditään tulkita niin, että Vastarintaliikkeen kaltainen järjestö kielletään, vaikka myöhemmin osoittautuisikin, että sen jäsen ei ole osallinen kuolemantuottamukseen. Ja tämän tekee meille ”oikeistolainen” kosher-konservatiivinen hallitus, joka on tässä asiassa täysin punavihreän opposition ohjauksessa.

Korruptoituneen valtamedian hellittämättömästä propagandasta ja poliitikkojen käynnistämistä vainoharhaisista noitavainoista huolimatta radikaalit nationalistit ja lojaalit patriootit eivät ole jättäneet kaveria, vaan Torniaisen tueksi polkaistiin nopeasti Helsinkiin tukikonsertti, jossa esiintyi liuta maamme johtavia RAC ja black metal yhtyeitä.

Paikalle oli saapunut ilahduttavan runsaasti väkeä, vaikka aikainen perjantai-ilta verotti varmuudella potentiaalisten tulijoiden määrää. Yleisö oli hyvä sekoitus uutta verta ja vanhempaa, jo 1980-luvulla vaikuttaneita aatteen veteraaneja. Muutenkin väki koostui hyvin erilaisesta porukasta; oli skinheadeja, rokkareita, psychobillyjä, black metallisteja, punkkareita, futis-casualeja, nuoria pitkähiuksisia naisia trendikkäissä pilottitakeissaan sekä ihan tavallisia perus-penoja ja –pirkkoja. Pitkälti toista sataa henkeä muodosti hyvin monimuotoisen yleisön.

Alkuillan ensimmäisenä esiintyjänä oli Liittoneuvosto. Suomalaisessa kansallismielisessä musiikissa on aina ollut mukana jonkinlaista hurttia huumoria. Mistreat versioimassa Moog Konttisen kappaleita tai kulttimainetta nauttinut Nauravat Natsit projekti. Vaikka monen bändin sisältö saa karskien sanankäänteidensä vuoksi aikaan tahattomia virnistyksiä, Liittoneuvosto on poikkeuksellinen projekti Suomessa. Se ei lähesty aihetta jyrkällä ryppyotsaisuudella, vaan terävällä huumorilla. Esimerkiksi Saksassa ei ole mitenkään erikoista törmätä rempseisiin lauluihin ja levynkansikuvituksiin joissa yhdistyy niin asenne kuin huumori. Moni voi ihmetellä miten pitäisi suhtautua Disneyn animaation näköisiin kansiin ja pelimannimusiikkiin jonka päälle öristään karkeuksia. Se on makukysymys.

Liittoneuvoston lähestymistapa oli ottaa haltuun Leevi & The Leavingsin ynnä muiden lainakappaleita ja kirjoittaa niihin uudet sanat, joissa vilahtelee monia Suomalaisen alakulttuurin hahmoja kuten Väinö Kuisma ja Pekka Siitoin. Muotitietoinen muuntautui kappaleeksi Rotutietoinen jne. On selvää että osalle vanhan skenen eksentrikot on vaikea asia käsitellä. Eikä asiaa helpota susinaamiossa esiintyvä, lavalla akustisen kitaran kanssa ilakoiva esiintyjä. Liittoneuvoston ehdoton vahvuus on sen hauskuus, joka varmasti murtaa skeptisemmänkin poliittisen soturin kovan kuoren terävyydellään. Kyse ei ole vahingoniloisesta ilkkumisesta, vaan muistaa että moni johtaja tai sellaiseksi pyrkinyt taho ei saavuttanut ihmisten kiinnostusta vain kuivan teoreettisen tietonsa tai järkähtämättömän ideologisen elämänasenteen kautta, vaan olemalla eläviä persoonallisuuksia. Hyvinkin hauskoista tarinoista tai lentävistä lauseista ei tarvitse ottaa painolastia nykyiselle poliittiselle liikehdinnälle, päin vastoin. Ilmiöiden hauskuuden huomaaminen on hyvin vapauttava prosessi monenlaisista vastapuolen ilkkumisyrityksistä. Miksi kukaan haluaisi esittää äärimmäistä vakavuutta, jos huumorin keinoin saavutetaan paljon sellaista mihin ei ryppyotsaisuudella pysty? Moni varmasti ymmärsi tämän ja Liittoneuvosto sai lietsottua salin raikuvaan yhteislauluun edesmenneen “valtakunnanjohtajan” kunniaksi. Mies jonka merkitys on hyvin ristiriitainen, mutta modernissa Suomessa liki popkulttuuri-ikonin muotoon noussut hahmo.

Illan odotetuin vieras Mistreat päätti yllättäen soittaa jo toisena, mikä sai bileet toden teolla käyntiin. Tuttuun tapaansa bändi teki soundcheckin huolella, jonka ansiosta soundi oli kirkas ja volyymit kaakossa. Setti alkoi perinteeksi muodostuneella tavalla kun ikiklassikko ”Finland skinheads” alkoi kaikua ämyreistä. Samalla Mistreatin vokalisti-kitaristi Muke muisti alkuviikolla menehtynyttä kotkalaislähtöistä skinheadia ja tatuointitaiteilija Kapaa, joka vaikutti liikkeessä jo 1980-luvulla. Keikan alkupuolella yleisö vielä seisoskeli lavan edessä, mutta kun bändin hittiputki lähti käyntiin kappaleesta ”Hang the Nigger”, pitti alkoi täyttyä vellovasta yleisömerestä. Yleisö lauloi mukana kaikki tutut rallit, mikä kertoo omalla tavallaan sen, miksi yhtye on klassikko ja kansainvälisesti arvostettu RAC-ryhmä. Takuuvarmaa hittipotpuria rikastutti muutamat coverit kuten setin loppupuolella vedetty Blitzin ”Someone’s gonna die”. Lisää vaihtelua toi viimeisinä esitetyt kappaleet ”Smugut” ja ”Tänä yönä”, jotka Muke soitti puoliakustisesti ilman särkijää. Keikka todisti jälleen kerran, että Mistreatin kone on edelleen hyvässä öljyssä eikä näkyvissä ole mitään merkkejä hyytymisestä.

Tunnelma pysyi edelleen korkealla, kun lavalle astui kovassa keikkaputkessa oleva Marder. Bändin livesoundi alkaa tätä nykyä olla melko metallinen, vaikka asenteeltaan yhtye on edelleen hatecore. Lisäväriä kokoonpanoon toi Goatmoonin primus motor BlackGoat, jonka vimmaista rumpalin työskentelyä oli ilo seurata. Avausbiisinä Marder veti Iron Crossin lainan ”Crusified”, jota seurasi ”Anti-you Assault crew”, joka olikin harvoja bändin ensimmäiseltä levyltä soitettuja biisejä. Keikkasetti koostui pääasiassa ennen julkaisemattomista kappaleista, joilla kaikilla ei ole vielä edes nimeä. Uusista nimetyistä kappaleista soitettiin ainakin ”Anticrist”, ”In the moonlight” ja ”Unabomber” (Mudoven cover?). Bändin esiintyminen oli vakuuttavaa ja laulaja Aleksin intensiivinen asenne kohdallaan. Marder jaksoi myös muistuttaa Torniaisen tilanteesta, joka saikin yleisössä raikuvat suosionosoitukset.

Marderin kovan paahtamisen jälkeen oli aika hieman rauhoittua, sillä Vapaudenristi esiintyi tällä kertaa akustisena duona. Vapaudenristin materiaali on teksteiltään niin väkevää tavaraa, että sen esittäminen toimi uskomattoman hyvin myös akustisena. Ian Stuartin & Stiggerin jalanjäljissä oltiin muutoinkin, sillä kaksikko esitti keikan puolivälissä Ian Stuartin ensimmäiseltä soololevyltä tutun Triumph of the Will, suomeksi ”Tahdon voitto”. Kompakti livepaketti oli rakennettu tunnetuimpien kappaleiden varaan ja yleisöä huudatettiinkin reippaasti kappaleilla ”Tuomittu vihaamaan”, ”Maa ja veri”, ”Soihdut” ja ”Muutoksen tuulet”. Virolaisen laulavan vallankumouksen henkeen päästiin esityksessä ”Ei maata ilman kansaa”, jota lauloi yhtään liiottelematta koko yleisö. Rivakasti vedetyn keikan päätti Pagan Skullin kimppa-ep:ltä soitettu ”Taistelusta taisteluun”. Vapaudenristin akustinen versio oli menestys, ja sitä olisi hieno kuulla jatkossa jossain pienessä ja intiimissä pubiympäristössä.

Katujen ääni sai oman vuoronsa kun lavan valtasi perinteistä nationalistista Oi-musiikkia esittävä helsinkiläinen Civic Duty. Bändi ei turhaan hienostullut, sillä nyt oltiin perusasioiden äärellä. Tympeän vihaista aggro-Oi:ta takoneen Civic Dutyn esitys oli hieno tribuutti liikkeen juurille, sillä kappaleet puhuvat omasta puolestaan: ”Way of life”, ”Nationalist Rock'n'Roll resistance”, ”Working class man”, ”Junkie”, ”Skinhead” (Condemned 84 -cover), ”FTW” ja ”Murder squad” (Blue Eyed Devils -cover). Lainabiisien lisäksi Civic Dutylla alkaa olla sen verran omaa materiaalia kasassa, että olisi jo korkea aikaa saada kuulla bändiä myös levyltä. Livenä bändi on jo osoittanut toimivuutensa.

Suomen maineikkaimpiin Black Metal bändeihin lukeutuva Goatmoon on soittanut niin isoimmilla metal festivaaleilla kuin pienemmissä poliittisesti värittyneissä tilaisuuksissa. Bändi on usein kieltänyt olevansa varsinaisesti poliittinen, joka on helppo todeta lukemalla bändin tekstejä. Sen sijaan kukaan ei voi kieltää Black Metallin metapoliittista tasoa, joka Goatmoonin kaltaisissa tapauksissa nousee esiin paremmin kuin rivibändeissä. Kyse on politiikan taustalla olevista aatevirtauksista ja asenteista. Ei ole mitään syytä tehdä Black Metal musiikkia joka ottaisi kantaa vallitsevan poliittisen tilanteen yksityiskohtiin, vaan bändit käsittelee sitä elämänasennetta ja arvopohjaa, josta politiikka lopulta syntyy. Illan teemana ollut Torniaisen tapaus on yksi malliesimerkki. Miehen rikosrekisteriä on käsitelty skandaalinkäryisissä lehtijutuissa. Niissä on järjestelmällisesti jätetty huomioimatta millä perustein teot ovat tapahtuneet. Tai yksiselitteisesti todettu olleen tekosyitä. Tosiasiassa Epun teot tiivistyy usein ”kaveria ei jätetä” mentaliteettiin. Mies ei jäänyt tilanteissa passiiviseksi sivustakatsojaksi, vaan uhan nähtyään oli aktiivisesti ratkaisemassa sitä. Mies näki että tilanne on kehittymässä, joka on muille vaaraksi ja ratkaisi sen. Tällä kertaa tilanne päättyi tavalla, joka sai puoli Suomea pillastumaan. Lopputulos olisi voinut hyvinkin olla vain pieni kuperkeikka kadulla. Tässä vaiheessa on pelkkää spekulointia mikä todellisen kuoleman aiheutti. Silti, niin vasemmalta kuin oikealta on kilpaa jeesusteltu, keräilty poliittisia irtopisteitä, sekä päästy suunnittelemaan uusia poliittisen toiminnan rajoittamiseen, sanan- ja mielipiteenvapauteen puuttuvia toimenpiteitä joilla ajatusrikolliset saataisiin kuriin. Kukaan virallisen doktriinin mukaan oikein ajatteleva hyvä ihminen, ei saa nähdä tilanteessa muita tasoja kuin ”natsimurhan”. Vaikka kyse ei ole missään vaiheessa ollut pelkästään ”potkusta”, vaan se muuntautui poliittiseksi keppihevoseksi jokaiselle innokkaalle ratsastajalle. Jotka todellisista faktoista välittämättä ratsastavat nyt vinhaa vauhtia kohti totalitaarista politiikkaa kohti. Median tekopyhyys lähentelee lopullista murtumispistettä. Kun tuli ilmi että pääkaupungissa eläkeläisen puukottanut kiihkoilija on Palefacen ja kumppaneiden kanssa videolla esiintyvä ulkomaalaistaustainen henkilö, media piti sopivan mittaisen strategisen tauon. Miehen facebook profiili saatiin siivottua pois näkyviltä ja sopivasti mm. YLE oli poistanut Areena palvelustaan materiaalin missä sama mies esiintyy. Olisihan uutisoinnissa hankalaa pedata kuvaa sattumanvaraisesta henkilöstä jos ilmenee että hän on pyörinyt monikulttuurisen propagandan mannekiininä suomen suurimmissa medioissa. Paleface deletoi sosiaalisessa mediassa esiintyneitä kiusallisia kysymyksiä pois. Muutaman päivän viive antoi aikaa valmistautua esittämään lakoninen ”järkytys” ja ”paheksunta”. Siinä missä media on kasvattanut salaliittoteorioita esimerkiksi Immosen ympärillä. Julkaisten yhtä uudestaan ja uudestaan kuvaa tilanteesta missä julkisessa tilaisuudessa on ryhmä ihmisiä. Nyt puukottajan kanssa samassa kuvassa olevat poliitikkoa ja viihdetaitelijaa käsitellään silkkihansikkain, yhteistä poliittista projektia varjellen.

Vasemmiston strategialle on ehdottoman tärkeää leimata Torniaisen tukikeikka sellaiseksi, että kansallismielisen liikehdinnän aktiivit ja keikalla olevat bändit näyttäytyy puhtaasti väkivaltaa lietsovina ja ihannoivina sekopäinä. Keikan todellinen luonne Veriyhteyskollektiivin silmissä tiivistyi illan aikana bändien puheissa tuotuun tosiasiaan: Kaveria ei jätetä. Ei, vaikka se olisi strategisesti huono PR valinta nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Ei, vaikka kieltämällä ja paheksumalla saisi kerättyä maltillisten ja sivistyneiden ihmisten hiljaista hyväksyntää. Ei, vaikka olisi miehen teon järkevyydestä olisi toista mieltä. Tai pitäisi lopputulosta ei-toivottuna.

On aivan erilainen ihmisryhmä, joka on valmis puukottamaan muita selkään välittömästi kun oma etu sitä vaatii! Illan bändit osoittivat että yleisen painostuksen ja paheksunnan edessä, on olemassa tiettyjä arvoja joista kansallismielisten ei kuulu tehdä kompromisseja. Ei etenkään tekopyhän, vihamielisen ja tarkoitushakuisen (sosiaalisen)median melskeessä! Jos joku asia on sellainen ettei sen pitäisi vaatia enempää selitystä, on perusperiaate että pulassa olevaa kaveria autetaan.

Goatmoon keikka oli puuttuvista jäsenistä huolimatta tiukkaa tasoa. Yhtye esitti kompaktin setin tutuksi tulleita kappaleita, mutta myös ensi kertaa livenä kuultua materiaalia. Goatmoon ei pitänyt puheita. Ei ottanut kantaa hallituksen politiikkaan tai mitään sellaista. Sen ei tarvitse. Kappaleet kuten Alone, kertoo yksiselitteisesti mistä on kyse. Ydinajatukseltaan Englanninkielinen kappaleen viesti on:

Sisältä tyhjiä ihmisen kuoria ympärilläni

Siksi olen yksin

Synnyin tänne syvän talven keskelle yksinäisyyteen

Olen viimeinen, kuten tämä kaunis luonnon maisema joka avautuu edessäni

kaltaisiani ei enää ole.

Isänmaatani myrkyttää loisten epäpuhtaus.

 

Vaikka kukaan ei olisi valmis seisomaan rinnallani,

Tulen ylpeänä vaikka yksin taistelemaan!

 

Teksti ja kuvat:

Veriyhteys kollektiivi

Pagan Skull / Pylvanainen / Diamond Axe (Europa Erwache Productions, 2016)

Kolmen suomalaiseen nationalismiin sitoutuneen bändin yhteislevy antaa hyvän korvakuuleman siitä, kuinka erilaista kitaravetoista räimettä RAC-lipun alla maassamme tällä hetkellä tehdään. Bändien tapa käsitellä suomalaisuutta poikkeaa virkistävästi toisistaan, mikä on taas osoitus siitä, että aihe on loppumaton runsaudensarvi vielä vuonna 2016. Levyn yhdistävä tekijä on puolestaan bändien diy-punk-asenteesta välittyvä kotikutoisuus ja maanläheinen lähestymistapa käsiteltäviin aiheisiin.  

3-way-splitin polkaisee käyntiin Jyväskylän kulmilta tuleva Pagan Skull. Tälläkin kertaa bändi yllättää röyhkeän omintakeisella tyylillään, joka kuulijoiden maailmankatsomuksesta riippumatta saanee jälleen kerran ristiriitaisen vastaanoton. Nyt bändin mankelin läpi on runtattu folkmetal, jota tapaillaan avausraidassa Ukkometson mailla. Rohkeasti huilulla maustetussa esityksessä vannotaan black metallista tutun soturikultin puolesta ja vaaditaan kuolemaa ukkometson maita uhkaaville ”variksille”. Kappale Sydän Suomi on sitten hieman tutumpaa melodista Pagan Skull -rockia, jossa on mukana puhdasääninen kakkoslaulaja laulamassa toista melodiaa. Sanoituksessa suomalainen nationalismi palautetaan alkulähteelle, oman maakunnan turpeeseen, jossa ei säästellä keskisuomalaista kotiseuturomantiikkaa. Akustisesti etenevässä (neo)folk-balladissa Hiekkatiet jatketaan keskisuomalaisuus-teemalla ja esitystä on helppo pitää tilittävänä rakkaudentunnustuksena omille kotikulmille.

Pylvanainen avaa ensimmäisellä biisillään Vapauden puolesta heti pellit auki. Tällä kertaa suoraviivaisen nopea punkrykäisy toimii hyvin ja laulaja sylkee uhmakkaat julistukset ilmoille ilman nikottelua. Sanat ovat taattua Pylvanaista, joka ei tunnetusti runonlaulantaa harjoita, vaan riimittelee inhorealisminsa niin selkeästi, että sen ymmärtää jokainen takarivin taavo (viimeinen säkeistö):

Kaatuu tornit norsunluiset armo oikeudesta katoaa,
ei jää kiveä kääntämättä ei ole paikkaa paeta. 
Keinuu tuulessa kaulakiikku, 
linnut silmät nokkivat, 
huudot vaimenee hiljaisuuteen uuteen aamuun nousevaan

”Valkoisen miehen taakka” -omakustanteelta tuttu Irma on äänitetty kokonaan uudelleen ja täytyy sanoa, ettei tämä versio ainakaan huonompi ole, vaikka siitä on suodatettu pois alkuperäisen version karhean välitön tunnelma. Kappale kertoo kaikille tutusta ylimielisestä tiedostavasta kaupunkilaisnaisesta, joka saa maistaa monikulttuuriunelmaa omakohtaisesti joutuessaan joukkoraiskauksen uhriksi. Melodisesti tarttuva esitys on edelleen yksi koskettavimmista tämän vuosikymmenen kotimaisista RAC-biiseistä.

Pylviksen kaksi muuta laulua ovat käännösversioita, joissa on onnistuttu sekä sovituksellisesti että sanoituksellisesti. Landser-coveri Keskellä Eurooppaa pureutuu kansallisen identiteetin puolustamisen oikeutukseen ja siihen, kuinka miehityshallinto haluaa kriminalisoida eliittiä uhkaavan nationalismin.  Akustisella kitaralla vedetty Country-laulelma Vain N… tunnetaan alunperin Racist Redneck Rebels -nimisen amerikkalaisryhmän kappaleena Niggers, Niggers, Niggers. Simppeli mutta äärimmäisen tarttuva vuodatus kertoo kuinka mustien neekeröintiä katsellaan valkoisissa yhteiskunnissa läpi sormien, koska he ovat neekereitä so. erityisryhmä kuten alaikäiset lapset. Laulussa tuskaillaan myös Hollywoodin propagandaa, jossa neekerit esitetään tv-sarjoissa lähes aina lainkuuliaisina huippuosaajina, vaikka kylmät tilastotiedot puhuvat aivan muuta. Pylvanaisen riisuttu versio on uskollinen ennen kaikkea amerikkalaisen epäkorrektin countryn veteraaneille Johnny Rebelille (R.I.P.) ja David Allan Coelle.

Viimeisistä vedoista leyvllä vastaa Diamond Axe, joka veivaa ”löysää äärioikeistolaisrokkia” 1980-luvun alun  punkahtavilla brittihevisoundeilla. Oman erikoisen makunsa kappaleisiin tuo siellä täällä käytetyt urut, jotka on sovitettu herkullisesti erityisesti viimeiseen rullaukseen The Force. Englanniksi laulava Diamond Axe on ohjelmallisesti nationalistinen bändi, tosin se pitää sisällään myös pohjoismaalaisen identiteetin, joka kaikuu vahvana biiseissä Identity (Northern) Rock ’n’ Roll ja Nordic Metal.  DaXe:n melodista riffittelyä voisi luennehtia miellyttävän kuuloiseksi (mutta ei radioystävälliseksi) kevytmetalliksi, jota vielä korostaa puhtaasti laulettu pehmeähkö ääni. Karumman RAC:n ystäville DaXe:n kepeä yleisilme varmasti tökkii, mutta tällaisellekin nationalistirockille löytyy aina omat ystävänsä.

Europa Erwache Productions on tehtyt jälleen ansiokasta kulttuurityötä esittelemällä kansalaisille aitoa vastarintamusiikkia, joka olisi näiden äänitysten kohdalla saattanut jäädä vain satunnaisiksi YouTube näytteiksi. Kansallismielisen musiikkiliikkeen jatkuvuutta voi tukea parhaiten ostamalla alan liikkeistä tai bändeiltä suoraan tämän virallisesti julkaistun äänitteen.

Arvio: RL

White Noise Radio! Podcast-jaksossa "Smacking them lips 2" WBS-festarin satoa

Aiemmin mm. YouTubesta tuttu radiopodcast White Noise Radio löytyy nykyään ainakin D88 Recordsin Telegram-kanavalta. Uudessa neljä ja puoli...