Kansallismielisillä on kerhotoimintansa ansiosta ollut jo vuosia mahdollisuus järjestää eri puolella Suomea omia rock-konserttejaan ilman pelkoa, että ulkopuoliset tahot voisivat niitä estää. Sen sijaan meiltä puuttuu värejä kantamaton, sitoutumaton yhteistila, jossa voi järjestää myös poliittisia puhetilaisuuksia, seminaareja ja yhteistä harrastustoimintaa.
Eri taustoista koostuva Kansallismielisten liittoutuma ry. päätti pari vuotta sitten tarttua tuumasta toimeen ja alkoi kerätä yhteistä rahapottia, jolla hankittaisiin hyvien kulkuyhteyksien päässä oleva vanha kyläkoulu tai muu vastaava tila, jonka voisi yhteisvoimin kunnostaa. Osana varainkeruuta D88 Records on julkaissut kokoelma-cd:n Operaatio Kotkanpesä, jonka varat suunnattaan lyhentämättömänä tilan hankkimiseen. Levyä saa hyvin varustetuista distroista ja alan tapahtumista, mutta sitä voi kysellä myös suoraan 12 euron hintaan osoitteesta distroyer88@protonmail.com.
Kokoelmalla on viisitoista raitaa, joista vastaa kymmenen eri esittäjää. Tyylien kirjo on ennen näkemättömän rikas, sillä mukana on sämplättyä ambient / martial industralia, perinteistä RAC:ta, punk rockia, black metallia, räppiä ja jopa mieskuorolaulantaa. Jos kyseessä olisi tavanomainen kokoelma, tyylien erilaisuus olisi häiritsevää, mutta kun tietää mistä päämäärästä on kyse moninaisuuden sulattaa helpommin.
Veri & Maa. Jo jonkin aikaan vaikuttanut NS-ambient projekti sekä avaa että päättää levyn. Avausraidalla luultavasti tekoälyllä tuotettu ”naisääni” kertoo projektin taustoista ja tavoitteista. Taustalla soi hienovarainen mutta uhmakas elektroninen war ambient. Julkaisun päättävä ”Summa” on historiallinen puhesämple Talvisodan sankareiden Summan taistelusta ja vihollisen levittämästä tuhosta. Yksi levyn vaikuttavimmista esityksistä.
Mistreat. Maamme skeneveteraanien panos levylle on kaksi biisiä, jotka on julkaistu aiemmin saksalaisella The Skinheads Come Back Vol. 3 (2019) -kokoelmalla. Jos Veriyhteys olisi saanut päättää kappalejärjestyksestä, ”Kysymyksiä faijalle”, pitäisi soida ensimmäisenä musiikkiesityksenä, koska juuri sen suomenkielinen sanoma kiteyttää parhaiten Operaatio Kotkanpesän tarpeen. Country-rokkaavasti etenevä Hank Williams coveri ”Lost Highway” on mitä mainioin ilottelu, mutta sen olisi pitänyt päästä eetteriin vasta uhmakkaan juhlavan ”Kysymyksiä faijalle” jälkeen.
SotaSetä feat. Tupla Hoo. Pitkin hampain täytyy myöntää, että vaikka valkoinen rap ei kuulukaan Veriyhteyden suosikkigenreihin, parivaljakon purkaukset ovat lyyrisesti levyn parasta antia. Itse asiassa SotaSetä feat. Tupla Hoon:n veto ”Ännät vittuun” on niin oivaltavaa riimittelyä, että siihen syventyminen saa unohtamaan mitä musatyyliä tässä tuleekaan kuunneltua. Kappaleessa ruoditaan hauskasti marraskuussa 2021 Yle TV1:ssä esitettyä Marja Sannikka -keskusteluohjelmaa, jossa arvoliberaali tähtitieteilijä Esko Valtaoja käytti kaksi kertaa n-sanaa ”neekeri”. Huumorintajuttomuudesta ja suhteellisuustajun puutteesta kärsivä värillinen kiintiötoimittaja Renaz Ebrahimi sai tästä hepulin ja asiaa ruodittiin tuolloin laajalti julkisuudessa. Biisin herkulliset kuittailut ovat niin maaliinsa uppoavia, että voi vain kuvitella millaisia reaktioita se synnyttäisi, jos kappaleessa äänessä ollut vihreiden Iiris Suomela saisi kuulla sen.
Pagan Skull. Jyväskylän moniosaajat (no pun intended) soittavat tällä kertaa akustisen isänmaanrakkauden tunnustuksen ”Kotimaa”. Bändi taitaa tunnetusti folk-vetoisen kaman, mutta kun mukaan lisätään vielä aito tunteen palo, esitys ei jää kellekään yhdentekeväksi.
Sudentaival. Raakaa black metallia vääntävä Sudentaival on bändi, jonka materiaali on laadultaan melko vaihtelevaa semminkin kun monissa kappaleissa liikutaan soittotaidon ylärajoilla. Onnistuessaan yhtye kykenee synnyttämään kuulijassa fiiliksiä, jossa kahlitsematon arjalais-pakanallinen arkkityyppisyys pääsee virtaamaan vapaana. Tällä kertaa ei osuta ihan nappiin, sillä kappale ”The Perpetual Degeneration” leviää kuulijan korville jäsentymättömänä kokonaisuutena. Ei huono, mutta parempaakin bändiltä on kuultu.
Tupla Hoo: Rap-musiikista on turha kommentoida sen enempää, mutta se ei estä kehumasta lyriikoita, jotka osuvat maaliinsa. Ensimmäisellä vedolla ”Fäm” Tupla Hoo paneutuu yhteen kipeimpään kansallismieliseen tabuun eli lapsettomuuteen. Laulussa kuittaillaan syystäkin feministeille ja ikääntyneille pubiäjiille, jotka eivät koskaan tulleet hankkineeksi arjalaista jälkipolvea. Arvostelusta huolimatta laulun sanoma on positiivinen tuodessaan esiin sen rikkauden, jonka lapset antavat vanhemmilleen ja samalla isänmaalleen varmistaen näin kansakunnan jatkuvuuden. Tupla Hoon eli 88:n toinen tykitys ”Korruptio” kuvaa vastaansanomattomasti, kuinka korruptoitunut maa Suomi loppujen lopuksi onkaan. Kyytiä saa varsinkin verotulojemme holtiton käyttö ties mihin turhuuksiin puhumattakaan, että niillä elätetään ahkerasti lisääntyvää ja loisivaa rotumuukalaispopulaatiota.
White Uprsing. Nuoren polven radikaalia rähinärockia levyllä edustaa White Uprising, joka on kaikessa konstailemattomuudessaan kuin nyrkki varomattoman kuulijan korvaan. Karskilla rallienglannilla pieksetty ”Indoctrination Complete” on tylyä punk rockia, jossa mitään ei jätetä arvailujen varaan.
Ari Järviö. Levyn aikaa vastaan taistelevana outolintuna voi pitää paria Ari Järviön laulelmaa. ”Kuin lentohon nouseva laulujoutsen” tuo kuorolauluineen mieleen kansallisromanttiset esitykset ja Sibeliuksen lauletun version Finlandiasta. Vastaavasti ”Suomenmaa” on huilulla ja akustisella kitaralla säestetty kotoinen metsäfolk-herkistely. Järviö palauttaa esityksillään hienosti vanhan nationalistisen eetoksen tähän päivään. Hänen esimerkkiään toivoisi noudattavan myös muiden kansallismielisten, jotka kokevat aikamme populaarimusiikin vieraaksi.
White Genocide. Kokoelman toinen black metal yhtye on White Genocide, joka tekee levytysdebyyttinsä tälle levylle. Tyyliltään bändi eroaa huomattavasti Sudentaipaleesta, sillä WG mättää menemään teknistä mustaa metallia, jossa kuuluu myös vahvana death metal. Oikeastaan vasta laulajan rääkyvä ääni sijoittaa bändin black metallin puolelle. ”Parasites” ja ”The Prey” ovat kelpo tavaraa, joskaan eivät vielä kovin omaperäisiä esityksiä genressään. Toisaalta kun ensilevytys on tätä luokkaa, bändiltä voi odottaa vielä paljon.
Vapaudenristi. Ennen levyn päättävää puhe-ambientia kuullaan Vapaudenristin versio Skrewdriverin klassikosta ”After the fire”. ”Tulimyrskyn jälkeen” on musiikillisesti omintakeinen sovitus alkuperäisestä kappaleesta, sen sijaan lyriikoissa henki ja sanoma pysyy samana kuin Ian Stuartin tulkinnassa.
Vaikka levyn musiikki ei jollekin kuulijalla niin sanotusti nappaakaan, sen ostaminen kannattaa tärkeän päämäärän vuoksi. Ainakin tapahtumatilan hankinnan tuesta jää fyysinen muisto. Levyn voi hankkia myös ystävälle lahjaksi, pääasia, että äänitteen kautta saadaan kerättyä rahaa.
Kotkanpesää voi tukea lisäksi rahallisesti oman varallisuustilanteen mukaan. Linkolan Luonnonperintösäätiön tapaan yhdistykselle voi testamentata vaikka koko omaisuutensa.
Tilinumero: FI13 4500 0010 1552 70
Saaja: Kansallismielisten liittouma ry
Sekä Mobilepay lyhytnumerolla 18898
Lupanumero: RA/2021/1043
Arvio: RL
