maanantai 26. lokakuuta 2026

Glory Days of R.A.C. (nro 2 / 2026)

RAC ja skinhead kulttuuriin liittyviä musiikkijulkaisuja tehdään edelleen, mutta harva lehti on noussut sellaiseksi kansainväliseksi hitiksi kuin Glory Days of R.A.C. Viime vuonna ykkösnumeron julkaisseen lehden kansainvälisen suosion selittää englanninkielisyys ja vuosituhannen alusta asti vaikuttanut samanniminen verkkosivu. Vaikka lehti ei olekaan vielä samanlainen ilmiö kuin poliittisempi Resistance 1990-luvulla, se on jo nyt saavuttanut RAC musiikista kiinnostuneiden suosion niin nuorten kuin vanhojenkin  kansallismielisten keskuudessa.

Monet 2000-luvun RAC-julkaisut ovat seuranneet Nordlandin ja Kalevan Soturin tyyliä eli ne ovat ammattimaisesti taitettuja kiiltäväkantisia aikakauslehtiä. Näyttävästä värikannestaan huolimatta Glory Days of R.A.C:in juuret ovat kuitenkin 1980-luvun punk-henkisessä zine-kulttuurissa. 

Lehti ei ole kuitenkaan pelkkä pastissi menneestä, vaan se haastattelee ja käsittelee enimmäkseen yhtyeitä, jotka ovat juuri nyt kuuminta hottia kuten Hulduvolk ja Skumshot. Lukijan muistin virkistämiseksi lehdessä on myös katsauksia vanhoihin RAC legendoihin.

Alkusyksynä ilmestyneeseen kakkosnumeroon on haastateltu Hulduvolkin (USA) ja Skumshotin lisäksi Fascinea(USA), Defenderiä (Kreikka), Mr D.C:tä (USA, henkilöhaastattelu) ja Bully Boysia (USA). Vanhoista ja osin unhoon jääneistä alan bändeistä on puolestaan tehty tiiviitä katsauksia: Real Aggression (Serbia), Achtung Juden (USA), The Corpse Grinders (USA), Sudden Impact (UK), Zetme 88 (Espanja), Battle Standard (UK),The Gatage Rats (USA), Offensive Weapon (Pohjois-Irlanti), The Skulls (Brasilia). Ainoa pitempi historiikki löytyy brittiklassikosta English Rose. Suomalaisittain mielenkiintoisin juttu lienee porilaisen Jäsän Kriegsberichter-videoista tehty katsaus. 

Ajankohtaisin artikkeli on ehdottomasti reportaasi viime kesän Espanjan Barcelonassa pidetystä kaksipäiväisestä Chaos in the Sun RAC-festivaalista. Lehti tarjoaa myös liudan levyarvioita, skene-uutisia kuin myös kinkkisen RAC-sanaristikon, jonka sain pähkäiltyä läpi vajaassa parissa tunnissa.

Ateenasta käsin vaikuttavan lehden tuore numero on mainio lukupaketti genrestä, joka potkii edelleen lujaa. Suomessa lehteä jälleenmyy D88 Records, joten sieltä voi kysellä josko kakkosnumeroa on vielä jäljellä.

Arvio: RL


maanantai 5. lokakuuta 2026

3.10.2026, Etelä-Suomi: REVALERS / VAPAUDENRISTI / RESIST

Lokakuun ensimmäinen lauantai oli kansallismieliselle vastakulttuurille kiireinen. Merkittävä virstanpylväs saavutettiin kun Operaatio Kotkanpesänä syntynyt keräysprojekti sai hankittua oman tilan. Sen kunniaksi järjestettiin puhetilaisuus, jossa esiintyi akustisena Mistreat. Sotkanpesäksi nimetystä toimintakeskuksesta on jo ehtinyt uutisoida eri paikallismediat.   

Toinen syystapahtuma oli vanhan koulukunnan RAC-konsertti eteläisessä Suomessa. Veriyhteyden näkeviä silmiä oli keikkapaikalla katsastamassa tilanteen ja he raportoivat tapahtumasta nyt tuoreeltaan.


Resist

Housebändinä perustettu cover kappaleisiin keskittynyt Resist tarjoili setillisen RAC klassikoita. Mm. Nordic Thunder, Final War, Sniper, Rahowa -kappaleet kulkevat paikoitellen jopa alkuperäisiä paremmin. Yhtyeen soiton tiukkuudesta kertoo, että teemaan sopivien Iron Maiden ja Slayer covereidenkaan aikana ei kompuroitu. Skinhead Oi musiikista on joskus todettu sen olevan yhteistä musiikkia. Samaa löytyy RAC soundista. Iso osa kappaleista pohjautuu yksinkertaisiin riffeihin ja rakenteisiin, ja  valtaosa ilmaisusta riippuu esittäjien kyvystä tehdä kappaleista itsensä näköisiä. Jos genren klassikot eivät ole tuttuja, setti voisi tuntua Resistin omalta tuotannolta. Biisivalikoimaan voisi alkaa sisällyttää myös omia kappaleita, sillä tällä kokoonpanolla siihen on jo riittävät rahkeet.

Vapaudenristi




Tällä kertaa triona esiintynyt Vapaudenristi oli hyvässä iskussa, vaikka kuulin, että yhtye oli treenannut viimeksi koko kokoonpanolla joskus 2024 vuoden puolella. Tämä ei kuitenkaan näkynyt ja kuulunut esiintymisessä, vaan bändi tykitti luupäisesti erittäin kovan hittikimaran yhtyeen kovimpia ralleja. 

Myös yleisö nautti tästä suuresti ja lauloi mukana koko setin ajan. Trion yhteensoitto on hioutunut erittäin yhtenäiseksi, mikä on ymmärrettävää, sillä kolmikko on soittanut yhdessä jo pitkään. Vaikka kokoonpanosta puuttui tällä kertaa tuore toinen kitaristi, yhden soittajan puuttuminen ei ollut este esiintymiselle. 

Keikalla kuultiin bändin tuotannon parhaimmistoa kuten Wotanin pedot, Mun maa ja setin päättänyt Rose Tattoon (R.I.P. Angry Andersson!) Nice Boys -kappaleesta suomeksi väännetty Natsipojat, jossa käydään läpi kotimaan RAC skeneä. Erikoisena huomiona lisättäköön, että keikan päätyttyä bändi rustasi muutamat nimmarit innokkaimmille faneilleen.

Revalers



Ulkomaisista alan yhtyeistä eniten Suomessa käynyt on virolainen Revalers. Se on edelleen haluttu esiintyjä. Syitä varmasti sekä lyhyt välimatka että bändin kyky vetää esiintymiset tiukasti ja intensiivisesti. Veriyhteyden väki ei ole ikinä nähnyt bändin olleen löysä tai hapuileva. Edes virvokkeiden nauttiminen ei laske yhtyeen tasoa. 

Revalersin kolme albumia näyttävät kehityksen askel askeleelta kohti ammattimaista suuntaa. Viimeisin albumi oli tallennettu tunnetun tuottajan avulla huippustudiossa. Revalers on selkeästi halunnut olla kunnianhimoisempi kuin satunnaiset RAC-projektit. Oikean livebändin tunnelma ja kyky ottaa yleisö haltuun on avainasemassa. Viron itsenäisyyspäivänä on taas luvassa keikkaa, jonne suomalaisten on helppo mennä katsomaan miten ulkomailla asiat hoidetaan.

Sekä Resist että Vapaudenristi mainitsivat tällä hetkellä mediassa ja sosiaalisessa mediassa meneillään olevan kampanjan nuorison kansallismielistä heräämistä vastaan. Järjestöjä tai toimijoita yritetään mustamaalata väitteillä nuorison aivopesusta ja rekrytoinnista, vaikka olemme vuosia saaneet katsoa miten sairaimmistakin sairampia ideologioita ja kulttuurillisen rappion muotoja tuodaan väkisin jopa kouluihin ja nuorille suunnattuihin valtamedioiden kanaviin. Suomessa esimerkiksi Keskusta- tai Persu- ja Kokoomusnuorten ikäraja on 15 vuotta. Huomattavan radikaalia linjaa vetävä Vasemmistonuoret on asettanut alaikärajakseen 13 vuotta, mutta se ei ole noussut koskaan otsikoihin, eivätkä toimittajat ole kysyneet puoluejohdolta, miksi Vasemmistoliitto rekrytoi lapsia.

Kansallismielisillä yhdistyksillä tai järjestöillä ei ole ollut projekteja, jotka suuntautuisivat nuorten rekrytointiin. Sen sijaan nuoriso on nähnyt itse katutasolla ja omassa ikäluokassaan tapahtuvan dramaattisen muutoksen, jonka vuoksi ensisijaisesti yhteiskunnallisiin päätöksiin osaa ottaville suunnattu viestintä onkin resonoinut myös nuorissa. On paljastavaa, miten julkisuudessa on esitetty tahtoa järjestöjen kieltoon ja moninaisiin toimenpiteisiin, joilla mielipiteiden ilmaisu maahanmuutosta tai kansallismielisestä ja etnonationalistisesta eetoksesta pitäisi tehdä mahdotonta tai jopa laitonta. On kuvottavaa nähdä, kuinka viranomaiset ja media ovat panostaneet enemmän kantasuomalaisen nuorison demonisointiin ja yksittäisten tarranliimauksen tai nyrkkitappeluiden kauhisteluun kuin kaduilla rehottavaan huumekauppaan, raiskauksiin, arkipäiväiseen etniseen väkivaltaan ja moniin muihin asiaan liittyviin ilmiöihin. Kun järjestys on sairas, kapina on velvollisuus.

Teksti: Kurja & Reijo Veri

Kuvat: Intolerant Art

Hiidenlintu: Alttarilla kuolevan auringon (Misantropia Records, 2026)

Savon sydänmailta ponnistava Hiidenlintu on pitkälti yhtyeen sanoittaja-säveltäjä  J. Pesosen luoma musiikillinen aivoitus.  Aluksi pelkkä...