Blood & Honour Jyväskylän jo perinteeksi muodostuneen alkukevään konsertin ovet aukesivat hyvissä ajoin alkuillasta. Ennen kuin ensimmäiset esiintyjät astuivat lavalle, yleisöllä oli hyvin luppoaikaa, jonka aikana päästiin nauttimaan ruuasta, virvokkeista ja/tai mukavista keskusteluista muiden osallistujien kanssa. Järjestäjillä oli myös paikan päällä myyntipöytä, josta löytyi muun muassa CD -levyjä, sekä tukipaitoja.
Illan ensimmäinen esiintyjä oli nuoruudenuhmakas ja kivenkova Vastarinta. Yhtyeen debyyttilevyltä löytyvät kappaleet Taistelkaa ja Rotusota olivat ilmeisesti saaneet hieman uusia sanoituksia kirjoittajan käsissä. Tämä otettiin yleisön keskuudessa lämmöllä vastaan. Vastarinnan suoraviivaisen ja lyhyen esiintymisen lopuilla vanhempikin kuuntelijakunta alkoi heräilemään, sillä setin viimeiseksi kappaleeksi valittu Brutal Skins -yhtyeen kappale Väkivaltaa! lähti soimaan. Vastarinnan esiintyminen onnistui hyvin esityksen alkupään teknisistä ongelmista huolimatta.
Lyhyen tauon jälkeen lavalle astui virolainen P.W.A. Yhtye täytti yleisön odotukset niin kuin aina ennenkin, ja tutumpien kappaleiden myötä salissa olleen yleisön viimeistenkin passiivisten osallistujien tanssijalkaa alkoi vipattamaan. P.W.A:n energinen ja itsevarma esiintymistyyli tarttui yleisöön, ja tämä realisoitui perinteikkäisten pittien muodossa. Setin aikana kuultiin myös muutamia Skrewdriver coverkappaleita, joiden aikana yleisö lauloi paikoittaan bändiäkin kovemmin.
Illan kolmantena esiintyjänä lavalle asteli legendaarinen Mistreat, joka oli monelle osallistujalle selkeästi konsertin odotetuin akti. Setistä erityisen teki se, että Mistreatin vakituinen basisti ei ilmeisesti päässyt paikalle, jonka takia häntä tuurasi paikallinen lahjakkuus. Tästä huolimatta yhtyeen rautainen soittotaito, laajalti tunnetut klassikkobiisit, sekä edellisten yhtyeiden hyvin lämmittelemä yleisö oli resepti, jonka lopputulos ei voinut pettää. Mistreat sai yleisön laulamaan mukanaan jo ensimmäisellä kappaleellaan, joka oli jokaisen tuntema Finland Skinheads. Myös klassikkokappaleet Hang The Scum ja We're ready saivat yleisön huutamaan kuorossa. Mistreatin energinen esiintyminen jätti yleisön haluamaan lisää, ja tässä vaiheessahan ilta oli onneksi vasta alussa.
Edeltävien energianpurkausten jälkeen oli luvassa illan toinen ulkomainen vieras, eli italialainen Gesta Bellica. Setistä monelle jäivät varmasti ylimpänä mieleen teräksiset coverit Skrewdriverin klassikoista White Power ja Hail The New Dawn, jotka esitettiin yhtyeen omalla twistillä, sekä osittain italiaksi. Gesta Bellican musiikki oli illan muihin setteihin verrattuna rauhallisempaa ja siitä paistoi selvästi läpi italialainen kansanluonne. Myös pitit olivat esiintymisen aikana kooltaan pienempiä sekä hieman rauhallisempia. Esiintymistä höystettiin yleisön toimesta ylistävillä "Ole!" huudoilla.
Konsertin lopetteli Jyväskylän oma White Minority, jonka esiintyminen on Blood & Honour Jyväskylän tapahtumissa suurilta osin hartaasti odotettu itsestäänselvyys. Yhtye sai yleisön laulamaan mukana aktiivisesti, ja myöhäisestä kellonajasta huolimatta energisimmät osallistujat kuluttivat varmasti viimeisetkin energian rippeensä tapahtuman kookkaimmassa pitissä. Pitti oli konsertin suurin, sillä yhtye pyysi sitä itse ja yleisö teki - luonnollisesti - työtä käskettyä. White Minorityn esiintymisen aikana muistettiin myös menehtynyttä veljeämme, Toni Hakulista. Hänen muistolleen raikuneet Paikalla! -huudot toimivat muistutuksena siitä, etteivät muistot urheista ja periksiantamattomista sotureista katoa mielestämme koskaan. Yleisössä saattoi yhdellä, jos toisellakin nousta tippa linssiin.
Tapahtuma oli yleiskuvaltaan suuri menestys. Yleisöä oli runsaasti paikalla, ja moni osallistuja kertoi tapahtuman olleen heidän ensikosketuksensa vastakulttuurin musiikkitapahtumiin. Myös resurssipulasta kärsivät poliisit muistivat pyörähtää pihassa pari kertaa illan aikana, mutta tästä huolimatta ilta sujui pääosin ilman suurempia häiriöitä tai ongelmia. Uskon, että jokainen osallistuja lähti konsertista tyytyväisenä kotiin, eikä varmasti halua missata seuraavaa.
Teksti: AC JKL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti