1. Pyhä Kuolema / Kaarna: Magneettinen Pohjoinen (SF)
2. Übermensch: Heimat (D)
3. Vapaudenristi: Paikalla! (SF)
4. Mistreat: South East Warrior, 7" single (SF)
5. Norrhem: Aurinko ja Teräs (SF)
6. The Bully Boys: Winged Horsemen (USA)
7. Tuhon Tie: Rappion koettelemukset (SF)
8. Sudentaival: Rain of ruin - The return of our glory (SF)
9. Brutal Attack: Soar raven soar (UK)
10. Pitbullfarm: What the fuck is Billy? (S)
Lista: RL
Tällä viikolla saatiin kuulla suru-uutinen Ruotsista: maan vastarintamusiikin keskeinen hahmo Jocke Karlsson oli menehtynyt sairaskohtaukseen vain 54-vuotiaana.
Eskilstunasta kotoisin ollut Karlsson aloitti musiikillisen uransa jo 1980-luvun lopulla soittamalla Pro Patria -nimisessä orkesterissa. Bändi teki kaksi albumia ja lämppäsi mm. Skrewdriveria Tukholmassa 1989.
Tunnettavuutta hän alkoi saada 1990-luvun alussa perustamansa Pluton Svean myötä. Suomessakin pari kertaa vierailleen yhtyeen lisäksi hän julkaisi 1990-luvun lopulla sooloalbumin ja perusti psychobilly bändin Pitbullfarm.
Pluton Svean hajottua lopullisesti 2000-luvun alussa Karlssonilla kesti vuosia ennen kuin hän palasi RAC:n pariin. 2010-luvun puolivälissä hän johti vihdoin uutta RAC bändiä, nyt nimellä Code 291. Yhtye soitti myös Suomessa kesällä 2018 Mistreatin 30-vuotisbileissä. Samoihin aikoihin hän liittyi legendaarisen brittiläisen skinhead-bändin Brutal Attackin kitaristiksi. Sen riveissä hän oli mukana vuonna 2021 ilmestyneellä albumilla 40 Years Of Love & Hate (The Spirit Of 21).
2020-luvulla Karlsson innostui country-musiikista ja julkaisi kaksi sooloalbumia (2024 ja 2025) artistinimellä Jock McBastard. Viime vuonna hän kokosi uudelleen myös pitkäaikaisen projektinsa Pitbullfarm julkaisemalla albumin Back In Bu$ine$$. Vain pari viikkoa ennen kuolemaansa Pitbullfarm teki Etelä-Amerikan kiertueen ja julkaisi albumin What The Fuck Is Billy?
Vaikka Karlssonin rajut elämäntavat tunnettiin, hänen lähtönsä tuli silti kaikille yllätyksenä. Kaiken kaikkiaan Jocke Karlssonin elämä jäi selvästi plussan puolelle, varsinkin kun hänen musiikkinsa jatkaa vielä pitkään omaa elämäänsä.
Lopuksi vielä näkemys Jocken merkittävimmän bändin Pluton Svean musiikista. Veriyhteyden paperisessa lehdessä nro 2 (2024) arviotiin yhtyeen viimeiseksi jäänyt albumi Rocket 88.
Pluton Svea: Rocket 88 (Midgård, 2023)
Jösses, tämähän svengaa kuin hirvi! Moni saattoi ihmetellä, miksi Veriyhteyden verkkosivujen vuoden 2023 Top 10 -listan ykkönen oli rock-a-billy levyn tehnyt Pluton Svea, mutta levyn kuulleille asiassa ei ole mitään kummallista. Sen verran kovasta musiikillis-poliittisesta täysosumasta on kyse.
Rock-a-billy on 1950-luvulta lähtien ollut selkeästi vain valkoisten soittamaa musiikkia valkoisille nuorille. Suomessakin vaikuttanut 1970- ja 80-luvun taitteen billy-revival korosti etelävaltion lippuineen (mm. Teddy & The Tigersin kolmas albumi South’s gonna rise again) valkoista arvokonservatiivista identiteettiä vastavetona hallitsevan kulttuuriväen suosimalle vasemmistolaiselle punkille. 1980-luvun lopulla rock-a-billy politisoitui 1960-luvun outlaw country-artisti Johnny Rebelin innoittamassa hengessä, kun Skrewdriverin Ian Stuart perusti white power rock-a-billyä soittaneen The Klansmen-orkesterin. Näitä Stuartin avaamia polkuja tallaa myös Pluton Svea uusimmallaan.
Jocke Karlsson ei ole ensimmäistä kertaa veivaamassa rock-a-billyn tyylistä tavaraa, sillä Pluton Svean ensimmäisen vaiheen hajoamisen jälkeen hän perusti 2000-luvun alussa Pitbullfarm -nimisen orkan, jonka tyylinä oli psychobilly. Uudelleen kootun Pluton Svean paluulevy Rocket 88 on kuitenkin huomattavasti lähempänä vanhan ajan rock-a-billyä kuin Pitbullfarm, mikä tekee musiikista ainakin omissa korvissani hyvässä mielessä viihdyttävämpää. Mikäli Stuart olisi saanut elää, voisivat The Klansmenin levyt kuulostaa jalostuneessa muodossaan tältä. Studiotyöskentelyyn ollaan satsattu täysillä ja Svea mamman pojat soittavat tyylikkään tarkasti yhteen.
Letkeästi svengaavan musiikin lisäksi levyn tekee loistavaksi biisit, joiden tarttuvuus jaksaa hämmästyttää joka kuuntelukerralla. Kaiken kruunaa nokkelan poliittiset lyriikat, jotka sopivat luontevasti biisien ilottelevaan meininkiin. Kahdestatoista kappaleesta kaksi lauletaan englanniksi, ihmisoikeutta roturutsaan kritisoiva menopala ”Segregation” ja Rudolf Hessille omistettu country & western balladi ”One way (to Valhalla)”. Lopussa kuullaan myös pari vanhaa Pluton Svean klassikkoa fjongaavilla rock-a-billy sovituksilla (”Nu drar SA ut” ja ”Stöveltramp”). Silti positiivisesti hämmästyttävintä tavaraa tarjoavat täysin uudet biisit ”Fosterland”, ”Förräddare”, ”Vi står troget kvar” ja ”Dömda att dö”. Tässäpä vanhojen herrojen levy, joka uppoaa moneen kuuntelutilanteeseen, olipa sitten liikkeellä autolla tai vetämässä pohjia hyvässä seurassa.
Arvio: RL
Viestipalvelin Telegrammissa on toiminut vastarintamusiikkiin keskittyvä musiikkikanava MUSTA PILSU jo noin vuoden verran. Lähes päivittäin kymmenillä uusilla kappaleilla päivittyvä kanava sisältää jo nyt usemman tuhannen kappaleen ja musavideon, joita ei löydy esimerkiksi YouTubesta ja Spotifystä.
Musiikkityylien skaala MP:llä on valtava, mikä takaa sen, että jokainen kansallisradikaali löytää varmasti mieleistään kuultavaa. Kanavalta löytyvät ainakin seuraavat musiikkigenret: RAC, Neofolk, NSBM, Hatecore, Parody, NS Rap, Faschwave, Conscious, Dungeon synth, Power Electronics, Indie, Acoustic, Noise, Schlager, Punk, Ballad, Occult Rock, Viking Rock, Folk Metal, Industrial, Soft Rock, Neo-classical, Country, Poetry. Lisäksi musiikkivideoille löytyy oma osastonsa.
Ei muuta kun kanava tilaukseen ja kuuntelemaan aikamme kapinallista soundtrackia, joka soi paskaliberaalin globaalin järjestelmän sortumisen tahtiin!
Levyt ovat vain viitteellisessä järjestyksessä eivätkä ne siten mittaa absoluuttista paremmuutta tosiinsa nähden. Tarkoitus on nostaa muistin virkitykseksi pintaan kapinallisia julkaisuja, jotka on hyvä muistaa vuodesta 2024.
1. Whitelaw: We will defend (Englanti)
2. Mistreat: No need to apologize (Suomi)
3. Bronson: A tribute to.... - 7" single (Italia)
4. Ordensburg: Bis in den Tod (Saksa)
5. Dead Kommunist: Fear of the White Planet - C-kasetti (Suomi)
6. London Breed: No regrets (Englanti)
7. Hobbit: Adunanza - Signoli e rarita 1994-2024 (Italia)
8. V/A: A tribute to The Definite Hate (USA ym.)
9. Jock McBastard: Breaking barriers (Ruotsi)
10. Cock Sparrer: Hand on my heart (Englanti)
Korruptoituneen järjestelmän suojissa vapaasti lymyilevät kansanviholliset eivät hyökkää heidän asialleen myötämielisiä globaalikapitalisteja ja mediamonopoleja vastaan, vaan he löytävät helpon vihollisen tavallisista valkoisen työväenluokan puolustajista. Kysymys kuuluukin: voivatko he olla koko ajan varmoja anonyymiteetistään silloin kun tulee päivä jolloin nettiarkistot avataan?
Vuodenvaihde vei rajan taa kaksi merkittävää rotutietoisen musiikin veteraania. Ensimmäisenä saatiin kuulla Skrewdriverin kolmella albumilla (White Rider, After the fire, Warlord) soittaneen ja Brutal Attackissa bassotelleen pohjois-irlantilaisen lojalistin Merv Shieldsin poismenosta. Jo jonkin aikaan sairastellut Merv menehtyi sairaalassa 1. tammikuuta. Virallinen kuolintiedote kertoo:
Obituary notice for Mr. Mervyn Shields Shields – 1st January 2022 (peacefully) at hospital, Mervyn, Late of Belfast and Bushmills, dearly loved father of James and Carol, much loved son of Louie and the late Andrew and dearest brother of Lorraine and Wendy. Service in Murdock’s Funeral Home,2a Windsor Avenue, Coleraine (due to current guidelines, immediate family only) on Wednesday 12th January 2022 at 12.30pm. Family flowers only please. Donations in lieu if desired to N.S.H.C.T. c/o Mrs. Mona Murdock, 31 Bushmills Road, Coleraine. Deeply regretted by his family and entire family circle.
Sympathy and condolences from the officers and members of the 12th Battalion Royal Irish Rifles Memorial Association are extended to his partner Zelda, family circle and the Friends of the 36th Ulster Division, Cairncastle. An absolute gentleman and friend to many. Rest easy big Merv.. Matthew 5:4 "Blessed are those who mourn, for they shall be comforted."
Samana päivänä kuin Merv Shields menehtyi kreikkalaisesta Der Stürmer -yhtyeestä tuttu Hjarulv Henker yllättäen sairaskohtaukseen.
NSBM:n pioneeriyhtyeisiin kuuluva Der Stürmer vieraili kolme kertaa Suomessa ja kaikilla kerroilla kitaraa pieksi Henker. Maamme valtamediassa Der Stürmer tunnetaan parhaiten yhtyeen ensimmäisestä Suomen kiertueesta 2008 (Carelian Pagan Madness), jota Helsingin Sanomat ja A-studio yrittivät valeuutisoinillaan sabotoida Tampereen keikan jälkeen. Korvaava toinen konsertti saatiin kuitenkin Turkuun, jossa Henker näytti mitä on vimmainen pakanallinen kitarasoundi.
R.I.P. Hjarulv Henker ᛣ (Wodulf, Der Stürmer, Dreadful Relic, Lamentation, Nachtkaiser) 3/12/1974 - 1/1/2022
Kotimaan rintamalla on kuultu myös kuolonviestejä. Monien muistoissa on vielä vuoden 2020 joulukuussa raukkamaisesti murhattu Genocide Wolvesin laulaja Tontsa. Tontsa edusti suoraselkäistä aatteen paloa, jossa kaveria ei jätetty eikä petetty.
Suomalaisessa liikkeessä hyvin kiistanalainen persoona, videomestari Marko "Jäsä" Järvinen, menehtyi pitkällisen sairastamisen jälkeen 8. marraskuuta 2021. Ikävien kuprujensa vuoksi Jäsä oli 1990-loppuolelta lähtien persona non grata varsinkin Helsingin alueella. Muutettuaan Ruotsin hän joutui vuosien asumisen jälkeen sielläkin ongelmiin, jonka vuoksi hän palasi takaisin kotikaupunkiinsa Poriin 2010-luvulla.
Suomessa Jäsä on ymmärrettävästi sivuutettu, mutta ulkomailla hän lienee Mistreatin Muken ohella tunnetuin nahkapää RAC-musiikkikulttuuria tallentaneiden Kriegsbericther-videoidensa ansiosta. Hän tallensi, tuotti ja dokumentoi valtavan määrän myös Skrewdriverin historiaa, ehkä enemmän kuin kukaan muu maailmassa.
Viime aikoina kansallisradikaalin vastakulttuurin äänenä toimiva VERIYHTEYS on ollut luettavissa Telegram-sovelluksen kautta, mutta nyt juttuja voi lukea kaikille näkyvästä blogista.
Blogi-sivustomme tarjoaa samat kirjoitukset kuin Telegram, mutta tänne on myös tarkoitus kerätä ajan mittaan kaikki Veriyhteyden tekstit ensimmäisestä vuodesta 2014 lähtien. Pidetään lippu korkealla ja musiikki kovalla!
Terveisin,
Veriyhteys-kollektiivi
Sananvapauden kumoamisen työkaluksi Iso-Britanniassa on tullut mediaa valvova sionistinen säännöstelyelin Ofcom, jonka ensimmäinen informaatiohyökkäys kohdistui juuri Bitchuteen. Asiasta kertoi hiljattain The Times uutisessaan ‘Hateful’ BitChute video site is first test for Ofcom (saman jutun voi lukea kokonaisuudessan juutalaisten etujärjestö CST:n blogista). Jo pitkin viime vuotta globalistiset brittimediat ovat kampanjoineet Bitchutea vastaan, jotta se rajoittaisi aidon poliittisen opposition sananvapautta.
Valkoisille vihamielisen järjestelmän asiamiehenä toimiva valtamedia näyttää pääseen nyt tavoitteeseensa sen saatua ainakin toistaiseksi tukittua ankarimpien kriitikkojensa kanavan. He ehkä voittivat tämän taistelun, mutta eivät koko sotaa, sillä liberaalisosialistisen hegemonian vastavoimaksi on nousemassa täysin omat alustansa, joissa kunnioitetaan sananvapautta.
On sanomattakin selvää, että lännen maolaisessa kulttuurivallankumousilmapiirissä teknotyranneista ja hallituksista riippumattomat alustat alkavat kiinnostaa suuria massoja yhä enemmän. Samalla uudet käyttäjät saavat informaatiota ja vastakulttuuria, joista hallitseva media haluaa vaieta.)
////////////////////////////////////////////////////////
Youtuben poistettua useita videoita palvelustaan, moni vanha Veriyhteys-artikkeli sisältää toimimattomia linkkejä. Bitchute sivusto on youtubea vapaampi alusta julkaista materiaalia. Mielivallan ja ilmiantojen varaan rakennetun järjestelmän sijaan alustalla on säännöt jotka mahdollistavat mielipiteenvapauden.
“Etelän aktivistiryhmät halusivat, että olisin ollut aktiivisempi ja vahvempi johtaja.”
“He suhtautuivat minuun epäillen. Ei ollut mahdollista tulla ulkopuolelta ja yrittää olla auktoriteetti. Sitä paitsi asuin Oulussa ja saatoin osallistua harvoin eteläisessä Suomessa pidettyihin kokouksiin.”
“He eivät koskaan ymmärtäneet minun kirjallista kiinnostustani, he eivät olleet kiinnostuneita historiallisesta analyysistä tai ideologisesta keskustelusta. Olin liian teoreettinen ja ikävystyttävä”
"Holappa halusi tehdä enemmän liikkeen eteen, mutta koki, että muut painoivat alas henkilöt, jotka yrittivät kohota liikkeessä”
Lainaukset on YLEn julakaisemasta Natsijohtaja jonka usko loppui -artikkelista. Teoreettisesti suuntautuneen ja historiallisiin analyyseihin keskittyneen henkilön luulisi ymmärtävän tosiseikan, ettei johtajuus ole virkanimike, vaan ominaisuus. Johtajuuden lunastamatta jättäminen, jättää käteen vain tosiasian ettei henkilö ole johtaja. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka etsivät jotain, tietämättä mitä haluavat. He tietävät vain, että haluavat nautiskella johtajuuden statuksesta.
Järjestelmä palkitsee opettajalle kantelevan selkäänpuukottajan. Jo vuosikymmeniä sitten mm. maineikas Saksan johtaja varoitti kielikelloista. Tapaa jossa lapsille iskostetaan ihanteeksi pienistäkin kolttosista kantelu opettajille tai muille auktoriteeteille.
Ryhmälojaliteetin muodostumisen olennaisimpia ominaisuuksia on todellinen keskinäinen luottamus. Esimerkiksi poikien yhteinen kokemus sovinnaisen käytöksen rajan ylityksestä, josta ei heti ensimmäisenä olla näennäisen kuuliaisena kantelemassa ulkopuolisille. Kuten opettajalle. Keskinäisen nyrkkitappelu, tupakan maistelu metsässä, ensimmäiset alaikäisenä vedetyt kännit. Niiden vaarat on suhteellisen pienet, verrattuna hyötyihin. Keskinäistä lojaliteettia ei pysty muodostumaan jos järjestelmä palkitsee kantelevat ämmät ja kyyläilevät kiltit pojut. Prosessissa muodostuu kyky hahmottaa mikä on lojaliteettia vahvistavaa toimintaa ja mikä muuttuu tuon luottamuksen pettämiseksi rikkomalla yhteiset pelisäännöt. Kielikellot taas ovat oman hyötynsä perässä, muiden kustannuksella. Oletusarvoisesti kasvaessaan hyödyntämässä oppimaansa roolia omia kansalaisiaan vastaan operoivan vihamielisen byrokraattisen valtion vasikkana, joka ei kykene edes itse näkemään ketä tai mitä kohtaan lojaliteetti kuuluisi olla.
Yhä merkittävämpi asia on juoruilun kulttuuri. Viihteistynyt kulttuuri. Jossa mehukas juoru itsessään on arvokasta valuuttaa jonka levittäminen tekee henkilöstä jopa mielenkiintoisemman kuin juorun kohteet. Edes kansallismielinen kulttuuri ei ole tämän ulkopuolella. Huomion ja hyväksynnän hakeminen ei kuuluisi tapahtua aatteen kustannuksella. Huonosti toteutettuna tyypillinen epävarman ja ahdistuneen henkilön mesominen toimii ennenkaikkea vihollisen eduksi.
Toimttajat eivät huomioi Holapan tarinan toistuvaa kaavaa: Nuori, asemastaan ja tavoitteistaan epävarma mies yrittää kerta toisensa jälkeen olla huomioitu jossain ryhmässä. Ennen kaikkea, edetä korkeammalle. Kun henkilökohtainen menestys ei toteudu, siirrytään ovet paukkuen ja kyseisiä tahoja pilkaten tekemään sama asia uudelleen jossain muussa porukassa. Miksi tätä ei nosteta esiin? Koska se ei ole median agendalle hyödyllistä.
On selvää, että Holappa koki saavuttavansa jotain tehdessään pesäeron kansallissosialismiin. Hänen ympärilleen on kerääntynyt näennäisesti kuuntelevia, kannustavia ja kiinnostuneita ihmisiä. Takkinsa kääntänyt kansallissosialisti pääsee kokemaan omaa tärkeyttänsä. Antifasismin mannekiinina oleminen on siitä yksinkertainen työ, ettei se vaadi johtajuutta. Se ei vaadi kunniaa. Se ei vaadi panostusta. Ei yhtään toteuttamiskelpoista ideaa. Ei karismaa jolla tavoittaisi muiden miesten sisimmän ja tahdon. Todellisuudessa Holappa ei edes ole kertonut mitään, mitä ei kuka tahansa järjestöä seurannut olisi jo ennestään tiennyt. Jopa vähemmän. Holapan tarinat etenee usein vailla mieltä, pelkkien spekulaatioiden varassa, antamatta laisinkaan faktatietoa.
Hänelle riitti kun sai näennäisen hyväksynnä ja voi kuvitella taas hetken olevansa tärkeä. On todennäköistä että pian käteen jää valistuminen, ettei media tai hetki sitten henkilön toistuville hölmöilyille raakkuneet antifasistit ole tekemässä muuta kuin käyttämässä miestä välineenä oman vinoutuneen maailmankuvansa eteenpäin ajamiseen. Minne silloin siirrytään?
Artikkeli alleviivaa jatkuvasti miten mies ei ollut oikeasti johtaja tai ole ollut mukana toiminnassa vuosiin. Silti puhtaat spekulaatiot ja juorut hyväksytään, sillä ne ajavat asiansa. Samoin hyväksytään titteli johtajuudesta, vaikka tosiasiat tyhjentävästi kyseenalaistavat sen jokaisessa miestä käsittelevässä julkisessa mediajutussa.
En ihmettele miksi PVL ei yleensä hyväksy median haastattelupyyntöjä. He tietävät, ettei luvassa ole puolueetonta ja asiallista journalismia. He tietävät, että medialle on aina parasta mehukas juoru ja skandaalinkäryinen otsikko. He tietävät että media toivoo ensisijaisesti löytävänsä heikon, epävarman ja johdateltavissa olevan henkilön. Tämä on se alue jossa omaa huomiota tavoittelevat katkeraa itkua tuhertavat ämmämäiset pojut ovat omimmillaan.
Radikaalien kansallismielisten keskuudessa oleilee vuodesta toiseen ihmisiä, joille tuntuu olevan epäselvää mitä he edustavat tai mitä heiltä odotetaan. Sosiaalisessa mediassa mölisevät haitta-isänmaalliset ovat helppo esimerkki olemattomasta vallasta taistelevista vajaaälyisistä henkilöistä. Heidän kohdalla mikään todellinen päämäärä ei merkitse mitään, jos huomion valokiila ei osoita toivottuun henkilöön. Potentiaali ja energia menevät usein hukkaan myös vakavammin ottavien toimijoiden keskuudessa, jos tosiasiat eivät uppoa päähän:
-Kaikki eivät ole johtajia
-Oman rajallisuuden ymmärtäminen tai voimien toteaminen riittämättömäksi on inhimillistä.
-Rivimiehen rooli ei ole häpeä.
-Suurempi yhteinen tavoite on tärkeämpi kuin opinkappaleiden vivahteet tai henkilökohtainen glooria.
Yhtä paljon kuin toivottua suurta johtajaa odotetaan, olisi syytä odottaa ihmisiä, jotka kykenevät kylmästi toteamaan oman paikkansa olevan toisaall, mutta tarpeellinen ja olennainen: kansanruumiin osana - mahdollistamalla sen toiminnallisuus! On syytä tunnistaa katkeroituneet hierarkiassa jalkoihin jäävät krooniset epäonnistujat, jotka ovat Holapan tyyppisiä tikittäviä takinkääntäjiä. Heille ei kelpaa kuin kummarruksien kera annettu palkinto, vaikka eivät ole valmiita tekemään mitä sen ansaitseminen vaatii. Näennäiset johtajat on jätettävä omaan arvoonsa, sillä ne rapauttavat todellisen hierarkian mahdollistamat positiiviset ilmiöt.
On syytä antaa avostusta kenelle tahansa aktivistille, joka omien kykyjensä, sosiaalisten taitojen ja energiansa puitteissa toimii parhaaksi näkemillään menetelmillä, itselleen mielekkäiltä tuntuvissa puitteissa. Omalla nimellä ja naamallaan julkisesti tai työmyyränä ilman julkista huomiota. Järjestössä tai yksinäisenä sutena. Esimerkillisellä tavalla toimiva ihminen voi olla jopa haluamattaan inspiraation tuoja joka nostaa muita passiivisuuden suosta konkreettisten tekojen maailmaan. RV
Jo nyt voi aavistaa millaisia pääkirjoituksia ja kolumneja ilmestyy itsenäisyyspäivänä pidettävästä 612-soihtukulkueesta. Jo viime vuonna pidetty ensimmäisen tilaisuus oli menestys, mutta tänä vuonna rajusti kasvanut osallistujamäärä on herättänyt kansanvihollisissa luonnollisesti levottomuutta, mikä tulee näkymään myös heidän ärsyyntyneissä kirjoituksissaan. Lukuisia ovat ne valtalehtien tyttösten kolumnit, jossa nämä jo lukiossa Anne Frankin saduilla päähän rynkytetyt kympin tytöt kertovat mielikuvituksettomasti, kuinka soihtukulkue herätti pelkoa ja toi mieleen 1930-luvun kaiut. Tässä ei ole mitään uutta ja yllättävää, sillä näin 1968-sukupolven opetuslapset on ohjelmoitu ajattelemaan. Pelko on myös merkki kansanvihollisen ym. hyödyllisten idioottien syyllisyydentunteesta, sillä sisimmissään he tietävät kansan heränneen eikä se tule loputtomasti sietämään maamme alasajoa.isänmaan kanssa.
Samaan hengenvetoon korruptoituneen systeemin huorat luultavasti toteavat, ettei tuollainen isänmaallisuus ole ”oikeaa” isänmaallisuutta ikään kuin kansan ja isänmaan puolustaminen voitaisiin tulkita mielivaltaisesti aina vallitsevan hegemonian mukaan, ilman, että siinä ei ole käsitteen sisällölle välttämättömiä ehtoja. Koska heidän mielestään isänmaallisuutta ja suomalaisuutta voidaan venyttää miten sattuu omien mieltymysten ja historiallisen tilanteen mukaan, niin silloin yhtä hyvin vieras miehityshallinto voisi väittää, että oikeaa suomalaista isänmaallisuutta on liputtaa kunniaa Äiti Venäjälle ja väärää taas puolustaa suomalaisuutta ja Suomen kulttuuria. Vaikka tuollainen tilanne on hypoteettinen, näkyy samankaltainen suomalaisille vieras ”isänmaallisuus” nykypäivän poliittisen eliitin ja valtamedian puheessa. Kuin yhdestä suusta ne julistavat ihan vakavissaan, että oikeaoppiseen isänmaallisuuteen kuuluu monikulttuurisuus ilman toimivia valtion rajoja, joiden sisään loikanneet taatelintallaajat ovat suomalaisia siinä missä tuhansia vuosia täällä asuneet etniset suomalaisetkin. Sen sijaan klassinen isänmaallisuus on vain jotain synkkää ”fasismia” (blanko-termi jolla viitataan kaikkeen mistä vasemmisto ei satu pitämään), jolla ei saa olla mitään tekemistä
On selvää, että roturutsaajat ym. isänmaankieltäjät karsastavat vaistomaisesti aitoa suomalaisuutta ja yrittävät tehdä omista itsekkäistä valinnoistaan isänmaallisuutta määrittävän sisällön. Koska he pettivät tuhansien vuosien eurooppalaisen verilinjan ja Suomen suvun, he tekevät nyt välttämättömyydestä hyveen ja vaativat, että ”oikeaa” suomalaisuutta onkin multikulturaalisuus ja sateenkaariperheet.
Toisaalta nämä ihmisparat ovat kansallisvaltiot tuhoamaan pyrkivän globalismin ja sitä palvelevan kosmopoliittisen median uhreja. Ikuisten sumuttajien levittämä monikulttuurisuus, isänmaaton vaeltelu rahan ja ”rakkaan” perässä ja juureton individualismi on osin opittu viihteen indoktrinaation kautta, jonka suurin chutzpah on se, että jo Raamatusta tunnetut rahanvaihtajat tekevät vielä rahaa levittäessään propagandakoneensa kautta mentaalista myrkkyä kaikille valkoisille kuten suomalaisille.
****** ****** ******
Isänmaallisuus ja siihen kytkeytyvä nationalismi on jo lähtöhtaisesti poissulkevaa ja osa ihmisyhteisöjen luonnonjärjestystä. Jopa muinaiset metsästäjä-keräilijät ja Pohjois-Amerikan intiaanit tunnistivat kaikessa anarkistisuudessaan ne toiset ja tekivät heihin vähintään neutraalin mutta monesti vihamielisen pesäeron. Vain kansallisvaltiot ovat kyenneet tekemään tästä luonnollisen eriytymisen vihamielisyydestä edes jotenkin hallittavaa ja säädeltyä. Kansallisvaltiot ovat käyneet sotia, mutta jatkuvan anarkistisen ja spontaanin sotatilan kulttuurista ollaan sentään päästy sen jälkeen eroon, kun on tunnustettu toisen kansallisvaltion oikeus olemassaoloon.
Ei voi olla suomalaisuutta, joka sulkee sisäänsä kaikki potentiaaliset maahantulijat maailman yli seitsemästä miljardista ihmisestä. Suomalaisuus ei ole ilmoitusasia. Hän, joka ihailee tiibetiläisten, juutalaisten ja mustien zimbabwelaisten kulttuurista ja valtiollista erityisyyttä, pitäisi hyväksy sama itsesuojelun oikeus myös suomalaisille. Paljon ylistetty diversiteetti voi säilyä vain mosaiikkimaisessa, ei puuromaisessa maailmassa.
Ne, jotka perusteettoman, lineaarisen edistyksen toivossa haluavat romuttaa ”vanhanaikaiseksi käyneet” etnisyyteen perustuvat kansallisvaltiot, eivät kykene tarjoamaan mitään lähellekään yhtä toimivaa tilalle. Juuri kansan yhtenäisyyteen ja kohtaloon perustuvat kansallisivaltiot ovat kyenneet rakentamaan vasemmistonkin ylistämän hyvinvointivaltion, joka on nyt globaalin kilpailun ja rajattomuuden seurauksena romahtamassa. Vasemmisto ei ole ymmärtänyt vieläkään, että mikäli se haluaa monikulttuurin, se ei voi enää pitää kiinni hyvinvointivaltiosta. Tässä näkyy USA:n ja Euroopan vanhojen kansallisvaltioiden ero. Ja sama toisin päin: jos vasemmisto haluaa säilyttää hyvinvointivaltion, sen ei pidä pyrkiä monikulttuuriin, sillä monikulttuuri voi ”toimia” vain raa’an markkinaliberalismin ja konsumerismin ehdoilla.
Vasemmistolaiset ovat mukana samassa hankkeessa kuin uusliberaalit oikeistolaiset, vaikka eivät sitä ääneen sanokaan. Molempien ajama maailmanvaltio, juureton kosmopolitismi ja globalisaatio hyödyttää viime kädessä vain suurpääomaa ja tuhoaa siinä sivussa kansalliset kulttuurit. Juuri fantasia kansallisvaltion tuhoamisesta on saanut vasemmiston samaan veneeseen liberaalioikeiston kanssa.
Isänmaan nylkeminen palauttaa yhteiskunnan lopulta primitiiviseen hobbesilaiseen alkutilaan, kosmoksesta kaaokseen, jossa kaikki käyvät sotaa kaikkia vastaan. Tällaista yksilöanarkismia, todellista ”Might is Right” -filosofiaa kansallisvaltion viholliset sitten haluavat, vaikka vasemmistoradikaalien pitäisi ymmärtää, että juuri he kärsivät sellaisesta tilanteesta eniten. Heille viha vihollisina pitämiään isänmaallisia kohtaan ylittää lopulta oman selviytymishalun. Jos kansanviholliset olisivat itsetuhoisessa tilanteessa, jossa heidän toimensa mahdollistaisivat kansallisvaltion tuhoamisen, he kannattaisivat sitä, koska näin tuhoutuisi se, mitä he vihaavat.
Isänmaallisille itsenäisyyspäivä ei ole vihan päivä toisin kuin sen vihaajille. Se on rakkauden päivä; rakkautta omaa kansaa, omaa maata, omaa kieltä, omaa kulttuuria kohtaan. Isänmaalliset rakastavat maataan niin paljon, että he ovat valmiita maksamaan siitä jopa hengellään kuten aikaisemmatkin sukupolvet. Isänmaalliset iloitsevat siitä, mikä on vielä meidän, joten se on myös ilon päivä. Isänmaalliset toivovat, että kaikilla muillakin olisi kansa, johon turvautua hädän hetkellä. Se on siis myös toivon päivä. Eläkäämme toivossa, että voimme juhlia itsenäisyyttä vielä jatkossakin.
Veriyhteys, 5.12.2015 jossain päin Suomea
