keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Vapaudenristi: Unohdetut Taistelut (Sakaramiina, 2022)

Viidentoista vuoden ikään ehtinyt Vapaudenristi on julkaissut juhlan kunniaksi kokoelman Unohdetut Taistelut, jonka materiaali koostuu ennen julkaisemattomista demokappaleista ja valmiista studiobiiseistä. Suuri osa esityksistä on jo nähnyt päivänvalon viimeisteltyinä versioina virallisissa julkaisussa, mutta mukaan mahtuu myös biisejä, joiden piti olla kokoelmalevyillä, jotka eivät jostain syystä koskaan ilmestyneet. Tällaisia hautautuneita projekteja olivat kokoelmat Defend Finland – Suomen puolesta (biisit ”Verinen lumi” ja Taistelu tulvaisuudesta”) ja ruotsalainen viritys, jolle bändi äänitti ensimmäiset kunnon versiot kappaleista ”Ihmiset huutaa” ja ”Mitä sanot”.  

Vapiksen juhlakokoelma täydentää ja jatkaa tupla-cdnä julkaistun kokoelman 2007-2012 (2018) vanhan materiaalin louhimista. Hyvä niin, sillä virallisten albumien, kimppalevyjen ja seiskatuumaisten lisäksi bändin arkistosta löytyy runsaasti kuuntelemisen arvoista kamaa. Siinä missä tupla-cd:n materiaali oli kooste neljästä ensimmäisestä demokasetista, tämän julkaisun biisejä ei ole julkaistu aiemmin missään. 19 kappaletta sisältävän levyn laulut on äänitetty vuosina 2008, 2014, 2016, 2017 ja 2018.   

Osin tuttujen kappaleiden tulkinnat poikkeavat huomattavasti aiemmin eri formaateissa painetuista esityksistä, mikä kertoo bändin halusta kokeilla erilaisia soundi- ja lyriikkaratkaisuja. Esimerkiksi debyyttialbumin ensimmäiset versiot lauluista ”Ostettu ongelma”, ”Muutoksen tuulet” ja ”Vapaudenristi” soitetaan tiukemmin eri tempoilla ja räkäisemmällä laululla. Levyn sisäaukeaman biisiselostuksissa kerrotaankin, että tällä nauhoituksella pyrittiin lauluun saamaan saksalaisyhtye Freikorpsin ärinää.   

Kokeilunhalua osoittaa myös bändin into versioida kappaleitaan akustisella Neofolk-tyylillä.  Vuoden 2016 treeninauhoitteen tarkoitus oli pohjustaa Vapaudenristin tulevaa akustista albumia, jonka tekeminen on jäänyt tähän päivään asti odottamaan telakalle. Kappaleet ”Suomineidon kasvoleikkaus” ja ”Vanhan maailman demonit” osoittavat bändin biisimateriaalin istuvan hyvin akustiseen muotoon, vaikka näissä versioissa kuuluukin treeninauhoille tutut soittomokat.   

Levyn viimeisimmät kolme äänitesessiota ovat vuodelta 2018, jolloin bändi valmisteli biisejään Valkoiset Paholaiset split-levylle, Mistreat-tribuuttijulkaisulle ja omalle Kohti kaaosta (2019) albumilleen. Näissä äänitteissä bändi soittaa mm. italialaisen Plastic Surgeryn ”Rivolta”-klassikon (”Kapinoimaan”) kahteen kertaan, joista ensimmäinen otto kestää selvästi paremmin kuuntelua kuin toinen kasettiraiturin testiäänityksellä tehty tunkkaisempi punkversio.   

Jos kuulijalla on Vapaudenristin biisit muistissa, levy tarjoaa hauskoja sivupolkuja, jonne lopulliset versiot olisivat voineet päätyä. Lyrikkapuolella ratkaisut ovat valmiisiin lauluihin verrattuna kulmikkaampia eikä vulgaarirasistisia ilmaisujakaan ole säästelty. Tässä mielessä kokoelma on 2007-2012 tupla-cd:n ohella oiva dokumentaatio mistä on tultu ja mihin on päädytty.  

Bändistä tietämättömälle levyä ei voi suositella ensimmäiseksi hankinnaksi, sen verran hiomattomasta ja karskista tavarasta on kyse. Vakiintuneelle kuulijakunnalle Unohdetut Taistelut on tietenkin pakkohankinta, eräänlainen puuttuva linkki, kuinka Vapaudenristi on hionut soundiaan albumien välillä. 

Erityismaininnan levy saa kantensa reliefistä, joka kytkeytyy sodan tematiikallaan kakkosalbumin Ikuinen kuolema kansikuvaan. Vapaudenristi on tehnyt juttuaan aina eri tavalla kuin skinhead-identiteetistään kiinni pitävät orkesterit, mikä näkyy tämänkin levyn kannessa, joka on kumarrus klassiselle Neofolk-kansikuvaestetiikalle.  

Arvio: RL

maanantai 3. lokakuuta 2022

Kali Yuga Noise: The White Album – C-kasetti (D88 Records, 2022)

Noisecore on marginaalinen genre jopa suuren yleisön vieroksuman hardcoren sisällä. Suomesta alan bändejä löytyy vain kourallinen ja äärioikeistolaista maailmankuvaa julistavia ryhmiä vielä sitäkin vähemmän. Yksi ensimmäisistä ellei maamme ensimmäinen fasistinen noisecorebändi oli vuonna 2015 perustettu turkulainen Kali Yuga Noise. Se julkaisi toimintansa aikana kasettialbumin Degeneration of Species (2016) ja split-Lp:n Discipline Through Distortion (2018) Massacre Anti Musican kanssa. Bändin ideoijana ja sanoittajana tunnetun hardcore-veteraani Jussi Kummalan (1974-2018) menehdyttyä bändi ei katsonut enää mielekkääksi jatkaa soittamista Kali Yuga Noise nimellä.

Vähän ennen Jussin kuolemaa bändi ehti tehdä vielä yhden studionauhoitteen, jonka piti ilmestyä jo kolme ja puoli vuotta sitten. Silloisen levy-yhtiön ongelmat ja Jussin poismeno hautasivat kuitenkin koko hankkeen, kunnes tänä kesänä D88 päätti ottaa härkää sarvista ja julkaista piironkilaatikkoon jääneen studionauhan. D88 halusi noudattaa äänitteessä Jussin alkuperäistä ideaa, joka olisi bändin ensimmäisen julkaisun tapaan sadan kappaleen rajoitettu kasettipainos. Nyt syksyllä julkaistun kasetin mukana löytyy myös pitkä kertomus Jussin musiikki- ja zine-urasta. Harmi vain, että tekstin fontti on niin pientä, että lukija joutuu turvautumaan vähintään +4 tehoisiin lukulaseihin.

Viimeisellä kokoonpanollaan ja kolmannella uudella laulajalla vedetty äänite on huomattavasti livemäisempi paketti kuin aiemmat. Bändi ei edusta aivan kaoottisinta noisecorea, vaan möykkääminen tuo ajoittain mieleen grindcoren hallitut biisirakenteet. Genrensä traditiota noudattaen rapiat 12 minuuttia kellottavalla kasetillaan yhtye murjoo menemään 22 biisiä eli kappaleen keskimääräiset mitaksi tulee vähän yli puoli minuuttia.

Laulajan suustaan sylkemät lyhyet purkaukset saavat Dischargen haikut kuulostamaan lähinnä tolstoilaiselta märehdinnältä. Jopa Anal Cuntin rivologis-rasistinen herjaaminen on turkulaisryhmän käskytykseen verrattuna pitkästyttävää lörpöttelyä. Toisaalta mitä sitä turhaan jaarittelemaan jos kerran asian pystyy tiivistämään yhteen lauseeseen tai kysymykseen (Where is your foreskin?) kuten kappaleessa ”Bolotowsky”.

Mustan huumorin ja provosoinnin lisäksi Kali Yuga Noise esittää myös lopunajan aforismeja, mm. kappaleessa ”Worship Kali” oristään: Worship Kali, Destroyer of evil, Mother of universe. Arjalaista taistelutahtoa puolestaan valetaan julkaisun päättävässä, poikkeuksellisen hitaassa metallimaisessa myllytyksessä ”My symbol is Swastika”: My symbol is Swastika, I am an Aryan, True white warrior, My symbol is Swastika. Parhaan kokonaiskäsityksen yhtyeen inhorealistisesta, sosiaalidarvinistisesta ja fasistisesta maailmankatsomuksesta saa vilkaisemalla kasetin biisilistaa:


1 Die Kaer op sy plek

2 Karma

3 Hey you Commie

4 No Sexuality, No Identity

5 Bolotowsky

6 Sarin is a lovely gas my friend

7 Never understood your strong and free nation

8 One-way trip to Valhalla

9 Jealousy

10 Whatever happened to the Eighties?!

11 Niggers are nothing but a bunch of gene robbers

12 Multiculturalism

13 Paavo Väyrynen

14 This might be your last warning

15 Just another song (About stabbing In The Back)

16 Hardcore gangs are for losers

17 Heil Hitler

18 I can´t help loving Heavy Metal

19 The smell of Napalm in the morning

20 This time

21 Worship Kali

22 My Symbol is Swastika


Postuumijulkaisullaan Kali Yuga Noise todistaa, että sillä olisi ollut annettavaa varsinkin livenä. The Beatlesille sarkastisesti kuittaileva The White Album -kasetti on arvokas historiallinen dokumentti suomalaisbändistä, joka kykeni osoittamaan rotutietoisen maailmankatsomuksen istuvan hämmästyttävän hyvin myös noisecoren kaltaiseen obskuuriin äärimusiikkiin.

Arvio: RL

White Noise Radio! Podcast-jaksossa "Smacking them lips 2" WBS-festarin satoa

Aiemmin mm. YouTubesta tuttu radiopodcast White Noise Radio löytyy nykyään ainakin D88 Recordsin Telegram-kanavalta. Uudessa neljä ja puoli...