perjantai 22. huhtikuuta 2016

The Prideful / Kareliaani: Shields Of Iron / Sotahuuto (Rolling On! Records ‎/ ‎This Means War, 2015)

Kotimainen kimppa-EP (kaksi kappaletta kummaltakin) tarjoaa huomattavasti poliittisempaa julistusta kuin ironisesti epäpoliittiseksi kutsuttu Oi!-genre yleensä. Varsinkin b-puolella sekä suomeksi että englanniksi laulava Kareliaani on liukunut selkeästi lyriikoihin, jotka tunnettaan paremmin RAC-liikkeen bändeissä.

A-puolen avaava, Helsingin suunnalla vaikuttava The Prideful, ei ole aivan uusi tulokas, sillä bändi on julkaissut studiomateriaalia jo viitisen vuotta sitten. En tiedä The Pridefulin aikaisemmasta kokoonpanosta sen enempää, mutta ainakin tällä hetkellä yhtyeessä vaikuttaa heppuja mm. The Wrongdoers ja Rangaistuspotku nimisistä tekijöistä, joten aivan eilisen teeren ”pojista” ei ole kyse.

Aikaisempiin sinkkujulkaisuihin verrattuna The Prideful on tällä seiskalla jättänyt taakseen perinnnetietoisen tönkköOi!:n ja ottanut rohkeasti mukaan 1980-luvun alun brittiläisen NWOBHM-genren heavy-vaikutteita. Tämä näkyy jopa bändin oman puolen Conan Barbaari -henkisestä kansikuvasta, joka voisi olla hyvin Saxonin albumista! Facebook-sivullaan bändi määrittelee itsensä Iron Rockiksi, mutta suurelle yleisölle termi Oi!-metal kuvaisi paremmin mistä yhtyeen musiikissa on kyse. Varsinkin toisessa kappaleessa The Hammer Strikes Again kuuluu selvästi NWOBHM-soundin vaikutus, vaikka kappale on alunperin kansallismielisen black metal yhtye Bilskirnirin tuotantoa. Poliittisesti kappale istuu hyvin The Pridefulin linjaan, joka ei eroa juurikaan saksalaisbändin eurooppalaista identiteettiä ja pakanallisuutta korostavasta julistuksesta.

Ari ”Arska” Honkosen Kareliaani on työntänyt kotistudiostaan käsin tasaisen tappavaan tahtiin uutta materiaalia ulos. Musiikillisesti tällä splitillä olevat esitykset eivät eroa juurikaan yhtyeen muusta tuotannosta, mutta sanoitusten nationalistinen linja näyttää jyrkentyneen entisestään. Hakkapeliitta rockia takovaa Kareliaania voisi lyriikoiden puolesta pitää RAC-bändinä, vaikka musiikilliset innoittajat löytyvätkin enimmäkseen Oi:sta ja viikinkirockista, tosin hieman hevimmällä otteella.

Kokonaisuudessaan EP on mainio pakkaus patrioottista, metallivaikutteista Oi:ta. Levyn kansitaide on tip top ja ainoastaan bändien lievä rallienglanti rikkoo kokonaisuutta, mikä ei toisaalta ole poikkeuksellista Englannin ulkopuolelta tulevilta alan bändeiltä. Kotimaisille Oi! ja RAC musiikin vinyyliharrastajille tämä pikkumusta on tietenkin ehdoton hankita.

Arvio: RL

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

IN KETTEN - Live at JVA Ichtershausen 1995

Jos In Ketten ei nimenä sano mitään, kyseessä on Saksan kenties maineikkaimman black metal-bändi Absurdin vankilaversio. Koko bändi joutui mediamyrskyn saattelemana vankilaan koulukaverinsa murhaamisesta vuonna 1993. Vankilassa bändi ei jäänyt vain istuskelemaan paikallaan vaan nuorisovankilassa oli mahdollisuus harrastaa bänditoimintaa hyväntekeväisyyden kautta hankituilla soittimilla. Absurd-nimi oli jäänyt median myllytyksen johdosta koko Saksalle hyvin muistiin joten silloista tilannetta paremmin kuvaava In Ketten (”kahlittu”) otettiin toistaiseksi käyttöön. Bändi nauhoitti jonkin verran biisejä nauhalle, mutta soitti myös livenä viitisen kertaa. Kokoonpanossa on mukana myös neljäs jäsen, nimeämätön vanki soittaa syntikkaa. Joitakin biisejä on ollut aikaisemmilla julkaisuilla, jo vuonna 1997 Heldentumin kanssa julkaistulla splitiltä löytyy biisi Verlassen. Samaten Facta Loquntuurin eri uusintajulkaisuilta löytyy pari muutakin biisiä. Kokonaisena tämä kyseinen keikka julkaistiin vuonna 2013 Tour de Garden toimesta. Nyt 2015 kesällä viimeinkin julkaistiin myös CD ja LP versiot.

On hankala arvioida voisiko normaalia Absurd-fania kiinnostaa juuri tämä live, koska varsinaista black metallia tällä livellä ei oikeastaan edes ole. Ilmaisu keskittyy pääasiassa RAC ja vaihtelevaan rock-pohjaiseen poljentoon. Absurdin omia biisejä löytyy kolme, joista Ein Letzer Kuss on ainoa mitä ei löydy muilta nauhoituksilta. Loput biiseistä ovat covereita bändeiltä jotka ovat selkeästi tehneet bändiin suuren vaikutuksen. Löytyy Ultima Thulea, Misfitsiä, Endstufea ja jopa The Animalsia. Skaala on siis melko laaja! Soittotaito ja epävarmuus ovat tuttuja tunnusmerkkejä kaikilta vanhan Absurdin julkaisuilta, ja voisi sanoa että se on yksi ominaisuuksista joka tälläkin julkaisulla eniten kiehtoo kun Election Dayn lead-kitaraosuudet eivät tunnu taipuvan tönkön soittotaidon takia. Covereista löytyy todellakin omanlaista energiaa ja tunnelmaa. Sanoituksia on myös muokattu joko täysin saksaksi tai muuten vain kuvaamaan omaa henkilökohtaista tilannetta paremmin. Ultima Thulen klassikko Ragnarök on vedetty saksaksi nimellä Wikinger. Endstufen Winter in der BRD on muokattu muotoon Häftling in der BRD (”Vankina Saksassa”, BRD = Bundesrepublik Deutschland eli itäsaksalaisten viittaus Länsi-Saksaan). Sanoituksia ei levyllä ole mukana joten niiden analysointi jää heikon saksankielen taidon takia korvakuulolta liki olemattomaksi.

In Ketten soitti vankilassa yhteensä viisi keikkaa ja tämä on niistä viimeinen ennen kuin media sai tietoonsa että bändiläiset viettävät aikaansa vankilassa mukavissa oloissa soitellen musiikkia. Varsinkin uhrin vanhempien valituksesta viranomaiset päätyivät ratkaisuun että jokainen bändin jäsen siirretään eri vankiloihin tuomioiden loppuajaksi. Bändi joutui siis tahtomattaan jäihin silloin vielä määrittelemättömäksi ajaksi ja samalla se hajotti lopullisesti alkuperäisen kokoonpanon joka ei tämän jälkeen enään palannut yhteen. Tallenteena tämä live on tärkeä linkki Absurdin ja saksalaisen black metallin historiassa, koska ilman In Ketteniä ei olisi Facta Loquntuuria kuunneltavaksi. Suositeltava kaikille asiasta kiinnostuneille!

maanantai 4. huhtikuuta 2016

HOT SHOWER OLYMPIA – MILANO, ITALIA 02.04.2016

Kesällä 2015 rupesi kiertämään sekä perinteisesti postitse että netissä  mainos viidennestä Hot Shower-festarista jonka pääesiintyjäksi oli tuolloin kiinnitetty legendan maineessa oleva puolalainen GRAVELAND.  Harva pystyy sanomaan etteikö ajatus Gravelandistä livenä olisi jo  tuolloin ollut kiihoittava. Hot Shower-festari on kerennyt jo neljänä edellisellä festarilla keräämään omanlaisensa maineen NSBM-tapahtumien kohdalla ja ennenkin järjestänyt hienoja kulttuuritekoja, kuten brasilialaien EVILin tuominen Eurooppaan. Syksyn edetessä festarin kokoonpano täydentyi mm. Sacrificia Mortuorumilla, Leichenzugilla, Goatmoonilla ja White Deathillä, joten tuli vain enemmän selväksi että  tämä festari on nyt koettava! Ennakkoliput ja lennot hoitoon, nyt  mennään kuumaan suihkuun! Hotellihuonekin järjestyi asiallisesti  festariorganisaation toimesta, joka myös tiedotti asiakkaille kaiken oleellisen infon ajallaan keikkapaikan osoitetta myöten.  Lippuja ruvettiin vaihtamaan rannekkeiksi klo 4 aikaan iltapäivästä. Lämpötila ulkonakin oli jo tällaiselle pohjoisen elätille sitä tasoa  että pystyi sanomaan että suihkusta ollaan kaukana mutta kuuma on.  Sisälle päästessä oli lievä hämmästys todeta että Graveland teki silloin  soundcheckiä! Kuulosti todella lupaavalta tässä vaiheessa… Järjestyksenvalvonnasta vastasi Italian Hammerskinit, joten jos olisi halunnut rähistä paikalla niin todennäköisesti olisi siinä tullut tupenrapinat. Itse en huomannut yhtäkään nahistelua vaan kaikilla oli  erinomaisen hyvä meininki.
Pienen pakollisen merchandise-myllytyksen ja paikkojen kiertelyn jälkeen päivän ekana esiintyjänä aloitti paikallinen AGANIS. Bändi on minulle ennestään tuntematon, eikä nettikään oikein  tunne bändiä joten lähtötiedot ovat heikot. Mutta miksi Aganis soitti juuri Hot Showerissa, siihen kiinnostaisi saada vastaus. Bändi kuulosti  melodisella hevillään olevan täysin väärässä paikassa. Jos tämä oli vain ns. pakollinen paska lämppäri niin johan oli turhaa touhua.
Seuraavaksi vartin tauon jälkeen lavalle nousi, myös heilläkin  livedebyytti-esiintyminen, ranskalainen SACRIFICIA MORTUORUM. Joillekin  suomalaisille bändi on varmasti tuttu ainakin splitiltä Hornan kanssa.  Levyltä bändissä on välillä hienoista tasapaksuutta ja jopa kuuluisaa  keskivertoisuutta, mutta livenä bändi oli erinomainen! Ei olisi uskonut  tätä ensimmäiseksi keikaksi. Kitaramelodiat korostuivat paljon  levyversioita enemmän, joten käytiin hyvin lähellä klassista Concilium-bändien (Seigneur Voland, Kristallnacht…) soundia. Ehdottomasti festarin kohokohtia.
Tämän jälkeen tultiin hienosti alas kohokohdista kun lavalle nousi illan  toinen ranskalainen, BAISE MA HACHE. Bändi on vasta kolme vuotta sitten  perustettu ja levyjä on takana jo kolme. Itselleni bändi oli ennestään tuntematon, mutta biisit kuulostivat todella härskisti muilta bändeiltä  lainatuilta että epäilin bändiä monesti puhtaaksi coveribändiksi.  Esimerkkeinä tuli biisit missä rosvottiin erittäin röyhkeästi esimerkiksi Mglan Mdclosi-hittibiisiä tai Behemothin Sventevith levyn aloitusbiisiä. Aganiksen kanssa illan huonoin.  
Sitten alkoi taas nousu-suhdanne kun illan ainoa saksalainen orkesteri LEICHENZUG päästettiin lavalle. Tässä vaiheessa yleisön suurilukuinen  Saksan osasto rupesi lämpeämään melkoisesti ihan jo pelkkien  voitontervehdysten perusteella. Ilmeisesti bändi keikkailee sen verta  harvakseltaan että paikalla oli juuri tästä syystä reilusti saksalaisia  faneja. Leichenzugin Absurdin (bändistä tosin löytyy myös Absurd-kytkös!) tapainen black metal melodisella lead-kitaralla oli tässä vaiheessa kuin kuuluisa kuuma veitsi sulaan voihin. Covereita ei  onneksi soitettu, pärjäsivät omalla materiaalilla aivan moitteetta.  
Kotimainen GOATMOON soitti nyt jo kolmatta kertaa Hot Shower-festareilla. Ja yleisön vastaanoton perusteella ei tarvitse  ihmetellä että miksi. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Goatmoonin soittavan ulkomailla ja bändin suosio tuli hienoisena  yllätyksenä. Keikka alkoi BlackGoatin röyhkeällä ja häpeilemättömällä ilmoituksella ”We are Goatmoon from Finland! SIEG HEIL!” josta  polkaistiin käyntiin Storming Through White Light. Yleisö ei tarvinnut  erityisempiä käskyjä villiin menoon, vaan nosti kiihoituskytkintä aina kun oli mahdollista. Sen verta innokkaasti liki koko sali antoi heti  alkumetreiltä kovaäänistä voitontervehdystä ja tarvittaessa laittoi hyvinkin villin pitin liikkeelle. Setti oli tällä kertaa hieman lyhyempi ja erilaisempi kuin kuukausi sitten kotimaassa vedetyllä lämmittelykeikalla. Barbaarisuutta löytyi myös, eikä pelkästään sen  takia että isot paidattomat miehet näyttävät vähän paljasta pintaa.  Yhdessä vaiheessa lavalle eksyi yleisön edustaja joka ei tuntunut  ymmärtävän selvää käskytystä poistua lavalta. Ennen kuin järjestyksenvalvojat pääsivät paikalle, otti Stormheit ohjat omiin  käsiinsä ja rajusti potkaisi idiootin pois lavalta. Yleisöstä annettiin kovaääninen hyväksyntä brutaalille käsittelylle! Bändiä ei päästetty setin päätyttyä edes lavalta koska toinen festarin järjestäjistä  ilmoitti että ei mitään asiaa pois lavalta ennen kuin vielä yksi soitetaan. Joten siitä saatiin vielä alkujaan setistä pois jätetty Kansojen hävittäjä. Vaikka virallisesti Graveland oli tämän festarin pääesiintyjä, niin pelkän yleisön reaktion perusteella Goatmoon oli  ainakin henkisesti enemmän pääesiintyjä. Yksi kovimpia bändin keikkoja  mitä on nähty.
Ennen kuin Graveland päästettiin vapaaksi niin sitä ennen festarin  toisen järjestäjätahon, Colonellon oma bändi FRANGAR soitti settinsä.  Itselleni bändi on ennestään tuntematon. Musiikki oli hyvin pitkältä  black'n'roll vetoista. Setti venyi myös hävyttömän pitkäksi. Tiedä sitten oliko tämä siksi koska oltiin kotikentällä, mutta voisi näissä  silti joku roti olla. Bändillä oli aika rento asenne lavalla verrattuna muihin bändeihin. Myös huumoria löytyi. Colonello myös muisti festarilipussa mainitun täkyn että jokainen joka tulee paikalle oikeilla  miesten viiksillä eikä hipster-viiksillä, saa ilmaisen kaljan. Kuulemma  kymmenen henkilöä oli tätä tarjousta käynyt vaatimassa, ja hän lupasi  täyttää lupauksen koska viikset ovat mahtava asia.  
Vihdoin ja viimeinen, erinäisten aikataulujen paukkumisen jälkeen ainakin yli puoli tuntia ilmoitetusta aikataulusta päästiin illan siihen hetkeen mitä moni odotti. Puolalainen alan legenda GRAVELAND ei ole  pitkällä 26 vuotiaan uransa aikana soittoanut livenä, joten lähtökohdat luonnollisesti melko skeptiset. Darken oli jo vuosien ajan mehustellut  idealla että soittaisiko Gravelandillä livekeikan vai ei. Nyt siitä  tehtiin totta. Darken itse keskittyi vain lauluosuuksiin ja  sessiomiehiksi hankitut soittajat hoitivat muut oleellisuudet. Syntikkaosuudet tulivat taustanauhalta, joten bändillä ei ollut varaa  isoihin virheisiin. Onneksi bändi oli treenannut sen verta hyvin että soitossa ei kuulunut virheitä. Debyytilevy Carpathian Wolvesin hengessä ollut pitkä intronauha asetti jäätävän tunnelman jonka vain puolalaisen black metallin aktiivit 90-luvun puolivälistä pystyvät luomaan. Tästä  päästiin aloitusbiisiin, samalta levyltä oleva At the Pagan Samhain Night! Pieni romahtamisen mahdollisuus kävi kun kitaristilta katkesi jo  tämän biisin aikana kitarasta kieli. Varakitara siis käyttöön. Tästä jatkettiin bändin yhdestä tunnetuimmasta biisistä: eeppinen Born for  War. Biisin loputtua tuli nihkeä tauko koska toinen kitaristi oli sitä mieltä että parempaan kitaraan pitää vaihtaa kieli nyt ja heti. Odotellessa Darken hieman antoi merkkejä menneisyydestä ja vanhan Gravelandin radikaalisuudesta kun julisti kunniaa (slava!) ja pakanallisen Euroopan nousemisen puolesta. Kitaristin viimeinkin saatua asiansa kuntoon jatkettiin Celtic Winter-linjalla eli The Gates to the  Kingdom of Darkness, Hordes of Empire ja Night of Fullmoon putkeen.  Siitä Following the Voice of Bloodin massiivinen Thurisaz. Ainoastaan  uudelta Nokturnal Mortum splitiltä soitettu Ostatni Svit rikkoi linjan vanhojen biisien keskellä. Keikka päättyi kolmikkoon For Pagan and Heretics Blood, Thousand Sword ja Black Metal War. Moni oli jo ennen keikan puoliväliä sitä mieltä että ei toimi ollenkaan.  Sinänsä täytyy ihmetellä että millaiset ovat mahtaneet monen odotukset olla. Siis jotain naurettavan utopistiset? Kyseessä on kuitenkin  Graveland vuonna 2016 eikä vuonna 1996. Gravelandin jälkeen porukkaa hälveni paikalta jonkin verran. Mutta vielä  oli yksi bändi jäljellä.
Lappeenrantalainen WHITE DEATH sai luvan toimia ns. ”aftershow” bändinä eli soittaa viimeisenä. Paikalle jäi vielä yllättävän paljon porukkaa seuraamaan heidän settiään. Debyytti  täyspitkä odottaa vielä hetken julkaisuaan mutta levyltä kuultiin silti useampi biisi. Väsymys rupesi painamaan tässä vaiheessa sen verran että koko keikkaa ei saanut katsottua, mutta bändiltä jälkikäteen kuultuna  yleisö oli ilmeisesti erittäin mukana loppuun asti. Kaikinpuolin erinomaiset festarit. Vaikka pari selvää hutiakin mahtui  mukaan. Järjestelyt ainakin asiakkaan näkökulmasta olivat toimvat. Ainoa mistä voisi miinuksen antaa oli ns. ”shuttle”-kyyditysjärjestelmä keikkapaikan ja hotellien välillä. Ilmeisesti kuskien määrä ja kyytiautot olivat niin alimitoitetut että odotuksissa kesti ikuisuuksia.  Tästä johtuen joutui turvautumaan omiin ratkaisuihin ja ottamaan  rehellisen oikean taksin. Niitä sentään pörräsi paikalla jatkuvasti. Jotkut kovikset ovat myös kritisoineet festarin huumoripitoisuudesta, ja  sen yhdistämisestä NSBM-kuvioon. Minusta se on taas ihan tervetullutta  kaikenlaisen nihkeän jäykistelyn keskelle. Johan nyt elämä olisi perseestä jos ei saisi edes vähän nauraa. Oli se sitten Hot Showerin  täyttä huumorn leksaa oleva mainosflyeri tai komedialeffa. Pelkkä Hot  Shower-festaraiden esiintyjähistoriakin näyttää että kyllä bändejäkin kiinnostaa. Festari oli jälleen ilmeisen menestyksekäs, joten kuudes osa  on varmasti luvassa tulevaisuudessa.  
Veriyhteys kiittää ja suosittelee muitakin kiinnostuneita poikkeamaan  festareilla!
Kirjoittanut: P.K.

White Noise Radio! Podcast-jaksossa "Smacking them lips 2" WBS-festarin satoa

Aiemmin mm. YouTubesta tuttu radiopodcast White Noise Radio löytyy nykyään ainakin D88 Recordsin Telegram-kanavalta. Uudessa neljä ja puoli...