New Barbarians Vol. 1, Oulu 4.4.2026

Teksti: Iku-Tiera

Oulussa ei viime vuosina ole ollut valtavasti Black Metal -tapahtumia, joten jokainen järjestetty iltama on erittäin tervetullut. Keikkojen vähäiseen määrään nähden onkin merkittävää, että kaupungissa ja sen ympäryskunnissa toimii suuri joukko aktiivisia bändejä. Onkin hienoa, että keikkajärjestämisen skene on jälleen hiljalleen aktivoitunut paikallisesti. Huhtikuun alussa järjestetyssä New Barbarians Vol. 1 -tapahtumassa oli monenikäistä BM-väkeä 1990-luvun veteraaneista nuorempaan polveen, mikä loi tilaisuuteen erityisen hienon ilmapiirin. Lisäksi vihantilainen Heavy Metal -legenda Gobra toi paikalle aivan omanlaistaan yleisöä: hieman iäkkäämpiä Hard Rockin ja hevin ystäviä, joille tämä oli mahdollisesti ensimmäinen Black Metal -painotteinen keikkailta.

Kantakrouvi osoittautui toimivaksi keikkaympäristöksi aivan Oulun keskustassa. Saapuessani paikalle väkeä oli jo alkanut kertyä baariin sisälle, vaikka ensimmäinen yhtye ei ollut vielä aloittanut. Tunnelma oli erittäin toverillinen, ja myyntipöydillä oli tarjolla laaja kattaus sekä uudempia että vanhempia julkaisuja.

Paikallinen Hatespirit on aito underground-tekijä, jonka musiikissa yhdistyvät norjalaislegenda Ildjarnin äärimmäisen raaka ja yksinkertainen ilmaisu sekä 1990–2000-lukujen puolalaisen ja suomalaisen black metallin synkän iskevät melodiat. Ilta potkaistiin käyntiin Conan Barbaari -elokuvasta tutulla introlla, joka kuvasi monella tasolla yhtyeen sitoutumista sotaisiin ja muinaisiin indoeurooppalaisiin teemoihin – mytologiasta kuolemaan ja taisteluun. Olen todistanut Hatespiritin livenä jo viime vuosikymmenellä, joten kyseessä on suhteellisen pitkäikäinen projekti, jonka näen mielelläni vielä moneen kertaan lavalla. Viimeisenä vetona yhtye esitti energisen coverin suomalaisesta BM-klassikosta “Kunnia, Armageddon!”, mikä sai yleisöön kunnolla liikettä.

Hatespirit

Seuraavaksi lavalle nousi niin ikään paikallinen Beleth’s Trumpet, joka on nuoresta iästään huolimatta kartuttanut jo huomattavasti nimeä ja keikkakokemusta. Siinä missä Hatespiritin soundi ja habitus ovat pakanallisia ja luonnonläheisiä, Beleth’s Trumpet painottaa äärimmäistä pimeyttä. Tästä huolimatta bändin äänimaisemassa on myös selkeästi tunnistettava suomalainen pohjavire. Yhtyeen live-esiintymiset tunnetaan kuolemanläheisestä kuvastostaan, eikä tälläkään kertaa tehty poikkeusta: lavalla nähtiin verta, piikkilankaa ja kalloja. Lopputuloksena oli puhdasta ja aggressiivista Black Metallia – täydellinen jatko illalle.

Beleth's Trumpet

New Barbariansin villi kortti oli perinteistä Heavy Metallia louhiva Gobra, jonka “Eternal Finlandia Tour” on jatkunut jo nelisenkymmentä vuotta! Kyse ei siis ole nuoremman polven retroilusta, vaan autenttisesta paluusta aikaan ennen internetiä – aikaan, jota määrittivät Saxonin vinyylit, fanien tekemät paperi-zinet ja kasettien treidaaminen. Triona esiintyneen Gobran soitosta huokui itsevarmuus ja vilpitön rakkaus musiikkiin. Hyvän mittainen setti tarjosi sopivan sekoituksen menevää heviä ja hyväntuulista Hard Rockia. Mukaan mahtui myös illan ainoa slovari. En ole varma, milloin yhtye on viimeksi esiintynyt Oulun keskustassa, mutta yleisön äänekkäät suosionosoitukset vaikuttivat olevan artistien hymyistä päätellen erittäin tervetulleita.

Gobra

Morgal

Illan pääesiintyjä oli Etelä-Suomesta ponnistava Morgal, jonka tyyli yhdistää meheviä kitaraharmonioita ja sooloja raivokkaaseen, Death/Thrash-vaikutteiseen Black Metalliin. Morgalia on usein verrattu ruotsalaiseen Nifelheimiin. Tällaisessa ultranopeassa ja väkivaltaisessa paahdossa on tärkeää, että soundit eivät puuroudu live-tilanteessa. Onneksi äänimies osasi asiansa, ja kunnianhimoisten sävellysten nyanssit kuuluivat kirkkaina yleisöön yhtyeen armottoman piiskauksen läpi. Morgal oli äärimmäisen kovassa keikkakunnossa: jokainen jäsen hoiti tonttinsa täydellisellä antaumuksella, ja kokonaisuus oli lähes läkähdyttävä kokemus. Tämä oli yksi viime vuosien huippukokemuksia keikkarintamalla, ja tahdonkin kiittää suuresti New Barbariansin järjestäjiä ainutlaatuisen kattauksen saattamisesta saman katon alle!

https://youtu.be/UGpsk18XLNc?si=9cTnKoR3IfeMGMwe

https://youtu.be/F32E6w6bfBw?si=FUQWoDC7V0qLDL1z

https://youtu.be/AT5dSIOh0Eo?si=xiG9VKbSHl9GluXa

Yritykset perua keikka

Illan aikana kuulin useammalta paikalliselta, että New Barbarians oli alun perin tarkoitus järjestää pienemmässä tuiralaisessa Tuisku Pubissa, mutta äärivasemmiston painostuksen vuoksi tilaisuus siirrettiin keskustassa sijaitsevaan Kantakrouviin. Ratkaisu osoittautui onnenpotkuksi: Krouviin mahtui huomattavasti enemmän maksavaa yleisöä, minkä lisäksi se tarjosi keskeisen sijainnin, aidot keikkapuitteet sekä ammattimaisen äänentoiston ja valot. Keikkaboikotteja vaatineet äärivasemmistolaiset tekivät näin lopulta palveluksen Oulun Black Metal -skenelle – lämpimät kiitokset siitä!

Boikottikampanja oli kuitenkin varsin erikoinen ilmiö, sillä New Barbariansin konseptissa tai illan aikana esiintyneissä bändeissä ei ollut mitään poliittista. Kyse oli – yhtä Heavy Metal -yhtyettä lukuun ottamatta – puhtaasta Black Metal -tapahtumasta, jossa vallitsivat genrelle ominaiset teemat: kuolema, luonto ja mytologinen kuvasto humanismin, egalitarismin ja materialismin sijaan. Tämä ei kuitenkaan sopinut oululaisille underground-musiikin portinvartijoille, jotka ovat pyrkineet monopolisoimaan paikallisen alakulttuurielämän Kulttuuriyhdistys Paskakaupunni ry:n, Tilaa kulttuurille ry:n ja Tukikohta-nimisen kulttuurikeskuksensa (Sorvarintie 5, 90530, Oulu) määräysvaltaan. Näiden marxilaisten arvojen nimiin vannovien toimijoiden linjausten mukaan Black Metal -yhtyeillä ei tulisi olla oikeutta esiintyä heidän tiloissaan, mikäli artistit eivät sitoudu julkisesti “antifasistisiin” arvoihin. Samalla Tukikohta-aktiivit vaativat Black Metal -boikotteja kuitenkin myös epäpoliittisiin baareihin! Käytännössä kyse on yrityksestä politisoida koko Oulun underground-musiikkikenttä uhkailemalla baareja, joissa esiintyy yhtyeitä, jotka eivät suostu heidän vasemmistolaisen propagandansa levittäjiksi.

Elle Kokkonen, Eetu Viita, Vesa Karppinen, Tatu Junno

Keikkaillan jälkeen kävin tarkastelemassa yhteisöä, jossa New Barbariansia vastaan suunnattua kampanjaa oli edistetty: Punk in Finland -foorumia. Pian kävi ilmi, että tuiralaiselle Tuisku Pubille oli lähetetty useita uhkailuviestejä, joiden taustalla oli tunnettuja paikallisia äärivasemmistolaisia alakulttuurivaikuttajia. New Barbariansin konsepti raivostutti erityisesti Black Metal -turisti Eetu Viitaa (nimimerkki “Punk tietokone”), noise- ja folk-piireissä liikkuvaa transu Elle Kokkosta (nimimerkki “Sergio pissahätä”), metalliartistia ja poliittista väkivaltaa kannattavaa vasemmistoaktiivi Vesa Karppista (nimimerkki “Karppinen”) sekä Hautaveri- ja Hebosagil-yhtyeistä tunnettua mätisäkki Tatu Junnoa (nimimerkki “Mua ei noin vaan naruteta”). Samassa Punk in Finlandin keskusteluketjussa vaadittiin myös, että Black Metallista tehtäisiin jälleen “vaarallista” aloittamalla “natsien hakkaaminen”.

New Barbariansin vastaista uhkailukampanjaa lietsonut joukko tarjosi varsin kuvaavan läpileikkauksen oululaisen kommunistialakulttuurin nykytilasta. Qwälen-yhtyeen nokkamies Eetu Viita haaskaa merkittävän osan ajastaan masinoidakseen Instagram-kampanjoita Black Metal -keikkoja vastaan eri kaupungeissa. Viita ei ole tunnettu siitä, että hän haastaisi vihaamiaan ihmisiä kasvokkain, vaan hän nojaa sosiaalisen median kautta leviäviin moraalipaniikkeihin. Kun tapahtumien virtuaalinen maalittaminen epäonnistuu, Viidan keinot jäävät vähäisiksi. Viidan suhdetta Black Metallin arvoihin kuvaa se, että Qwälenin tuoreimmalla levyllä vokaaleissa vierailee paikallinen naispappi Nuusa Niskala, josta on tehty jopa veronmaksajien rahoittama Ylen dokumentti.

Onkin kiinnostavaa huomata, että Qwälenin ja sen sisaryhtye Hautaveren edustama “antifasistinen black metal” muistuttaa monin tavoin 2000-luvun alun kristillistä “un-black metal” -ilmiötä, jossa musiikkityyliä pyrittiin valjastamaan abrahamilaisen uskonnollisen sanoman välineeksi. Tässä valossa naispapin mukanaolo Qwälenissä ei ole yllättävää. Tarina ei kerro, onko Viita joutunut selittelemään feministi-Niskalalle aiempia misogynistisiä lyriikoitaan tai menneisyyttään, mutta aihe on herättänyt kuohuntaa, ja Qwälen on kohdannut siksi myös keikkaperuutuksia. Esimerkiksi yksi yhtyeen Baltian keikoista peruuntui samana viikonloppuna, kun New Barbarians järjestettiin. Voit itse vetää johtopäätöksesi Viidan edelliselle yhtyeelleen kynäilemistä "Huoraa turpaan" -lyriikoista:

"Huora, sut saadaan vielä!

Huoraa turpaan, päätä patteriin!

Huora, hiuksista vittuun!

Huoraa turpaan, päätä patteriin!"

Myös Elle Kokkonen tunnetaan paikallisesti poliittisesta aktiivisuudestaan yksinoikeudella Internetin ihmemaailmassa, sillä hänen "antifasisminsa" rajoittuu foorumeiden ja sosiaalisen median turvalliseen digitaaliseen kaikukammioon. Kun yritykset perua New Barbarians epäonnistuivat, SSRI-lääkkeiden ja oluen pöhöttämän Kokkosen konkreettiset toimet jäivät uhon tasolle. Hänen njihe-projektinsa esiintyi New Barbariansin kanssa samana iltana aivan Kantakrouvin vieressä Klonkassa, mutta vaikka Kokkonen oli paikalla, ei Punk in Finlandilla kaavailtua Black Metal -vastaista fyysistä mielenilmausta päästy Oulun kaduilla todistamaan.

Muiden äärivasemmistolaisten "kulttuurivaikuttajien" tavoin myös Kokkonen on, ironista kyllä, taloudellisesti riippuvainen Suomen rikkaimman finanssikapitalistisen suvun eli Herlinien rahoista. Hiljattain Kokko sai Koneen Säätiöltä noin 25 000 euron rahoituksen hankkeeseen, jonka kuvaus voisi helposti olla parodiaa: https://koneensaatio.fi/apurahat-ja-residenssipaikat/tyoskentely-kirjoittajana-ja-muusikkona/

Hakemuksen tiivistelmä

Työskentelen kirjoittajana ja muusikkona kahden projektin parissa: kirjoitan tragikoomisen Harakanpesä-näytelmän sekä teen njihe-sooloprojektini kolmannen pitkäsoiton. Harakanpesä-näytelmä kertoo Saamenmaalle paluumuuttavasta moniongelmaisesta queer-pariskunnasta, jonka elämä on yhdistelmä musiikkialakulttuurien päihdehuuruista oman maailman luomista ja toisaalta kalanhajuista pohjoisinarilaista kylämeininkiä.

Teoksessa on omaelämäkerrallisia elementtejä, vaikka se onkin fiktiota. Kirjoitan näyttämölle todellisuuttani, jossa päihdeongelmaiset, mielenterveyskuntoutujat, syrjäkylien väki ja queerit ovat keskiössä monitahoisina toimivina itseinään."

Siinä missä äärivasemmisto saa miljardöörisuvuilta kymmenientuhansien eurojen lahjoituksia ja kaupungin tukemia puoli-ilmaisia kiinteistöjä kulttuurikeskuksikseen, New Barbarians edusti aitoa omaehtoista alakulttuuria, joka toimii ilman valtavirran tukea ja jopa valtavirran vastustuksesta huolimatta!

Onnistuneen keikkaillan päätteeksi Black Metal -kansaa siirtyi myös jatkoille äärivasemmiston suosimaan Snooker-baariin, ja illan kulku pysyi rauhallisena kaikesta vastapuolen virtuaalisesta ennakkouhkailusta huolimatta. Kontrasti "antifasistisen" puheen ja tekojen välillä oli silmiinpistävä. Lopulta New Barbarians osoitti, että Oulun Black Metal -skene on elinvoimainen ja kasvusuhdanteessa. Aktiiviset yhtyeet, pienjulkaisijat ja keikkajärjestäjät pitävät huolen siitä, että toiminta jatkuu uhmakkaana ja alakulttuurin alkuperäisille vereville arvoille uskollisena.

Suomenusko I, 24.1.2026, Etelä-Suomi

Illan hämärässä on hirsitalon kynttilävalaistu sali tupaten täynnä väkeä. Tilan täyttää innokas rupattelu joka vertailee keskenänsä erinäisiä muinaisuskoja sekä keskustelee nykyisten uskontojen yhdistävistä tekijöistä. Sali hiljentyy kuuntelemaan syventävän luennon elämänkaaren läpikotaisin kattavan metafyysisen idealismin filosofian paikallisista ilmentymistä, hiljaisuutta rikkoen vähän väliä vain vierustoverille innostustaan kuiskivat. Jonka jälkeen miesten ja naisten osallistuminen yhteislauluihin akustisen kitaran säestämänä äänen volyymillansa salin jälleen täyttääkin.

Kyllä. Oikein arvattu. Kyseessä on nimenomaan "vaaralliseksi" kutsutun äärioikeiston kauan odotettu ja viimeinkin ensimmäistä kertaa toteutettu Suomenusko 1.

Paikan päällä ymmärtää miksi puheissa ja kirjoituksissa aktiivisesti äänessä oleva suvaitsevisto meidät vaaralliseksi leimaa. Kyse on resilienssista. Heidän ymmärtäessään kansallismielisen kentän kyvyn innostaa itseään, toimimaan määrätietoisesti vakain mielin (ja kappas, myös vakain mielenterveyksin) kaikesta saamastaan julkipainostuksesta huolimatta, voi meitä inholla tarkasteleva suvaitsevainen vain ärsyyntyä. Ärsyyntyä ja päästää ääneen vain vinkuvan valituksen.

Suomenusko 1 tapahtumassa toteutunut hartaantuminen, keskittyminen, osallistuminen, oppi ja viihdyke olivat kaikki kokonaisuuden osia, joista jokainen olisi yksistäänkin kyennyt herättämään tunteen paloa, luottoa ja varmuutta. Haluankin sanoa, että allekirjoittanut on päässyt tai joutunut osallistumaan myös muiden ideologioiden tapahtumiin. Niissä kuuntelemaan hiljentyminen on johtanut väkeä kohti häpeää ja surkutiloja, joiden päällisiksi he pääsevät vielä kolmatta kertaa vuoden sisään DEI-koulutuksien mantroja toistamaan. Suvaitsevaisto täyttää saleja, joissa osallistujien kärsimys idean puolesta on kaunis idea. Näistä saleista puuttuukin ymmärrys, että aatten puolesta luennointiin kerääntyminen voisikin olla osallistujien toive.

# Roni Nieminen. Suomalainen muinaisusko, Pintaraapaisu esi-isien uskontoon.

Tapahtuman avasi Roni Niemisen esitelmä, jossa käytiin suppeasti läpi suomenuskon keskeisimmät piirteet. Esi-isiemme maailmannäkemyksen keskiössä oleva erottamattomuus luonnon ja ihmisen välillä todistuu suomenuskon animistisista elementeistä ja monijumalaisuudessa, jossa jokaisella jumalalla on erillinen rooli maanpäällisen elämän suomisessa. Esiteltiin uskon epädogmaattisuutta, uhrauksien ja esi-isien palvomisen keskeisyyttä sekä itse maan päälle tietäjien asemaa yhteisössään ja niiden ympärillä. Huomiota kiinnitettiin myös yhtäläisyyksiin muiden mytologioiden kanssa, jossa meille tuttu Ukko Ylijumala saa tuomarin aseman ja taivaasta iskevät hänen fyysiset symbolinsa. Esityksen kritiikiksi voi sanoa, että Ronin esiintymiskyky on luontevampi hänen karatessaan sivuraitelle, sillä hänen ymmärryksensä aiheesta mahdollistaa rennon ja sulavan tarinan kerronnan, kun taas pelkkään tekstin varaan rakennettu esitelmöiminen kuulosti välillä takeltelevalta. Kuitenkin esitelmä oli sopiva aloitus iltaan. Teeman keskeisten symbolien ja hahmojen läpikäynnin avulla syvennyttiinkin seuraavassa esityksessä häkellyttävän paksun tekstin tukemana suomenuskon metafyysisiin elementteihin.

# Iku-Tiera

Iku-Tieran esitelmä oli suora hyppy suomenuskon traditionalististen elementtien syvään päätyyn. Todisteet suomalaisten muinaisuskon holistisesta elämänfilosofisesta tarkoituksesta oli yksi keskeinen teema. I-T argumentoikin nykypäivän kotimaisten nu-pakanallisten järjestöjen tyytyvän vain hengelliseen taikauskoon ja niiden uuteen ajankohtaispoliittisiin tulkintoihin, jotka perustuvat varsin löyhälle ymmärrykselle traditiosta. I-T esitti, ettei muinaisuskomme ollut aikalaisilleen vain irrationaalinen usko tuonpuoleiseen voimaan jota kutsumalla ympäristö muovautuu. Ei kansaa yhdistävä sopimus yhtenäisestä kulttuurista, käytänteistä ja elintavoista, vaan paikallisen kansan perimä myyttejä, rituaaleja ja symboliikkaa, joidenka avulla maan asukas kykenee vaivattomimmin ymmärtämään omaa ykseyttänsä maailmaan, luontoon ja elinympäristöönsä. Siinä missä aikamme länsimaalainen vaivattomasti hyväksyy käsityksen, että Antiikin kreikkalaiset eivät nähneet mytologiaansa konkreettisena yliluonnollisena voimana, joka pilvien reunoilta ihmettelee maan päällistä menoa. Sen sijaan Antiikin maailman ymmärrys koostui arkkityyppisistä metafyysisistä persoonista, yhä uudelleen toistuvista tarinoista ja opeista. Nykyeurooppalainen ja varsinkin suomalainen, tarvitsee jatkuvaa muistutusta siitä, että maamme kansanuskolla on sama indo-eurooppalainen filosofinen tausta kuin Antiikissa.

Uskomattoman nopeasti vieri aika Iku-Tieran isännöimänä. Vaikka saliin muutama pitkästynyt nuori mahtuikin, aniharva on se päivä kun salin täyttää näin intensiivisesti keskittynyt, ja paksun lähdeviitatun tekstiseinien dioista innostunut joukkio. Jokainen dia oli niin täyteen pakattu, että pientä fonttia sai silmät siristäen lukea, ja tiedon jano ei silti tyrehtynyt. Allekirjoittaneen pitikin heti esitelmän jälkeen napata I-T:n kirjoittama ja KK:n julkaisema "Henki, maa & veri - Valtio-opin, biologisen ihmiskuvan ja tradition liitto" -teos myyntitiskiltä. Uskoisin tulevaisuudessa I-T:n esiintymisien olevan jo itsessään pätevä syy matkata tapahtumiin.

# Stormheit

Illan musiikkiperformanssit alkoivat Stormheitin menevillä akustisen kitaran ralleilla ja yleisölle suotiin viimein hartautuvasta keskittymisestä rentoutuminen, joka hyödynnettiinkin samantien osallistumalla tuttujen kappaleiden sanoituksien huudahduksiin. Stormheit lavalla naureskelikin, että yleisölle on nyt jo voinut tulla julkaisematonkin materiaali tutuksi, kun nauhoitukset pitkään odottavat vapautustansa maailmalle. Välispiikkien aikana lensi myös vitsi, että omanlaisensa kirous taitaa teknisiä suorituksia nuorena, koska artistin on se taito ylläpidettävä myös vanhempana ja kuluneemmalla äänellä. Mutta ei se suorituskyky ainakaan kuuntelijan korvaan vielä tälle päivää särähtänyt, ja esityksen jälkeen tunnelma oli katossa.

# Kaarna

Jos tapahtuma oli tähän asti sisältänyt enemmän oletusarvoista, helposti innostavaa ja selkeitä kokonaisuuksia, niin se kontrasti iski nyt, ei Kaarnan kynästä, vaan performanssista. Allekirjoittanut oli siinä uskossa, että jo valmiiksi kuuntelussa ollut väkevä harsh noise, dungeon synthit ja sun muut agressiiviset droonit olisivat valmistaneet mielen vaikka minkälaisiin esityksiin, mutta voimakkaasti läpitunkeva ja hämmentävä onnistui Kaarna kaikesta huolimatta olemaan. Ei siinä kuuntelijan roolissa tiennyt, että mikä on tarkoituksellista epämukavuutta, ja mikä on tilan akustiikan aiheuttamaa vihlontaa. Esitys alkoi monotonisella sotarummun paukutuksella huutojen säestämänä, sekä maski päässä performatiivisten taukojen pitämisellä lavan perällä - samalla kun kolme eri äänimaailmojen luuppia olivat esityksen helpoimmin ymmärrettävät osuudet. Aina sillä hetkellä, kun kuuntelija kykenee saamaan äänimaisemasta otteen, karkaa Kaarna kamalasti aivan eri genreen. Siksi hetkellinen muutos oopperalaulun omaiseen performanssiin ei enää jaksanut liiaksi yllättää. Kaaos oli jokseenkin täydellinen. Esitys vähintäänkin mieleenpainuva.

Lopulta esitys palautui rauhoittuvasti alun sotarummun paukkeen transsiin ja hypnoosiin. Taitavasti yleisöä osattiin myös kontrolloida, sillä pääesityksensä jälkeen Kaarna ohjasi koko yleisön voimakkaaseen yhteislauluun, jota vahvisti lavalle pyydetty Riimu Pöyhönen puhtaalla lauluäänellään.

# Aurinkopyörä

Ohjelmanumeroista puhtaimmin folk-henkinen oli Aurinkopyörä. Sen esitys hyötyikin yleisön juuri hetkeä aikaisemmasta osallistumisesta yhteislauluun, ja tätä osallistamista hyödynnettiin koko setin ajan. Yksin lavalla oleva kitara sai kansallismielisiltä kenkien pohjista rumpujen temmon ja latvialaisten hokemien taustakuoronsa. Esiintyjähän itse sai toimia kapelimestarina, ja kiittäen pyytää yleisöä pysäyttämään rytminsä, jotta päästään lauluihin seuraaviin. Hartain ja rauhallisin kaikista oli Aurinkopyörä, ja tunnelmaltaan vahvin kynttilöiden lämpimän kellertävässä, maaseuturomanttisessa miljöössä. Ja vaikka ilta vielä hetken jatkuikin suomenuskon tulevaisuudesta pohtivan paneelikeskustelun verran, oli musikaalinen kaunis hiljentyminen osalle hyvä viimeinen hetki ennen aikaansa ottavia ajomatkoja pitkin kylmiä, pimeitä ja jäisiä teitä.

Teksti: Mustarastas

UKKOMETSO 10 vuotta

Vapaudenristi 

Ukkometso on toiminut kotimaisen vastakulttuuri-musiikin edistäjänä jo kymmenen vuotta. Vuosiin mahtuu niin rock, metal, hardcore kuin neofolk keikkojakin. Pääpaino on ollut Black Metal ja RAC tapahtumissa, mutta riippumaton ja omaehtoinen paikka ei ole sidottu muuhun linjaan kuin mitä pyörittäjät haluavat tehdä. Pyöreitä vuosia juhlistanut keikka kokosi mukaan yhtyeitä joita yhdisti se, että ne kaikki ovat soittaneen aiemmin Ukkometsossa. Perjantaille (24.10.) oli varattu kolme esiintyjää ja lauantaille kuusi.

Aryan Hammer 

Jo perjantaina yleisöä oli hyvä määrä. Skularit on Pagan Skull rennommalla ja punkimmalla otteella. Omia sekä lainakappaleita ja vähemmän aggressiivista soundia. Täysimittaista NSBM kihinää tarjosi Aryan Hammer. Laulut kuuluivat paremmin kuin monella yhtyeen keikalla. Tympeä ja koruton ilmaisu sisältää hyvin vähän hittipotentiaaliin pyrkiviä kappaleita. AH tuntuu luottavan synkkään ja karuun yleisfiilikseen.

Korkki

Sen sijaan toisistaan erottuvia ja iskeviä hittejä ei puuttunut Korkin esiintymisestä. Sniperin ollessa keikkatauolla uutta levyä valmistelemassa, Korkki on nähty soolona mies ja kitara -keikoilla. Mittava määrä vanhaa ja uudempaa Sniper-materiaalia, mukaan lukien harvemmin kuultuja kappaleita. Yleisö huusi väliin toiveita ja rennommalla otteella soitetulla keikalla kuultiin jopa mahtipontinen Manowar cover! Kappale on tyylikäs esimerkki muistuttamaan miten miehiset hyveet kulkevat usein identtisenä valkoisen radikalismin viestin kanssa. Näemme miten pohjimmainen viesti osuu ja uppoaa saaden ihmiset nostamaan nyrkin ilmaan, samaistuen viestiin. Ei ole ihme, että rotutietoista musiikkia vastaan kohdistetaan niin paljon vastarintaa. Milloin vähättelyä, milloin väkinäisen liioiteltua hysteriaa. Pelkona on, että päätyessään ihmisten vapaasti kuunneltavaksi, sen vaikutus voi olla välitön ja elämän valintoja ja asenteita ohjaava.

Lauantaina yleisömäärä oli kasvanut niin isoksi että syntyi epäilys mahtuuko kaikki halukkaat edes sisälle. Kaikki keikoilla kävijät eivät ole kuitenkaan aikeissa katsoa jokaista esiintyjää alusta loppuun. Osan yleisöstä ollessa pihalla oli selvää, että kaikki halukkaat mahtuivat sisään katsomaan.

Marder

Keikkatauolla ollut Marder teki tiukan paluun. Pienet muutokset kokoonpanossa ovat tuoneet lisää tiukkuutta. Moni kappale sai uutta vimmaa tiukoista bassolinjoista ja vimmaisesta rumpaloinnista. Toivottavasti Marder pääsee 2026 aikana nauhoittamaan kaikki julkaisemattomat uudet kappaleet.

Moni bändi mainitsi, ettei ole ehtinyt treenaamaan keikkaa varten. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että lauantain bändeistä jokainen oli loistava esimerkki todellisesta livebändistä eikä läsnä ollut epätoivottua hapuilua!

Pagan Skull 

Ulkomaiden RAC ja NSBM skenessä on usein huomattu miten projektiluontoiset yhtyeet eivät omaa live-kokemusta tai soittavat huomattavasti studio-albumeita löysemmin ja ilman oikean bändin yhteensoiton fiilistä. Pagan Skull on hyvä esimerkki miten yhtye voi vetää livenä jopa levyjä vimmaisemmin. Setissä oli uutta ja vanhaa, josta mielenkiintoiselta kuulostanut tuore materiaali on suunniteltu julkaistavaksi seuraavalle levylle. Pagan Skull on kansainvälisestikin arvioituna uniikki tapaus. Se ei kuulu tarkalleen ottaen mihinkään rajattuun skeneen tai ilmaisuun; se  yhdistää metallia, punkkia, rac ja muutakin musiikkia. Eikä yhtye ujostele ilmaista fiiliksiä koko tunneskaalan mitalla. Joskus optimistinen poliittinen ja maailmankatsomuksellinen julistus saa rinnalleen esimerkiksi uusissa kappaleissa läsnä olevaa Black Metalissa yleisempää pessimististä asennetta. 

Modernia misantropiaa -kappaleen kertosäe kulkee: ”Modernia misantropiaa, en tunne yhtään sympatiaa tätä ihmisrotua kohtaan. Totaalista misantropiaa!” Säkeissä on läsnä Linkolan ihmisvihamielisiksi syytettyjen lausuntojen tyyppistä poljentoa. ”Haava luonnon kehossa, loinen tässä maailmassa, uuden ajan syöpäläinen, kaiken elämän vihollinen”. Joku voisi nähdä tekstin negatiivisena, vaikka sen voi myös tulkita hyvin tervetulleena itsereflektiona. On helppo sortua oman ylivertaisuuden mehusteluun ja kääntää katseensa pois faktoista, jotka alleviivaavat oman kansan tai oman itsensä petraamisen olennaisuutta tai vähintään puuttellisuuden tiedostamista.

Evil Angel

Villiä Black Metalia soittava Evil Angel on vielä parempi esimerkki yhtyeestä, joka on livenä elementissään. EA ei kummarra skenen säännöille. Se edustaa villiä Black Metal kapinaa ja energiaa tavalla, jonka keskiössä on heavy metallin kapinallisuus. Yhtye on ollut elementissään monenlaisilla keikoilla minne jäykemmät bändit eivät päätyisi. EA onkin kyvykäs ottamaan yleisön haltuun riippumatta minkä tyylisiä muut illan yhtyeet ovat. Todella hyvä keikka, joka villitsi yleisöä tälläkin kertaa!

Circle of Dawn

Asenteellisesti militantti ja aatteellinen Circle of Dawn on musiikiltaan Evil Angelia eeppisempää. Taiteellisesti kunnianhimoista, mutta samaan aikaan pieni pilke silmäkulmassa. Yleistunnelmassa on jotain samaa mitä voimme aistia sotahistorian monitulkinnaisuudesta. Valtion virallinen historia ja muistokulkueet seppeleen laskemisineen ovat tarpeellisia, mutta sen rinnalla on aina kulkenut myös kansanomaisempi kerronta, jota värittää hurtti huumori. Siinä on monesti kyse auktoriteettien kanssa tukkanuottasilla olevasta jääräpäisestä seikkailijasta, joka on kaikesta huolimatta kuitenkin ehdottoman sankarillinen hahmo. Circle of Dawn osaa kääriä nämä molemmat tulkinnat vaivattomasti samaan kansalliseen pakettiin.

Goatmoon

Goatmoonin tiukka nykyinen kokoonpano ei anna lainkaan armoa. Hittiä hitin perään, tiukaksi hiotulla otteella, laulajan ollessa kaikkien viimeaikaisten keikkojen tavoin täynnä villiä energiaa ja valmiina ottamaan yleisö haltuun. Mukana ei ole levyiltä tuttuja syntikoita ja huiluja, mutta riisuttunakin ilmaisuna rempseän vimmainen Black Metal sai yleisön villiintymään alusta loppuun asti. Monen suusta kuului kommentti, että kyseessä taas yksi parhaista GM keikoista.

Ukkometson historian aikana siellä eniten keikkoja soittanut yhtye, Vapaudenristi, oli laitettu viimeiseksi. Ukkometsossa VR on nähty varhaisilla kaaottisilla keikoillaan tekemässä ensimmäiset akustiset settinsä ja soittamassa jopa syntikkavetoista materiaalia. Joskus tiukasti selvinpäin, joskus glögi-vetoisessa öyhötys-kunnossa. Nyt tarjolla oli täysimittainen kolmen vartin setti 2025-soundin tiukempaa radikaalia rockia. Setti koostui materiaalista, jota on kuultu suurimmalla osalla tämän vuoden VR-keikoilla.  

Veriyhteys onnittelee 10-vuotiasta Ukkometsoa ja toivoo pitkää ikää!

Teksti: Reino Veri

Itsenäisyyspäivän etkot 5.12. Otsolassa

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä oli lauantaina, joten tämä petasi hyvän mahdollisuuden järjestää myös etkot.

Marraskuussa ovensa avannut uusi Otsola päätti siksi järjestää  5.12. pienimuotoisen konsertin. Se aloitti itsenäisyyspäivän viikonlopun, jossa oli monenlaista tapahtumaa.

Esiintymään oli kiinnitetty kotimainen Resist, joka tunnetaan loistavista cover-tulkinnoistaan niin livenä kuin useammallakin kokoelmalevyllä. Mukana menossa oli lisäksi Mistreatin vokalisti Muke, joka esiintyi tällä kertaa soolona.

Resist polkaisi illan käyntiin Nordic Thunderin "Back To Valhalla" klassikolla ja vyörytti väkevästi biisi toisensa jälkeen reipastempoista RAC:ta.

Lavalla vieraili myös Muke ja saimme kuulla Mistreat coverin "Fuck The Drugs". Yleisöä laulatettiin hiteillä kuten "I Hate Commie Scum" ja kuultiinpa keikalla myös Sabaton ja Slayer coveritkin, jotka yllättivät ainakin allekirjoittaneen.

Neljäntoista biisin jälkeen oli aika antaa lava Mukelle, joka veti pitkän setin soitellen soolobiisejään ja harvinaisempia Mistreatin kappaleita. Nuori yleisö piti selkeästi kuulemastaan ja jaksoi laulaa jokaisen biisin mukana - tunnelma oli kohdallaan koko illan!  

Eniten yhteislaulua sai aikaiseksi mm. "Smugut" ja "Tänä Yönä", kun taas "Kysymyksiä Faijalta" tulkinta sai yleisön hiljenemään ja kuuntelemaan kappaleen ajankohtaista sanomaa. Ilta oli mitä mainioin tapa saada porukkaa yhteen ja viettämään aikaa keskenään ennen seuraavan päivän marsseja ja isompaa keikkaa toisaalla.

Teksti: Kurja

Otsola II avajaiset 15.11., Hyvinkää

(Lisää kuvia tulossa)

Kaikille avoin kansallismielinen kulttuurikeskus Otsola Hyvinkäällä tuhopoltettiin vuosi sitten marraskuussa. Todennäköisin syin teon takana olivat valtion subventoimat vasemmistoradikaalit, joiden oli julkisen osoitteen avulla helppo löytää kohde ja tehdä iskunsa yön turvin. Jo ennen tuhotyötä valtamedia kampanjoi näkyvästi Otsolaa vastaan ja mahdollisti näin moralisoivien kirkkotätien ilmapiirin, jolloin oli vain ajan kysymys milloin "oikeutettu" terroriteko tapahtuisi.

Otsola tuhoutui vain osittain, joten sen korjaaminen vakuutuskorvauksilla entiseen loistoonsa olisi ollut mahdollista. Kulttuurikeskuksen puuhamiehet ja -naiset katsoivat kuitenkin parhaaksi etsiä uudet vielä paremmat tilat ja ne löytyivätkin lopulta samalta paikkakunnalta. Koko tämän syksyn uutta Otsolaa kunnostettiin talkoovoimin suurella vaivalla kunnes vihdoin marraskuun 15. päivä koitti odotetut avajaiset.

Eri ohjelmanumeroilla varustetut avajaiset alkoivat vapaaotteluilla klo 16. Kolmen ottelun järjestämisestä vastasi maamme vanhin nationalistinen taistelulajikerho Veren Laki. Ottelijat eivät kuuluneet vain tähän yhdistykseen, vaan mukana oli myös harrastajia Active Club -ryhmistä. 

Ottelut tarjosivat asiantuntevalle yleisölle sekä vapaapainia että potkunyrkkeilyä. Idealistisen urheiluhengen mukaisesti taistelijoille oli tärkeintä itsensä likoon laittava osallistuminen eikä taloudellinen tai muu vastaava hyöty. Tarjolla oli vain kunniaa, jonka osoituksena voittaja sai mitalin kaulaansa.

Voisi luulla, että nuorison omaehtoinen urheiluharrastus saisi tiedotusvälineiltä, yliopistotutkijoilta ja valtiovallalta kiitosta. Näin ei kuitenkaan ole silloin kun nuorten miesten voimailu ja kontaktilajit nivoutuvat  kansallismieliseen maailmankatsomukseen. Tästä enemmän seuraavaksi.

Sattumoisin hiljattain juuri miestenpäivänä valtamedia kertoi (vertaa esim. Ylen asenne naistenpäivänä) filosofian tutkijan Vihatohtori TikTok-kanavasta, jossa argumentoidaan mm. nuorten miesten maskuliinisuuden muotoja kuten taistelu- ja voimailulajiharrastuksia vastaan, koska niiden eetos kanavoituu "vaaralliseen ääriajatteluun". Vihatohtori-kanava on osa Turun yliopiston filosofian laitoksen orwellilaista nuorten miesten "vihan ehkäisy" -tutkimusprojektia, johon Jenny ja Antti Wihurin rahasto on myöntänyt tänä syksynä 100 000 euron rahoituksen. 

Näin läpinäkyvää valtion ja rahakkaiden säätiöiden pyrkimystä tietyn ihmisryhmän kontrollointiin ja manipulointiin voisi pitää ennen kuulumattomana "liberaalin puolueettomassa" Suomessa, vaikka samantapaista indoktrinaatiota, joskin hienovaraisemmin, on harjoitettu kansainvälisyyskasvatuksen varjolla lastentarhoissa ja peruskouluissa jo 1970-luvun alusta lähtien. Tuolloin Suomikin siirtyi politologi James Burnhamin muotoilemaan  manageriaaliseen yhteiskuntaan, jonka yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi on tullut kansalaisten terapoiminen "eettisiksi" siten että se istuu parhaiten vallitsevaan jälkiporvarilliseen massayhteiskuntaan. 

Aivan samoin kuin eri tutkimuslaitokset kartoittavat kyselyillään kansalaisten asenneilmapiiriä, toimivat myös järjestelmän prostituutit Turun yliopistossa. Näiden tutkijoiden tarkoituksena on ainoastaan etsiä kontrollikeinoja, joilla hillitä yhteiskunnan ylivoimaisesti varteenotettavin muutospotentiaali eli kantaväestön nuoret miehet. Politisoituneen yliopiston yhteiskuntainsinöörit haluaisivat kastroida ainakin henkisesti kaikki normaaleilla testosteroniarvoilla varustetut nuoret miehet, jotta näistä saataisiin vaarattomia systeemiuskollisia kuhnureita. Lopullisena tavoitteena siintelee tutkijoiden omakuva, jossa nykymies toimii vihamielisten maahantunkeutujien aisankannattajina ja feministien oikkujen kuuliaisina tottelijoina.

Jo pelkässä vihan määrittelyssään aikamme "vihatohtorit" ovat asenteellisia vasemmistohumanisteja. Heille kaikki se mikä uhkaa nykyistä hegemoniaa julistetaan patologiseksi vihaksi riippumatta siitä, onko kyse edes vihasta vai yleisistä havannoista tehty poliittisesti epäkorrekti mutta looginen johtopäätös. Samalla nämä tendenssitutkijat legitimoivat lähinnä feminiiniseen arsenaaliin kuuluvan moralistisen kiristyksen  ja passiivis-agressiivisen manipuloinnin ainoiksi argumentatiivisen suostuttelun tavoiksi. Ei ihme, että asioiden miehekkään rehellinen suoraan sanominen on alkanut tuntua pumpulissa kasvaneissa emaskuloiduissa sukupolvissa "vihapuheelta".

Iskostaessaan kansalaisille tasa-arvoutopiaansa yhteiskunnan ylärakenne on vieraantunut entistä näkyvämmin todellisuudesta. Sen sijaan totuuden puhujille ei haluta suoda yösijaa, ei edes itse kustannettua. Tämän toi ilmi vapaaotteluiden jälkeen puhunut Sinimustan liikkeen puheenjohtaja Tuukka Kuru. Reilun tunnin kestäneessä esitelmässään hän kertoi konkreettisin esimerkein kuinka vallitseva järjestelmä ja sen mielivallan oikeutusta häpeämättömästi puolustavat punavihreät näennäiskapinalliset tekevät kaikkensa, jotta aito kansallinen oppositio ei voisi raivata itselleen omaa kulttuurista tilaa saati rakentaa kestävää rinnakkaisyhteiskuntaa. Otsola II kuitenkin todistaa, että pelkällä päättäväisyydellä voidaan luoda jotain, mikä on irrallaan mädätyvästä järjestelmästä. Kun pää on avattu, Otsolan kaltaisia kansallisesti vapautettuja vyöhykkeitä pitää Kurun mukaan rakentaa muuallekin Suomeen, ja mieluiten niin, että ne verkostoituvat kiinteästi lähiyhteisöön. Siinä on tehtävää, mutta nyt on ainakin yksi esimerkki, joka toimii julkisesti ja on valmis vastaanottamaan kaikki kansalaiset, jotka pitävät normaalina puolustaa suomalaisväestön olemassaoloa.

Koska Otsola on ennen kaikkea kulttuuritila, loppuillasta vuoroon pääsivät musiikin esittäjät. Tilan uuden karhean lavan pääsi korkkaamaan ensimmäisenä Pyhä Kuolema (PK), joka ei tällä kertaa esiintynyt bändinä vaan projektin primus motor Mikko Pöyhönen veti keikan yksin akustisen kitaran ja luupperin avustamana. 

Pöyhönen oli selvästi otettu, että sai soittaa ensimmäisenä. Keikka lähti käyntiin asiaan kuuluvalla vielä levyttämättömällä kappaleella "Vallankumous".  Uudelta Magneettinen Pohjoinen split-albumilta seuraavaksi kuultu "Initiaatio ja kuva miehestä" sopi neofolkmaisuutensa vuoksi hyvin pelkistettyyn mies ja  kitara -ilmaisuun. Muutoinkin PK:n  keikkasetistä puuttuivat ymmärrettävistä syistä parin viime julkaisun bändiä vaativat esitykset. 

Täysin ilman apuvoimia yhden miehen PK ei sentään ollut, sillä Pöyhönen haki suurempaa soundia tekniikan eli luupperin avulla. Sillä saatiin keikan alun jälkeen kopioitua rytmi ja komppikitara. Tosin muutamien biisien aloittamisessa oli ongelmia kun kitaran kaikukoppaan isketty rytmi ei lähtenytkään luupperissa samaan tahtiin mikä oli biisissä tarkoitus. 

Näistä pikkuongelmista selvittiin hurtin huumorin avulla ja PK sai vedettyä läpi toistakymmentä laulua käsittääneen setin kattaen tasaisesti koko projektin tuotannon. Intensiivisesti keikkaa seuranneen 150-päisen yleisön makuhermoon iski parhaiten laulut "Runot, rodut ja riettaudet", "Kuoleva soturi", Absurd-coveri "Murhesydän" ja Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä herkistely "On aivan sama". Monipuolisen mutta tiiviin keikan päätti aloitusbiisin tapaan levyttämätön "Ulkonaliikkumiskielto", jonka suorasukaisuus on poikkeuksellista PK:n runollis-kryptisessä tuotannossa.

Pienen hengähdystauon aikana moni käytti tilaisuutta hyväkseen ja haki itselleen talon valmistamaa ruokaa. Osa puolestaan viipyili myyntipöydillä, joita olivat asettaneet mm. kirjakauppa Kiuas Kustannus. 

Illan ainoa sähköinen kokoonpano oli kansallisradikaali black metal yhtye Dawn of Purity. Ärhäkkä keikka koostui enimmäkseen viime vuonna ilmestyneen bändin nimeä kantavan debyyttialbumin biiseistä. Sitten ensimmäisten demojen ja pikkulevyjen 2018-20 jälkeen yhtyeen soundi on kehittynyt monipuolisemmaksi ja ammattimaisemmaksi. Soitto on sen verran jyräävää, ettei yhtymäkohtia death metalliin voi kiistää. Silti bändissä kaikuu edelleen black metallin raakuus ja ehdottomuus, vaikka muusikot eivät tällä kertaa esiintyneetkään corpse paint -maskeissa vaan omina itseinään, militantteina lyhyttukkaisina katukommandoina. Dawn of Purityn kaltaisen suoraviivaisen panssarijyrä-yhtyeen pitää olla tarkkana, ettei keikka mene ylipitkäksi ja ala puuduttaa yleisöä. Setin pituuden määrittäminen tunnelmaa aistien on sekin taito, joka on kehittynyt tällä bändillä.

Tilaisuuden päätteeksi Vapaudenristi veti kahdentoista biisin akustisen keikan. Kahdella kitaralla säestetyt esitykset sisälsivät varmojen hittien ("Maa ja Veri", "Soihdut", "Valkoinen liekki" ym.) lisäksi peräti viisi ennen levyttämätöntä esitystä. Aspa ja Pöyhönen halusivat selvästi koeajaa tuoreet rallinsa "Isänmaan poika",  "Valkoinen kunnia - valkoinen taistelu", "Ääneti", "Maailma kaipaa muutosta" ja "Pitkätukkainen aatteen mies" riittävän suurelle yleisölle. Uudet biisit soljuvat vaivatta vanhojen vetonaulojen lomassa saaden yleisöltä hyväksyvät suosionosoitukset. 

Tuttuun tapaansa Mikko A. jutusteli tiettyjen biisien alussa kertoillen kappaleen taustasta. Esimerkiksi setin alkupuolella kuullussa "Isänmaan poika" -laulun välispiikissä hän  korosti valkoiselle muutosliikkelle olevan välttämätöntä kehittyä ja toteuttaa ennakkoluulottomasti uusia ideoita.

Keikan päätti Kohti kaaosta -albumilta tuttu neofolk-balladi  "Terässydän". Kappaleen säe jossa lauletaan: "Liike eteenpäin, kiilana lävistäen voittamattomiksi kuvitellut esteet / Kaatuvan järjestyksen epätoivoinen valittava voihke / Liitoksissaan narisevan puhdistuksen kohde" loi yleisössä hengennostatuksen, johon on helppo kiteyttää tilaisuuden tulevaisuuden visio.

Arvio: RL

Iron Shadows II Oulussa 1.11.2025

Järjestyksessään toinen Iron Shadows (IS) -tapahtuma järjestettiin Oulussa 1.11.2025. Ensimmäistä IS-konserttia todistettiin tämän vuoden keväänä. Siinä missä aiempi tapahtuma tarjoili yleisölle radikaalia maanalaista Black Metallia, syksyn konsertissa lavalle nousi monenkirjava kattaus Neofolk-, Industrial- ja Noise-artisteja.

Suomen kokoisessa maassa vastavirtaan uivien alakulttuurien piirit ovat usein pienet ja niiden väliset rajat ovat häilyviä, minkä vuoksi IS:n harjoittama metallin, melun ja kansanmusiikin yhdistely on tuntunut varsin luontevalta. Monia tapahtumissa esiintyviä artisteja yhdistää genrestä riippumatta erittäin väkevä mielenkiinto yhteiskunnan ja historian varjopuolia, myyttejä ja modernin maailmankuvan haastavia näkemyksiä kohtaan. Vaikka ilmaisu voi samankin illan aikana vaihdella suuresti esiintyjien välillä, henki säilyy samana.

Marraskuun IS:n tunnelmaan vaikutti luonnollisesti myös kekrin läsnäolo, jota erityisesti Aurinkopyörän esiintyminen alleviivasi. Sadonkorjuuta, vuodenvaihdetta ja tulevaa auringon uudelleensyntymää juhlistaviin vuoden pimeimmän ajan perinteisiin ovat Pohjolassa kuuluneet historiassa avoin kuoleman syleily sekä ihmisen ja pedon välisen rajan häilyminen. Valtakulttuuri on painanut traditiomme pimeät mutta elintärkeät elementit pois näkyvistä ja piiloon syvälle alitajuntaamme. IS:n edustamat vastakulttuurit tekevätkin arvokasta työtä nostaakseen piilotetut voimat takaisin osaksi kulttuuriamme ja tietoisuuttamme – kukaan ei voi olla eheä, ellei hän tunnusta myös olemassaolon synkkää puolta.

Illan aloitti nuoren polven Power Electronics -yhtye Haaska, joka soitti samalla ensimmäisen julkisen keikkansa. Vihlovat hälyäänet, rupiset syntikat, tuskaisat huudot ja metalliromun väkivaltainen käsittely olivat juuri sitä, mitä naamioituneelta kolmikolta oli lupa odottaa, eikä yleisön tarvinnut pettyä. Haaskan keikkasettiä luonnehti räävitön energisyys, jolla tapahtuma saatiin mainiosti käyntiin.

(Live-nauhoite Haaskan esiintymisestä)

Seuraavaksi esiintynyt Pseudokommando ei toistaiseksi ole julkaissut fyysisiä levytyksiä, mutta keikan perusteella sellaiselle olisi tilausta. Pseudokommandon jylhä ja julistaviin vokaaleihin vahvasti nojannut esiintyminen oli osuvaa vastapainoa Haaskan kirskuvalle raivolle. Tunnelmassa oli painostavuutta, joka toi mieleen muun muassa 1990-luvun alun saksalaisen Industrialin.

Pseudokommando

Bändien välillä yleisöllä oli mahdollisuus asioida useilla myyntipöydillä, joista oli saatavilla muun muassa illan artistien viimeisimpiä julkaisuja. Kova kuhina kävi myös kansallisradikaalin Kiellettyjen Kirjojen kojulla, jonka laaja valikoima käsittää teemoja aina historiasta ja sodasta alkaen luontoon, urheiluun sekä esoteriaan asti.

Pian tapahtuman käynnistyttyä ilmeni myös, että Oulun politisoitunut poliisi piti tilaisuutta silmällä usean partion voimin, vaikka tapahtumasta ei virkavallan omienkaan sanojen mukaan tehty lainkaan häiriöilmoituksia. Kuten ensimmäisessäkin Iron Shadowsissa, paikalla oli tunnuksellisen maijan ohella niin nuuskivaa siviiliasuista viranomaista kuin järeämpää mustaa erikoisajoneuvoa. Samaan aikaan siirtolaisjengit saavat jatkaa puoliavointa huumekauppaa kauppakeskus Valkeassa ja Mannerheimin puistossa ilman suurempia häiriöitä – poliisin näkökulmasta merkittävämpi ongelma vaikuttavat olevan näet suomalaiset, jotka etsivät oma-aloitteisesti juuriaan ja haastavat yhteiskunnan näille syöttämät orjamoraalin opinkappaleet.

Aurinkopyörä 

Power Electronics- ja Industrial-hyökkäysten jälkeen tunnelma muuttui ratkaisevasti, kun lavalle asteli yksi suomalaisen underground-musiikin parhaiten varjelluista salaisuuksista, Aurinkopyörä (katso video täältä). Järjestäjät asettelivat esityksen ajaksi lavan eteen yleisölle tuoleja ja ilmapiirin valtasi hartaus. Luontomystiikka, Linkolan filosofia ja suomensukuisten kansojen myytit muodostivat temaattisen kokonaisuuden, joka soljui saumattomasti akustisen kitaran ympärille rakennetun Neofolk-loitsuamisen siivittämänä. Monille Aurinkopyörä ja erityisesti kappale Väinämöinen Tuonelan joella vaikutti olevan koko illan kohokohta. Myöskään Aurinkopyörä ei ole koskaan julkaissut fyysisiä äänitteitä, mutta toivoa sopii, että asia korjataan vielä joskus!

Commando 15

Aurinkopyörän jälkeen Pohjolan metafysiikkaan paneuduttiin jälleen huomattavasti aggressiivisemmalla otteella, sillä vuorossa oli oululainen Commando 15. Aktiivinen keikkailu heijastui artistin setistä, joka oli intensiivinen ja itsevarma. C15 tunnetaan live-artistina siitä, ettei esiintymisiä venytetä turhan pitkiksi, vaan strategia vastaa pikemminkin salamasotaa. Teräs vaikeroi korkeassa rekisterissä, eikä vokaaleja tarvittu alleviivaamaan projektin visiota – melu puhui tällä kertaa puolestaan.

Paikallista osaamista edusti myös seuraava esiintyjä, Unclean, jonka ilmaisusta jäi mieleen erityisesti tunnelmaltaan painostavat ääninauhat. Edelliseen esiintyjään verrattuna tempo laski huomattavasti. Muutamat pääasiassa metallimusiikkiin suuntautuneet katsojat totesivat keikan jälkeen, että juuri Uncleanin "tarinallisempi" kulma Industrialiin sampleineen ja ääniefekteineen oli positiivinen yllätys. Uncleanin luomassa painajaismaisessa maailmassa mielikuvitus oli helppo päästää laukalle, vaikka kyse olisi ollut ensikosketuksesta melumusiikkiin.

Pyhä Kuolema 

Illan pääesiintyjä Pyhä Kuolema on Suomen ehkäpä merkittävin Neofolk-yhtye ja se lunasti korkeimmatkin odotukset monipuolisella sekoituksella uutta, vanhaa ja lainattua. Yö oli ehtinyt jo laskeutua Oulun ylle ja yleisö oli saavuttanut sopivan juhlavan mielentilan, kun riehakkuutta, haikeutta, nostalgiaa, vihaa, huumoria ja riemua vuoron perään kanavoineet kappaleet alkoivat raikaa. Pyhä Kuoleman edellisestä Oulun-keikasta oli ehtinyt vierähtää jo noin 10 vuotta, mikä teki kokemuksesta sitäkin ainutlaatuisemman.

Järjestäjien mukaan Iron Shadows tulee saamaan ensi vuonna jälleen jatkoa. Näennäisesti erilaisten alakulttuurien yhteistyössä on selvästi potentiaalia, joten lienee selvää, että genrejen ja artistien kirjo on myös vastaisuudessa laaja.

Teksti: Iku-Tiera