torstai 23. helmikuuta 2017

V/A Crew38 Sampler - White Brotherhood Worldwide (H8B Productions, 2016)

Vuonna 1988 Yhdysvalloissa perustettu rotutietoinen skinhead-jengi Hammerskins on vuosien varrella levittäytynyt kaikkialle valkoiseen maailmaan. Sillä on myös tukiryhmät, jotka kantavat nimeä Crew 38.  Tällainen osasto perustettiin Suomeenkin pari vuotta sitten ja sen jäseniä vaikuttaa yhtyeessä Valkoiset Paholaiset, joka esiintyy uusimmalla Hammerskins Nationia tukevalla kokoelma-cd:llä.
Levylle on koottu aimo kattaus sekä uusia että vanhoja Hammerskins Nationille liputtavia bändejä, joista allekirjoittaneelle ovat tuttuja ainakin brasilialainen Zurzir, ranskalainen Frakass ja unkarilainen Verszerzodes. Valkoisten Paholaisten ohella uudempaa sukupolvea edustavat hollantilainen Blind Folded, saksalainen Wolfsfront ja amerikkalainen The Yardbombs. Kullakin bändillä on kokoelmalla kaksi biisiä poikkeuksena viimeisenä soiva Valkoiset Paholaiset, jonka kolmatta kappaletta ”We are Crew 38” ei ole kirjattu cd:n tietoihin.
Levyn aloittaa Blind Foldedin death metal murjonta, jossa on paljon samaa tatsia kuin Berserkrin kakkoslevyllä Crush the Weak, mutta jotenkin geneeriseltä kuulostava metalli ei jaksa sen kummemmin innostaa. Sen sijaan seuraavaksi soivassa Zurzirissa on omalaatuisesti svengaavaa metallista rynkytystä, varsinkin toinen kappale ”Pela Gloria” etenee kuin itärintaman juna yöhön ja usvaan.
Vanha tuttu Frakass aloittaa RAC-balladilla ”Le Sang Perdu”, joka tuo mieleen Bunker 84:n vastaavat hengennostatukset kultaiselta 80-luvulta. Toinen esitys ”Rage” onkin sitten ominta Frakassia: nopeaa tuplabasareilla rytmitettyä modernia Ranska-RAC:ta. Kappale on kiistämättä yksi levyn herkkupaloista. Myös seuraava bändi Wolfsfront osaa jalostaa hienosti maansa RAC-traditiota. Hulvaton iloittelu ”Wir sind die Crew” tuo mieleen 90-luvun alun saksalaisen nationalisti-Oi:n sekä vuosituhannen vaihteessa vaikuttaneen öyhöryhmä Koma Kolonnen reippaat juomalaulut. The Yardbombsilla puolestaan paistaa positiviisella tavalla läpi vanha amerikkalainen hardcore esityksessä ”One Crew”. Bändin punk-kohkaamisessa ei ole kuitenkaan mitään jälkeä Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien (SJW) moralismista ja näsäviisastelusta, vaan aidossa prolehengessä bändi puolustaa valkoista työväenluokkaa.
Levyn viimeiset viisi kappaletta soitetaan puhtaasti suomalais-unkarilaisella voimalla. Verszerzodes runnoo miehistä metallia, ensin englanninkielisellä kappaleella ”Crossed Hammer Banner”, jota voisi helposti luulla jonkun amerikkalaisen pullisteluryhmän esitykseksi. Yhtyeen toinen tanakka tykitys ”Az uj kor lovagja” vedetäänkin sitten sukulaiskansamme äidinkielellä.
Veriyhteys-kokoelmasta tutun Valkoisten Paholaisten soundinmaailma on levyn muihin bändeihin verrattuna raaka ja pelkistetty, jopa niin, että se vie ajatukset väkisin black metallin suuntaan. Tämä käy erityisen selväksi kappaleessa ”Me vastaan maailma”, joka on yhtyeen levyllä olevista kappaleista omaleimaisin, kun taas ”Älä näe, älä kuule” on tavanomaisempaa hatecorea. Levyn päättävä ”We are Crew 38” on kertosäettä hokeva katsomohoilotus, jonka yhteishenki liikuttaa luultavasti enemmän Hammerskin Nationin jäseniä kuin tavallista Pena Perusrasistia, joka on sattunut ostamaan levyn. Mutta hyvä ostoshan Crew38 Sampler joka tapauksessaon; selvästi keskitasoa parempi RAC-kokoelma, joka kannattaa hankkia jo pelkästään kotimaan edustajan vuoksi.
Arvio: RL

torstai 16. helmikuuta 2017

GOATMOON + MARDER, Turun seudulla, lauantaina 10.2.2017



Suomen tämän hetken ehkä kohutuin black metal nimi Goatmoon piti uuden albuminsa Stella Polaris (suom. Pohjantähti) julkaisukeikan koleassa sydäntalven Varsinais-Suomessa. Tällä kertaa järjestelmän pikku apulaisina toimivat varikset ja muut äärivasemmistolaiset raakkujat eivät järjestäneet some-kampanjaa anniskeluravintolaa vastaan ehkä siksi, että komukyylät eivät yksinkertaisesti tienneet mistä paikkaa etsiä. Matkalla keikkapaikalle tuttavani epäili, että punahäiriköiden matala profiili ennen konserttia johtui yksinkertaisesti siitä, että kulmakunnan Antifa oli ripulipaskat housuissa sammunut kiljuämpärinsä äärelle jo iltakuudelta. Arviossa lienee perää, sillä illan aikana ravintola ei saanut uhkauspuheluita eikä uhoavia tarrojakaan näkynyt lähiympäristössä.

Saapuessamme paikalle seitsemän jälkeen ravintolassa oli jo mukavasti porukkaa. Myyntipöydältä tarttui Stella Polaris vinyyli LP, jonka painos oli myyjän mukaan kovaa vauhtia loppumassa. Tuttujen moikkailua ja seurustelua kesti vajaa tunti kunnes lauteille astui hatecore-jyrä Marder, joka takoi neljähenkiseksi kutistuneella keikkakokoonpanollaan tiukan 15 biisin setin ilman turhia jaaritteluita. Ryminän aloitti debyyttilevyltä tuttu avaus ”You can’t buy tomorrow”, jonka perään soi samalta levyltä livenä harvoin kuultu ”Cunt liberation”. Muita ensimmäiseltä levyltä kuultuja purkauksia olivat ”Last sight”, ”Anti-you assault crew” (eli ”Anti-Jew”), yleisön suosikki ”Kultainen aamunkoitto”, ”Flood gates” ja keikan päättänyt ”Patriot”. Uutta materiaalia ohjelmistossa edustivat ”Unabomber”, ”Antichrist”, ”Moonlight”, ”Isis”, ”Afa” ja ”Dippidie”.

Keikkasetissä saatiin kuulla myös laulaja Aleksin ensimmäinen bändille tekemä kappale ”Mellakka”, joka jo nimensä mukaisesti eteni raivoisasti ja sai yleisöltä hyväksyvän vastaanoton voitontervehdyksineen. Kappaleessa oli jotain samaa totaalista henkeä kuin hc-bändi Kaaoksen samannimisessä esityksessä (ilm. 1982), mutta siinä missä Jakken rääkymä biisi kertoi anarkistisesta päiväunelmasta, Marderin ylvään fasistisessa sodanjulistuksessa on mukana katu-uskottavuutta.

Kuten aina, Marderin keikalla huomio kiinnittyy helposti vain showpuolesta vastaavaan laulajaan ja vimmaisesti paukuttelevaan rumpali BlackGoatiin (Goatmoonin laulaja), vaikka tanakasta livesoundista ovat päävastuussa eleettömät puurtajat kitaristi Mika ja basisti TP. Varsinkin Mikalle pitää antaa propsit, sillä harvoin yhdellä kitaralla saa livenä aikaan niin jäätävää kitaravallia.

Arviolta pikkutuopin mittaisen tauon jälkeen lavalle rynni illan pääesiintyjä Goatmoon täydessä black metal -sotisovassa. Keikan aloitti mutkattomasti rokkaava esitys ”Puiden tuolla puolen”. Sitä seurasivat varmaksi havaitut livesuosikit ”Son of the Northwind” ja ”Voitto tai Valhalla” -kappaleen osat I ja II, jonka jälkeen päästiin hetkeksi uuden materiaalin pariin, kun ilmoille raikasi Stella Polaris -albumin nimikappale. Uunituoreelta levyltä ei tämän lisäksi kuultu muuta kuin jo nyt klassikoksi noussut ”Kansojen hävittäjä” ja ”Wolf Night”. Yleisölle ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, että bändi soitti myös suositun kakkoslevynsä ikivihreät ”Finnish Steel Storm”, ”Alone” ja ”Eclipsed by Raven Wings”, sillä näiden aikana lavan edusta täyttyi roomalaisista tervehdyksistä. Hieno tapaa kiittää bändiä ja pyhää asiaa!

Kansallisen mytologian ja rodun myyttien äärellä operoiva yhtye ei tälläkään kertaa pitänyt esitysten välillä poliittisia palopuheita, koska sellaiseen ei ole tarvetta. Kaikki läsnäolijat tiedostivat, että Goatmoonin musiikki ja lavaolemus ovat politiikan tuolla puolen, suuremmissa asioissa, vaikka juuri se saa näyttämään yhtyeen erityisen vaaralliselta sen poliittisen vihollisen silmissä. Epäilemättä Goatmoon on rock- ja pop-viihteen konsensukselle epämieluisa outolintu, koska se ei kumarru vallalla olevalle liberaalihumanistiselle etnomasokismille.

Kokonaisuudessaan tapahtuma todisti, että Pohjolan miehet ja naiset eivät ole antautumassa henkistä syfilistä huokuvalle Kalin ajalle. Tiikerillä aioitaan ratsastaa myös aivan lähiaikoina, sillä tuleva maaliskuu tarjoaa lukuisia tilaisuuksia osallistua isänmaallisiin kulttuuritapahtumiin

Arvio: RL


perjantai 10. helmikuuta 2017

UKONVASAMA nro 11, 1/tammikuu 2107

Lähes vuoden telakoinnin jälkeen RAC-pohjainen zine Ukonvasama purjehtii entistä ehompana länsimaailmaa riepottelevien poliittisten myrskyjen keskelle. Onneksi Länttä vartioivia majakoita ja turvasatamia on ilmaantunut jatkuvasti lisää, joista ilmaisjakeluna toimiva zine raportoi auliisti tiedonjanoisille lukijoille.
Vuoden ensimmäinen lukupaketti koostuu periaatteessa samoista hyviksi havaituista aineksista kuin aiemmat numerot eli mukana on poliittinen uutiskatsaus, pitkiä bändihaastatteluja, levy- ja elokuva-arvioita, konserttiraportteja sekä liuta tiedotteita ja mainoksia siitä, mikä on rotutietoisessa liikkeessä tällä hetkellä kuuminta kamaa.
Erityisen antoisia ovat perusteelliset bändihaastattelut, joissa päätoimittaja on vaivautunut kysymään muutakin kuin yhtyeen viime kuulumiset ja mielipiteet uudesta levystä. Aivan uusistakin bändeistä kuten kotimaisesta NSBM-ryhmä Fatherlandista irtoaa paljon juttua jo pelkästään musiikista, mutta sopivilla poliittisilla ja ideologisilla jatkokysymyksillä vastausten näkökulmaa on saatu laajennettua huomattavasti rikkaammiksi.
Varsinaista Interview-lehden tyylistä syvähaastattelua edustaa Stormheit-juttu, jossa Ylöjärvellä vaikuttava yhden miehen kokoonpanon primus motor vastailee lähes kaikesta taivaan, maan ja helvetin väliltä. Keskustelua riittää niin Savitri Devistä, Euroopan muukalaisvyörystä, suomalaisesta kansanperinteestä, filosofiasta, okkultismista, NSBM:stä, elokuvista, fyysisestä voimaharjoittelusta, perhe-elämästä, suomalaisesta kirjallisuudesta (Kauko Röyhkästä!), levytetystä materiaalista, keikkojen järjestämisestä Suomessa (Furore Finnum), Carelian Pagan Madness -kiertueesta, Pagan Frontista, konserttien kieltämisestä, RAC:stä jne. Paperisessa lehdessä tällaiset syvääluotaavat haastattelut ovat parhaimmillaan, koska näyttöruudun äärellä nykyajan lukijan keskittyminen herpaantuu turhan herkästi.
Tammikuun numeron viimeiseksi haastateltavaksi oli saatu amerikkalaisen RAC-metal legenda Bound for Gloryn kitaristi ja biisintekijä Ed. Laskujeni mukaan bändistä on tehty suomalaiseen paperilehteen viimeksi haastattelujuttu Kalevan Soturiin  (1/1998), kun bändi vieraili joulukuussa 1997 ensimmäistä kertaa Suomessa. Suomen debyytin jälkeen BFG soitti maassamme vasta 2011, jolloin yhtye teki ensimmäisen re-union kiertueen vuosien hiljaiselon jälkeen. Oli siis aika päivittää yhtyeen kuulumiset selvällä suomella painettuna!
Keikkarintamalta lehti raportoi viime vuoden elokuun Tampereen B&H-konsertista (Redneck Rebels, Pylvanainen, Genocide Wolves) ja joulukuun ”Suomi 99-vuotta” -tapahtumasta (Obled, PWA, Vapaudenristi, Urban Threat). Levyarvioissa liikutaan tällä kertaa enemmän metallin ja nsbm:n suunnalla (Fortresse, Der Stürmer / Auschwitz Symphony Orchestra -split, Velimor) kun taas RAC:n puolelta syynissä ovat vain Pagan Skullin ja SPQR:n uusimmat lätyt. Elokuvissakin on käyty ja tällä kertaa mieltä on myrkytetty uusimmalla Batman-elokuvalla The Dark Night, josta arvioija osaa löytää hienoja nietzscheläisiä sävyjä unohtamatta pohdintaa nihilismistä, moraalista ja länsimaisesta perikadosta. Arvostelua lukiessa suorastaan havahtuu, että onko käsissä todella poliittisesti epäkorrekti RAC-zine vai elokuvafriikkien Filmihullu-lehti!
Jämäkän lukupaketin lisäksi lehteä pitää kiittää edellisiä numeroita paremmasta painojäljestä. Mikäli lehti saa jälleen ilmestymisensä säännölliseksi, voi lukijakunnan olettaa vain kasvavan. Tälläiselle vanhan koulukunnan RAC-zinelle on totisesti maassamme tilausta! (Lehteä voi tiedustella alan distroista ja facebookista löytyviltä Ukonvasama-sivustolta https://www.facebook.com/ukonvasamazine/ )
Arvio: RL

White Noise Radio! Podcast-jaksossa "Smacking them lips 2" WBS-festarin satoa

Aiemmin mm. YouTubesta tuttu radiopodcast White Noise Radio löytyy nykyään ainakin D88 Recordsin Telegram-kanavalta. Uudessa neljä ja puoli...