tiistai 28. marraskuuta 2023

VAPAUDENRISTIN KONSERTTIRAPORTTI SAKSASTA MARRASKUUSSA 2023

Suomalaisista RAC-bändeistä ainoastaan Kymenlaakson Mistreat ja Sniper keikkailevat säännöllisesti ulkomailla. Takavuosina myös vähemmän tunnetummat maamme alan bändit kuten turkulainen Pig Killer / Endupdead soittivat mm. Englannissa (v. 2000) ja helsinkiläinen Civic Duty kolmisen keikkaa rajojemme ulkopuolella 2000-luvulla. 

2010-luvulla pääkaupunkiseudun Marder on keikkaillut Baltian maissa ja Italiassa. Tulevana joulukuuna Jyväskylän White Minority on buukattu isolle Italian keikalle. Silti suuressa kuvassa suomalaisten RAC-bändien ulkomaan jutut ovat harvinaisia. Tähän on viimein tulossa muutosta, sillä Euroopassa on alettu kiinnostumaan jopa suomenkielisistä yhtyeistä. Lahtelaislähtöisen Vapaudenristin marraskuun konsertti Saksassa oli lähtölaukaus sille, että Eurooppa on valmis puhtaasti suomenkielisille RAC-bändeille.

Suomessa tehdään yleensä kaikilla aloilla laatutavaraa, mutta maamme ongelma on heikko markkinointi verrattuna vaikkapa Ruotsiin. Tämä näkyy myös RAC:ssä. Suomi on siitä poikkeuksellinen kansa, että se uskoo pelkän rehellisyyden, laadun ja totuuden myyvän. Ikävä kyllä korruptoituneessa maailmassa näitäkin ominaisuuksia pitää markkinoida niille, jotka jo lähtökohtaisesti uskovat niihin. Toisin sanoen markkinoiden totalitaristinen logiikka on lyönyt itsensä läpi kaikessa. Tuota logiikkaa ei voi toistaiseksi sivuuttaa, mutta ainakin sitä voi käyttää hyväkseen. Vapaudenristi-yhtyeen meille lähettämä keikkaraportti on hyvä osoitus tästä:


                                      ----------------------------------------


Veriyhteydestä kyseltiin mikset tekisi juttua Vapaudenristin ulkomaanmatkasta, sillä kotimaisten bändien keikkamatkoista ollaan saatu lukea aika vähän. Kun kerran varta vasten kysytään, miksi ei! Vuosien varrella Vapaudenristiä on kyselty ties minne ja oltu jo lentojen buukkauksen kynnykselläkin, mutta lopulta mikään retki ei ole konkretisoitunut. Alkujaan bändin ajatus ei edes ollut soittaa ulkomailla, sillä tuntui hieman erikoiselta lähteä esittämään suomenkielistä materiaalia ulkomaille. Myöhemmin alan järkkärit selittivät ettei sillä ole varsinaisesti väliä, sillä esimerkiksi Saksassa yleisö ei yleensä osaa edes englantia siinä määrin että tietäisivät mistä biiseissä tarkalleen lauletaan. Yleinen tunnelma jonka ilmaisu välittää on tärkeämpi kuin ymmärtääkö yleisö jokaisen sanan.

Tarkemmin ajateltuna tämä tuntuu itsestään selvältä. Kun stereoissa pauhaa Freikorps, Störkraft, Stuka tai vastaavat, eihän heidänkään kappaleiden sisältö aina ole suomalaiselle kuuntelijalle selvillä. Yleinen fiilis ei kuitenkaan jätä mitään arvailun varaan ja bändien levyjen kuuntelu ei siitä kärsi pätkääkään. Tämän tyyliset bändit ovat olleet Vapaudenristillekin joitain suurimpia vaikuttajia, huolimatta että monesti lyriikoiden sisältö jää arvoitukseksi.

Saksalainen keikkajärkkääjä oli käynyt Suomessa katsomassa Mistreatin 30-vuotisjuhlia, jossa sankarien ohella Vapaudenristi oli ollut syy matkustaa Suomeen asti. Saksankielisessä lehdessä ollut keikkaraportti kyseisestä tapahtumasta kääntyi Google Lens translatorilla todella hauskasti. Bändin lavapreesensiä luonnehdittiin käännöksen mukaan ”melkoiseksi mäkijoukoksi”. Pitkät hiukset, täysi parta, hattu, shortsit, polvisukat…  Mutta musiikki todettiin mahtavaksi, joten pari vuotta myöhemmin alkoi tulla alustavia kyselyjä milloin Saksaan soittamaan?

Monet ovat todenneet ettei nykyään Saksassa enää voi soittaa keikkoja. Tilanne on pitkään ollut se, että kaikille julkisesti mainostetuille keikoille saapuu poliisit pistämään pelin seis. Matalan profiilin keikoillakin sama tilanne. Monet Saksan bändit eivät pääse maasta pois jos ilmenee, että olisivat keikalle lähtemässä. Tänä vuonna Saksassa nähty laajamittaisia kotietsintöjä, pidätyksiä ja jopa järjestöjen kieltämisiä. Mutta, koska kutsu kuuluu ja osaavat miehet puikoissa, sinne vaan kokeilemaan onnea!

Olin pitänyt vähäiset tietämäni yksityiskohdat omana tietonani. Monesti ulkomaille lähtiessä paras tapa varmistaa. että asiat menee sujuvasti, on tietää jostain jotain ja hoitaa etukäteen. Tällaiselle keikalle mennessä olennaista oli mitä vähemmän tietää, sen parempi. Jos joku kysyisi jotain, ei vahingossakaan lipsahda faktoja kun kukaan ei tiedä missä kaupungissa, mestassa, kuka järkkää ja ketä kaikkea lopulta edes soittaa. Tai millä soittimilla soitetaan. Tälläinen mäkijoukko ei helpolla hätkähdä, joten kaikki kelpaa ja menköön omalla painollaan! Kun istuttiin lentokentällä, lukaisin muille jätkille viestin missä kerrottiin hieman aikatauluja ja yksityiskohtia. Eräs maininta oli, että kun keikat on soitettu ”you can go to hotel, or join our party”. Mainitsin että tämä ehkä tarkoittaa että voidaan jäädä bileisiin, mutta pidetään mahdollisena että ehkä liitytään jonkin sortin puolueeseen! Siitä irtosi riemua siihen asti kunnes hymy alkoi hieman hyytyä ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa.

Kun boardingin piti käynnistyä tulikin ilmoitus, että lento peruttu teknisistä syistä. Hieman myöhemmin ilmeni että vaihtoehtoinen lento saapuisi perille vasta keikan jälkeen. Hieman selvittelyä ja korvaavat lennot eri kaupunkiin.. itseasiassa jopa eri maahan mihin alunperin piti mennä. Pääsisi noukkimaan auton kyytiin ja ehtisi vielä hyvin keikalle. Seuraavan koneen ilmoittaessa viiveestä ja sivukorvalla kuultu läppä että koneen kapteeni vielä kateissa, alkoi konkretisoitua vitsi ettei Vapista päästetä Saksaan. Lopulta kuitenkin koko remmi koneessa ja ei mitään ongelmia.

Kunhan lentokoneet hoidettu, muut hommat oli hoidettu todella täsmällisesti. Kun vihdoin päästiin Keski-Eurooppaan odottamassa oli auto, jonka takakontti täynnä olutta ja viinaa ja kehoitus ottaa siitä matkan ajaksi mitä haluaa. Muutaman tunnin ajelu Saksan maaseudun halki meni tarinoidessa ja kaljaa kaataessa. Lopulta perillä hotelliin tsekkaus ja siitä jatkui matka syömään. Itse olen erityisen mieltynyt sekä Saksan pikkukylien että itäisen Euroopan meininkeihin. Lomamatka etelän rantakohteisiin ei kiinnosta pätkän vertaa ja oli todella siistiä päästä keikkailun yhteydessä Saksan maaseudun ravintolaan, jossa lautaselle tärähti annos lehmän kieltä ja perunoita ja kylkeen erinomaista saksalaista olutta! Täysin eri meininki kuin Suomessa tuppaa olemaan. En siis puhu keikkojen järkkäilystä, vaan ravintoloiden tarjonnasta.

Vapaudenristi ei tehnyt mitään soundcheckiä ja todettiin että ei olla muuten treenattukaan tänä vuonna kuin pari kertaa johon järjestäjä vastasi että olettekin ammattimaisia muusikoita! Tätä lausetta kuulee harvoin Suomen keikoilla. Edeltävällä Suomen keikalla eräs ammattimainen muusikko vihjasi, että Vapaudenristille voisi kerätä kolehdin että saisi edes vireessä pysyvän kitaran, johon piti todeta, ettei ongelma ehkä ole soittimessa vaan brutaalissa soittotavassa…

Keikkapaikka oli iso rakennus, jossa meininki jatkui tuttuun tapaan. Juomista irtoaa niin paljon kuin haluaa kaataa kurkusta alas ja väkeä tuli sisään tiivistä tahtia. Pian oli täynnä sekä sali jossa keikat soitettiin, että baarin puoli ja kaikki käytävät ja vielä piha-alue, jossa ihmisiä parveili röökillä ja tarinoimassa keskenään. Väkeä oli niin paljon ettei kaikki mitenkään mahtuneet kerralla keikkasaliin. Se ei ollut haitaksi, sillä moni oli varmasti tapaamassa kavereitaan ja viettämässä aikaa.

Saksalainen True Aggression aloitti illan. Trio soitti hyvin saksalaisen kuuloista kamaa. Vanhemmat levyt on ilmestyneet Oldschool Recordsin kautta, jonka jälkeen bändi siirtyi maineikkaan OPOS recordisin talliin. Hyvin rullaavaa kamaa, jossa oli tarttuvuutta ja erityismaininta rumpalin laulusta kertosäkeissä. Kitaristi-laulajalla oli hyvä vireessä pysyvä soundi ja taustalaulut toi mieleen jopa Sleipnirin, vaikka ei ihan yksi yhteen olekaan. Moniääninen tarttuva kertsi on monen perinteisemmän rock biisin olennaisinta ydintä! Ei haittaisi jos joku toisi nämä Suomeen.  Jos yhtye ei ole tuttu, sitä voi tsekata youtubessa ja ruinata vaikka D88 distrolta saisivatko hommattua levyjä myyntiin:


Toisena bändinä oli jo puoli vuosikymmentä tauolla ollut Selbsteller. Enemmän punkrock soundilla vetävä kansallismielinen skinhead-ryhmä oli todella hauskaa katsottavaa. Laulaja oli innoissaan ja soittajat todella tiukkoja. Etenkin rumpali veti todella jämäkkää komppia. Lavalla oli koko ajan meininkiä ja yleisö oli selvästi kuumana bändin kovimmista hiteistä kun kertosäkeet saivat koko salin huutamaan messissä. Puhuin paikallisten kanssa ja kysyin onko sanoitukset jotenkin tavallista paremmat kun jengi niin innoissaan laulaa mukana ja ilmeisesti tämä oli tilanne. Seitsemän täyspitkää julkaissut bändi on tuttu lafkoilta kuten Front, PC Rec, OPOS mutta 2015 jälkeen tauolla oltuaan live kuulosti nauhoituksia rajummalta, hyvällä tavalla!


Vapaudenristin levyjä on mennyt Saksaan paljon, mutta maan viranomaiset eivät ole kovin innoissaan Vapaudenristi-symbolista, joten monet jakelijat eivät kehtaa myydä levyjä julkisesti. Ehkä osa sanoituksistakin on niillä rajoilla että paikalliset viranomaiset nostelee kulmakarvojaan kevyen paheksunnan merkiksi. Ehdittiin jo herättämään ihmetystä mitä ihmeen tukkijätkiä saapunut Saksaan, kun oli takatukkia, partoja ja muuta erikoista tarjolla. Paikalla oli kuitenkin jopa yllättävän paljon jengiä, jotka tulivat keikan jälkeen kehumaan sekä kertomaan mitä levyjä vielä etsivät kunnes olisi täysi discografia hyllyssä tallessa. Setti oli sama kuin tämän kesän ja loppuvuoden Suomen keikoilla. Yleisö diggasi selvästi kaikkein perinteisemmästä ja tarttuvimmasta materiaalista, mutta järkkäri ja moni muu jutulle tullut tuntui arvostavan sitä ettei Vapaudenristi lopulta kuulosta juurikaan muilta alan bändeiltä, vaan matskussa on perinteisien elementtien ohella jotain omaa soundia. Vaikka tarjolla oli läjäpäin tiukkoja viinoja, oli tarkoitus ettei keikkaa munailla, joten olutlinjoilla settihän meni niin hyvin ettei tarvinnut ainakaan itse kauhistua.

Jos hieman linjasta poikkeava soundi on eduksi, samaa voi varmasti sanoa pääesiintyjänä olleesta Heroes -bändistä. Tämä ruotsalainen porukka on viettänyt useamman vuoden hiljaiseloa, mutta kaikki jäsenet olleet jatkuvasti aktiivisina joillain projekteillaan. Aikanaan bändi sai varmasti mainetta vanhoilla kytkösillä. Heroes jana kulkee Heroes In The Snow -projektin kautta göteborgilaiseen kulttibändi Dirlewangeriin. Bändi on nauhoittanut pari levyä myös Ultima Thule Recordsille. Ysärillä meiningeissä olleet saattavat muistaa yhtyeen vierailun Suomessa. Keikalla tuli kappaleita ihan ekasta levystä lähtien. Owe You Nothing, Heroes In The Snow, Viking Spirit R-n-R, jne. Mukana myös levyiltä tutut lainabiisit kuten Blitzin Razors In The Night ja Ultima Thule klassikko. Keikan hieman kohmeisen alun jälkeen homma tuntui loksahtavan paikoilleen ja bändi oli hieno esimerkki ajalta jolloin kansallismielinen musa sisälsi myös tälläistä hieman ”tavallisempaa” rock musiikkia. Heroesin ekalla levyllä kiitellään Danzig, Red Hot Chili Peppers ja sen tyyppisiä bändejä inspiraatiosta. Varmasti myös AC/DC soinut näiden jätkien stereoissa! 

Erikoisella vintage britti-heavy vibratolaululla vedetyt raskaat rockbiisit ei ole mitään tyypillistä panssariörinää tai Oi! jollotusta, vaan tavallaan jatkaa jo Dirlewangerin ajoilta tuttua perinteisemmän raskaan rockin poljentoa, vaikka bändi onkin eriytynyt ihan omaksi jutukseen. Heroes-laulaja oli todellinen show mies ja otti lavan haltuun paremmin kuin kukaan muu. Bändissä oli myös sujuvasti suomea puhuva jäsen, jonka kanssa tuli jutusteltua aika merkittävistä eroista mitä näinä päivinä on Suomen ja Ruotsin keikka- sekä bänditilanteessa. Kotiin saapuessa piti kaivaa Heroes-levyt hyllystä ja hieman verestää muistoja.


Puolueen leimat jäi saamatta, ja homman nimi oli kuin olikin bileet. Olin itse jäänyt muiden lähtiessä vielä mestoille pyörimään ja vaati hieman selittelyä miksi en halua kyytiä hotelliin, vaan aioin ehdottomasti vaeltaa öisen kaupungin halki perille kunhan siltä tuntuu. Mikä sen hauskempaa kuin aamuyöstä töröillä jokunen kilsa yön pimeydessä hieman kaljaa matkaeväänä? Aamulla hotellin aulassa elämäniloa lisäävä aamupala, jossa oli tarjolla raakaa lihaa, erikoisia makkaroita ja kaikenlaista muuta täkäläisittäin erikoista purtavaa.


Rauhalliseen tahtiin edennyt paluumatka sisälsi vierailut muinaisille linnanraunioille ja terästetyn glögin ryystämiset niissä maisemissa ja lopulta lento Suomeen. Helvetin hauska reissu kaiken kaikkiaan ja kovat kiitokset järjestäjille että muille bändeille! Toivon mukaan joku suomalainen järkkäri haluaa ja pystyy hoitamaan näitä Suomeen, sillä vaikka kyseessä ei olisi genren isoimmat ja tunnetuimmat nimet, kaikki  osoitti olevansa livenä kovaa kamaa.

Terveisin,
VAPAUDENRISTI

Jutun kokosi: RL






keskiviikko 15. marraskuuta 2023

11.11.2023 UKKOMETSON PIKKUJOULUT


Tuttuun tapaan Ukkometson pikkujoulut olivat sekoitus Black Metalia ja radikaalia rock musiikkia. Ovien avauduttua paikalle alkoi kertymään ihmisiä, jotka selkeästi olivat jomman kumman musiikin ystäviä, mutta isolle osalle tuntui kelpaavan kaikki. Ukkometson täyttänyt yleisö oli kattavasti paikalla jokaisen esiintyjän aikana. Paikalla oli myös Distroyer 88 myymässä levyjä. Kattavasti ulkomaisiakin aatteellisia levyjä myyvällä jakelijalla on tällä hetkellä 30% alennusmyynti menossa. Kannattaa käydä katsomassa mitä saatavilla: https://distroyer88.wordpress.co

Illan aloitti Circle of Dawn, jonka kuusihenkinen kokoonpano täytti lavan kokonaisuudessaan. Tiukassa soittokunnossa oleva yhtye kuulosti taas erityisen hyvältä. Lähellä paukkuvat martial musiikkiin viittaavat perkussiorummut pääsivät hyvin oikeuksiinsa. Perkussioiden sijaitessa lähempänä yleisöä, niiden kuuluvuus ja näkyvyys toi militanttia ilmapiiriä. Toisin kuin isommilla keikoilla, Ukkometsossa keikkaa pystyi katsomaan aivan yhtyeen vieressä. Etuna päästä aivan tapahtuman keskipisteeseen, mutta soundiin vaikutti miten lähellä kenenkin soittajan vahvistinta tai PA kamoja oli seisomassa. Hieman taaempaa ääni oli tasapainossa ja mahtipontinen. Ei eturivissäkään ollut valittamista. Syntikat, samplet, laulut ja instrumentit toistuivat todella hienosti. Äskettäin ilmestynyt uusi remasteroitu ja uudella kannella varustettu painos ensimmäisestä albumista ilmestyi juuri ja se kannattaa ottaa haltuun.

Blood Chalice on tyylipuhdasta Black Metalia. Se on veren ja väkivallan täyteistä synkkää paiskomista. Kuten olemme viime aikoina saaneet huomata media yrittää lietsoa satanismipaniikkia 1990-lukulaiseen tapaan. Silloin Saatana yhdistettiin nouseviin ilmiöihin, roolipeleistä musiikin kautta kauhukirjoihin, elokuviin, pukeutumistyyleihin ynnä muihin. Nyt Saatana on saanut parikseen woke-mummoja ja muita höperöitä kauhistuttavan poliittisen oikeistolaisuuden. Jopa ihmiset, jotka ovat suhtautuneet myötämielisesti tai ironisen hyväksyvästi Saatanaan populaarikulttuurissa, ovat saaneet itkuraivareita kun hedonismin ja transujen tasa-arvon ajamisen sijaan toisenlainen ilmiö, saatanallisuuden synkkä puoli, on noussut esiin.

Pintapuolisesti Blood Chalice ei tunnu sisältävän mitään poliittisesti käyttökelpoista. Ukkometson keikkabuukkaaja tuskin on miettinyt mikä olisi poliittisesti käyttökelpoista. Monesti on todettava ettei radikaali kansallismielisyys itsessään ole kovin rajoittava, ellei sen päälle kasaa muuta ideologiaa. Kansallismielisellä puolella ei ole uusi kiista mikä rooli kristillisyydellä, pakanallisuudella, satanistisuudella tai muilla hengellisen puolen ilmiöillä on liikkeen sisällä.  

Veriyhteys ei voi olla mainitsematta miten semanttisia monet erot ovat. Radikaalien kansallismielisten ”kristillisyydestä” on usein karsittu monet valtavirtakristilliset piirteet. Samaan tapaan satanismista on usein tipahtanut aavikkokansojen kulttuureihin assosioituva painolasti. Parhaimmissa tapauksissa universalistinen eetos on hylätty ja pohjoinen arjalainen satanismi on aivan jotain muuta. Se voi parhaimmillaan olla kaiken sen ylistystä, jota löytyy synkemmän, yöpuolen ja piiloon jäävien ilmiöiden joukosta, jotka ovat kuitenkin radikaalin kansallismielisen aatemaailman kiistattomia elementtejä. Nuhteettomuutta ja viattomuutta vakuuttavat isänmaalliset konservatiivit varmasti ymmärtävät, että asiat kuten väkivalta, eivät katoa vaikka ne ulkoistaisi valtion monopoliksi.

He ymmärtävät, että maailman suunnan ohjaamista harjoittaa monet tekijät tavoilla, jotka eivät aina ole reiluja ja mukavia. Menetelmät voivat aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa muissa, joille nuo muutokset ovat pettymyksiä. Miksi esittäisimme nuhteettomia ja kilttejä tahojen edessä, jotka saattavat olla esimerkiksi etnisiä joutomiehiä kiimassa toivovat woke-huorat ja kaupallisia intressejä ajavat globalistit? Tai etnistä itsemurhaa aktiivisesti ajavat tahot?

Blood Chalice tuskin sisältää selviä kansallisradikaaleja viestejä, mutta sen ei tarvitse. Rituaalinomainen tilanne viestii julkeaa tahtoa, valmiutta ja maskuliinista voimaa. Soittajien nopean aggressiivinen piiskaus ja lihakset kireänä messuava keulakuva tuo mielikuvan miehistä, jotka eivät nöyristele ja puhkuvat räjähtävää energiaa. Se itsessään on inspiroiva mielikuva ja pohjavire, joka ei vaadi tarkan ismin kehikkoa ympärilleen. Se on olennainen maskuliininen ihanne ja voima, joka ylittää ideologisten hienosäätöjen parissa tuhertamisen.  

Tällä hetkellä meneillään olevan median rummutuksen pääasiallinen viesti tuntuu olevan joko aiheuttaa pelkoa lain ja järjestyksen edessä, joka vakoilee ja ahdistelee kansallismielisiä toimijoita nurkkaan. Sekä luoda epävarmuutta ja kiistaa kansallismielisten joukkoon. On tervettä huomioida itseensä kohdistuvat vaarat ja haitalliset toimenpiteet, mutta monille asioille pitäisi viitata kintaalla!

Ei ole mitään syytä hyväksyä nuhteettomuuden roolia, suhteessa korruption vääristämään yhteiskunnan tilaan. On ehdottoman toivottavaa hyväksyä, että pahaksi tai vääräksi kutsuttu on vain konfliktin vastapuoli, joka muuntaa todellisuutta sen sijaan että olisi todellisuuden heittopussina vailla tahtoa. Se, että hyväksyy tietyt vastapuolen termit ja tulkinnat kommunikaation mahdollistamisen merkeissä, ei tarkoita että arvolataus tai edes termit itsessän olisi kaikille samat.  

Kauhisteltu käsite ihmisuhrista on paljon moniulotteisempi kuin media tai perinteinen ajatus antaa ymmärtää. Jos kysyttäisiin illan viimeiseltä esiintyjältä, Vapaudenristiltä, miten voi suhtautua ajatukseen ihmisuhrista, vastaus löytyy kappaleesta ”En aio kuolla”.

”…Kun sanot, annan vaikka henkeni kun lopun hetket on käsillä mutta täydellistä hetkeä ei tule kamppailussa maailmankatsomusten; Kun toimii kiivaana taistelijana uhraus joka vaaditaan on toiminnallinen elämä ...ei kuolema.”

Kansallissosialistit ovat tottuneet että heidät nähdään lapsellisen, Hollywood-kuvastolle ominaisen linssin kautta. Satanismin kirjo on vähintään yhtä suuri kuin erilaiset ”natsi”-termin alle asetetut ilmiöt. On hyvin mahdollista, että ajatus uhrista ja jostain luopumisesta, synnytetään shokki efektin kautta. Jonkun asian kautta, joka pakottaa pohtimaan asiaa mikä muutoin ohitetaan arjessa. Se ei välttämättä ole päämäärä itsessään. Tämä prosessi voi  herättää ajatuksen, että oikeasti ja todellisesti askeleen ottaminen ei ole uhrata toisia, vaan itsensä! Uhrin antaminen EI ole jonkinlainen äärimmäisen helppo häviäjän tie, jossa menetelmä saattaa olla nolo puukolla ranteeseen tyyppinen ulospääsyn ja helpotuksen tapa. Vapaudenristin tekstin ajatusta mukaillen, uhraus joka vaaditaan voi nimenomaan olla itsensä uhraaminen elämälle. Elämälle, joka on kiistatta haasteellisempi, kärsimystä ja epävarmuutta antavampi päättymätön konflikti. Antiteesi orjuudelle, luovuttamisella ja passiivisuudelle. Prosessi, jossa elämä muokkaa itseään, ja sen keskiössä toimiva on sinut elämän rajallisuuden sekä raadollisuuden kanssa.

Vapaudenristin keikka ei sisältänyt mainittua usein kuultua kappaletta, sillä bändin live-kokoonpanon uudistuttua, Vapaudenristi on keskittynyt soittamaan pääasiassa kappaleita, joita ollaan kuultu harvoin, jos koskaan. Yleisön tuntemat kappaleet kuten Soihdut, Muutoksen tuulet ja Wotanin pedot ovat saaneet rinnalleen vanhoja, jopa demoilta tuttuja aiemmin soittamatta jääneitä kappaleita sekä uusien levyjen materiaalia. Joutomies, Murtumaton soturi, Uusi reconquista, Suomi-neidon kasvoleikkaus ja jopa niin uusia kappaleita ettei niitä ole julkaistu. Kaksi kitaristia ja erityisesti uusi soolokitaristi tekee hallaa Vapaudenristin maineelle löysänä äärioikeistorokkina. Vapaudenristi on harvoin soittanut encorea. Nyt yleisön vaatimuksesta sellainen tuli, jonka aikana pitistä ulos lentänyt mies sai distropöydän romahtamaan hajalle.  

Ukkometson pikkujoulut oli tuttuun tapaan hieno tapahtuma. Keväälle suunnittelevat jotain tapahtumaa joten kannattaa seurata Ukkometson tiedotuksia.


Arvio: RV


White Noise Radio! Podcast-jaksossa "Smacking them lips 2" WBS-festarin satoa

Aiemmin mm. YouTubesta tuttu radiopodcast White Noise Radio löytyy nykyään ainakin D88 Recordsin Telegram-kanavalta. Uudessa neljä ja puoli...