Swastikas Rising Nro 1 / 2018

Omakustannelehdet eivät ole enää pitkään aikaan olleet radikaaliliikkeiden merkittäviä informaatio- ja tiedotuskanavia, mutta silti niille löytyy edelleen sitkeitä tekijöitä ja innokkaita lukijoita. Kysyntää lehdille on, koska netin helposta julkaisutavasta huolimatta sieltä löytyy harvoin verkkosivuja, joissa on perinpohjaisesti tehtyjä juttuja Suomen kansallisradikaaleista yhtyeistä.

Kotimaan kentällä RAC:n painottuvan Ukonvasaman lisäksi markkinoille on tullut englanninkielinen zine Swastikas Rising, jossa haastatellaan suomalaisten RAC-bändien lisäksi myös NSBM-yhtyeitä ja antikommunistista power electronics -julkaisijaa. Iso A-4 kokoinen pumaska nivoo musiikkijutuissaan luontevasti yhteen politiikan ja löytyypä lehden sivuilta myös pari puhtaasti poliittista artikkelia kuten ”Women, sex and feminism today” ja ”White Nigger loser”

Vahvasti Europa Erwache Productions -levy-yhtiöön kytköksissä oleva Swastikas Rising -lehden ensimmäistä numeroa on tehty toista vuotta, jonka vuoksi osa haastatteluiden päivänpolttavista kysymyksistä on vanhentuneita. Tämä ei ole kovin häiritsevää, koska valtaosa kysymyksistä koskee poliittisfilosofisia ikuisuusaiheita ja yhtyeiden musiikkia. Ainoa häiritsevä tekijä haastatteluissa on niissä käytetty kysymysmatriisi, joka on jokaisen yhtyeen kohdalla lähes sama. Toisaalta on mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisia vastauksia haastateltavat antavat samoihin kysymyksiin, vaikka yhtyeet kannattavat lähes samaa ideologiaa.

Päällimmäisiksi mieleen jäivät haastattelut Auschwitz Symphony Orchestrasta, Devilrystä ja Sakaramiina-levy-yhtiöstä, sillä niissä päästiin raapaisemaan jo pintaa syvemmälle. Muita haastateltuja ovat Two Runes, Vanguard Productions, Genocide Wolves, Valkoiset Paholaiset, Reek of the Unzen Gas Fumes ja Der Stürmer.

Lehti on ehdottomasti hankkimisen arvoinen niille, jotka haluavat tietää kansallismielisistä vastakulttuuriyhtyeistä muutakin kuin levyissä mainitut niukat tiedot. Swastikas Rising -lehteä kannattaa kysyä ainakin Europa Erwache Productionsilta, josta saa myös muuta omakustannettua poliittista luettavaa musiikin lisäksi.

Arvio: RL

Vapaudenristi / Pylvanainen: split 7” EP (Powerfist, 2018)

Aikoinaan seiskatuumainen pikkumusta oli punkin tärkein formaatti, sillä siihen saatiin pakattua kätevästi bändien kovimmat purkaukset ilman turhia täytebiisejä. Aineettoman digitalisaation aikakaudella 7-tuumainen vinyyli on lähinnä pelkkä kuriositeetti, joko analoginen nostalgiatrippi  tai hipsterien erikoisuus. Vai onko sittenkään? Kun asialla ovat Suomi-RAC:n tekijänimet Vapaudenristi ja Pylvanainen, levyä kääntäminen ei tunnu pakkopullalta. 

A-puolen avaava raita ”Valkoinen liekki” on teemaltaan tuttua Vapaudenristiä, jossa kiistetään arvonihilismi ja vannotaan kansanruumista puhdistavan eugeniikan voimaan. Rouhealla  riffittelyllä alkava kappale etenee hitaasti, mutta vauhtiin päästyään kertosäettä alkaa tapailla viimeistään toisella kierroksella. Samanlaista tarttuvuutta löytyy myös Rose Tattoo -coverista ”Natsipojat”, jossa summataan suomalaisen RAC-liikkeen kuulumisia viime vuosilta. Rivakassa menopalassa pudotellaan eri muodoissa bändien nimiä, joista korviini tarttuivat ainakin Pagan Skull, Marder, Genocide Wolves, Pylvanainen ja Civic Duty.

Yhteisseiskan toinen bändi Pylvanainen soittaa YouTubessa suosiota keränneen ärhäkän  ”Roviot”-kappaleen. Pariminuuttisessa rutistuksessa on mukana kaikki parhaat Pylvis-elementit kuten kerrasta mieleen jäävä kertosäe, tiukka yhteissoitto ja tulikivenkatkuiset lyriikat. Tällä kertaa madonluvut sanellaan holokaustiteollisuudelle:

Valveutuneet ihmiset, oman aatteensa lumoissa

tappion apostolit, saarnaavat kansan parissa

pyhät kirjat, pyhä totuus, ei kyseenalaistaa saa

määrää kuolleiden, ikuista

rovioiden äärellä totuus punnitaan

se ei palaa tulessakaan

Liekit nuolevat, rappion sanaa

haureuden harhakuvia

kipinät yötaivaalla

toistensa kanssa tanssivat

Idolien kielenkanta, kadotuksen torvena

suvaitse ja rakasta, utopian aika on ovella.

Pylvanaisen toinen esitys ”Polku huomiseen” edustaa bändin harvinaisempaa rockballadiosastoa. Sanoituksissa rikkirevityn kansan itsesäälissä ei ryvetä pitkään, sillä laulaja kehottaa uskollisia suomalaisia liittymään voitokkaaseen taisteluun. Tässä taistelussa petturien asema ei ole kadehdittava. Tänä narsismin ja teeskentelyn luvattuna aikakautena Pylviksen peittelemätön kansallinen paatos on puhdistava kuuntelukokemus kuten tämä koko seiskatuumainen.  

Arvio: RL