maanantai 27. kesäkuuta 2022

WHITE BOY SUMMER FEST 2022, Etelä-Suomi 17-18.6.2022

Näyttelijä Tom Hanksin poika, taiteilijanimellä Chet Hanx tunnettu räppäri julkaisi 2021 hip hop kappaleen nimeltään ”White Boy Summer”. Tätä ennen Hanx oli postannut sosiaaliseen mediaan useita viestejä julistaakseeni 2021 kesän valkoisen jätkien kesäksi. Kappale oli viittaus suurta suosiota nauttineeseen Hot Girl Summer kappaleeseen, jonka ydinviesti on vapaamielinen juhliminen, hauskanpito ja seksuaalisen estottomuuden ylistys.

Hanx sai päällensä syytöksiä ja kritiikkiä kulttuurillisesta omimisesta sekä valkoisen ylpeyden ja valkoisen etuoikeuden edistämisestä. Ei aikaakaan kun vaihtoehto-oikeisto oli ottanut sloganin omaan käyttöönsä, nauttien ilmaisun saamasta huomiosta, vetovoimasta ja siihen liitetyistä vivahteista. Roturealistien ja äärioikeiston ei edes tarvinnut  liimata ilmaisun päälle mitään omaa tehdäkseen siitä kontroversiaalin ilmaisun. Chet Hanxin harmiton monikulttuurisuutta ja hedonismia ihannoiva kappale oli itsessään kuin punainen vaate, vaikka sen ainoa synti oli valkoisuuden noteeraaminen positiivisena asiana ja samaistuttavana identiteettinä. Se oli kammottava jo silloin kun viesti ei sisällä mitään muita nykyisestä hegemoniasta poikkeavia piirteitä.

Osa punikeista on pitänyt vaihtoehto-oikeiston omimaa ja meemiksi muuttamaa White Boy Summer -slogania nolona. Sen noloutta päädytään märehtimään oikein joukolla, otsa hiessä paheksuen miten valkoiset jätkät onkin niin noloja. Niin noloja, että meidän on keräännyttävä pohtimaan tapoja estää heidän kokoontumista, ajattelua ja heille ominaista kulttuuria. 

Kun mikään argumentti ei toimi, vasemmistolle tyypillisiä menetelmiä ovat sensuuri ja yritys saattaa jokin naurunalaiseksi. Voisi olettaa että Hot Girl Summer kappaleen oksettavalta näyttävien teennäisten rikkaiden hedonisti-julkimoiden maailmankuva ja viesti olisi asia, jota paheksuttaisiin vasemmiston piirissä, mutta ei. Ei koskaan. Naurattavaa tai noloa, kammoksuttavaa ja vahingollista, millään ei ole merkitystä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan White Boy Summer ilmaisun erityiskohtelu paljastaa monissa länsimaissa vallalla olevan valkoisuuden vastaisuuden. Mikään muihin kappaleisiin sisältyvä ajatusmaailma tai ilmaisu ei saa samaa raivoa aikaan kuin kappale, jossa on ajatus valkoisesta ihmisestä, joka ei tunne syyllisyyttä tai häpeää. Chet Hanx ei ole millään tavalla valkoisen vastarinnan idoli tai esimerkki, mutta tapaus on yksi loppumattomista esimerkeistä, joka saa tavallisen länsimaalaisen valkoisen teinipojan havaitsemaan, ettei hän hyvistä pyrkimyksistään tai oikeista arvoistaan huolimatta ole erityisen tervetullut siihen maailman mitä suurinta mahdollista valtaa pitävät mediat ja viihdeteollisuus edistävät.

Tämä on piirre, joka saattaa saada valkoisen nuorison kiintymään kulttuuriin, joka ei suhtaudu heihin lähtökohtaisesti vihamielisesti. Esimerkkinä on nostettava Tom Macdonald. Kerta toisensa jälkeen Billboardin kärkeen nouseva valkoinen räppäri, josta koko musiikki- ja viihdeteollisuus vaikenee. Yhden biisin internettiin ladanneella transulla ja ala-ikäisiä hyväksikäyttävällä katuneekerillä on merkittävästi parempi mahdollisuus päästä median suosikiksi, kuin kerta toisensa jälkeen listojen kärjessä olevalta räppärillä, jonka ainoaksi synniksi on laskettava että valkoisuus on mainittu tavalla joka ei sisällä häpeää.

Suomalaisen vaihtoehtomusiikin kesäfestari ei sisältänyt tahtiakaan urbaania hip hop musiikkia, mutta se sisälsi sitäkin enemmän valkoista kapinahenkeä ja sinnikkyyttä. Ensimmäinen päivä oli omistettu kansallisradikaaleja piirteitä omaavalle Black Metallille. 

Illan aloitti Ehre, jonka keikkoja on Veriyhteydessä noteerattu lukuisia kertoja. Varmuus ja villi aggressiivisuus kohtaa erinomaisesti. Pitkälti samoja kappaleita sisältänyttä settiä voi luonnehtia samalla tavoin kuin viimeaikaisia keikkoja. 

Fatherland on edukseen kompaktilla lavalla ja militantti perusilme ja soundi on parhaimmillaan kun se on karsittu absoluuttiseen minimiin. Yhtyeen soundi oli kova ja kuiva ja siksi erinomainen. 

Sielunvihollinen koostuu soittotaidoltaan ensiluokkaisista muusikoista ja kappaleet liikkuvat usein sillä rajalla, että Black Metal puristien sijaan niistä voisi nauttia rockaavan metallin kuuntelijat. Melodiat, rento fiilis ja rock musiikin tarttuvuus on usein edukseen silloin kun äänentoisto on haasteellinen.

Tätä ongelmaa ei White Boy Summer festivaalilla ollut. Äänentoisto oli erinomainen ja siksi monikerroksinen ja moniuloitteinen Circle of Dawn kuulosti juhlavalta ja voimakkaalta. Yhtyeen kokoonpano on vuosien varrella elänyt ja uusin rumpali sopii yhtyeen ilmeeseen erittäin hyvin. 

Ehre

Fatherland

Sielunvihollinen

Circle of Dawn


                                                    //////////////////////////////////////////////////////


Lauantai alkoi sateisissa merkeissä. Valkoiset jätkät eivät kavahda itikoita tai koleaa vesisadetta. He eivät koe cocktailien juomista rantatuoleissa hottentottien perseenheilutusta katsoen yhtä kiinnostavana kuin mitä oli tarjolla.

Veren Laki -ryhmä toi monien lähietäisyydelle näkymän kamppailusta, joka oli yhtä aikaa reilu että valaiseva. Likaisia temppuja tai epäurheilumaisuutta ei hyväksytä, mutta monelle katsojalle jopa perinteisen nyrkkeilyn seuraaminen lähietäisyydeltä konkretisoi monia asioita. Fyysinen kamppailu, itsessään ihanteellisena ilmiönä on myös omiaan näyttämään minkälaisissa tilanteissa kansallismielinen valkoinen mies saattaa ennen pitkää olla. Perille menevien lyöntien lamaannuttava voima, mahdottomuus heittää pyyhettä kehään, periksiantamattomuus ja kyky nousta ylös naaman valuessa verta ja kamppailla loppuun asti. Ei ole haitaksi opetella edes alkeet pahan päivän varalle.

Vain muutamia päiviä sitten Partisaani uutisoi miten aggressiivinen antifasisti oli riitaa haastaessaan ottanut selkäänsä ja luikkinut karkuun. Mies oli julkaissut sosiaalisessa mediassa uhriutumisen lupauksen palata puukon kanssa. Tämä on piirre joka antifasistien olisi hyvä muistaa. Kansallissosialismin maailmankuva sisältää itsessään vallankumouksellisen potentiaalin. Mikään ei ole selvempi vallankumouksellinen piirre kuin valtion väkivaltamonopolin kieltäminen. Jos kuvittelit että hyökkäys ”natseja” vastaan päättyy pelkurimaiseen puhelinsoittoon virkavallalle, hieman erilainen kokemus voi opettaa jotain kansallissosialistisesta maailmankuvasta. 

Kamppailut olivat usein kansainvälisiä ja välillä ne olivat vain pienestä kiinni. Jännitys säilyi loppuun asti ja oli vaikea ennustaa kumpi lopulta voittaa. Välillä voitti naapurimaiden edustajat, välillä suomalaiset. Jokainen kamppailu päättyi reilun ottelun käyneiden kamppailijoiden molemminpuoliseen kunnioituksen osoitukseen. Kyse ei ollut siitä kuka voittaa. Kyse oli selvästi voiman, taidon, tekniikan ja kunnian arvostuksesta!

Kamppailujen jälkeen saimme kuulla puheita ja luentoja politiikan ja kulttuurin saralta. Paikalla ollut kirkas ja voimakas äänentoisto ja puhujien kokemus olla mutisematta sekä olla lukematta papereista ennalta kirjoitettuja puheita oli omiaan alleviivaamaan White Boy Summer tapahtuman luontevaa rentoutta.

Illan musiikillisen annin aloitti nuori, vasta hetken toiminut White Uprising. Ensimmäiset julkisuuteen levinneet kappaleet antoi ymmärtää yhtyeen edustavan hyvin tyylipuhdasta valkoista viha-hardcorea. Moni ei ehtinyt nettiin ladattua demoa edes kuunnella ennenkuin se oli jo deletoitu. Toivottavasti saamma demosta fyysisen version, sillä täysimittainen keikka osoitti White Uprisingin olevan huomattavasti monipuolisempi kuin yksittäiset irtonaiset kappaleet.

Pagan Skull keikkoja on ollut ilo katsella. Kokoonpanon tiukkuus on nyt uran paras. Setti sisälsi toistaiseksi uusinta tuotantoa, johon kuului myös levyttämätön  festivaalin teemaan liittyvä kappale. Pian saimme kuulla vanhasta demomateriaalista ensi kertaa soitetun Heretic Finland -kappaleen muodossa. Joutomaa albumin parhaat kappaleet edustavat enenkuulematonta radikaalia kansallismielistä musiikkia. Uskaliaat voisivat kuvailla yhtyeen ennakkoluulotonta sävellys ja sanoitustapaa samanlaiseksi muutokseksi kuin hetkeä joilloin perinteinen skinheadien RAC sai rinnalleen yhtyeitä kuten RAHOWA. 

Uuden levyn julkaissut Vapaudenristi soitti lähes tunnin setin sisältäen uutta, vanhaa, tunnettuja ja vähemmän tunnettuja kappaleita. Setti ei sisältänyt lainkaan lainakappaleita. Osa setistä ei ollut yleisölle vielä tuttuja, osa on muodostunut keikoilla kappaleiksi, joiden kertosäkeiden mukana iso osa yleisöstä huutaa mukana. Tänä vuonna 15-vuotista uraa juhlistava yhtye julkaisi sekä uuden albumin että on aikeissa julkaista kokoelma-CD:n, joka sisältää vuosien varrella julkaisematta jääneitä nauhoituksia.

Sniper oli pitkästä aikaa rock-kokoonpanolla. Settilistaan oli kaivettu muutamia ikivihreitä kappaleita, joita ei ole kuultu vuosikausiin. Esimerkiksi varhaistuotannosta löytyvä Skinheads. Poikkeuksellisen hyvä äänentoisto ja miksaus sai Sniperin kuulostamaan niin hyvälle että seuraavaa keikkaa odottaa malttamattomana! 

Pääesiintyjän paikalla ollut virolainen Revalers on suomalaisille hyvin tuttu. Yhtye soitti Suomessa jo silloin kun yhtään julkaisua ei ollut ilmestynyt. Revalersilla voi olla tiettyjä etuja. Osa jäsenistä puhuu hyvin sujuvaa suomea, jonka vuoksi kommunikaatio on helppoa. Jäsenet ovat myös älykkäitä ja asialleen omistautuneita. Tämän lisäksi yhtye on yksi RAC genren taidokkaimmista liveyhtyeistä. Revalers on kotimaassaan yhtye, jota kuuntelee myös tavalliset rivakan rock musiikin ystävät, jotka eivät samaistu karkeaan kompuroivaan musiikkiin. Revalers tarjoaa tiukkaa ja toiminnantäyteistä soittoa ja eläväistä lavapresenssiä. Laulaja ottaa haltuun sekä lavan että yleisön erikoisella ilveilyllään, joka saatta muistuttaa antifasisteja tilanteesta, jossa on paras ottaa jalat alleen jos ei halua päätyä tilaan jolloin joutuu uhriutumaan sosiaaliseen mediaan fyysisesti saamastaan palautteesta. Revalers oli tiukkaa ja periksiantamaton ja lunasti paikkansa festivaalin pääesiintyjänä.

Aiemmin mainostettu Valkoiset Paholaiset joutui perumaan esiintymisensä. White Boy Summer sisälsi myös kiitettävän määrän oheistoimintaa. Ruokaa riitti, saunomiseen ja uimiseen oli mahdollisuus. LP- ja CD-levyjä oli runsaasti saatavilla ja myös lukemista. Videoyhteyden kautta oli myös kontakti kansallismielisen toiminnan miehiin ulkomailla. Suomalaisen kesäfestivaalin perinteitä kunnioittaen, osa telttailijoista jatkoi juhlintaa taukoamatta osoittaen ettei kyse ole toisistaan irrallaan olevasta politiikasta, musiikkiviiihtestä ja hauskanpidosta. Kyse on kokonaisvaltaisesta elämänasenteesta ja kokemuksesta.

Olkoon paikka tai tapahtuman nimi jatkossa mikä tahansa, on selvää että valkoisten miesten kesä ei ole ohi.

Arvio: VY

White Uprising

Pagan Skull

Vapaudenristi

Sniper

Revalers

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Sudentaival / Ehre: Voittomme Symboli (D88 Records, 2022)


Kimppajulkaisut ovat suosittuja black metallissa ja erityisesti NSBM:ssä, jossa musiikin lisäksi bändejä sitoo yhteen yhteinen aate. Kotimaisen NS metallin uuden sukupolven airueet, Sudentaival ja Ehre, ovat turhia kursailematta julkaisseet suomalaista ja eurooppalaista kansallissosialismia käsittelevän teemalevyn Voittomme Symboli. Kumpikin yhtye tekee neljällä pitkähköllä esityksellään selvää jälkeä orjamoraalia ja valheellista tasa-arvoa ylistävästä ajastamme. 

Sudentaival jatkaa Harbinger (2020) albumilta tutuksi käynyttä linjaansa tunkkaisilla ja liejuisilla lo-fi soundeillaan. Kappaleiden rakenteet ovat kuitenkin muuttuneet aikaisempiin verrattuna entistä moniosaisimmiksi teoksiksi, jonka vuoksi niitä voi pitää jopa eeppisinä. Levyn avaavassa esityksessä ”Teräksinen tahto” löytyy jopa varhaisesta industrialista lainattua kollaasimaisuutta. 

Biisi rakentuu alussa kuultavassa kenraali Adolf Ehrnroothin puheesta Suomen nuorisolle samalla kun taustalla kuuluu martial industrialin militääristä äänimaisemaa. Lopulta biisi lähtee liikkeelle hitaalla Black Sabbath -junttauksella, mutta jo pian nopeaan takova rummutus vie esityksen uudelle kierteelle. Tässä vaiheessa kuullaan Mikkelissä kesällä 1942 salaa äänitettyä Adolf Hitlerin puhetta, jonka antaa teokselle aivan uudenlaisen ulottuvuuden. Loppuosan kliimaksissa koko bändi yhtyy yhteislauluun teräksisen uuden nuorisomme puolesta.

Vielä suorasukaisempaa aatteen paloa edustaa seuraavana kuultava julistus ”Hakaristi voittaa!”.  Raskasta vyörytystä keventää vain välillä kepeän melodisesti soiva lead-kitara, mutta muutoin möyritään sellaisilla fanaattisuuden aallonpituuksilla, josta turvakypärään  sonnustautuneella viimeisellä ihmisellä ei ole harmainta aavistustakaan – You would never understand!

Black metallin pesäero viihteeksi miellettyyn valtavirtamusiikkiin on ilmeinen, jonka vuoksi sillä on monesti enemmän yhteyttä vakavaan klassiseen musiikkiin kuin päivän pop-tuubaan. Silti on jokseenkin outoa, että Sudentaival esittää pianoteoksen ”Valitusvirsi”, joka on paljosta velkaa Chopinin etydeille. Vaikka klassisen musiikin esittäminen oman soiton ohella ei ole mitään uutta aikamme liberaalirappion vastaisissa kulttuuriliikkeissä, Sudentaipaleen veto tulee vain yksinkertaisesti väärään rakoon. Jollain pitkällä teemalevyllä tämäntyylinen esitys voisi puolustaa paikkaansa kuten Identity-rockin suurimman nimen ZetaZeroAlfan pianoteos ”La Grande Visione” tupla-albumilla Morimondo (2017). 

Sudentaival päättää levysavottansa liveteokseen ”Harbinger”, jonka intensiteetti todistaa yhtyeen olevan ehdottomasti näkemisen arvoinen tapaus.

Siinä missä Sudentaival taivaltaa tutuksi käyneitä latujaan, yllättää Ehre totaalisesti mikäli vertailukohdaksi ottaa 3-band-splitin Alla Mustan Auringon demokappaleet. Poissa on alkuaikojen Burzumin kylmyys ja primitiivisyys, sillä nyt liikutaan raivoisan ja melodisesti kukkivan NSBM:n parissa. Voittoisa transsendentaalinen kansallissosialismi on pelin henki  avausraidassa ”Kosminen sota”. Biisin ainoa kauneusvirhe on ajoittain falsetin puolelle poikkeava turhan korkea rääyntä. 

Ehre ei kuitenkaan lataa parhaimpaansa alkujulistukseen, sillä levyn kovimmat esitykset kuullaan väkivaltaisissa bm-nyrkityksissä ”Hakenkreuz” ja ”Verilippu”. Kappaleissa on samaa energisyyttä kuin vanhassa Sigrblotissa, varsinkin ”Verilippu” on huikeasti puserrettu panssarijyräys ja melodinen ilotulitus omine pikku koukkuineen. Lisäpotkunsa tuovat sanoitukset, jossa laulaja kysyy haluatteko totaalisista sotaa ja vielä varmistaakseen kysymyksensä taustalla kuullaan pätkä Josef Goebbelisin Urheilupalatsipuheesta (18.2.1943). Levyn päättää livenä kuultava Der Stürmerin klassikko ”When Totenkopf Rises”, joka on laulua myöten niin lähellä alkuperäistä tulkintaa kuin olla saattaa. 

Kimppalevyllään kumpikin yhtye näyttää, ettei juurin käyvä yhteiskuntafilosofia ja musiikki ole kadonnut minnekään, vaikka lopun ajan rappion seireenit yrittäväkin lahjoa nuorisoamme sieluttoman juurettomiksi atomeiksi ja zombikuluttujaksi. Trotz Verbot nicht tot!

Arvio: RL

White Noise Radio! Podcast-jaksossa "Smacking them lips 2" WBS-festarin satoa

Aiemmin mm. YouTubesta tuttu radiopodcast White Noise Radio löytyy nykyään ainakin D88 Recordsin Telegram-kanavalta. Uudessa neljä ja puoli...