maanantai 7. joulukuuta 2015

ITSENÄISYYSPÄIVÄ – ON VAIN YKSI SUOMALAISUUS JA YKSI ISÄNMAA

Jo nyt voi aavistaa millaisia pääkirjoituksia ja kolumneja ilmestyy itsenäisyyspäivänä pidettävästä 612-soihtukulkueesta. Jo viime vuonna pidetty ensimmäisen tilaisuus oli menestys, mutta tänä vuonna rajusti kasvanut osallistujamäärä on herättänyt kansanvihollisissa luonnollisesti levottomuutta, mikä tulee näkymään myös heidän ärsyyntyneissä kirjoituksissaan. Lukuisia ovat ne valtalehtien tyttösten kolumnit, jossa nämä jo lukiossa Anne Frankin saduilla päähän rynkytetyt kympin tytöt kertovat mielikuvituksettomasti, kuinka soihtukulkue herätti pelkoa ja toi mieleen 1930-luvun kaiut. Tässä ei ole mitään uutta ja yllättävää, sillä näin 1968-sukupolven opetuslapset on ohjelmoitu ajattelemaan. Pelko on myös merkki kansanvihollisen ym. hyödyllisten idioottien syyllisyydentunteesta, sillä sisimmissään he tietävät kansan heränneen eikä se tule loputtomasti sietämään maamme alasajoa.isänmaan kanssa.

Samaan hengenvetoon korruptoituneen systeemin huorat luultavasti toteavat, ettei tuollainen isänmaallisuus ole ”oikeaa” isänmaallisuutta ikään kuin kansan ja isänmaan puolustaminen voitaisiin tulkita mielivaltaisesti aina vallitsevan hegemonian mukaan, ilman, että siinä ei ole käsitteen sisällölle välttämättömiä ehtoja. Koska heidän mielestään isänmaallisuutta ja suomalaisuutta voidaan venyttää miten sattuu omien mieltymysten ja historiallisen tilanteen mukaan, niin silloin yhtä hyvin vieras miehityshallinto voisi väittää, että oikeaa suomalaista isänmaallisuutta on liputtaa kunniaa Äiti Venäjälle ja väärää taas puolustaa suomalaisuutta ja Suomen kulttuuria. Vaikka tuollainen tilanne on hypoteettinen, näkyy samankaltainen suomalaisille vieras ”isänmaallisuus” nykypäivän poliittisen eliitin ja valtamedian puheessa. Kuin yhdestä suusta ne julistavat ihan vakavissaan, että oikeaoppiseen isänmaallisuuteen kuuluu monikulttuurisuus ilman toimivia valtion rajoja, joiden sisään loikanneet taatelintallaajat ovat suomalaisia siinä missä tuhansia vuosia täällä asuneet etniset suomalaisetkin. Sen sijaan klassinen isänmaallisuus on vain jotain synkkää ”fasismia” (blanko-termi jolla viitataan kaikkeen mistä vasemmisto ei satu pitämään), jolla ei saa olla mitään tekemistä 

On selvää, että roturutsaajat ym. isänmaankieltäjät karsastavat vaistomaisesti aitoa suomalaisuutta ja yrittävät tehdä omista itsekkäistä valinnoistaan isänmaallisuutta määrittävän sisällön. Koska he pettivät tuhansien vuosien eurooppalaisen verilinjan ja Suomen suvun, he tekevät nyt välttämättömyydestä hyveen ja vaativat, että ”oikeaa” suomalaisuutta onkin multikulturaalisuus ja sateenkaariperheet.

Toisaalta nämä ihmisparat ovat kansallisvaltiot tuhoamaan pyrkivän globalismin ja sitä palvelevan kosmopoliittisen median uhreja. Ikuisten sumuttajien levittämä monikulttuurisuus, isänmaaton vaeltelu rahan ja ”rakkaan” perässä ja juureton individualismi on osin opittu viihteen indoktrinaation kautta, jonka suurin chutzpah on se, että jo Raamatusta tunnetut rahanvaihtajat tekevät vielä rahaa levittäessään propagandakoneensa kautta mentaalista myrkkyä kaikille valkoisille kuten suomalaisille.


****** ****** ******

Isänmaallisuus ja siihen kytkeytyvä nationalismi on jo lähtöhtaisesti poissulkevaa ja osa ihmisyhteisöjen luonnonjärjestystä. Jopa muinaiset metsästäjä-keräilijät ja Pohjois-Amerikan intiaanit tunnistivat kaikessa anarkistisuudessaan ne toiset ja tekivät heihin vähintään neutraalin mutta monesti vihamielisen pesäeron. Vain kansallisvaltiot ovat kyenneet tekemään tästä luonnollisen eriytymisen vihamielisyydestä edes jotenkin hallittavaa ja säädeltyä. Kansallisvaltiot ovat käyneet sotia, mutta jatkuvan anarkistisen ja spontaanin sotatilan kulttuurista ollaan sentään päästy sen jälkeen eroon, kun on tunnustettu toisen kansallisvaltion oikeus olemassaoloon.

Ei voi olla suomalaisuutta, joka sulkee sisäänsä kaikki potentiaaliset maahantulijat maailman yli seitsemästä miljardista ihmisestä. Suomalaisuus ei ole ilmoitusasia. Hän, joka ihailee tiibetiläisten, juutalaisten ja mustien zimbabwelaisten kulttuurista ja valtiollista erityisyyttä, pitäisi hyväksy sama itsesuojelun oikeus myös suomalaisille. Paljon ylistetty diversiteetti voi säilyä vain mosaiikkimaisessa, ei puuromaisessa maailmassa.

Ne, jotka perusteettoman, lineaarisen edistyksen toivossa haluavat romuttaa ”vanhanaikaiseksi käyneet” etnisyyteen perustuvat kansallisvaltiot, eivät kykene tarjoamaan mitään lähellekään yhtä toimivaa tilalle. Juuri kansan yhtenäisyyteen ja kohtaloon perustuvat kansallisivaltiot ovat kyenneet rakentamaan vasemmistonkin ylistämän hyvinvointivaltion, joka on nyt globaalin kilpailun ja rajattomuuden seurauksena romahtamassa. Vasemmisto ei ole ymmärtänyt vieläkään, että mikäli se haluaa monikulttuurin, se ei voi enää pitää kiinni hyvinvointivaltiosta. Tässä näkyy USA:n ja Euroopan vanhojen kansallisvaltioiden ero. Ja sama toisin päin: jos vasemmisto haluaa säilyttää hyvinvointivaltion, sen ei pidä pyrkiä monikulttuuriin, sillä monikulttuuri voi ”toimia” vain raa’an markkinaliberalismin ja konsumerismin ehdoilla.

Vasemmistolaiset ovat mukana samassa hankkeessa kuin uusliberaalit oikeistolaiset, vaikka eivät sitä ääneen sanokaan. Molempien ajama maailmanvaltio, juureton kosmopolitismi ja globalisaatio hyödyttää viime kädessä vain suurpääomaa ja tuhoaa siinä sivussa kansalliset kulttuurit. Juuri fantasia kansallisvaltion tuhoamisesta on saanut vasemmiston samaan veneeseen liberaalioikeiston kanssa.

Isänmaan nylkeminen palauttaa yhteiskunnan lopulta primitiiviseen hobbesilaiseen alkutilaan, kosmoksesta kaaokseen, jossa kaikki käyvät sotaa kaikkia vastaan. Tällaista yksilöanarkismia, todellista ”Might is Right” -filosofiaa kansallisvaltion viholliset sitten haluavat, vaikka vasemmistoradikaalien pitäisi ymmärtää, että juuri he kärsivät sellaisesta tilanteesta eniten. Heille viha vihollisina pitämiään isänmaallisia kohtaan ylittää lopulta oman selviytymishalun. Jos kansanviholliset olisivat itsetuhoisessa tilanteessa, jossa heidän toimensa mahdollistaisivat kansallisvaltion tuhoamisen, he kannattaisivat sitä, koska näin tuhoutuisi se, mitä he vihaavat.

Isänmaallisille itsenäisyyspäivä ei ole vihan päivä toisin kuin sen vihaajille. Se on rakkauden päivä; rakkautta omaa kansaa, omaa maata, omaa kieltä, omaa kulttuuria kohtaan. Isänmaalliset rakastavat maataan niin paljon, että he ovat valmiita maksamaan siitä jopa hengellään kuten aikaisemmatkin sukupolvet. Isänmaalliset iloitsevat siitä, mikä on vielä meidän, joten se on myös ilon päivä. Isänmaalliset toivovat, että kaikilla muillakin olisi kansa, johon turvautua hädän hetkellä. Se on siis myös toivon päivä. Eläkäämme toivossa, että voimme juhlia itsenäisyyttä vielä jatkossakin.

Veriyhteys, 5.12.2015 jossain päin Suomea

White Noise Radio! Podcast-jaksossa "Smacking them lips 2" WBS-festarin satoa

Aiemmin mm. YouTubesta tuttu radiopodcast White Noise Radio löytyy nykyään ainakin D88 Recordsin Telegram-kanavalta. Uudessa neljä ja puoli...