perjantai 25. joulukuuta 2020

Mistreat Muke solo: Patriotic tunes (PC-Records, 2020)


Tämän vuoden yksi kovimmista RAC-albumeista on tässä: Mistreatin nokkamiehen Muken pitkään odotettu soololevy. Koronakeväänä ilmestynyt cd helpotti varmasti monta eristyksiin joutunutta isänmaallista kansalaista. Syykin on helppo ymmärtää, sillä Muken soolo on onnistuneesti sovitettu teemalevy vanhoista isänmaallisista runoista ja lauluista. Melodisen RAC-musiikin kautta Muke palauttaa vanhan isänmaallisen aarteiston niiden korviin, jotka eivät ehkä muutoin tarttuisi alkuperäisiin teksteihin.

Levyn aloittaa Eino Leinon runoon perustuva laulu ”Myö kalliisti henkesi”, jonka Muke on sovittanut meneväksi Mistreat-ralliksi. Suomalaiskansallinen korkeaveisu jatkuu Heikki Asuntan runoelmalla ”Idästä tuulee”. Sinimustat-järjestön Sinimusta-lehden päätoimittajanakin toimineelta Asuntalta Muke on lainannut toisenkin esityksen nimeltään ”Rintamamiesten marssi”.

Kansallismielisen runouden kovaa ydintä edustaneen Yrjö Jylhän runokokoelmasta Kiirastuli (1941) Muke on poiminut peräti viisi runoa: ”Soturin tervehdys Suomen lipulle”, ”Saarretut”, ”Maaliskuun päivä”, ”Näky”ja ”Rynnäkön jälkeen”. Määrä on suuri jos sitä vertaa valkoisen Suomen hovirunoilijana pidettyyn V. A. Koskenniemeen, jonka tuotannosta sooloartisti on sovittanut ja säveltänyt kappaleet ”Kun kutsusta tuomion enkelin”, ”Kenttäpostia” ja levyn päättävän ”Viime sana”.

Levyn tunnetuin esitys ja monien mielestä myös sen kohokohta on Rajalla”, joka perustuu Uuno Kailaan samannimiseen (1931) runoon. Läntisen sivilisaation taistelusta ja rajamaana olemisesta kertovan esityksen sanoma ei ole kadonnut mihinkään ja sen ajankohtaisuutta vain lisää tätä aikaa hengittävä uhmakas katurock-sovitus:

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa,
maani, aarteista ylin.

Öinen, ulvova tuuli tuo
rajan takaa lunta.
-- Isäni, äitini, Herra, suo
nukkua tyyntä unta!

Anna jyviä hinkaloon,
anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
-- Täällä suojelen niitä.

Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell' ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.

Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.

Mut isät harmaat haudoistaan
aaveratsuilla ajaa;
karhunkeihäitä kourissaan
syöksyvät kohti rajaa.

-- Henget taattojen, autuaat,
kuulkaa poikanne sana --
jos sen pettäisin, saapukaat
koston armeijana 

--:Ei ole polkeva häpäisten 
sankarileponne majaa
rauta-antura vihollisen,
--suojelen maani rajaa!

Ei ota vieraat milloinkaan
kallista perintöänne.
Tulkoot hurttina aroiltaan!
Mahtuvat multaan tänne.

Kontion rinnoin voimakkain
ryntään peitsiä vasten
naisen rukkia puolustain
ynnä kehtoa lasten

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

Muken käsissä nämä virallisen nyky-Suomen unohduksiin painamat pyhät runot heräävät uuteen eloon kertoen ikimuistoisista taisteluista kansakunnan synnystä ja selviytymisestä. Levy on arvokas viestikapula menneiltä sukupolvilta nykypolvelle, joka toivottavasti osaa levittää sanaa myös tuleville suomalaisille.


Arvio: RL

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Sudentaival: Harbinger (D88 Records, 2020)

Epäkorrekteista teemoistaan huolimatta harva suomalainen kansallisradikaali black metal -yhtye julistaa avoimesti olevansa NSBM-bändi. Niitäkin on silti vuosien varrella nähty ja kuultu, tunnetuimpina Hammer, Two Runes, Blood & Soil ja Aryan Hammer. Viimeisin tulokas tähän vähälukuiseen joukkoon on suomeksi ja englanniksi laulava eteläsuomalainen Sudentaival, joka lienee napannut nimensä Hornan vuonna 2001 ilmestyneestä samannimisestä levystä. Tosin aivan tuoreesta tulokkaasta ei ole kyse, sillä yhtye julkaisi pari vuotta sitten kokopitkän omakustanteen In Glory and Triumph.

Julkisille markkinoille tähdätty kakkoslevy Harbinger (suom. Ennusmerkki) noudattelee NSBM:n tutuiksi käyneitä konventioita. Kappaleissa ei ole samassa mitassa suoraan julistavuutta kuin RAC:ssa, vaan esimerkiksi rotu- ja juutalaiskysymyksiä käsitellään pääasiassa arkkityyppisten myyttien kautta. Silti välillä Sudentaival intoutuu Der Stürmeriltä tuttuun suorasukaiseen ilmaisuun, jota ei voi olla huomaamatta sellaisista kappaleista kuin ”Saasta” ja ”Offering”.

Yhtyeen yrmeä asenne kuuluu ennen kaikkea soitossa, jossa ei pahemmin hienostella. Tämä on sitä black metallin karkeaa ja tunkkaista osastoa, jossa ei ole tarkoituskaan viihdyttää, vaan nostaa pintaan alitajunnan verta tihkuvat kollektiiviset selviytymisstrategiat.

Äreä yleissoundi tuo mieleen saksalaisen Bilskirnirin aina ääntelijän raakaa ulosantia myöten. Ainoa keventävä elementti enimmäkseen keskitempoisissa kappaleissa on välillä kuultava melodinen lead-kitara. Ja onpa levylle mahtunut yksi instrumentaalinumero, ”Homage to a Certain Darkness”, jossa liikutaan elektronisissa Burzum / Beherit tunnelmissa.

Levyltä kuultaa selvästi läpi tietty demomaisuus, mutta se tarjoaa silti runsaasti välähdyksiä myös potentiaalista, joka yhtyeellä selvästi on. Kaikkinensa Sudentaival on tervetullut lisä kotimaan NSBM-genreen.

Arvio: RL


sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Mistreat: Faith & Fury (25-vuotis juhla- ja näköispainos) (D88 Records, EE Productions, 2020)


(Koko albumin voit kuunnella täältä)

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 25 vuotta ensimmäisestä suomalaisesta kokopitkästä RAC-levystä. Jo viisi vuotta aiemmin kouvolalainen Mistreat oli julkaissut nimeään kantavan vinyyli-EP:n (Alternative Action, 1990), mutta albumia saatiin odotella levy-yhtiöongelmien vuoksi vielä viisi vuotta. 

Alun perin Mistreat levytti Faith & Furyn vuonna 1992 ja tarjosi sitä ainakin kolmelle merkittävälle eurooppalaiselle julkaisijalle (ROR, RE, Skull), mutta erilaisten sattumien vuoksi yksikään yhtiö ei kyennyt julkaisemaan levyä tuolloin. Näistä nauhoista ja muista tallenteista Mistreat julkaisi viime vuonna tupla-LP:n The Rough - The Rare & The Rock-O-Rama Recordings. Suositeltava hankinta muuten!

Vuosien vieriessä levy päätettiin äänittää kokonaan uudelleen ja se julkaistiin kesällä 1995, jolloin Pro Patria -lehti (nro 2 (6) 1995) teki siitä arvion. Arvostelun alussa lehti kertoo bändin vaikeuksista saada levy ylipäätään julkaistua:

Mistreatin levyn teosta valmiiseen CD-formaattiin on ollut pitkä matka. Alun perin levyn piti ilmestyä jo kesällä 1993 Rebelles Europeénsin leivissä. Ranskalaisyhtiö oli juuri silloin suurissa vaikeuksissa, mutta onneksi saksalaisyhtiö Skull Records tuli hätiin ja kiinnitti bändin talliinsa. Kuinka ollakaan, myös Skull Records joutui vaikeuksiin niin viranomaisten kuin skinheadien kanssa. Näytti siltä, ettei Mistreatin levy ilmesty ollenkaan. Ainoa mahdollisuus oli löytää kotimainen julkaisija ja sellainen löytyikin lopulta kun Ainaskin-lehti perusti oman levy-yhtiön. Kaikki 11 aiemmalle albumille tarkoitettua kappaletta äänitettiin uudelleen. Lisäksi bändi äänitti kahdeksan täysin uutta biisiä.

Pro Patrian arviossa nähtiin jo tuolloin, että käsillä on RAC-klassikko, joka on myös osa suomalaista rock-historiaa. Arvostelussa tunnustetaan biisien melodinen hittipotentiaali, joka on ollut Mistreatin tavaramerkki uran alusta alkaen:

Olen jo kerran (Pro Patria nro 3) arvostellut bändin Rebelles Europeénsille tehdyn Faith & Fury -version, eikä siihen taida nyt olla paljon lisättävää. Tällä albumilla on Mistreat-EP:n tyylistä jenkki Oi-corea (Veteran, Hang the scum, Must be ready) sekä tarttuvaa rokettirollia kuten Troubles, Fourth Reich, Take a look, Times are changing, What you gonna do, Junkie ja Man with a badge. Laulaja Mukella on tosiaan sitä kaivattua melodian tajua, joka monelta muulta muusikolta puuttuu. 
Vuodet eivät ole haalistaneet ajankohtaisuutensa säilyttänyttä levyä, jonka vuoksi se ollut jatkuvasti levydistroissa kysytty artikkeli. Levystä on tehty lukuisia uusintapainoksia, painosten kokonaismäärän yltäessä reippaasti yli kymmenentuhannen. Kotimaisen D88 Recordsin ja Europa Erwache Productionsin tuore juhlapainos tekee kunniaa levylle, joka avasi lopullisesti portin suomalaiselle RAC-musiikille. Pro Patria ei ollut väärässä kun se näki jo tuoreeltaan levyn arvon kansainvälisestikin:
Levyn pienet epätasaisuudet antaa mielellään anteeksi, sillä Faith & Fury on joka tapauksessa niin hyvä albumi kansainvälistekin mitattuna, että se yltää vuoden parhaimpien WP-levyjen joukkoon. 

Arvio: RL

White Noise Radio! Podcast-jaksossa "Smacking them lips 2" WBS-festarin satoa

Aiemmin mm. YouTubesta tuttu radiopodcast White Noise Radio löytyy nykyään ainakin D88 Recordsin Telegram-kanavalta. Uudessa neljä ja puoli...