Mistreatin pitkäaikaisen dynamon Muken piti alunperin jättää soolotuotantonsa kolmeen albumiin, mutta toisin kävi. Kysyntä sekä yleisön että levy-yhtiöiden puolelta oli kuulemma sen verran kovaa, että pyyntöjen sivuuttaminen kävi Kouvolan hurjalle mahdottomaksi. Samalla levy-yhtiö ehti vaihtui toiseen saksalaiseen, Opos Recordsiin.
Muken soolotuotannon arvostuksesta maailmalla kertoo jotain se, että harva iso eurooppalainen RAC levy-yhtiö on valmis julkaisemaan pienen kielialueen musiikkia. Yleisestikin Muken soololevyt ovat kuunneluinta puhtaasti suomenkielistä rockia maamme rajojen ulkopuolella.
Jatkuvat toiveet uudesta levystä eivät ole näkyneet minkäänlaisena paineena tai väkinäisyytenä, vaan Muke on pyöräyttänyt markkinoille vaivattoman kuuloisen melodisen pakkauksen vanhoja isänmaallisia ruoelmia rockversioiksi sovitettuina.
Yleensä soololevyjä tekevät rockartistit purkavat musiikissa henkilökohtaista elämäänsä, mutta Muke on valinnut Ian Stuartin tien tulkitsemalla kansan syvien rivien isänmaallisia tuntoja. Poikkeuksena uuden levyn päättävä kepeän melodinen "Määränpää", joka on muistobiisi liian nuorena nukkuneelle skinhead-veljelle Joelille. Tosin siinäkin sanoitukset ovat kansallisrunoilija V. A. Koskenniemen kynästä.
Soundimaailmaltaan Muken neljäs on selvästi sarjan täyteläisin kokonaisuus. Jyhkeän äänimaiseman rakentamiseen on uhrattu tavallista enemmän aikaa, mikä tarkoittaa Muken rivakassa studiotyöskentelyssä "joitain päiviä". Tämä on suhteellisen paljon, sillä hänen mukaan ensimmäinen soololevy äänitettiin päivässä ja toinen kahdessa! Nopeuden ja laadun voi selittää vain digitaalisen tekniikan kehittyminen.
Edellisten sooloprojektiensa tapaan levyn kappaleet ovat uustuotantoa vanhoista patrioottisista runoista, joihin Muke on tehnyt oman sävellyksen mikäli sellaista ei alun alkaen ole ollut.
Levyn aloitusraita "Vartio-laulu" on yhteislauluun kiihottavaa mitään häpeämätöntä nationalismia menevällä rock-otteella. Heti perään kuultava "Suomen vapaus" jatkaa samalla tarttuvalla linjalla, jossa V. A. Koskenniemen lennokas runoilu istuu saumattomasti myös tämän ajan henkeen.
Nopeasti soitettu revittely "Tulipiirto" on legendaarisen naisrunoilija L. Onervan (1882-1972) käsialaa kuin myös vanhakantaisella Mistreat-soundilla vedetty voittoisa "Vapauden aamuna" ja syvää isänmaan rakkautta heijasteleva balladinmainen "Maan nousu".
Samaa positiivista taisteluhenkeä edustaa keinuva voimabiisi "Nuorten laulu", jossa kansallismielisyyden perineet nuoret jatkavat taistelua isänmaan puolesta. Sanoituksen tekijästä ei löytynyt tietoa ahkerallakaan Google-haulla; kuulijan kannalta onkin harmillista, ettei levyn tiedoissa mainita lainkaan laulujen sanoittajia.
Vinyylin B-puolen aloittaa jermumainen rallatus "Suomalaiset tarkka-ampujat", jolla osoitetaan harvinaislaatuista kunniaa miehille, jotka ovat ratkaisevassa roolissa eturintamalla. Seuraavaksi kuultava historialliseen tapahtumaan perustuva "Pärttylin yö" ottaa Suomea laajemman perspektiivin. Laulu on traaginen kuvaus Pariisin vuoden 1572 verilöylystä, jossa ottivat yhteen katoliset ja protestantit. Sanoitukset on tehnyt aikanaan tunnettu sanaseppo Larin-Kyösti (1874-1948), joka on valitettavasti jäänyt nykypolvilta unohduksiin. Muke on syystäkin viehättänyt tämän värikkään ja traagisen elämän kokeneen runoilijan väkevään ilmaisuun, josta todisteena sotaisa rokkirynkytys "Hakkaa päälle!" (Hakkaa päälle, pohjan poika, puukollasi päihin lyö, yltä, alta hyökkää, heitä vierasvalta rajan taa ja täytä työ!) ja levyn iskevin biisi, dramaattisesti rullaava "Pois vieras valta!". Runoelman lyriikat on kirjoitettu sisällissodan tunnelmissa tammikuussa 1918, mutta ne sopivat yhtä hyvin myös maahan, jossa petokselliset päättäjät ovat parissa vuosikymmenessä päästäneet rajojen sisään yli 600 000 (!) maahantunkeutujaa:
Viel' on kuin musta varjo yön
lankeisi tielle vapauden
ja kautta kuolon, tumman työn
ne tahtois surmaan suistaa sen.
Viel' öiset mustat mahdit saa
rantaimme rauhaa rikkoa,
yön muukalaiset mellastaa
ja takoo meille kahleita.
Viel' on kuin sorron soitto sois,
pääkalloliput liehuu öin,
maan tavoin taikka maasta pois
kyyn kansa kirouksen töin!
Nyt pimeet pataljoonat voi
maan kodit ryöstää raivoissaan,
maan nuoret neitseet vaikeroi,
ja idän taudit tahraa maan.
Suukapuloin ne tukkis suut,
ne isät, lapset tyrmään tois,
ne nostais meille hirsipuut,
maan murhaajat maan päältä pois!
Ne maassa mässää, juo ja syö
kuin maamme porton pirtti ois.
maan tavoin taikka maahansa
ne menköön meidän maasta pois!
Viel' urhot astuu aseissaan,
ei vaino maamme voimaa vie,
kun Pohjan kansa ryntää vaan,
ei estä mikään mahti, tie!
Käy taistoon sarja sankarten,
ken meidän muurit murtaa vois,
pois sutten suku saastainen,
pois vieras väkivalta, pois!
Levyn kenties tunnetuin runoelma on Uuno Kailaan nikkaroima "Thermopylain laulu", jossa kansallista symboliikkaa ammenetaan "Pärttylin yö" kappaleen lailla eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä. Lyriikoiden tunnettavuudesta huolimatta itse esitys ei yllä samanlaiseen hurmokseen kuin "Pois vieras valta!", jota voi pitää Muken soolotuotannon yhtenä onnistuneimpana sovituksena.
On hämmästyttävää, kuinka unohdettua mutta silti arvokasta runoaineistoa Muke on kyennyt kaivamaan pölyttyneiksi luulluista teoksista ja tekemään niistä aikaamme istuvia esityksiä. Neljännelle levylleen Mistreatin nokkamies on löytänyt yllättäviä runoilijoita, joiden tuotantoa ei yleensä ole pidetty palavasieluisen isänmaallisena. Toivottavasti Muke jatkaa vielä kulttuurista tutkimusretkeään, jotta saamme nauttia myös viidennestä soolevystä.
Teksti: RL
