keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Vapaudenristi: Kohti kaaosta (Sakaramiina, 2019)

Loppusyksystä ilmestynyt Vapaudenristin kolmas kokopitkä Kohti kaaosta on soinut allekirjoittaneella viime viikkoina taajaan varsinkin kun levykokonaisuudessa tuntuu olevan jatkuvasti sulattelemista. Rock-kulttuurissa on 1960-luvun lopulta lähtien puhuttu ”vaikeasta toisesta albumista”, mutta Vapaudenristin kohdalla tämän ongelman ajateltiin siirtyvän ylittämättömän Ikuinen kuolema -levyn (2016) jälkeen vasta tulevalle levylle.

Ennen uutta levyä bändi on ehtinyt julkaista liudan kovia biisejä lukuisilla yhteislevyillä, joten epäilys Mikko A:n sävelkynän ehtymättömyydestä on tullut varmasti monelle bändin diggarille mieleen. Koska yhtyeen uutta albumia on rakennettu lähes tyhjältä pöydältä, tuoretta levyä on tullut kuunneltua erityisen herkällä korvalla. Ensimmäiset kuuntelukokemukset vahvistivat bändin olevan tiukasti kiinni viime vuosina omaksutussa suoraviivaisessa, joskin omintakeisessa, RAC-rymistelyssä. Huoli jostain hätäisesti väsätystä välityöstä osoittautuu kuitenkin turhaksi.

Veren myyttiä viljelleen kokeilevan ja synkistelevän toisen albumin jälkeen bändi on siirtynyt sekä musiikillisesti että ideologisesti lähes kokonaan ruohonjuuritasolle. Kohti kaaosta onkin levy, jossa poliittisen sotilaan -eetos jalostuu täyteen mittaansa. Useiden kuuntelukertojen jälkeen harmaasta munasta alkaa kuoriutua se upea joutsen, jota monet ovat salaa odottaneet. Yhtyeen viimeisin on kiistämättä aikaisempiin kokopitkiin rinnastettava järkäle, joka vahvistaa kansallisen kulttuurin puolustuslinjaa lopun ajan modernia maailmaa vastaan.

Harkitun kokonaisuuden ero edellisiin levyihin on kuitenkin selvä. Tyyliltään ja soitoltaan bändi on hyvin yhtenäinen ja hengähdystaukoja suodaan vain muutamassa sopivasti ripotellussa voimaballadissa. Entistä tiukempaa yhteissoittoa korostavat tuhdit soundit, jotka pääsevät oikeuksiinsa etenkin jykevässä rumpupatterissa.

Jo ennen levyn ilmestymistä bändi tarjosi maistiaisiksi videokanavallaan kappaleen ”Ihmiset huutaa”, joka toimii nyt levyn avausraitana. Nykymenoon kypsyneen kansan yhteislauluun kehottavan esityksen jälkeen alkaa varsinainen tykistökeskitys katutaistelijan filosofiaa: ”Syntynyt kuolemaan”, ”Kohti kaaosta”, ”Kutsumus” ja ”Itsetuho”, jonka sosiaalidarvinistinen tematiikka tuo mieleen Vapaudenristi / Pyhä Kuolema -splitiltä tutun kappaleen ”Tuhkaa”. Uutukaisella lyriikat ovatkin entistä radikaalimpia eikä niissä jätetä sanomatta se, mikä poliittisesti korrektissa ympäristössä voisi muutoin jäädä sanomatta.

Alun panssarivyörytyksen katkaisee ”Terässydän”, joka on tyyliltään silkkaa neofolkia, jonka vuoksi veikkaan bändin basistilla olleen oma roolinsa kappaleen sovituksessa. Lyriikoiltaan biisi on silkkaa timanttia kuten viimeinen säkeistö osoittaa:

Myrskyn piiskaus tyhjillä kaduilla, betoniestein suljetuilla alueilla

arkielämä katkolla kun uusi järjestys nousussa

geometristen massojen muodossa

Liike eteenpäin, kiilana lävistäen voittamattomiksi kuvitellut esteet

Kaatuvan järjestyksen epätoivoinen valittava voihke

Liitoksissaan narisevan puhdistuksen kohde

Voittoisan neofolkin jälkeen kuultava ”En aio kuolla” palauttaa hetkeksi mieleen edellisen levyn kuolemaa uhmaavan mielenmaiseman, jota vielä korostaa lead-kitaran takakireää black metal -soundi. ”Taistelu tai kuolema” ja ”Kansallisnihilisti” ovat harvinaisen selvästi artikuloituja taistelulauluja väistämättä kriisiytyvästä ajastamme, jolloin kaaoksen keskellä kaikki on mahdollista.

Levyn viimeisellä kolmanneksella vain lisätään kaaokseen kierroksia. Hitaalla akustisella introlla alkava ”Murtumaton soturi” on ensikuulemalta varmasti levyn mieleenpainuvin esitys. Tunteenpaloa kiihdytetään taitavasti ja biisin murskaava poljento alkaa väkisin tunkeutua korvakäytäviltä tajuntaan. Tuulahduksen ensialbumin melodisesta ilotulituksesta tuo esitys ”Mitä sanot”, joka on koruton kuvaus monikulttuurihelvetistä ja sen syntymiseen välinpitämättömän pelkurimaisesti suhtautuneista ”tolkun kansalaisista”. Siirappisilla sanoilla kuorrutetut seireenin laulut ”kulttuurin monimuotoisuudesta” eivät olleetkaan konformistisille massoille muuta kuin kutsu kohti kaaosta. Tarttuvaa sing-along linjaa jatkava ”Aseveljet” taas teroittaa uskollisen toverihengen tärkeyttä kansankunnan kohtalonhetkinä.

Koko paketin kruunaa kakkosalbumin esimerkin mukaisesti aiemmin levytetty biisi akustisena versiona. Tammikuun alussa ilmestyneen Vapaudenristi / Valkoiset Paholaiset -kimppalevylta napattu ”Faustisen mielen jano” on riisuttunakin tulkintana jylhä korkeaveisu eurooppalaiselle tahtoihmiselle. Se on sopivasti uskoa valava päätös levylle, jossa kriisi, kaaos, luo mahdollisuuden uuteen suuruuteen.

Vapaudenristi ei panosta ainoastaan musiikkiin, vaan haluaa viestiä myös levyjensä kansikuvataiteella. Kohti kaaosta -kansikuva henkii post-punkin monimerkityksellisyyttä ja tuo mieleen mustavalkoisella sommittelullaan Joy Divisionin ja Bauhausin ensimmäiset albumit. Kädet taskussa seisova päättäväisen uhmakas mies, kasvoilla ehkä harsoinen naamio, on kuvattu hieman ylhäältä, luultavasti valvontakamerasta. Keitä nyky-yhteiskunnassa halutaan kuvata ja valvoa erityisesti? Niitä, jotka ovat korruptoituneen nykyjärjestelmän vihollisia, niitä, jotka haluavat palauttaa orastavan kaaoksen takaisin kosmokseksi, järjestykseksi. Kannen keskellä olevan valkoisen kuvapalkin mies voidaan tässä kontekstissa nähdä anonyymiksi tekijäksi, joka on valmis astumaan valosta mustaan kaaokseen tuomalla sinne uuden järjestyksen. Nämä tuskin ovat ainoita tulkintoja.

Kohti kaaosta pukee sanoiksi ja äänimaisemaksi hiljaa nyrkkiä taskussa puristavan kansanosan oikeutetut katkeruuden tunteet, jotka vellovat Potemkinin kulisseja muistuttavan virallista totuutta vaalivan julkisuuden alla. Perinteisen työväenluokan pettäneiden uusvasemmiston sateenkaari-monikultturistien ja finanssikapitalistien YYA-sopimus on saanut unohdetun kansan suomut putoamaan lopullisesti silmiltä. Jo keskiverto media-ajan kuluttajazombille alkaa olla pikku hiljaa selvää, ketkä pienet mutta vaikutusvaltaiset suomalaisvihamieliset tahot haluavat luoda maahan eripuraa ja jakaa kansaa heikentääkseen sen uhrilampaaksi pystyyn kuolleiden utopioidensa alttarille. Globalistisilla kansanvihollisilla on omat suunnitelmansa hyödyntää tulevaa kaaosta, mutta on selvää, etteivät he läpikorruptoituneina degeneraatteina kykene luomaan järjestystä, jossa vallitsee hyvyys, kauneus ja totuus. Kuten levyn avausraidassa lauletaan: tulvaisuus kuuluu meille!

Vaikka meitä alkaa erilaisten galluppien mukaan olla aina vain enemmän, hyvää sanomaa ei media- ja kulttuuripaitsion vuoksi ole koskaan liikaa. Siksi levyn julkaissut Sakaramiina on harjoittanut RAC-kuvioissa poikkeuksellista sissimarkkinointia ja katupromootiota, ja onpa levyä jaettu arvosteltavaksi rocklehdillekin, mutta arvatenkin ne eivät ole tarttuneet syöttiin. Siellä suunnalla lienee niin paatuneita kuolevan ajan hengen vaalijoita, että jo pelkkä levyn näkeminen synnyttää ehdollistettuja vastenmielisyyden reaktiota. Sen sijaan terveet vaistot säilyttäneet lukijamme hankkivat albumin ilman erillistä kehotusta.

Arvio: RL

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

MAINOS: Korso Easter Fest - RAC-konsertti 31.3.2024: Mistreat, Vapaudenristi, Pagan Skull, Fatherland

  Kaikille avoin Vantaan Korson nelipäiväinen pääsiäisfestivaali huipentuu sunnuntain RAC-konserttiin.