Juuri hiljattain ranskalaisen toisinajattelijan Jean-Yves Le Gallou’n englanniksi käännetty aikamme klassikko The Propaganda Society (Arktos, 2025) kuvaa säälimättömän paljastavasti länsimaisen pehmeän totalitarismin henkistä gulagia. Siinä massakommunikaatio, media, yliopisto, viihdeteollisuus ja jopa taide-elämä on valjastettu loputtomalla kampanjoinnillaan yhdenmukaistamaan ja kontrolloimaan jälkimodernin lännen ajattelua. Kirjan jälkiosassa tarjotaan puolestaan keinoja purkaa propagandan mekanismeja ohjelmassa, jossa ensin irrottaudutaan henkisesti ja älyllisesti yhdenmukaistavista instituutioista ja lopuksi vallataan takaisin merkitys, identiteetti ja totuus.
Hyvästä analyysistään ja rakentavasta visiostaan huolimatta kirja laiminlyö pehmeän totalitarismin rinnalla hiljalleen vahvistuneen suoran valtioterrorin toisinajattelijoita kohtaan. Korostamalla hienostuneita vastarinnan keinoja Gallou sivuuttaa avoimen radikalismin, joka provokaatiollaan paljastaa hahmottomalta näyttävän liberaalin järjestelmän todellisen luonteen.
Kaikista Euroopan maista Iso-Britannia on tunnettu jo pitkään alueena, jossa kansalaisia seurataan valvontakameroilla enemmän kuin ketään muita maailmassa. Eikä valvonta rajoitu pelkästään ihmisten liikkumiseen, vaan siellä seurataan myös "vääriä ajatuksia" yhtä tiiviisti kuin Kiinassa ja Singaporessa.
Suomessakin suuri yleisö sai kuulla viime kesänä ohimennen, kuinka mustan teinipojan rodullisesti motivoituneiden lastenmurhien jälkeen tavallisia brittejä passitettiin vankilaan pelkän netissä esitetyn tuohtumuksen vuoksi. Iso-Britannian talmudistista lakikulttuuria tarkemmin seuranneet muistanevat myös Mikko Vehviläisen tapauksen, jossa hänet tuomittiin kiireellä kyhättyjen "terrorismilakien" varjolla kahdeksaksi vuodeksi vankilaan vuonna 2018 – tuomion perusteena epäkorrektien tarrojen liimaaminen, yksityiset nettiviestit Britannian siirtolaispolitiikasta ja kyynelkaasun hallussapito. Näillä ajatusrikoksilla ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa paitsi silloin kun pikkuhattuiset juristit pääsevät venyttämään käsitettä mielettömyyteen asti. Heimoon kuuluvat poliitikot kuten Sir Eric Pickles ja Nicky Morgan, toimittajat Jonathan Freedland (The Guardian) ja David Aaronovitch (The Times) sekä juutalaiset etujärjestöt Community Security Trust ja Board of Deputies of British Jews vaikuttivat ratkaisevasti uuden terrorismin vastaisen lain (Counter-Terrorism and Security Act 2015) säätämiseen, jonka avulla saatiin ensimmäisenä kiellettyä tarroja liimannut kansallismielinen National Action vuonna 2016.
Liberalismin syntykotina pidetty Iso-Britannia on selvästikin eturintamassa liberaalien perusvapauksien, etenkin sananvapauden, riistämisessä. Tuorein läpinäkyvän totalitarismin ilmauksista on Tallandin perheen tapaus. Perheen isä Robert Talland ("Ginger Rob") ja hänen poikansa Stephen ja tyttärensä Rosie saivat jo vuonna 2022 stalinismilta kalskahtavat syytteet "terrorismista" ja "rotuvihan lietsomisesta". Kovien syytteiden perusteena on RAC-musiikkia myyvän isän levy-yhtiö Rampage Productions ja jälkipolven esiintyminen konsertissa, jossa he soittivat maahanmuuttoa arvostelleen kappaleen. Nyt kesäkuussa käydyn näytösoikeudenkäynnin jälkeen kaikki syytteet menivät läpi ja todennäköiset vankilatuomiot julistetaan lähiaikoina.
Isän suurimpana "rikoksena" pidettiin kokoontumis- ja yhdistysvapauden harjoittamista. Hän järjesti uuskommunismin ja plutokratian vastaisen musiikkijärjestö Blood & Honourin lipun alla yksityistilaisuuksia, joissa esiintyneet yhtyeet puolustivat Euroopan kantaväestöjen oikeutta itsesäilytykseen. Syytteiden läpimenemistä enteili jo aiemmin tämän vuoden tammikuussa tehty perusoikeuksien vastainen päätös, jossa valtiovalta takavarikoi Blood & Honourin varat, esti sen maksusiirrot pankeissa ja sulki järjestön verkkosivun sekä nettiradion "28 Radio". Vuosikymmeniä ehdollistetulle suurelle yleisölle media perusteli nämä mielivaltaisuudet käyttämällä aivot narikkaan laukaisevia koodisanoja "uusnatsi" ja "terrorismi".
Iso-Britannia on vain räikein esimerkki kansoistaan vieraantuneiden eliittien paniikista, joka ilmeneee vimmaisena tarpeena tukahduttaa kaikki äänet, jotka eivät ole linjassa pienen hallitsevan vähemmistön harjoittaman ideologisen oikeoppineisuuden kanssa. Mitä enemmän kansan enemmistön inhoamaa väestönvaihtoa harjoitetaan, sitä tiukemmin piiritetyksi itsensä uskova "eliitti" tarrautuu valtion sortokoneistoon. Suomessa tämä on nähty PVL:n kieltämisenä ja Sinimustan liikkeen vaalikelpoisuuden hylkäämisenä.
Overtonin ikkunasta puhutaan paljon, mutta kosmeettisesta sanavapauden lisääntymisestä huolimatta kansalaisvapauksia ollaan toisella suunnalla koko ajan kiristämässä. Tästä kertoo myös Supon ja KRP:n hankkimat lisäoikeudet valvoa kansalaisiaan. Joten niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa todellisille poliittisille toisinajattelijoille on luvassa vain entistä kovemmat ajat. Vaikka globalistien lumedemokratia tulee ennen pitkää väistämättä luhistumaan kuin sosialistinen Itä-Eurooppa vuonna 1989, se ehtii aiheuttaa vielä paljon tuhoa ja kärsimystä ellei vastarinta ole valmistautunut henkisesti sen sortoon jo nyt.
RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti