Veriyhteyskollektiivi on Elias Lönnrotin inspiroimana lähtenyt uudistamaan suomen kieltä. Kerännyt adjektiivien parhaimmistoa ja lanseerannut ilmaisun, jonka karkeus vastaa musiikin tylyä luonnetta. Pyrkinyt viljelemään lähestymistapaa tarvittavalla intensiteetillä, jonka seurauksia voimme ihastella yhä kasvavissa määrin.
“Ensin pif, sitten maailma”.
Punk In Finland -foorumilla nimimerkki Sateenkaari-Matin housunperse:
Tässä arvioni Veriyhteys-kokoelmasta.
VAPAUDENRISTI
Levyn avaa jo kansanlauluksi noussut karski hitti “Valkoinen kapinahenki”. Tyly ja anteeksipyytelemätön panssarijunamainen poljento! Kertosäkeessä vahva yhteislaulumahdollisuus! Vahva veikkaus katupartioiden hengennostatusbiisiksi! “Suomen SS Sankarit” on siitä epätyypillinen Vapaudenristi-biisi, että soolokitaraa ei ole säästelty, vaan karskien riffien päälle soitellaan tylyjä ja anteeksipyytelemättömiä sooloja tuon tuosta. Välillä kuulostaa vähän joltain jääkiekkokatsaukselta. Siltikin Vapaudenristin osuus saa heti arvosanan 5/5.
GENOCIDE WOLVES
Skaaloja soittamaton kovisbändi ei kaipaa esittelyjä. No Fucking Tolerance -hittibiisillä Suomen rac-kartalle itsensä riehunut Genocide Wolves on petrannut kirjoitustaitojaan ja ilmeisesti äänityskamppeiden osamaksusopimukset on saatu myös vietyä läpi. Kokoelman kaksi biisiä nimittäin kuulostaa lähes kaupallisen tason tavaralta! Samalla on todettava, että onhan tässä pelko bändin ylikaupallistumisesta, mutta tämä pelko osoittautuu aiheettomaksi rumpalin anteeksipyytelemättömän soittotaidottomuuden kuullessaan. Kappaleet kuitenkin tuntuvat pelaavan varman päälle. 2/5
PAGAN SKULL
Pagan Skull on ansainnut asemansa piikkinä Suomen hallituksen lihassa anteeksipyytelemättömillä poliittisilla rymistelyillään! Pitkään jatkunut taistelu ja uusien kuulijoiden massat antavat aihetta kysyä, mistä kaikki oikein alkoi? Tähän vastataan kokoelman kahdella herkkupalalla, joista ensimmäinen “Heretic Finland” on yhtyeen ensimmäiseltä demolta ja toinen “Pride Anthem” vieläkin kauempaa, vuoden 2008 promolevyltä. Nyt molemmat kappaleet on päivitetty vastaamaan nykyajan karskeja vaatimuksia ja kyllähän nämä saavat tervehdyskäden oikenemaan! Bändi ei ole unohtanut juuriaan: laulajan harkittu epävireinen rääkynä tekee kunniaa suomalaiselle black metal -perinnölle. Sota on muutosta ja ilman Pagan Skullia ei ole sotaa! 5/5
SANKAR'HAUTA
Sankar'hauta on joko täysin uusi bändi tai sitten niin mielettömän karski ja anteeksipyytelemätön, ettei siitä ole kuultu ennen vuotta 2016 vaikka se olisi ollutkin olemassa vuosia. Kappaleet ovat uusia versioita vanhoista sota-aikojen kunnian kenttien hiteistä “Aseveljinä astuimme vierekkäin” ja “Suomi-marssi”. RAC-miehet saattavat yllättyä biisien kokeellisesta sovituspuolesta jos vaikka vertaa Vapaudenristin nelitahtipanssarivaunuun. Olikohan tässä myös jonkinlainen painovirhe sanoituspuolella vai harkitun anteeksipyytelemätön tyyliseikka? 3/5
VALKOISET PAHOLAISET
Vihaista rokkia! KYLLÄ! Valkoiset paholaiset julkaisi YouTuben kautta viime vuonna karun “Tulta!” -biisinsä, mutta sen jälkeen bändistä ei ole hirveästi kuulunut. Massojen odotus palkitaan. Sanoituspuolella ollaan lähellä Pagan Skullin kadunmiehen yhteiskuntakritiikkiä mutta huomattavasti enemmän hc-painotteisemmalla rähinäotteella. “Pukumies” lyö ilmat pihalle kansakuntaa mädättävästä kansanedustajasta ja antaa täyslaidallisen nykyajan valheelliselle meiningille. Aiemmin kuultu “Tulta!” on laajamittaisempi kuvaus Suomen tilasta ja tarjoaa keinot sen ratkaisuun. 4/5
PYLVANAINEN
Suomen radikaalirockista ei voi puhua vetämättä makkaranriekaleiden sotkemien hampaiden välistä ilmaa röökin mustaamien keuhkojen täydeltä ja huutamatta “PYLVANAINEN!” Koko kansan Pylvis on tehnyt selväksi, että myös Timo Soinin blogiteksteistä saa ihan päteviä biisejä, kunhan pohjatuotanto muistuttaa tarpeeksi Klamydiaa. Bändi on aina seisonut etäällä korulauseista, ja tykittää mielummin asiansa melankolisena faktana kuin minään taidehomojen runoina. Laulajan ääni muistuttaa yhä enemmän tiskialtaaseen heitettyä haarukkakimppua. Aivan helvetin karskeja biisejä molemmat! 4/5
MARDER
Ferus Finnumin katalogilta näyttävä Marder murjoo kansainvälisen tason hc:ta tälläkin äänitteellä. Laulaja taitaa hönkiä saman kokoelman Valkoiset paholaiset -bändissä, sen verran tunnistettava ääni siellä kiukuttelee. Kiukuttelun aiheina ovat 80-luvun henkeen systeemi, ja Marder onkin Pylvanaisen ja Pagan Skullin tavoin kiinni arjen mittelöissä. Hirveästi ei tämän luokan räyhäys iske ja tuntuu että karskiudessakin olisi petrattavaa. 2/5
KOKONAISUUS
Veriyhteys-kokoelmaa koristaa huikea puuvärityö, jossa on symboliikka kohdillaan. Raunioiden keskeltä meille tuo toivoa laudoista rakennettu iso othala-riimu ja jonkinlainen voimakasjuurinen puu, liekö tuo mänty. Kansilehdestä löytyy joka yhtyeelle oman näköinen sivu, jossa on kuvastoa ja toisinaan myös sanoituksia. Näiden lisäksi takasivulla on anteeksipyytelemätön manifesti, jossa kerrotaan miten asiat ovat ja kuinka vitun karskia tavaraa kotimainen RAC on. Kokoelmalevy on kuin suuren sodan viimeinen taistelu: vaikka seistäänkin samassa rintamassa vihollista vastaan, löytyy silti omastakin joukosta häviäjiä. Kuitenkin ne vahvimmat jättävät jälkensä historiaan, ja vahvimpia tämä levy on täynnä.
Kokonaisarviona vankkumaton ja karski 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti