Pagan Skull: White Genocide (Europa Erwache Productions, 2016)

Puhtaasti musiikillisesta näkökulmasta Pagan Skull on herättänyt kotimaisista RAC-bändeistä varmasti eniten polemiikkia. Vaikka bändillä on oma vankka kuulijakuntansa, keskustelu Pagan Skullin tuotannosta johtaa useimmiten kriittisiin ääniin. Pyyhkeitä on tullut töksähtelevästä yhteensoitosta, laulajien väkinäisen mörisevästä ulosannista ja jopa lyriikoista, joita varsinkin äärivasemmisto on pitänyt korneina. Toisaalta aikamme ironisesta kyynisyydestä kertoo se, että juuri puutteina pidettyjen piirteiden vuoksi Pagan Skull on saanut kulttiaseman kynäniskaisten ”nettiälykköjen” keskuudessa, aseman, jonka kanssa kilpailee vain Sniperin tuotanto.

Halpamaisesta pilkasta huolimatta Pagan Skull nousee kaiken rääpimisen yläpuolelle, sillä yhtyeen suurin voima on sen vilpittömyydessä, aidossa uskossa asiaansa, jonka taustalla vaikuttavat ikuiset totuudet. Tätä teräksisen lujaa totuuden henkeä eivät mitkään sanat pysty koskaan loukkaamaan. Uuden levyn White Genocide myötä suunpieksijöillä on entistä vähemmän aihetta piikittelyyn, sillä Pagan Skull on tehnyt tähän asti parhaan levytyksensä.

Toisin kuin ensimmäisellä albumilla In the Hands of The Fatherland (2012) Pagan Skull esittää nyt kaikki kappaleensa englanniksi ja ne on myös printattu kansilehtiöön. Sanoitusten painamisella on perusteensa, sillä poliittisessa radikalismissaan ne panevat kyseenalaistamaan valtavirtaisia käsityksiä suomalaisesta nationalismista.  Esimerkiksi levyn päättävässä eeppisessä metalliballadissa "The Final Cry" pohditaan H.C. Andersenin satua mukaillen niitä globalisaation pohjavirtoja, jotka ovat saattaneet kulttuuria luovien kansojen ihmiset itsetuhoiseen tilaan (kaksi ensimmäistä säkeistöä):

Self-destructive people rushing to it’s end

A strange virus has infected all their brains

A natural will to survive has been replaced

by furious raging suicidial madness

All along together they march to their doom

Chanting the songs of the Apocalypse

But in the midst of the crowd walks a child

Scared and confused asking question why

Uudella levyllään Pagan Skull on tosissaan enemmän kuin koskaan ja tämä kuuluu myös musiikissa. Paljon moitittu haparoiva yhteensoitto ja ensimmäistä albumia vaivannut materiaalin ja musiikkityylien hajanaisuus ovat nyt hioutuneet lähes tyystin pois. Bändillä on omintakeinen raaka soundi, josta kuultaa sulavasti läpi sekä black metal elementit että RAC:n konstailemattoman alkuvoimainen karheus.

Albumin painostavan vakavamielistä asennetta keventää sopivasti muutamien kappaleiden kuten "White Man’s World" ja "Old Europe" melodinen tarttuvuus. Oman erikoisen lisänsä tuo myös 3-way-splitiltä kuultu tuttu huilu, jota kuullaan kappaleissa "The Calling", "The Pigs of Zion" ja "The Final Cry".

White Genocide -levyn yhtenäistä soundimaailmaa tukee lyriikoissa toistuvat albumin nimeä kantavat teemat. Kyse on todellakin teemalevystä, jossa ilmaistaan vahva halu taistella valkoisten kansanmurhaa vastaan. Tämä taistelutahto tulee erityisen selvästi esiin Vapaudenristin primus motorin sanoittamassa kappaleessa "Lackeys Of Six Pointed Star".

Painavan sanoman ja karun musiikillisen ilmaisun vuoksi Pagan Skullin toinen täyspitkä ei ole levy, jota voi kuunella vain viihtymisen vuoksi. Se pakottaa keskittymään mitä näillä nuorilla vihaisilla miehillä on sanottavana. Kuunnellun perustella se on kenties tärkempää kuin mikään muu: taistelu omasta olemassolostamme.

Arvio: RL