Sattumaa tai ei, mutta virallisten julkaisutietojen mukaan kotimaista noisecorea edustava split-LP Discipline Through Distortion ilmestyi Adolf Hitlerin syntymäpäivänä. Mistään puhdasoppisesta kansallissosialismin liputtamisesta levyllä ei ole silti kyse, vaikka Kali Yuga Noisen ja Massacre Anti Musican sanoituksissa käsittellään tiettyjä yhteiskunnallisia kysymyksiä samanlaisesta karskista näkökulmasta, jota julistivat jo entisaikojen mainiot miehet ruskeissa paidoissaan.
Kansikuvien perusteella julkaisu hakee pikemminkin innoituksensa 1930-luvun Lapuan liikkeestä ja suomalaisesta fasismista, sillä vinyylilevyn kantta koristaa nyrkkiä puiva Vihtori Kosola ja takapuolta näkymä vuoden 1930 talonpoikaismarssista Helsingin Senaatintorille. Varsinkin Kali Yuga Noisessa (KYN) kuuluu vahvana kärttyisä ja radikaali konservatismi, kun taas Massacre Anti Musican todella lyhyet oksennukset kiroavat yleisesti punaliberaalin ja pinkkihumanistisen länsimaailman mielettömyyden ja heikkouden.
Molemmilta bändeiltä löytyy musiikillista ja ideologista sukulaisieluisuutta sellaisiin noise- ja grindcoren epäkorrekteihin tekijänimiin kuten Anal Cunt, Brigado Do Odio, Fear Of God, 7MON ja Intolitarian. A-puolella kuultava Kali Yuga Noise nojaa väkivaltaisessa ryminässään parin piirun verran enemmän hardcoreen kuin Massacre Anti Musica, jonka 3-10 sekuntia kestävät murahdukset kuulostavat lähinnä tykistökeskityksiltä. Toisaalta KYN:n rykäisyssä toistuvasti kuultava särisevä feedback, korvia särkevä kierto, on juuri sitä, mikä luonnehtii noisecorea parhaiten. Samasta genrestä huolimatta bändit eroavatkin varsin selvästi toisistaan.
Tälle levylle turkulaisen KYN:n uudeksi laulajaksi nostettu porilainen Jone hoitaa leiviskänsä miehekkäästi, mutta valitettavasti hän on jo poistunut bändin miesvahvuudesta ja laulusta vastaa nykyään Hessu. Bändin (Jone – voc, Jussi – basso, Mika – skitta, Antti – rummut) hallittu kaaos kestää vain noin 12 minuuttia ja sinä aikana ehditään kuulla 27 biisiä. Jo kappaleiden nimistä voi päätellä millä poliittisella linjalla liikutaan: ”Freak of Nature”, ”Gypsy pt. II”, ”Democracy”, ”Europe in Decline”, ”Public Transportation”, ”Age of Deception”, ”Modern Way is Shit”, ”This is the End”, ”Hail”, ”Million Boots”, ”Depopulation”, ”Parasite Hotel”, ”Muhammad”, ”Cultural Enrichment”…
Lähes puolet avauspuolta pitempään soivalla b-puolella kuultava Massacre Anti Musica (MAM) on totaalista musiikkiterroria, jota ryydittää välillä kuultavat punaliberaalia aikaamme pilkkaavat sämplet. Niissä ääneen pääsevät mm. hysteerisesti triggeröityvä feministi, valkoisia vihaava musta sossukuningatar, WTC-iskusta pelastuneet ja Rothschildien myyräntyöstä kertova naisääni. Peräti 126 (!) biisiä kattava kokonaisuus kuvaa koruttomalla kielellään sitä, mikä ajassamme on pielessä ja mitä sille pitäisi tehdä. Vokalistin epäinhimillisesti röhkimät lyhyet purkaukset ilmaisevat jo symbolisella tasolla halveksunnan kaikkea sitä kohtaan, mitä vallassa olevat tekopyhät valheet mestarit massoille syöttävät.
On selvää, että Discipline Through Distortion LP ei miellytä kaikkien kansallisesti radikaalien korvaa ja estetiikan tajua, mutta silti tällekin levylle löytyy oma ekologinen lokeronsa äärioikeiston villissä ruohonjuuritason maastossa. On tärkeää, että valkoista eurooppalaista identiteettiä korostavat vallankumoukselliset nationalistit ottavat kulttuurista tilaa kaikilla mahdollisilla kulttuurin aloilla. Tästä näkökulmasta katsottuna tätä levyä ei pidä ylenkatsoa, vaikka se ei sattuisikaan edustamaan juuri omaa muusiikkimakua.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti