maanantai 1. heinäkuuta 2019

Turku 15.6.2019: REIDH, MARDER, KORKKI (SNIPER-soolo), ARYAN HAMMER, GOATMOON, STORMHEIT



Voitokas aurinko suosi Turussa kesäkuun puolivälissä pidettyä radikaalirockin cross-over-tapahtumaa, jossa pääpaino oli kansallismielisessä black metallissa. Tarkoituksellisesti matalalla profiililla mainostettu konsertti keräsi lyhyehköllä varoitusajalla mukavasti porukkaa viihtyisän kultturelliin tilaan, jossa saattoi halutessaan käydä vaikka saunassa. Ei ihan jokapäivästä herkkua oikeastaan missään rokkikarkelossa!

Ensimmäisenä saunan lauteilta lavalle astui vielä toistaiseksi melko tuntematon ja tuore black metal -ryhmä nimeltä Reidh, jonka musiikkia on voinut kuulla vain YouTubesta ennen kuin piilaakson (((kulttuurimarxilaiset))) aloittavat sensuurinsa kaikkia poliittisiksi vihollisikseen katsomiaan tahoja vastaan. Valitettavasti allekirjoittanut ei ehtinyt näkemään Reidhin esitystä, koska keikka alkoi jo iltakuudelta. Paikallaolijoilta utelemieni kommenttien perusteella kyse oli varsin rullaavasta metallicombosta. Osa taas katsoi, että bändin Goatmoon-vaikutteet olivat häiritsevän selvät, jota voi toisaalta pitää osoituksena yhden bm-bändin korkeasta statuksesta maamme äärimetallikentässä.

Tavallisesti mielellään ensimmäisenä esiintyvä Marder aloitti vasta toisena, joka sopi ainakin meikaläisen aikatauluun. Illan ainoa RAC-genreen putoavan bändin metallinen hardcore-runttaus istui loppujen hyvin muiden yhtyeiden metalliseen kattaukseen – sähkökitaroilla, basolla ja rummuilla kun voidaan tuottaa hallitun infernaalista meteliä monella eri tapaa. Lyriikoiden puolella RAC-bändien ja nationalistisen black metallin erot näkyvät vain näkökulmassa, sillä päämäärät ja ihanteet ovat molemmissa samat.

Marderin tyylinä on esittää asiat suoraan nyrkillä naamaan, mikä näkyy ja kuuluu kaikessa ryhmän tekemisessä. Pääkaupunkiseudun hyökkäysvaunu nyrkitti pääasiassa uuden albumin materiaalia ripeään tahtiin, mutta tällä kertaa tapahtuman epävirallisesta luonteesta johtuen bändi ja yleisö ei ottanut keikkasettiä kuolemanvakavasti. Laulaja Leksi viihdytti porukkaa mustan huumorin sävyttämillä välispiikkauksillaan ja yleisössä joku oli joko koko ajan menossa tai tulossa saunaan – vaatetuksen ollessa sitten sen mukaista. Vaikka Marderia nautitaan parhaiten raakana ja aggrona, oli illan hilpeä show tässä suhteessa hämmentävän positiivinen kokemus.

Vapaamuotoisen tilaisuuden puolivarillisena taukoviihdyttäjänä oli Sniper-yhtyeen voimamies Korkki, joka soitti kitaran ja rummun säestyksellä tunnetuimpia biisejään. Lavan edustalla ei ollut suurta ruuhkaa, mutta kun mies päräytti soimaan kappaleen ”Isänmaa”, täyttyi paikka kuin taikaiskusta. Syystäkin, sillä ainoastaan kyyninen viilipytty voisi olla välinpitämätön tälle Suomi-RAC:n kiistämättömälle klassikolle.

Aryan Hammeria on moitittu tunnistettavan soundin puutteesta. Lieneekö syynä sitten kokoonpanomuutokset tai kokeilunhalu. Kun näin jota kuinkin vuosi sitten bändin ensimmäistä kertaa, se jyysti hitaasti möyryävää mustaa metallia, jonka monotonisuudella tähdättiin transsiin parhaita Darkthrone-perinteitä noudattaen. Idean tasolla ihan kunnioitettavaa, mutta omaan makuuni yhtyeen iskevä nykytyyli pieksee korvia paljon järisyttävämmin. Tempoa on lisätty huomattavasti mikä on tuonut synkeään musiikkiin sopivasti militäärista ryhtiä. Kommandopipoihin ja mustaan NSBM-rekvisiittaan sonnustautuneet äijän köriläät olivat kieltämättä anteeksipyytelemättömän tyly ilmestys, joka naulitsi katsojansa vastaansanomattomasti koko setin ajaksi. Kertakaikkisen kova veto ja selvästi illan fasistisin yllätys. Tällä menolla bändin debyyttilevyltä on lupa odottaa paljon.

Veriyhteydessä eräät kirjoittajat ovat ihastelleet Goatmoonin kykyä ja asennetta soittaa hyvinkin erilaisissa tapahtumissa. Bändi antaa ehdoitta kaikkensa niin tuhansia katsojia vetävissä normimetallifestivaaleissa kuin myös katujen luupäitä kokoavissa NS-kerhoissa. Ehkä juuri autenttisuuteensa vuoksi Goatmoon on saavuttanut viime vuosina Suomen black metal -kulttuurissa aseman, jonka voittaa suosiossa vain Satanic Warmaster. Silti valtavirran musiikkimedia on yhtyeestä hiljaa kuin sitä ei olisi olemassakaan. Syykin on selvä, sillä jos Goatmoon keskittyisi pelkästään satanallisiin teemoihin sen keikat ja levyt saisivat laajaa suitsutusta rocklehdissä ja ”Soitetaan mitä halutaan” -radiokanavilla. Ammattivalehtelijoiden eli toimittajien silmissä Goatmoon on Paholaistakin pahempi yksinkertaisesti siksi, että yhtye liputtaa nationalismin puolesta ja sympatisoi kansallissosialistia ideoita. Vihamielisestä mediasta riippumatta tai juuri sen vuoksi bändi porskuttaa suosionsa harjalla ja soittaa missä sitä sattuu huvittamaan.

Tällä kertaa Goatmoon oli saapunut Varsinais-Suomen pimeään ytimeen, jossa musta aurinko säteili energiaansa omistautuneeseen yleisöön ja yhtyeeseen. Maalatut death corpse -maskit edustavat yhtyeen black metal traditiota, kun taas paljaat yläruumiit julistavat voimaa ja fascistista uhmaa. Tällaisen ilmestyksen edessa voiton tervehdykset tulevat jo reflektiivisestä lihasmuistista.

Kun soundit olivat kohdillaan ja nupit kaakossa hiestä kylpenyt yleisö oli myyty kaiken alleen jyräävän black metal -äänivallin edessä. Yhtyeen laajaa levytettyä tuotantoa soitettin tasaisesti, mutta itselleni keikan huippuhetket löytyivät Finnish Steel Storm -albumin kappaleista. Yleisön reaktioista päätelleen myös muiden albumien kappaleilla oli omat diggarinsa. Kaiken kaikkiaan tyrmäävä esitys.

Illan päätti tunnelmallisesti kotimaisen folk-henkisen metallin johtotähti Stormheit. Toisin kuin levyillään Stormheit on livenä yhden hengen akustisen kitaran soittaja. Koska suuria bändikamoja ei tarvita, Ylöjärven musiikillinen agitaattori on voinut esiintyä monenmoisissa kansallimielisissä tilaisuuksissa kuten tuhansia soihdunkantajia kokoavassa 612-tapahtumassa. Tällä kertaa väkeä ei ollut yhtä paljon, mutta se oli sitäkin aatteellisempaa. Kesäisen auringon jo laskiessa Stormheit heitti settinsä kutsuvasti ulkotiloissa. Reipasta yhteislauluakin kuultiin kun trubaduurimme intoutui laulamaan Vapaudenristin anthemin ”Wotanin pedot”.

Tällaisia väkevämmän liikkeen yllätyskeikkoja soisi olevan enemmän, varsinkin suurissa kaupungeissa. Jos lukija harmittelee timanttisten keikkojen olevan aina jossain muualla kannattaa kysäistä oman paikkakunnan tilamahdollisuuksista. Niitä saattaa löytyä yllättävistäkin paikoista. Bändit kyllä tulevat, kun areena löydetään.

Arvio: RL

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

MAINOS: Korso Easter Fest - RAC-konsertti 31.3.2024: Mistreat, Vapaudenristi, Pagan Skull, Fatherland

  Kaikille avoin Vantaan Korson nelipäiväinen pääsiäisfestivaali huipentuu sunnuntain RAC-konserttiin.