(Musiikkilinkki kappaleeseen "Planet Rothschild")
Elektroninen musiikki on valtavirtaa, mutta sen yleisöpotentiaalia ei olla vielä täysin ymmärretty eurooppalaisen identiteetin ja kulttuurin puolustajien keskuudessa. Hyviä kokeiluja tähän suuntaan on toki tehty kuten Zetazeroalfan elektro-albumi Estremocentroalto (2007) ja 1980-luvun Ranska-RAC:n kovan nimen Bunker 84:n laulajan Laurentin viime vuosien projektit BKR42 ja Gevaudan.
Globalismin ja muun vastaavan superkommunismin vastaisen kapinamusiikin juuret ovat edelleen syvällä kitaravetoisessa rockissa, jonka vuoksi myös rotutietoisessa elektronisessa musiikissa vaalitaan edelleen rock-elementtejä. Koska tyylipuhdas elektroninen musiikki on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vielä vähäistä, RAC:n kokeellisilla laitamilla on suosittu hybridityylejä kuten Industrial metallia.
Tosin Suomessa RAC-henkinen Industrial metal on harvinaista herkkua, mutta läntisissä naapurimaissa sitä on tehty jo pitkään. Tunnetuimpana esimerkkinä norjalainen NSBM-bändi Disiplin, jonka levyä Radikale Randgruppe (2011) pidetään jo nyt uusfasistisen industrial metallin klassikkona. Kotimaisen alan tulokkaan Rage Against The Globalist Machine (RATGM) debyyttilevy ei välttämättä saa välitöntä klassikon arvoa, mutta ainutlaatuisen konseptinsa vuoksi se jää varmasti kotimaisen äärimusiikin aikakirjoihin.
RATGM:n taustalla häärii sama mies, joka raivasi maassamme tietä ultranationalistiselle grindcorelle bändillään Auschwitz Symphony Orchestra (ASO). Samainen musiikin moniosaaja vastaa myös Dead Kommunist -punkbändin musiikista. Tällä kertaa hän operoi Industrial metallin parissa eikä lainkaan huonoin tuloksin.
Tätä levyä kuunnellessa ei voi välttyä valtavirtabändi Ministryn haamulta. Ministryn 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun levyissä metallikitarat ja elektronisen biitin naittaneesta Industrial metallista tuli lähes standardi, joka kuuluu myös RATGM:ssa. Mistään hiilipaperikopioista ei silti ole kyse, vaan RATGM:lla on täysin oma rujo soundinsa, jossa pompöösin metalliset särökitarat tuovat nyrjähtäneen kontrastin halpis rumpukoneelle. Lisäksi taustalla soivan elektronisen äänimaton rakentamisessa ei olla sorruttu kaikkein ilmeisimpiin ratkaisuihin, vaikka käytössä ei ole ollutkaan moderneinta soittokalustoa. Välillä mennään jopa kevyesti (pseudo)Hammondilla kuten levyn päättävissä kappaleissa ”We took the wrong step years ago” ja ”Urban guerilla”.
Siinä missä Dead Kommunistin ja ASO:n lyriikoissa paistaa välillä läpi kieli poskessa -asenne, operoi RATGM pelkästään ankaran globalismikritiikin parissa. Albumia voikin pitää teemalevynä, sen verran monessa kappaleessa globalismin kielteisiä vaikutuksia arvioidaan eri näkökulmista. Esityksissä käsitellään muun muassa globalistista sortovaltaa (”Oppressors”), EU:n mädännäisyyttä (”Union of Deception”), hallitsevia nukkemestareita (”Planet Rothschild”) ja kansainvälistä rahanvaltaa (”The End of Plutocracy”), jossa lauletaan mm.
Web of financial controllers
The Hydra of corruptiom
Creating money out of nothing
They have the right
Removing that
Will be the end of their might
Ones and zeros
On the screen
Will disappear
Purification unforceen
Julkaisusta huomaa myös Unabomberin manifestin kuluneen tekijän käsissä. Teknologian oikeutusta ja välttämättömyyttä kyseenalaistetaan esityksessä ”Technology of Death” ja sille tarjotaan vastaukseksi edeltävä kappale, ekofasistinen julistus ”Return to Primitive”. On selvää, ettei normipituuden kestävien kappaleiden tarkoitus ole argumentoida kovin syvällisesti, vaan lyyrisillä totuuden sivalluksilla pyritään pikemminkin kiteyttämään näkemyksiä, joita jokainen voi sitten tykönään pohtia tarkemmin.
Satunnaisen kuulijan kannalta hakkaavan biitin varassa soitetun junttaavan Industrial metallin ”ongelma” on hypnoottisuuteen tähtäävä monotonisuus. ”Ongelma” on pitkälti sama kuin lo-fi black metallissa, jonka sisälle konsensustodellisuuden raameissa elävän zombikansalaisen on vaikea päästä.
Radion melodiasaasteella ehdollistetun kuulijan onkin vaikea keskittyä ja orientoitua tämänkaltaiseen musiikkiin. Perinteistä melodista biisirakennetta levyllä edustaa vain edellä mainitut päätöskappaleet ”We took the wrong step years ago” ja ”Urban guerilla”. Sattumoisin biisit eivät ole RATGM.n omaa tuotantoa, vaan ne on lainattu happobändi Hawkwindin laulukirjasta.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti