Hatecorella ryyditettyä RAC:ta paiskovan Vastarinnan parasta antia on raidoilta välittyvä tekemisen halu, aatteellinen kirkasotsaisuus ja nuoruuden into. Varsinkin ulkomailta löytyy turhankin monta esimerkkiä pitkään toimineista bändeistä, joiden viimeisimmistä levytyksistä puuttuu aito innostus. Vastarintaa ei voi ainakaan syyttää leipääntymisestä ja kyynistymisestä.
Vasta jonkin aikaa toimineen yhtyeen ensilevytyksessä kuuluu läpi amatöörimäisyys niin hyvässä kuin pahassa. Studiosoundit ovat tasapainoissa ja äänenlaatu on hyvä, mutta välillä yhteissoitosta huomaa pientä kompurointia, mikä tuo mieleen saksalaisen Stukan ainoaksi jääneen mini-cd:n Zeit zu Handeln (1992). Vastarinnan jyrkissä sanoituksissa on myös paljon samaa Stukan kanssa, joten jää nähtäväksi tuleeko Taistelkaa! levystä aikanaan kulttilevy saksalaisjullien äänitteen tapaan.
Levy toimii selvästi parhaiten omalle nuorelle ikäryhmälleen, jolle se antaa innoitusta taistelussa katujen herruudesta. Tästä asenteesta kertoo varsin graafisesti levyn nimiraita "Taistelkaa!". Sen sijaan avausbiisi "Rotusota" lyriikat henkivät liikaa vasemmistolaisilta tuttua uhrimentaliteettia. On tietenkin hyvä osoittaa median tekopyhyys etnisen väkivallan suhteen, koska tilastollisesi valkoiset ovat länsimaissa todennäköisemmin rodullisen väkivallan uhreja kuin värilliset. Monet riippumattomat sivustot ovat kertoneet tästä valta(valhe)median tarkoituksellisesta vaikenemisesta vastaansanomattomin tilastollisin argumentein:
Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja.
Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia.
Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.
Näistä faktoista huolimatta on kyseenalaista ruokkia yhteiskuntafilosofisesti kestämätöntä uhrimentaliteettia kansallista vallankumousta ajavissa liikkeissä. Uhriksi identifioituminen kun tekee ihmisestä avuttoman ja järjestelmästä riippuvaisen. Kohtaamastaan vihasta, väkivallasta ja mitätöinnistä huolimatta kansallisradikaalien pitää kieltäytyä olemasta uhreja ja osa globalistien virittämää kieroutunutta uhristatuspeliä. Maailmankatsomuksemme pitää perustua stoalaiseen kunniaan ja velvollisuuteen kaikista vastainkäymisistä huolimatta. Vaikka maailma romahtaisi niskaan jo tänään, sivilisaation vartiopaikasta ei luovuta! Siksi Veriyhteyden suosima Weltanschauung ilmenee paljon paremmin Vastarinnan kappaleessa "Taistelkaa!" kuin rotusotaa uhrimentaliteetista käsin manaava avausraita.
Kotimaisen kuulijan kannalta suomenkielisiä esityksiä olisi saanut olla lisää. Laulajan hengästyneellä äänellä vedetyt bändin omat englannikieliset kappaleet "What ever it takes", "Get the fuck out" ja "System's Whore" ovat ihan mukiinmeneviä menopaloja, mutta niistä puuttuu se tunteen palo, joka välittyisi suorana äidinkielellä. Ikävä kyllä rallienglannilla lauletut Totenkopfin ja Genocide Wolvesin coverit eivät tarjoa mitään uutta alkuperäisiin esityksiin verrattuna.
Kulmikkuudestaan ja demomaisuudestaan huolimatta Taistelkaa! on tervetullut julkaisu radikaalirockin kentällä. Matalan julkaisukynnyksen ansiosta se toimii esimerkkinä muille ja innoittaa nuoria tarttumaan kitaran varteen ja laulamaan suunsa puhtaaksi netissä roikkumisen sijaan.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti