RAC CD-MYYJÄT TUOMIOLLA JA B&H UK LAKKAUTETTU – MYÖS SUOMESSA SYYTÄ VARAUTUA NOITAVAINOIHIN

Juuri hiljattain ranskalaisen toisinajattelijan Jean-Yves Le Gallou’n englanniksi käännetty aikamme klassikko The Propaganda Society (Arktos, 2025) kuvaa säälimättömän paljastavasti länsimaisen pehmeän totalitarismin henkistä gulagia. Siinä massakommunikaatio, media, yliopisto, viihdeteollisuus ja jopa taide-elämä on valjastettu loputtomalla kampanjoinnillaan yhdenmukaistamaan ja kontrolloimaan jälkimodernin lännen ajattelua. Kirjan jälkiosassa tarjotaan puolestaan keinoja purkaa propagandan mekanismeja ohjelmassa, jossa ensin irrottaudutaan henkisesti ja älyllisesti yhdenmukaistavista instituutioista ja lopuksi vallataan takaisin merkitys, identiteetti ja totuus. 

Hyvästä analyysistään ja rakentavasta visiostaan huolimatta kirja laiminlyö pehmeän totalitarismin rinnalla hiljalleen vahvistuneen suoran valtioterrorin toisinajattelijoita kohtaan. Korostamalla hienostuneita vastarinnan keinoja Gallou sivuuttaa avoimen radikalismin, joka provokaatiollaan paljastaa hahmottomalta näyttävän liberaalin järjestelmän todellisen luonteen. 

Kaikista Euroopan maista Iso-Britannia on tunnettu jo pitkään alueena, jossa kansalaisia seurataan valvontakameroilla enemmän kuin ketään muita maailmassa. Eikä valvonta rajoitu pelkästään ihmisten liikkumiseen, vaan siellä seurataan myös "vääriä ajatuksia" yhtä tiiviisti kuin Kiinassa ja Singaporessa. 

Suomessakin suuri yleisö sai kuulla viime kesänä ohimennen, kuinka mustan teinipojan rodullisesti motivoituneiden lastenmurhien jälkeen tavallisia brittejä passitettiin vankilaan pelkän netissä esitetyn tuohtumuksen vuoksi. Iso-Britannian talmudistista lakikulttuuria tarkemmin seuranneet muistanevat myös Mikko Vehviläisen tapauksen, jossa hänet tuomittiin kiireellä kyhättyjen "terrorismilakien" varjolla kahdeksaksi vuodeksi vankilaan vuonna 2018 – tuomion perusteena epäkorrektien tarrojen liimaaminen, yksityiset nettiviestit Britannian siirtolaispolitiikasta ja kyynelkaasun hallussapito. Näillä ajatusrikoksilla ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa paitsi silloin kun pikkuhattuiset juristit pääsevät venyttämään käsitettä mielettömyyteen asti. Heimoon kuuluvat poliitikot kuten  Sir Eric Pickles ja Nicky Morgan, toimittajat Jonathan Freedland (The Guardian) ja David Aaronovitch (The Times) sekä juutalaiset etujärjestöt Community Security Trust ja Board of Deputies of British Jews vaikuttivat ratkaisevasti uuden terrorismin vastaisen lain (Counter-Terrorism and Security Act 2015) säätämiseen, jonka avulla saatiin ensimmäisenä kiellettyä tarroja liimannut kansallismielinen National Action vuonna 2016.

Liberalismin syntykotina pidetty Iso-Britannia on selvästikin eturintamassa liberaalien perusvapauksien, etenkin sananvapauden, riistämisessä. Tuorein läpinäkyvän totalitarismin ilmauksista on Tallandin perheen tapaus. Perheen isä Robert Talland ("Ginger Rob") ja hänen poikansa Stephen ja tyttärensä Rosie saivat jo vuonna 2022 stalinismilta kalskahtavat syytteet "terrorismista" ja "rotuvihan lietsomisesta". Kovien syytteiden perusteena on RAC-musiikkia myyvän isän levy-yhtiö Rampage Productions ja jälkipolven esiintyminen konsertissa, jossa he soittivat maahanmuuttoa arvostelleen kappaleen. Nyt kesäkuussa käydyn näytösoikeudenkäynnin jälkeen kaikki syytteet menivät läpi ja todennäköiset vankilatuomiot julistetaan lähiaikoina.

Isän suurimpana "rikoksena" pidettiin kokoontumis- ja yhdistysvapauden harjoittamista. Hän järjesti uuskommunismin ja plutokratian vastaisen musiikkijärjestö Blood & Honourin lipun alla yksityistilaisuuksia, joissa esiintyneet yhtyeet puolustivat Euroopan kantaväestöjen oikeutta itsesäilytykseen. Syytteiden läpimenemistä enteili jo aiemmin tämän vuoden tammikuussa tehty perusoikeuksien vastainen päätös, jossa valtiovalta takavarikoi Blood & Honourin varat, esti sen maksusiirrot pankeissa ja sulki järjestön verkkosivun sekä nettiradion "28 Radio". Vuosikymmeniä ehdollistetulle suurelle yleisölle media perusteli nämä mielivaltaisuudet käyttämällä aivot narikkaan laukaisevia koodisanoja "uusnatsi" ja "terrorismi". 

Iso-Britannia on vain räikein esimerkki kansoistaan vieraantuneiden eliittien paniikista, joka ilmeneee vimmaisena tarpeena tukahduttaa kaikki äänet, jotka eivät ole linjassa pienen hallitsevan vähemmistön harjoittaman ideologisen oikeoppineisuuden kanssa. Mitä enemmän kansan enemmistön inhoamaa väestönvaihtoa harjoitetaan, sitä tiukemmin piiritetyksi itsensä uskova "eliitti" tarrautuu valtion sortokoneistoon. Suomessa tämä on nähty PVL:n kieltämisenä ja Sinimustan liikkeen vaalikelpoisuuden hylkäämisenä. 

Overtonin ikkunasta puhutaan paljon, mutta kosmeettisesta sanavapauden lisääntymisestä huolimatta kansalaisvapauksia ollaan toisella suunnalla koko ajan kiristämässä. Tästä kertoo myös Supon ja KRP:n hankkimat lisäoikeudet valvoa kansalaisiaan. Joten niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa todellisille poliittisille toisinajattelijoille on luvassa vain entistä kovemmat ajat. Vaikka globalistien lumedemokratia tulee ennen pitkää väistämättä luhistumaan kuin sosialistinen Itä-Eurooppa vuonna 1989, se ehtii aiheuttaa vielä paljon tuhoa ja kärsimystä ellei vastarinta ole valmistautunut henkisesti sen sortoon jo nyt.

RL

WHITE BOY SUMMER FEST IV 2025

Vuoden 2024 White Boy Summer festivaali oli valtavirtauutisissa vielä vuosi tapahtuman jälkeen. Yleisradion ja Helsingin Sanomien kaltaiset monikultturisen propagandan pää-äänenkannattajat olivat päässeet käsiksi juuri julkiseksi tulleisiin Sinimustan liikkeen kannattajakorttien tietoihin. Harvat allekirjoittaneet olivat sellaisia julkisuuden henkilöitä, että heidän nimensä oli sopivaa julkaista mediassa. Toimittajat ottivat asiakseen soitella kannattajakortteihin nimensä kirjoittaneille yksityishenkilöille kysymällä lisätietoja tilanteista missä kannattajakortit on kerätty ja miten keräykset olivat järjestetty. Erityisesti silmätikuksi otettiin 2024 White Boy Summer -tapahtuma.

Tavoite oli ilmeisesti yrittää todistaa, että kansallismielistä ja etnonationalistista kulmaa sisältävä Sinimusta liike saa kannatusta tapahtumassa, jonne kokoontuu monenlaisia kansallismielisiä ja etnonationalistisia projekteja kannattavia henkilöitä. Ilmiön luulisi olevan niin itsestäänselvä, ettei sillä ole uutisarvoa. Kansallismielisen puolueprojektin kansallismielisiltä saama kannatus tuskin yllättää ketään, vaikka siitä tehtäisiin jopa suurempi numero kuin valtavirtapuolueiden ehdokaslistoilla asti parveilevista alaikäisten hyväksikäyttäjistä ja rikollisista.

Toimittajia on kiinnostanut sairaalloisella tavalla mitä White Boy Summerissa tapahtuu ja aiheesta kirjoitettiin vuosi sitten useita ”paljastuksia”. Niissä ei itse tapahtumista saatu kerrottua mitään ihmeellistä. On kerrottu, että HS:n toimittaja on yrittänyt myös kysyä lisätietoja tämän vuoden tapahtumasta, mutta halukkaita haastateltavia ei löytynyt. 

Äskettäin toimittaja Panu Hörkkö kertoi mielenkiintoisia piirteitä HS ja YLE toiminnasta, jossa toimituskunnan punavihreä pakkomielle ja heidän poliittiseen vastapuoleen kohdistuva maineen likaaminen tehdään selväksi konkreettisin esimerkein. On syytä muistaa ettei kenelläkään kansallismielisellä ole mitään syytä vastata yhteenkään tämän kaltaisen journalistin esittämään kysymykseen, koska taustalla ei ole tavoite tiedonvälitykseen tai ilmiön esittelyyn, vaan suurella todennäköisyydellä kyse on poliittisesti motivoituneesta hyökkäyksestä. Olennaisimmat vaihtoehdot ovat joko lyödä luuri kiinni mihinkään kommentoimatta tai kuunnella asiallisesti kysymykset, niihin kantaa ottamatta. Voi olla hyödyllistä selvittää mitä asia koskee ja mitä journalisti oikeasti ”tutkii”, ilman että vastaa mitään konkreettista kysyttyihin kysymyksiin.

Kaksipäiväinen White Boy Summer IV tapahtuma oli astetta pienimuotoisempi kuin edeltävänä vuonna. Kotimaisiin esiintyjiin keskittyminen tarkoittaa, että tarjonta on monelle suomalaiselle hyvin tuttua ja usein nähtyä. Ei kuitenkaan kaikki esiintyjät. 

PERJANTAI

Perjantai toimi pääasiassa valmisteluna lauantaita varten. WBS-tapahtumien ehdottomasti tehokkain ja ammattimaisin äänentoisto oli isompien festivaalien luokkaa. Sitä pääsi ajamaan ensimmäisenä sisään Ironclad, joka tarjosi epätyypillisempää ilmaisua. Radikaali industrial pohjainen kakofonia saattaa kuulostaa oudolta valinnalta tapahtumaan, jonka perässähiihtäjät mieltävät enimmäkseen skinhead-yleisölle suunnatuksi kokoontumiseksi. Suomessa rotutietoinen musiikkikulttuuri ei ole kuitenkaan vuosikausiin ollut yksinomaan skinhead rockin varassa. Sekä tekijöiden että yleisön joukossa vaihtelua on paljon. Vanhojen industrial-musiikin tekijöiden yhteyksistä rotutietoiseen kansallisradikaaliin liikehdintään on kirjoitettu vuosikymmeniä. Aihe ei ota laantuakseen ja yhtä 2025 vaikuttaa olevan kysyntää kirjoille ja lehtiartikkeleille, jossa käsitellään maineikkaimpien industrial ja kokeellisen musiikin tekijöiden vaikutuksia radikaalien ajatusten kansainvälisessä popularisoimisessa. Osoittaa ennakkoluulottomuutta testata kotimaisen yleisön reaktiota tuoden Ironcladin kaltaisia tekijöitä kuultavaksi. Reaktio oli verrattain positiivinen.

Loistava äänentoisto on varmasti yksi syy miksi Black Sun Disciple veti selvästi parhaan keikkansa. Kappaleet parantuvat tasaisesti ja siihen yhdistetty hyvä äänentoisto teki selväksi, että kannattaa pitää silmällä mitä BSD jatkossa tekee. Tarjolla iskevä ja koruton Black Metal joka kytkeytyy voimankäytön puhdistavaan vaikutukseen kamppailussa korruptoitunutta maailmaa vastaan.

Vain kaksi esiintyjää ei ollut haitaksi, sillä paikalla oli ihmisiä useammasta Euroopan maasta. Vapaamuotoinen kokoontuminen ja ajatusten vaihto grillailun, saunomisen ja muun vastaavan ohessa on monelle yhtä merkityksellinen osa kuin esiintyjien katsominen.

LAUANTAI

Lauantaina sekä esiintyjien että yleisön määrä moninkertaistui. Sauna ja grillailu jatkui aamusta lähtien ja tasainen virta ihmisiä toi sekä vanhoja tuttuja että uutta verta. Yllättävän suuri määrä oli täysin uusia naamoja mukaan lukien paljon nuorempaa väkeä, josta osa sanoi olevansa ensi kertaa tämän tyylisessä tapahtumassa. 

Veriyhteys on ennenkin kommentoinut valtavirtamedian esittämistä syytöksistä nuorison radikalisoimisesta. On selvää ettei nuorisoa tarvitse radikalisoida. Ennemminkin monenlaiset toimijat käyttävät valtavia resursseja yrittääkseen estää sitä luonnollista reaktiota joka kuplii pinnan alla vähintään jokaisessa suuremmassa kaupungissa. Rehellisyyden nimissä se on nimenomaan monikulttuurinen propagadanda ja offensiivien edessä posken kääntämiseen pakottaminen, joka on nuorisoon kohdistuvaa aivopesua! On huvittavaa esittää väite että nuoriso tarvitsisi ikääntyneitä setiä välittämään omia ”ennakkoluulojaan” heille. Nuoret näkevät ja kokevat itse sen todellisuuden, jonka keskiluokkaiset kermapersejournalistit väittävät olevan vain lietsojien salaliittoteoriaa. Ei ole ihme, että valkoiset vihaiset nuoret näkevät bluffin läpi ja loputon syyllistäminen ja aivopesu ei enää kaikkien kohdalla toimi. Osa alkaa yksinkertaisesti aiheuttaa pahennusta ja sikailla, kun taas toiset etsivät jotain rakentavaa vaihtoehtoa ilmaista turhautuneisuutta vallitsevaan tilanteeseen.

Valkoinen kapina on aina sisältänyt molempia piirteitä. Skinhead-kulttuurin säpinä tai muu antisosiaalinen vastakulttuuri ei aina ilmene yhteiskunnallisesti rakentavana, mutta epäsosiaalista kaaosta ei voi pitää puhtaasti negatiivisena ilmiönä. Aikana jolloin väärät voimat vaativat ehdotonta kunnioitusta auktoriteettien vaatimuksiin, voi olla tarpeellista suorittaa turboahdettua nietzscheläistä vasara-filosofiaa. Perusteettomat auktoriteetit ja aatteet murenevat röyhkeän kyseenalaistavan iskun voimalla ja on hedelmällistä kyseenalaistaa myös ne asiat jotka on nostettu hyvien tapojen tai dogman suojeluksen taakse piiloon jonne toiset eivät uskalla sivaltaa. Luupäisen epä-älyllinen ja inhottavan uskalias ja epäröimätön vasarointi voi olla jopa se voimavara, jota järkipuheeksi naamioitu ja muilta maltillista järkevyyttä vaativa propaganda ei pysty pysäyttämään! Jo kevyen iskun myötä se rapisee liitoksistaan. 

On hyvä nähdä että tämän alan materiaalissa on uutta tarjontaa. 

Vastarinta

White Uprising

Pagan Skull

Vastarinta on nuorten miesten projekti, joka tarjoaa helposti viime vuotta tiukemman vedon valkoista luupäistä vastarintarokkia höystettynä taidokkaalla soolokitaroinnilla.

White Uprising on vihaista ja väkivaltaista hatecorea. Heidän soisi ryhtyvän pian albumin nauhoittamiseen, sillä materiaali on edukseen jopa kansainvälisesti katsottuna. 

Paljon uutta materiaalia sisältänyt Pagan Skull -keikka osoitti, että suunnitelmissa olevaa uutta materiaalia kannattaa odottaa. Genrerajoista välittämättä toimiva Pagan Skull tarjoili omaperäisen setin mistä moni aiemmin itsestäänselvä vanha kappale oli tipautettu pois tehden tilaa uudelle materiaalille.

Resist tarjoilee keikoilla laajan kattauksen genren olennaisia hittejä. Omaa materiaalia on kuulemma tulossa. Alunperin keikka-iltoja silmällä pitäen perustetun yhtyeen idea on yksinkertainen ja toimiva. Suurimmaksi osaksi tuttuja legendaarisia kappaleita soittava Resist onnistuu vetämään monet kappaleista paremmin kuin alkuperäiset esittäjät ja tuttujen klassikoiden kuuleminen livenä toimii.

Illan viimeisenä oli Mistreatin Muken soolo. Mies ilmoitti keskittyvänsä tällä kertaa suomenkieliseen materiaaliin. Mukana oli Mistreatin levyiltä tuttuja klassikoita kuin myös tuoreempien soololevyjen materiaalia. Yleisön pyynnöstä saatiin kuulla myös Raivopäiden Natsi Vesa. Vaativa yleisö sai lopussa myös kourallisen englanninkielisiä kappaleita, mutta pääpaino setissä oli uudemmassa ja suomenkielisessä materiaalissa: Idästä tuulee, Kysymyksiä faijalle, Tänä yönä, Smugut, ynnä muuta. Äskettäin uudelleen julkaistulta Mistreat / Kraftschlag -split CD:ltä löytyvä We Ain’t Gonna Fade Away -kappale oli yksi yleisön pyynnöstä soitetuista kappaleista ja sen viesti on kuin WBS ydinajatus:

Don't you know that we are all for the one and one for all. With the things that we believe in, we will never fall. If we stick together we cannot lose, we're gonna rise no matter how. We have never given up, why should we give up now?

Hey don't give up what you've stood for, just 'cause they pulled you down today! Keep your flag up high, 'cause we ain't gonna fade away!

We came here to stay and we ain't gonna fade away!

Teksti: Reino Veri

Kuvat: Intolerant Art

MUSTA KIVI nro 10 – Jäähyväisnumero ulkona nyt!

 

Vuodesta 2018 epäsäännöllisen säännöllisesti ilmestynyt poliittis-filosofinen MUSTA KIVI on edennyt viimeiseen kymmenenteen numeroonsa. Lehden tehtävänä on ollut nostaa esiin läntisen kulttuurin syvissä virroissa vaikuttaneita ajattelijoita ja ajatuskulkuja, joita ei ole Suomen kaltaisessa pienessä kieliyhteisössä joko käännetty tai muutoin tunnistettu. Tarkoitus ei ole ollut esitellä systemaattisesti katveeseen jääneitä ideoita, vaan antaa lukijalle erilaisin esimerkein virikkeitä etsiä vaihtoehtoisia näkökulmia tarkastella kulttuurimme alennustilaa. Uusien polkujen kautta saattaa aikanaan löytyä myös ratkaisuja länsimaisen sivilisaation umpikujaan, joka on alkanut viimeistään vuodesta 1789.

Numero 10 jättää pitkät jäähyväiset, sillä se on kaikistia ilmestyneistä numeroista pisin, 52 sivua tiheään painettua tekstiä. Tässä numerossa:

* Esipuhe: Kaikella, mikä alkaa, on myös loppunsa. Julkilausuma lehden tehtävästä ja sen päättämisestä.

* Kova totuus Satanismista. Kriittinen analyysi median suhteesta satanismin ja kuinka harrastelijat ovat vesittäneet sen ideat oman egon korottamiseksi. Kirjoituksessa sanellaan suoraan mitä satanismin pitäisi aidoimmillaan olla.

* Kansallissosialismin mahdollisuus Martin Heideggerin filosofiassa. Lehden pisin artikkeli viime vuosisadan merkittävimmästä mannermaisesta filosofista. Kyseessä on tiettävästi perusteellisin revanssihenkisestä näkökulmasta kirjoitettu artikkeli  Heideggerin suhteesta kolmanteen valtakuntaan ja juutalaisuuteen. Kahdesta osasta koostuvan artikkelin jälkimmäinen osa perustuu neljään ensimmäiseen vuosina 2014-15 ilmestyneisiin Heideggerin salaisiin "päiväkirjoihin" eli Mustiin vihkoihin (Schwarze Hefte).

* August Strindberg ja Jörg Lanz von Liebenfels. Kirjoitus paljastaa kuuluisan ruotsalaiskirjailjan vaietun tuttavuuden saksalaiseen rotuesoteerikkoon.

* Ekklesia - Jumalten yhteisö. Ensi kertaa saksasta suomeen käännetyssä artikkelissa kerrotaan mitä Jörg Lanz von Lienbenfesl tarkoittaa rodunsekoituksen metafyysisellä pahuudella ja miten rodun puhtauden säilyttämisellä ihminen voi saavuttaa ennen näkemättömän korkeuden.

* Kirja-arvio. Stephen E. Flowers: The Occult Roots of Bolshevism. Yksi viime vuosien hämmentävimmistä kirjoista, jossa kuvataan Venäjällä vaikuttaneiden äärivasemmistolaisten liikkeiden esoteeriset ja magiikkaan nojaavat juuret. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, materialistisesta tasa-arvoideologiasta löytyy paljon irrationaalisia ja transsendentaalisia piirteitä.

* Viginti unus semitae per Regnum Tenebrarum". Johdanto tiibetinbuddhalaiseen käsitteeseen Chöd, joka yhdistää kansallissosialististen tutkimusmatkailijoiden kiinnostuksen tiibetiläiseen viisauteen ja nykypäivän O9A liikkeen filosofian.

Tilaus: nitberg682 @ gmail.com (kirjoitetaan yhteen) ja hyvin varustetut alan liikkeet & tapahtumat.

PIG KILLER: The Spirit of 1939.... *uusintapainos* (D88 Records, 2025)

Suomessa ensimmäisenä RAC:ta 1990-luvulla julkaissut Ainaskin Musiikki kiinnitti Mistreatin jälkeen talliinsa turkulaisen Pig Killerin. Kahden demon jälkeen bändi kävi äänittämässä kesällä 1996 kokopitkän The Spirit of 1939..., jonka helsinkiläisfirma julkaisi vuoden 1997 alkupuolella. Nyt levyn on bonusraitojen kera polkaissut ilmoille  maamme johtava RAC-kustantaja D88 Records.

Jo ilmestyessään levyn hätäistä tuotantopuolta arvosteltiin, sillä esimerkiksi kitaroihin olisi kaivattu tuhdimpaa soundia. Joillekin taas lauaja Penan maneerit ja ajoittainen rallienglanti olivat häiritseviä. Lisäksi mukaan oli päässyt pari soittovirhettä, joista selvimmän voi kuulla kappaleen "Kingdom come" lopussa rumpalin hakatessa ylimääräisen tahtilyönnin. 

Kotikutoisuudestaan huolimatta albumi on oiva dokumentti ajan hengestä, jota määritti kommunismin romahduksen jälkeinen nationalistinen revanssihenki ja optimismi. 1990-luvun alun ruotsalaisen VAM:in jälkimainingeissa monella pohjoismaalaisella RAC-bändillä oli vielä vankkumattoman naivi usko suoraan toimintaan, mikä kuuluu myös muutamassa Pig Killerin verenhuuruisessa rutistuksessa ("War Poetry" ja "Bang! You're dead"). 

Jotain Pig Killerin aikaansa edellä olemisesta kertoo kansilehtiön sisäkuva, jossa maamme itärajan rajavartijat pidättävät laittomia mustia siirtolaisia. Vielä 1990-luvulla kaikki värilliset maahantunkeutujat tulivat poikkeuksetta lännestä, mutta levyn kuvittaja ja bändi ymmärsivät jo tuolloin kolmannen maailman ylijäämäväestön vyöryvän ennen pitkää kaikista ilmansuunnista. Kuitenkin kokonaismäärän kannalta itärajalta tulleiden määrät ovat edelleen pienet, sillä noin 95 %:ia kaikesta invaasiosta pääsee livahtamaan Suomeen EU-länsirajan kautta. 

Jälkeen päin kaikille on käynyt selväksi, että hyvinvointivaltion untaan viettänyt Suomi ei herännyt Pig Killerin kaltaisten roturealistien varoituksiin 1990-luvulla. Petoksellisen eliitin myötävaikutuksella maahamme on pesiytynyt jo yli 600 000 muukalaisen alati kasvava vieraspopulaatio, joka on tätä menoa saamassa lopullisen niskalenkin globaalisti pienestä ja ainutlaatuisesta pohjoisen kansasta. Ikävä kyllä Pig Killerin ehdottamat radikaalit ratkaisut saattavat muuttua vielä todellisuudeksi, sillä kansaa silmään kusevalla "demokratialla" väestönvaihto-ongelmaa ei tultane ratkaisemaan. 

Eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin aikalaisiinsa verrattuna PK:n lyriikoissa on tiettyä runollisuutta ja omaperäisyyttä mikä oli vielä harvinaista silloisilta julistajilta. Toisin kuin vanhemman polven Mistreat nuoret turkulaisklopit ottivat vaikutteita kovassa nosteessa olleen black metallin tematiikasta. Edellä mainittu pakanallisuutta juhlistava "Kingdom come" olisi voinut hyvin olla jonkun bm bändin antikristillisestä repertuaarista. Mistään crossoverista albumilla ei kuitenkaan ole kyse, vaan teemat nivoutuvat tiukasti skinhead-kulttuurin katuradikaaleihin kannanottoihin, mikä käy selväksi kappaleissa "Keepin' my way", "Niggerlover" ja Skrewdriver-coverissa "Blood and Honour". 

Uudelleenjulkaisun bonuksena on yhtyeen vain kasettina vuonna 1995 ilmestynyt studio-demo Sacred wrath, jonka kuudesta biisistä viisi kuullaan hiotuimpina versioina varsinaisella albumilla. Demonauhoitteen kappaleet eivät ole kuitenkaan ensimmäistä kertaa cd:llä, sillä norjalainen Boot Boys Records julkaisi äänitteen kokonaisuudessaan jo kokoelmalevyllä European Skinhead Army (1996). Soundillisesti hieman raaempaa RAC-punkkia veivaava Pig Killer on parhaimmillaan albumilta puuttuvassa esityksessä "Victory of death", jonka kursailematon kaahaus tuo mieleen kokopitkältä löytyvän huudatuksen "Talvisodan henki".

Poikien vilpittömyys ja usko asiaansa kantaa läpi koko pitkäsoiton, mikä tekee levystä edelleen voimaannuttavan (sic) kuuntelukokemuksen. Albumin ilmestymisen aikaan bändi oli parhaimmillaan, minkä saattoi todistaa myös livenä. Valitettavasti yhtye vesittyi 1990-luvun lopulla viiden pennin goottimetal-yritelmäksi Endupdead. Sen Rahowaa, Type-O-Negativea ja Danzigia nolosti imitoinut ainoaksi jäänyt albumi on onneksi sukeltanut unohduksen muistiaukkoon, sen verran kamalasta äänitteestä on kyse. Sitä vastoin Pig Killer -nimeä kantaneen yhtyeen albumi on kestänyt ajankohtaisuutensa säilyttäneiden poliittisten teemojen ansiosta huomattavasti paremmin aikaa.

Arvio: VY

Jyväskylä 10.5.2025: GESTA BELLICA (Ita), P.W.A. (Est), MISTREAT, VASTARINTA, WHITE MINORITY

Blood & Honour Jyväskylän jo perinteeksi muodostuneen alkukevään konsertin ovet aukesivat hyvissä ajoin alkuillasta. Ennen kuin ensimmäiset esiintyjät astuivat lavalle, yleisöllä oli hyvin luppoaikaa, jonka aikana päästiin nauttimaan ruuasta, virvokkeista ja/tai mukavista keskusteluista muiden osallistujien kanssa. Järjestäjillä oli myös paikan päällä myyntipöytä, josta löytyi muun muassa CD -levyjä, sekä tukipaitoja.  

Illan ensimmäinen esiintyjä oli nuoruudenuhmakas ja kivenkova Vastarinta. Yhtyeen debyyttilevyltä löytyvät kappaleet Taistelkaa ja Rotusota olivat ilmeisesti saaneet hieman uusia sanoituksia kirjoittajan käsissä. Tämä otettiin yleisön keskuudessa lämmöllä vastaan. Vastarinnan suoraviivaisen ja lyhyen esiintymisen lopuilla vanhempikin kuuntelijakunta alkoi heräilemään, sillä setin viimeiseksi kappaleeksi valittu Brutal Skins -yhtyeen kappale Väkivaltaa! lähti soimaan. Vastarinnan esiintyminen onnistui hyvin esityksen alkupään teknisistä ongelmista huolimatta.

Lyhyen tauon jälkeen lavalle astui virolainen P.W.A. Yhtye täytti yleisön odotukset niin kuin aina ennenkin, ja tutumpien kappaleiden myötä salissa olleen yleisön viimeistenkin passiivisten osallistujien tanssijalkaa alkoi vipattamaan. P.W.A:n energinen ja itsevarma esiintymistyyli tarttui yleisöön, ja tämä realisoitui perinteikkäisten pittien muodossa. Setin aikana kuultiin myös muutamia Skrewdriver coverkappaleita, joiden aikana yleisö lauloi paikoittaan bändiäkin kovemmin.    

Illan kolmantena esiintyjänä lavalle asteli legendaarinen Mistreat, joka oli monelle osallistujalle selkeästi konsertin odotetuin akti. Setistä erityisen teki se, että Mistreatin vakituinen basisti ei ilmeisesti päässyt paikalle, jonka takia häntä tuurasi paikallinen lahjakkuus. Tästä huolimatta yhtyeen rautainen soittotaito, laajalti tunnetut klassikkobiisit, sekä edellisten yhtyeiden hyvin lämmittelemä yleisö oli resepti, jonka lopputulos ei voinut pettää. Mistreat sai yleisön laulamaan mukanaan jo ensimmäisellä kappaleellaan, joka oli jokaisen tuntema Finland Skinheads. Myös klassikkokappaleet Hang The Scum ja We're ready saivat yleisön huutamaan kuorossa. Mistreatin energinen esiintyminen jätti yleisön haluamaan lisää, ja tässä vaiheessahan ilta oli onneksi vasta alussa.

Edeltävien energianpurkausten jälkeen oli luvassa illan toinen ulkomainen vieras, eli italialainen Gesta Bellica. Setistä monelle jäivät varmasti ylimpänä mieleen teräksiset coverit Skrewdriverin klassikoista White Power ja Hail The New Dawn, jotka esitettiin yhtyeen omalla twistillä, sekä osittain italiaksi. Gesta Bellican musiikki oli illan muihin setteihin verrattuna rauhallisempaa ja siitä paistoi selvästi läpi italialainen kansanluonne. Myös pitit olivat esiintymisen aikana kooltaan pienempiä sekä hieman rauhallisempia. Esiintymistä höystettiin yleisön toimesta ylistävillä "Ole!" huudoilla.  

Konsertin lopetteli Jyväskylän oma White Minority, jonka esiintyminen on Blood & Honour Jyväskylän tapahtumissa suurilta osin hartaasti odotettu itsestäänselvyys. Yhtye sai yleisön laulamaan mukana aktiivisesti, ja myöhäisestä kellonajasta huolimatta energisimmät osallistujat kuluttivat varmasti viimeisetkin energian rippeensä tapahtuman kookkaimmassa pitissä. Pitti oli konsertin suurin, sillä yhtye pyysi sitä itse ja yleisö teki - luonnollisesti - työtä käskettyä. White Minorityn esiintymisen aikana muistettiin myös menehtynyttä veljeämme, Toni Hakulista. Hänen muistolleen raikuneet Paikalla! -huudot toimivat muistutuksena siitä, etteivät muistot urheista ja periksiantamattomista sotureista katoa mielestämme koskaan. Yleisössä saattoi yhdellä, jos toisellakin nousta tippa linssiin.

Tapahtuma oli yleiskuvaltaan suuri menestys. Yleisöä oli runsaasti paikalla, ja moni osallistuja kertoi tapahtuman olleen heidän ensikosketuksensa vastakulttuurin musiikkitapahtumiin. Myös resurssipulasta kärsivät poliisit muistivat pyörähtää pihassa pari kertaa illan aikana, mutta tästä huolimatta ilta sujui pääosin ilman suurempia häiriöitä tai ongelmia. Uskon, että jokainen osallistuja lähti konsertista tyytyväisenä kotiin, eikä varmasti halua missata seuraavaa.

Teksti: AC JKL

MISTREAT / KRAFTSCHLAG: Waffenbrüder *uusintapainos* (D88 Records, 2025)

Alkujaan tanskalaisen NS Recordsin vuonna 1996 julkaisema Mistreatin ja Kraftschlagin kimppa-cd Waffenbrüder on jo pitkään kuulunut levyihin, josta on toivottu kunnon virallista uusintapainosta. Hankkeeseen tarttui kotimainen  D88 Records, jonka tuoreessa painoksessa on kummaltakin yhtyeeltä lisäksi kaksi bonusbiisiä. Myös levyn kansitaide on tehty uudelleen, vaikka se noudattaakin samaa ideaa mitä sarjakuvataiteilija Marko Tiainen loihti ensimmäiseen painokseen.

Jo ilmestyessään julkaisu oli symbolinen kunnianosoitus ei vain suomalais-saksalaiselle ponnistelulle neuvostobolsevismia vastaan, vaan myös uuden polven suomalaiselle ja saksalaiselle kansallisradikalismille. Suomea itseoikeutetusti edustanut Mistreat sai rinnalleen Saksan nousevan nimen Kraftschlagin, jonka ironiseksi nimeksi osoittautunut debyyttialbumi Trotz verbot nicht Tot (1992) kiellettiin välittömästi ilmestyttyään. Levyn häijy poliittisuus on vielä tänään arvossaan, jonka vuoksi albumin uusintapainoksetkin katoavat markkinoilta nopeammin kuin Alexander Stubb ehtii päästää suustaan sanan rasismi.

Mistreatilta kuultavat viisi kappaletta kuuluivat ensimmäiseen pitempään äänityssessioon mainion debyyttialbumin (1995) jälkeen. Hyvistä biiseistä huolimatta tuotantopuoli ei mennyt aivan nappiin, jonka vuoksi yleissoundi varsinkin kitaran osalta jäi hieman puuroiseksi. Edes laiska tuotanto ei pystynyt sabotoimaan kappaleiden ”Shattered”, ”Shove it up ass”, ”Tonight” ja ”we ain’t gonna fade away” melodista punkpop-sensibiliteettiä. Bonus kappaleet ”Time to ponder” ja ”Searching for the Truth” ovat puolestaan bändin kakkoslevyltä löytyvää timanttisesti tuotettua materiaalia.  

1990-luvun puolivälissä Kraftschlag teki levyn mm. ruotsalaiselle Nordland Recordsille, mikä vaikutti provokatiivisten tekstien muuttumiseksi ”lue se rivien välistä” -viestinnäksi. Tällä kimppalevyllä Kraftschlag on kuitenkin vielä ensimmäisen albuminsa tunnelmissa, josta kertoo jo intro-kappaleessa  kuultava huudatus ”Deutschland den Deutschen – Ausländer raus!”. Samaa radikaalia linjaa edustavat toisaalla ilmestyneet laulut ”Viva MTV”, ”Antifa” ja Commando Pernodin tunnetuksi tekemä ”Es gibt nur ein Land”. Huomionarvoista tässä äänityssessiossa on se, että kokoonpanossa on mukana tuolloin Mistreatissa vaikuttanut Miika.

Musiikillisesti Kraftschlagin juuret ovat koruttomassa 1980-luvun lopun saksalaisessa RAC-punkissa, mutta myöhemmin äänitetyissä bonuskappaleissa ”Bridge to Hell” (kunnon juustoinen heviballadi Scorpionsin hengessä!) ja ”White Solidarity” ilmaisu on jo huomattavasti rikkaampaa. Tosin samalla niistä  katoaa vanhojen äänitteiden suorasukaisen karski poliittinen agitaatio, mikä nosti yhtyeen aikoinaan ansaittuun kulttimaineeseen.

Levy on omistettu Kraftschlagin voimahahmolle Jens Arpelle (1970-2024), joka menehtyi viime kesänä pitkäaikaisen sairauden murtamana. Arpe oli tietoinen tästä tulevasta uusintapainoksesta, jolle hän antoi kuolinvuoteellaan sydämellisen hyväksyntänsä. Levyn bonus-kappaleillakin on oma merkityksensä, sillä ne valittiin Muken mukaan siksi, että ne syntyivät yhteistyössä:  Muke loi sävelet, joihin Jens teki sanat.

Suomessakin pari kertaa soittanut Kraftschlag oli saksalaisen RAC:n työjuhta, jonka aatteellis-musiikillista panosta  Waffenbrüder kunnioittaa mitä parhaiten.

Arvio: RL

Keikkaraportti: Iron Shadows I, Oulu, 18.4.2025

Maanalaisella Black Metallilla sekä Industrial-musiikilla on Oulussa pitkälle ulottuvat juuret ja kaupungista ponnistaa monia äärimmäisen musiikin tienraivaajia useilta vuosikymmeniltä. Tästä huolimatta kaupungissa on toisinaan ollut pulaa tapahtumista, joissa lavalle pääsisivät modernin maailman jyrkimmän linjan vastavoimat. Juuri tätä puutetta korjaamaan Oulussa perustettiin tänä talvena Iron Shadows -kollektiivi, jonka nimi on järjestäjien mukaan kunnianosoitus yhtä aikaa kiistellylle kirjailija Robert E. Howardille ja sotaisaa metallia soittaneelle kulttiyhtye Jag Panzerille. Howardiin viittasi myös ensimmäisen Iron Shadowsin juliste, jossa tuima Conan Barbaari puristaa miekkaa vihollistensa ruumiista kasatun vuoren huipulla.

Vaikka valtavirtainen yhteiskunta on onnistunut kuohitsemaan suuren osan jopa "Black Metalliksi" itseään kutsuvasta vastakulttuurista, tunnistavat vallanpitäjien sylikoirat aidosti vaarallisen musiikin heti, kun he törmäävät siihen. Aluevaaleissa rökäletappion kärsinyt vasemmistoliiton ehdokas Eira Huusko-Kukkonen ja kourallinen muita dekadentin orjamoraalin nimiin vannovia häviäjiä yrittivätkin aktiivisesti saada Iron Shadowsin peruttua, minkä lisäksi voimatonta kiukkua kohdistettiin katukuvaan kiinnitettyihin keikkajulisteisiin. Kaikki tämä loi kuitenkin tilaisuuden ympärille lopulta vain positiivista jännitettä, joka entisestään ruokki aidon underground-tapahtuman ainutlaatuista tuntua.

Sama psykologinen vaikutus oli myös keikkapaikan liepeillä parveilleilla tunnuksellisten ja siviiliasuisten poliisien partioilla, jotka eivät selvästikään kärsineet virkavallan paljon puhutusta resurssipulasta. Kyse on jonkinlaisesta paikallisesta trendistä, sillä viime kesänä siviiliasuista virkavaltaa oli komennettu pitämään silmällä myös Pikisaaren Steel Rääseikkö Around Oulu II -Industrial-tapahtumaan saapunutta yleisöä.

Kolmas Rääseikkö oli määrä järjestää Oulussa samana viikonloppuna kuin ensimmäinen Iron Shadows, mutta Rääseikkö jouduttiin perumaan moraalinvartijoiden painostuksen vuoksi. Alun alkaen pelkkänä Black Metal -tapahtumana markkinoitu Iron Shadows laajensikin repertuaariaan kiinnittämällä Industrial-duo Jumalaisen Kullervon, joka oli osa Rääseikön alkuperäistä esiintyjälistaa. Lopulta Iron Shadowsissa esiintyivätkin radikaalia uutta polvea edustavat Black Sun Disciple ja Dawn of Purity, raa'asti meluava Jumalainen Kullervo, pitkän linjan oululaisten Black Metal -artistien tuore yhtye Iätön sekä kansainvälisestikin jo erittäin suurta mainetta nauttiva Norrhem.

Black Sun Disciple ja Dawn of Purity avasivat illan tuhovoimaisella esiintymisellä, josta ei nuoruuden vimmaa ja teräviä koukkuja puuttunut. Bändien saundissa oli vahva pohjoismaalainen ja ennen kaikkea suomalainen pohjavire, mutta myös esimerkiksi vanhat puolalaiset klassikot ovat selvästi suuressa arvossa. Jälkimmäistä vaikutetta juhlistettiin myös jylhällä Capricornus-coverilla. Dawn of Purity tulee julkaisemaan Iron Shadowsin setistään live-levyn, josta on ladattu maistiaisia Youtubeen.

Myyntipöydät notkuivat paikan päällä paitsi bändien omista levyistä ja paidoista myös mielenkiintoisista kirjoista. Mediakohuistakin tuttu Kielletyt Kirjat sai kiittävää palautetta keikkakävijöiltä, joista monet törmäsivät ensimmäistä kertaa eläessään kirjakojuun metallitapahtumassa. Kielletyt Kirjat julkaisi hiljattain suomenkielisen käännöksen Julius Evolan kirjasta Tiikerillä ratsastaminen, joten kauppa sopi täydellisesti mytologiasta, muinaisista taisteluista ja eurooppalaisten esi-isien filosofiasta ammentavaan tilaisuuteen.

Metalliyhtyeiden välillä esiintynyt Jumalainen Kullervo herätti välitöntä mielenkiintoa suuren ihmisjoukon kerääntyessä omintakeisilla instrumenteilla meluavan ja saappaisiin sekä pikeepaitoihin pukeutuneen naamioidun kaksikon ympärille. Muutamien metallipäiden tuskaisista ilmeistä oli helppo havaita, että Industrial-melu ei ollut heille tuttu genre. Black Metal ja Industrial ovat kuitenkin lähentyneet toisiaan Suomessa viimeisten reilun 10 vuoden aikana jo sen verran, että valtaosa yleisöstä ei pitänyt crossover-konseptia lainkaan kummallisena. Jumalaisen Kullervon setti oli intensiivinen ja alkuvoimainen.

Seuraavana vuorossa oli Iätön, jonka vimmaisan Black Metallin kruunasivat taidokkaasti toteutetut syntikat. Iättömän live-veto oli verisen synkkää ulkoasua myöten erittäin perinnetietoinen kokonaisuus, joka toi mieleen 1990-luvun skandinaavisen Black Metallin vuodet, joita ylituotettu kaupallisuus ei ollut ehtinyt vielä raiskata. Soittajien tausta aiemmissa bändeissä heijastui myös luontevaan ja mukaansa tempaisevaan esiintymiseen. Toivotaan, että Iätön tullaan näkemään vielä useilla soittolavoilla tulevaisuudessa, sillä keikka oli erittäin palkitseva kokemus!

Illan aikana monet vieraat ehtivät kehua keikkapaikan hyvää akustiikkaa, jonka ansiosta syntikat erottuivat kirkkaasti muista soittimista. Tästä hyötyi myös Iättömän jälkeen soittanut Norrhem, jonka keikan aikana yleisössä kytenyt hurmos pääsi viimeistään täysin valloilleen. Norrhem on kiistatta yksi tämän hetken kovimmista Black Metal -yhtyeistä, sillä sen paketti on tiukasti kasassa: Julkaisujen tyylitajuinen graafinen ilme, puhuttelevat lyriikat, tarttuvat ja omaperäiset sävellykset, omintakeiset kosketinratkaisut sekä rautainen keikkakunto ovat lyömätön yhdistelmä. Pääesiintyjän kappaleet jyrisivät vakuuttavasti ja tunnelma kohosi biisi biisiltä. Norrhemin live-vedoissa on ajatonta arvokkuutta, joka täytyy kokea paikan päällä.

Teksti: Iku-Tiera