MAINOS: Gesta Bellica (ITA), PWA (Viro), Mistreat ym., JKL 10.5.2025

 

MAINOS: Fatherland / Dawn of Purity 1.3.2025

 

Tuhon tie: Rappion koettelemukset (Sakaramiina, 2025)

Mitä vittua!?
tää on ihan vitun sairasta!
Ei tätä pidä todellakaan suvaita!

Näin tuskaisen kommentaarin Suomen viime vuosikymmenien läntisestä rappiokehityksestä päästää suustaan Marder-yhtyeestä tuttu laulaja uuden bändinsä kappaleessa ”Saastaa”. Laulun takana on maamme hatecore-kartalle vaivihkaa ilmestynyt uusi vakuuttava yrittäjä nimeltä Tuhon tie.

Vuoden alussa ilmestynyt bändin debyyttilevy Rappion koettelemukset pyyhkii persoonallisella otteellaan pöydältä monta nimekästä alan bändiä. Enimmäkseen synkissä tunnelmissa liikkuvan ryhmän lähin vertailukohta ei löydy niinkään Blue Eyed Devilsin kaltaisista varmoista nimistä, vaan esimerkiksi sameammissa vesissä liikkuvasta Integritystä.

Nyky-yhteiskunnan rappiosta kumpuava ihmisviha ei ole kuitenkaan Tuhon tien ainoa polku, jota kuulija saa seurata, vaan kappaleista kuten ”Voimasuhteet”, ”Nousu”, ”Vihasta voittoon” ja ”Taipumaton” löytyy myös voittoisa aatteen palo. Levyn yleisilmettä hallitsee silti Integritystä tuttu maailmanlopun tunnelma, vaikka varsinaisia misantrooppisia purkauksia löytyy levyltä vain muutama: ”Puhdistava väkivalta”, ”Saastaa” ja ”Ihmisjäte”.

Yhtyeen alleviivatun vihamielinen asenne narkomaaneja (”Puhdistava väkivalta”) kohtaan on helppo kuvitella johtuvan suurten kaupunkiemme rajulla katukuvan muutoksella, jonka vuoksi rehelliset veronmaksajat saavat väistellä aggressiivisia kovien huumeiden käyttäjiä. Vaikka huumeisiin liittyy aina myös mittavaa kansainvälistä rikollisuutta, Tuhon tie haluaa tällä kertaa tuoda esiin yksilön valintojen merkityksen. Nykypäivänä tämä asenne korostuu entisestään, sillä viime vuosina kansallismielisissä liikkeissä on tullut suosituiksi terveet elämäntavat, urheilullisuus ja itsepuolustus.

Tosin kun monet muut metallista hardcorea paiskovat yhtyeet, Tuhon tie sekoittaa musiikillista soppaa mielenkiintoisella tavalla tuomalla ääni-sampleillaan hetkittäin mukaan industrial vaikutteita. Välillä kappaleiden hitaissa väliosissa kitaraa improvisoidaan progressiivisessa post-punk hengessä tuoden mieleen ruotsalaisen NS-metal yhtye Triskelonin kakkoslevyn Vrede äänimaisemat. Tämä kuuluu varsinkin levyn alkupuolen esityksessä ”Koneiston syvyydessä”, joka poikkeaa myös lyriikoiltaan perinteisämmästä luupää-hatecoresta. Yleissoundiltaan Tuhon tie onkin enemmän metal kuin hc, vaikka ajoittain pullistelu-hardcore saakin yliotteen (”Pure hearts”, ”SDV”).

Tuhon tien tuo debyyttialbumillaan aivan uutta draivia ja asennetta suomalaiseen vastarintamusiikkiin. Kakkoslevyltä voidaankin odottaa paljon: jatkaako bändi samoilla linjoilla vai kehitetäänkö kokeellista linjaa vielä pitemmälle?

Arvio: RL

Vapaudenristi: Paikalla! (Sakaramiina, 2025)

Vapaudenristin live-kokoonpanon aloittamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 10 vuotta, joten (sic!) sen kunniaksi Sakaramiina julkaisi tämän vuoden alussa live-cd:n Paikalla!. Levyn nimellä viitataan alun perin Italian fascisti-liikkeessä kaatuneiden toverien muistoa kunnioittavaan Presente! huudahdukseen, joka kuullaan myös Vapaudenristin yhdessä tunnetuimmassa kappaleessa "Soihdut" (2015). Konserttialbumiin nimi Paikalla! on nappiin osunut, sillä juuri live-tilaisuus edellyttää läsnäoloa eikä pelkkää netin klikkausaktivismia.

Viime vuoden marraskuussa Länsi-Suomessa äänitettyä konserttia mainostettiin varsin matalalla profiililla ja tilaisuuteen tulleet olivat kuulleet RAC/metal/industrial tapahtumasta lähinnä puskaradion kautta. Tämän tyyppinen crossover-tapahtuma ei ole mitenkään poikkeuksellinen Vapaudenristille, sillä haastatteluissa bändi on todennut yhtyeen olevan valmis keikkailemaan kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi tämän keikkatapahtuma oli luonteeltaan puhtaasti musiikillinen, vaikka Vapaudenristi tunnetaan parhaiten poliittisten katuaktivistien ja skinheadien RAC-keikoilta. 

Koska bändillä on valmius esiintyä lähes missä tahansa, allekirjoittaneelta on jäänyt jokunen Vapari-keikka väliin, mutta sattumalta juuri tätä konserttia ei tullut missattua. Näin jälkeen päin onkin mielenkiintoista seurata, kuinka Vapaudenristi on kehittynyt ensimmäisestä julkisesta keikasta legendaarisessa Kontissa kesällä 2014 näihin päiviin. Siinä missä Kontin live-kasetti on oiva dokumentti autenttisesta RACpunk-kohelluksesta, tuoreessa live-cd:ssä kuuluu jo kypsempi meininki viimeisteltyä livesoundia myöten. Silti lava-presenssissä on edelleen mukana alkuperäinen ketään kumartelematon karskius.

Audioteknisesti Paikalla! on onnistunut kokonaisuus, mikä ei ole vastarintakulttuurin live-tallenteissa mikään itsestäänselvyys. Paikalla ollut miksaajavelho on saanut instrumentit hyvään balanssiin; laulu ja taustastemmat kuuluvat selkeästi, basso möyrii kuten asiaan kuuluu eikä kuulijalle jää epäselväksi kuinka helvetin hyvä rumpali bändillä onkaan. Lisäksi Norrhem-ukon tuleminen mukaan toiseksi kitaristiksi on jykevöittänyt mojovasti live-soundia. Keikkatilanteeseen kuuluvat pienet soittomokat ovat harvassa ja niitä kuullaan lähinnä vain kappaleessa "Kohti kaaosta", jonka päättyessä laulaja Mikko A kuittaa asian kuivakkaalla ironialla.

Studioversioihin verrattuna kappaleet soitetaan suoraviivaisempina ja nopeampina tulkintoina. Esimerkiksi "Wotanin pedot" notkistuu livenä reippaasti ja se kulkeekin kunnon bile-moodissa. Hittibiisit vyöryvät toinen toistensa perään ilman hengähdystaukoa ja jonnin joutavaa jutustelua. Kuuluvasti ja selvästi artikuloitua äidinkieltä on ilo kuunnella varsinkin Vapaudenristin kaltaiselta yhtyeeltä, semminkin kun sen poliittis-filosofiset sanoitukset ovat alallaan maamme kärkeä. 

Vaikka tallenteen laulut on kuultu moneen kertaan, nousevat ne live-versioina aivan uuteen eloon. Tasaisesti eri julkaisuista koottu setti muodostaa live-paketin, jolle Suomen RAC-skenessä hakee vertaistaan vain Mistreatin 10 Years Anniversary Live 1998 cd/LP.

Arvio: RL

VUODEN 2024 VASTARINTAMUSIIKIN TOP 10 LEVYT

 

Levyt ovat vain viitteellisessä järjestyksessä eivätkä ne siten mittaa absoluuttista paremmuutta tosiinsa nähden. Tarkoitus on nostaa muistin virkitykseksi pintaan kapinallisia julkaisuja, jotka on hyvä muistaa vuodesta 2024.

1. Whitelaw: We will defend (Englanti)

2. Mistreat: No need to apologize (Suomi)

3. Bronson: A tribute to.... - 7" single (Italia)

4. Ordensburg: Bis in den Tod (Saksa)

5. Dead Kommunist: Fear of the White Planet - C-kasetti (Suomi)

6. London Breed: No regrets (Englanti)

7. Hobbit: Adunanza - Signoli e rarita 1994-2024 (Italia)

8. V/A: A tribute to The Definite Hate (USA ym.)

9. Jock McBastard: Breaking barriers (Ruotsi)

10. Cock Sparrer: Hand on my heart (Englanti)

STASI-METODIA VERKOSSA KÄYTTÄVIEN NOLO MOTIIVI YHDESSÄ KUVASSA:

 

Korruptoituneen järjestelmän suojissa vapaasti lymyilevät kansanviholliset eivät hyökkää heidän asialleen myötämielisiä globaalikapitalisteja ja mediamonopoleja vastaan, vaan he löytävät helpon vihollisen tavallisista valkoisen työväenluokan puolustajista. Kysymys kuuluukin: voivatko he olla koko ajan varmoja anonyymiteetistään silloin kun tulee päivä jolloin nettiarkistot avataan? 

Mistreat: No need to apologize 7” single x 3 (PC Records, 2024)

Viimeisimmältä Mistreatin albumilta No need to apologize jäi uupumaan kaksi kappaletta, koska saksalainen PC Records ei voinut julkaista niitä anglosionistisen miehityshallinnon tiukkojen sananvapausrajoitusten vuoksi. Kappaleet on julkaistu nyt seitsemän tuumaisena vinyylisinglenä, jotka on painettu kolmella eri kannella, mutta joista yhdessä muodostuu yhtenäinen kuvakokonaisuus. Kyseessä on Mistreatin virallinen julkaisu, vaikka se julkaistiin niin vaivihkaisesti, että osa bändin jäsenistä luuli sen olevan bootleg.

Koska kappaleet kuuluvat uuden pitkäsoiton levytyssessioon, ne eivät juuri poikkea levyn suoraviivaisen nopeasta RAC-punkista. A-puolen rivakasti kulkeva huudatus ”Legal incursion” komeine taustalaulukööreineen voisi olla melko tavanomainen Mistreat-veto, mutta tällä kertaa sanoitukset tekevät siitä mieleen jäävän esityksen.

Sanoittaja Muke muistuttaa kuulijoitaan tärkeästä asiasta, joka jää monesti maahanmuutto- ja pakolaiskeskustelussa huomioimatta. Valtamedian keskustelussa kiinnitetään monesti huomio paperittomiin eli laittomiin tulijoihin ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneisiin valittajiin, vaikka suurin ongelma muukalaisinvaasiossa on petoksellisen hallinnon sallima laillinen maahanmuutto. Se on yksinomaan jo pelkällä määrällään niin suurta, että keskustelun vieminen kielteisen turvapaikan saaneisiin valepakolaisiin on silkkaa harhaan johtamista. Juuri tästä tulee kappaleen nimi ”Legal incursion” eli laillinen maahantunkeutuminen.

We are losing our purity

our identity so dear

Those foreign gold diggers,

don’t belong here

Still they are taken care of,

instead of people of our own

They reap the harvest

which our forefathers have sown

We owed them nothing,

no fucking debt of shame

Now they are ruling our lives,

and who is to blame?

Hieman hitaampi takapuolen ralli ”Pervert” on hyvällä tavalla tuttua melodista Mistreatia, mutta A-puolen tapaan tässäkään ei fiilistellä mukavaa yhdessäoloa vapaa-aikana, vaan biisi pureutuu etnomasokististen kansanvihollisten mielenmaisemaan. Se täystuho mitä länsimaiden perikatoa edistävä paskaliberaali vasemmisto ja aisankannattajaoikeisto tekee sivilisaatiollemme räväytetään kerralla kuulijan korville ilman ajatuspoliisin filttereitä. Täytyy sanoa, että lyriikoiltaan yksi väkevimmistä Mistreatin biiseistä koskaan!

Vain kaksisataa kappaletta (käytännössä 600 singleä) painettua pakettia saattaa olla vaikea löytää edes tiskin alta, mutta on odotettavissa, että biisit ilmestyvät vielä verkkoon kaikkien kuultaviksi.

Teksti: RL