(Lisää kuvia tulossa)Kaikille avoin kansallismielinen kulttuurikeskus Otsola Hyvinkäällä tuhopoltettiin vuosi sitten marraskuussa. Todennäköisin syin teon takana olivat valtion subventoimat vasemmistoradikaalit, joiden oli julkisen osoitteen avulla helppo löytää kohde ja tehdä iskunsa yön turvin. Jo ennen tuhotyötä valtamedia kampanjoi näkyvästi Otsolaa vastaan ja mahdollisti näin moralisoivien kirkkotätien ilmapiirin, jolloin oli vain ajan kysymys milloin "oikeutettu" terroriteko tapahtuisi.
Otsola tuhoutui vain osittain, joten sen korjaaminen vakuutuskorvauksilla entiseen loistoonsa olisi ollut mahdollista. Kulttuurikeskuksen puuhamiehet ja -naiset katsoivat kuitenkin parhaaksi etsiä uudet vielä paremmat tilat ja ne löytyivätkin lopulta samalta paikkakunnalta. Koko tämän syksyn uutta Otsolaa kunnostettiin talkoovoimin suurella vaivalla kunnes vihdoin marraskuun 15. päivä koitti odotetut avajaiset.
Eri ohjelmanumeroilla varustetut avajaiset alkoivat vapaaotteluilla klo 16. Kolmen ottelun järjestämisestä vastasi maamme vanhin nationalistinen taistelulajikerho Veren Laki. Ottelijat eivät kuuluneet vain tähän yhdistykseen, vaan mukana oli myös harrastajia Active Club -ryhmistä.
Ottelut tarjosivat asiantuntevalle yleisölle sekä vapaapainia että potkunyrkkeilyä. Idealistisen urheiluhengen mukaisesti taistelijoille oli tärkeintä itsensä likoon laittava osallistuminen eikä taloudellinen tai muu vastaava hyöty. Tarjolla oli vain kunniaa, jonka osoituksena voittaja sai mitalin kaulaansa.
Voisi luulla, että nuorison omaehtoinen urheiluharrastus saisi tiedotusvälineiltä, yliopistotutkijoilta ja valtiovallalta kiitosta. Näin ei kuitenkaan ole silloin kun nuorten miesten voimailu ja kontaktilajit nivoutuvat kansallismieliseen maailmankatsomukseen. Tästä enemmän seuraavaksi.
Sattumoisin hiljattain juuri miestenpäivänä valtamedia kertoi (vertaa esim. Ylen asenne naistenpäivänä) filosofian tutkijan Vihatohtori TikTok-kanavasta, jossa argumentoidaan mm. nuorten miesten maskuliinisuuden muotoja kuten taistelu- ja voimailulajiharrastuksia vastaan, koska niiden eetos kanavoituu "vaaralliseen ääriajatteluun". Vihatohtori-kanava on osa Turun yliopiston filosofian laitoksen orwellilaista nuorten miesten "vihan ehkäisy" -tutkimusprojektia, johon Jenny ja Antti Wihurin rahasto on myöntänyt tänä syksynä 100 000 euron rahoituksen.
Näin läpinäkyvää valtion ja rahakkaiden säätiöiden pyrkimystä tietyn ihmisryhmän kontrollointiin ja manipulointiin voisi pitää ennen kuulumattomana "liberaalin puolueettomassa" Suomessa, vaikka samantapaista indoktrinaatiota, joskin hienovaraisemmin, on harjoitettu kansainvälisyyskasvatuksen varjolla lastentarhoissa ja peruskouluissa jo 1970-luvun alusta lähtien. Tuolloin Suomikin siirtyi politologi James Burnhamin muotoilemaan manageriaaliseen yhteiskuntaan, jonka yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi on tullut kansalaisten terapoiminen "eettisiksi" siten että se istuu parhaiten vallitsevaan jälkiporvarilliseen massayhteiskuntaan.
Aivan samoin kuin eri tutkimuslaitokset kartoittavat kyselyillään kansalaisten asenneilmapiiriä, toimivat myös järjestelmän prostituutit Turun yliopistossa. Näiden tutkijoiden tarkoituksena on ainoastaan etsiä kontrollikeinoja, joilla hillitä yhteiskunnan ylivoimaisesti varteenotettavin muutospotentiaali eli kantaväestön nuoret miehet. Politisoituneen yliopiston yhteiskuntainsinöörit haluaisivat kastroida ainakin henkisesti kaikki normaaleilla testosteroniarvoilla varustetut nuoret miehet, jotta näistä saataisiin vaarattomia systeemiuskollisia kuhnureita. Lopullisena tavoitteena siintelee tutkijoiden omakuva, jossa nykymies toimii vihamielisten maahantunkeutujien aisankannattajina ja feministien oikkujen kuuliaisina tottelijoina.
Jo pelkässä vihan määrittelyssään aikamme "vihatohtorit" ovat asenteellisia vasemmistohumanisteja. Heille kaikki se mikä uhkaa nykyistä hegemoniaa julistetaan patologiseksi vihaksi riippumatta siitä, onko kyse edes vihasta vai yleisistä havannoista tehty poliittisesti epäkorrekti mutta looginen johtopäätös. Samalla nämä tendenssitutkijat legitimoivat lähinnä feminiiniseen arsenaaliin kuuluvan moralistisen kiristyksen ja passiivis-agressiivisen manipuloinnin ainoiksi argumentatiivisen suostuttelun tavoiksi. Ei ihme, että asioiden miehekkään rehellinen suoraan sanominen on alkanut tuntua pumpulissa kasvaneissa emaskuloiduissa sukupolvissa "vihapuheelta".
Iskostaessaan kansalaisille tasa-arvoutopiaansa yhteiskunnan ylärakenne on vieraantunut entistä näkyvämmin todellisuudesta. Sen sijaan totuuden puhujille ei haluta suoda yösijaa, ei edes itse kustannettua. Tämän toi ilmi vapaaotteluiden jälkeen puhunut Sinimustan liikkeen puheenjohtaja Tuukka Kuru. Reilun tunnin kestäneessä esitelmässään hän kertoi konkreettisin esimerkein kuinka vallitseva järjestelmä ja sen mielivallan oikeutusta häpeämättömästi puolustavat punavihreät näennäiskapinalliset tekevät kaikkensa, jotta aito kansallinen oppositio ei voisi raivata itselleen omaa kulttuurista tilaa saati rakentaa kestävää rinnakkaisyhteiskuntaa. Otsola II kuitenkin todistaa, että pelkällä päättäväisyydellä voidaan luoda jotain, mikä on irrallaan mädätyvästä järjestelmästä. Kun pää on avattu, Otsolan kaltaisia kansallisesti vapautettuja vyöhykkeitä pitää Kurun mukaan rakentaa muuallekin Suomeen, ja mieluiten niin, että ne verkostoituvat kiinteästi lähiyhteisöön. Siinä on tehtävää, mutta nyt on ainakin yksi esimerkki, joka toimii julkisesti ja on valmis vastaanottamaan kaikki kansalaiset, jotka pitävät normaalina puolustaa suomalaisväestön olemassaoloa.
Koska Otsola on ennen kaikkea kulttuuritila, loppuillasta vuoroon pääsivät musiikin esittäjät. Tilan uuden karhean lavan pääsi korkkaamaan ensimmäisenä Pyhä Kuolema (PK), joka ei tällä kertaa esiintynyt bändinä vaan projektin primus motor Mikko Pöyhönen veti keikan yksin akustisen kitaran ja luupperin avustamana.
Pöyhönen oli selvästi otettu, että sai soittaa ensimmäisenä. Keikka lähti käyntiin asiaan kuuluvalla vielä levyttämättömällä kappaleella "Vallankumous". Uudelta Magneettinen Pohjoinen split-albumilta seuraavaksi kuultu "Initiaatio ja kuva miehestä" sopi neofolkmaisuutensa vuoksi hyvin pelkistettyyn mies ja kitara -ilmaisuun. Muutoinkin PK:n keikkasetistä puuttuivat ymmärrettävistä syistä parin viime julkaisun bändiä vaativat esitykset.
Täysin ilman apuvoimia yhden miehen PK ei sentään ollut, sillä Pöyhönen haki suurempaa soundia tekniikan eli luupperin avulla. Sillä saatiin keikan alun jälkeen kopioitua rytmi ja komppikitara. Tosin muutamien biisien aloittamisessa oli ongelmia kun kitaran kaikukoppaan isketty rytmi ei lähtenytkään luupperissa samaan tahtiin mikä oli biisissä tarkoitus.
Näistä pikkuongelmista selvittiin hurtin huumorin avulla ja PK sai vedettyä läpi toistakymmentä laulua käsittääneen setin kattaen tasaisesti koko projektin tuotannon. Intensiivisesti keikkaa seuranneen 150-päisen yleisön makuhermoon iski parhaiten laulut "Runot, rodut ja riettaudet", "Kuoleva soturi", Absurd-coveri "Murhesydän" ja Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä herkistely "On aivan sama". Monipuolisen mutta tiiviin keikan päätti aloitusbiisin tapaan levyttämätön "Ulkonaliikkumiskielto", jonka suorasukaisuus on poikkeuksellista PK:n runollis-kryptisessä tuotannossa.
Pienen hengähdystauon aikana moni käytti tilaisuutta hyväkseen ja haki itselleen talon valmistamaa ruokaa. Osa puolestaan viipyili myyntipöydillä, joita olivat asettaneet mm. kirjakauppa Kiuas Kustannus.
Illan ainoa sähköinen kokoonpano oli kansallisradikaali black metal yhtye Dawn of Purity. Ärhäkkä keikka koostui enimmäkseen viime vuonna ilmestyneen bändin nimeä kantavan debyyttialbumin biiseistä. Sitten ensimmäisten demojen ja pikkulevyjen 2018-20 jälkeen yhtyeen soundi on kehittynyt monipuolisemmaksi ja ammattimaisemmaksi. Soitto on sen verran jyräävää, ettei yhtymäkohtia death metalliin voi kiistää. Silti bändissä kaikuu edelleen black metallin raakuus ja ehdottomuus, vaikka muusikot eivät tällä kertaa esiintyneetkään corpse paint -maskeissa vaan omina itseinään, militantteina lyhyttukkaisina katukommandoina. Dawn of Purityn kaltaisen suoraviivaisen panssarijyrä-yhtyeen pitää olla tarkkana, ettei keikka mene ylipitkäksi ja ala puuduttaa yleisöä. Setin pituuden määrittäminen tunnelmaa aistien on sekin taito, joka on kehittynyt tällä bändillä.
Tilaisuuden päätteeksi Vapaudenristi veti kahdentoista biisin akustisen keikan. Kahdella kitaralla säestetyt esitykset sisälsivät varmojen hittien ("Maa ja Veri", "Soihdut", "Valkoinen liekki" ym.) lisäksi peräti viisi ennen levyttämätöntä esitystä. Aspa ja Pöyhönen halusivat selvästi koeajaa tuoreet rallinsa "Isänmaan poika", "Valkoinen kunnia - valkoinen taistelu", "Ääneti", "Maailma kaipaa muutosta" ja "Pitkätukkainen aatteen mies" riittävän suurelle yleisölle. Uudet biisit soljuvat vaivatta vanhojen vetonaulojen lomassa saaden yleisöltä hyväksyvät suosionosoitukset.
Tuttuun tapaansa Mikko A. jutusteli tiettyjen biisien alussa kertoillen kappaleen taustasta. Esimerkiksi setin alkupuolella kuullussa "Isänmaan poika" -laulun välispiikissä hän korosti valkoiselle muutosliikkelle olevan välttämätöntä kehittyä ja toteuttaa ennakkoluulottomasti uusia ideoita.
Keikan päätti Kohti kaaosta -albumilta tuttu neofolk-balladi "Terässydän". Kappaleen säe jossa lauletaan: "Liike eteenpäin, kiilana lävistäen voittamattomiksi kuvitellut esteet / Kaatuvan järjestyksen epätoivoinen valittava voihke / Liitoksissaan narisevan puhdistuksen kohde" loi yleisössä hengennostatuksen, johon on helppo kiteyttää tilaisuuden tulevaisuuden visio.
Arvio: RL
