Tämä oli ainakin itselleni kovin odotettu ilta, näkisinhän vihdoin Sniperin livenä. Jostain ihmeen syystä olen aina bändin onnistunut missaamaan vuosien varrella, tosin oman käsitykseni mukaan edellinen Suomen keikka olikin jo n. seitsemän vuotta sitten. Ulkomailla bändi on esiintynyt kyllä useasti vuosien varrella. Toivottavasti tämä lupaa bändin aktivoitumista myös kotimaan kamaralla. Myös Pylvanainen oli odotettu esiintyjä, Vapaudenristin olen nähnyt livenä jo 7-8 kertaa, joten siitä en ollut aivan niin täpinöissäni. Toki ainahan senkin mielellään livenä todistaa, sen verran varmoja keikkoja bändi on soittanut.
Turun oma iskujoukko kokoontui lauantai-iltapäivästä linja-autoasemalla, joukkomme koostui yhdeksästä intoa täynnä olevasta miehestä ja naisesta. Lähdimme liikenteeseen muutaman auton voimin, sillä pari osallistujaa oli perunut reissunsa, joko sairastumisen tai muun syyn takia. No, oli miten oli – pääasia, että karavaani liikkuu ja lähtijöitä oli näinkin monta. Matka sujui joutuisasti yhden salamapysähdyksen taktiikalla. Hieman tässä jo miesten rakkoja koeteltiin, sillä urheilujuomaa kului ainakin meidän autossa takapenkin puolella. Kuskit kuitenkin määräävät tahdin, joten ei siinä mitään kitisty. Perillä olimme todellakin hyvissä ajoin, sillä tunnetusti keikkojen aikataulut ja aloitusajankohdat ovat eläväistä sorttia. No olihan tässä sitten aikaa etsiskellä tuttuja yleisön joukossa ja nauttia virvokkeita. Paikkahan oli vanha ja tuttu sekä hyväksi tilaksi havaittu. Toki yleisömäärien kasvaessa, tunnelma on ollut välillä hyvinkin hikinen ja ilma paksua kuin kiisseli. Asiaa eivät tietenkään auta sisätiloissa tupakoivat yleisön edustajat, toki tällä kertaa sateisen kelin vuoksi se oli ainakin tietyssä mielessä ymmärrettävää.
Vapaudenristi avasi tämän valkoisen rockin kavalkadin. Bändin soitto on hitsautunut hyvin yhteen ja jäsenet tuntuvat olevan livenä elementissään. Eli ei turhaa vaatimattomuutta tai kikkailua, ainoastaan rehellistä musiikkia sitä janoavalle kuulijakunnalle. Unohtamatta tietenkään tärkeää sanomaa, jonka soisi saavuttavan laajemmankin yleisön. Setti koostui tutuista elementeistä ja hiteistä, kuten ”Myytti, symboli, rituaali”, ”Ei maata ilman kansaa”, ”Pelin henki” jne. Myös pari minulle tuntematonta biisiä taisi olla setissä. Muutaman kappaleen jouduin jo pitkähkön setin puolen välin jälkeen missaamaan, koska oli jo tässä vaiheessa todella kuuma ja päätin käydä happea haukkaamassa. Palasin juuri sopivasti sisälle kun bändi ainoa cover-veto kajahti ilmoille, joka oli varsin yllättävä eli Dingon ”Apinatarhaan”. Tämä jos joku sai yleisön riehaantumaan ja olutta oli ilmassa sekä hymy lähes jokaisen nationalistin huulilla. Ehkä vähän turhan pitkä setti, mutta muuten toimiva keikka.
Tässä välissä törmäilin jo pariinkin vanhaan ja ehkä jopa yllättävään tuttuun. Tupa alkoi täyttyä, mutta mitään hirveää ryysistä ei onneksi ollut. Eli liikkumaankin pystyi ja juomaa kiskottua. Yleisön jakauma oli varsin normaali nykypäivän sellainen. Sekalainen joukko entisiä ja nykyisiä skinheadeja, jonkun verran PE/noise-ihmisiä sekä eri äärimetallityylien edustajia. Aina joukossa on myös muutama punkkari ja futiscasuaali. Mikäs tämän mukavampaa, kunhan ihmisiä yhdistää kiinnostus nationalismiin ja musiikkiin.
Pylvanainen oli seuraavana jonossa ja pojat marssivatkin lavalle varsin rivakasti ilman turhia taukoja. Mielenkiinnolla odotin tätä. Bändistä huokui kunnon ”fuck you”-asenne ja soittotatsikin oli varsin punk. Joku varmasti ristiinnaulitsee minut, mutta itselleni tuli soitosta välillä mieleen Antiseen ja jopa Maho Neitsyt (toki ilman kännisekoilua tms.). Nämä toki ovat aina kuulijan korvissa tai sitten siellä niiden välissä. Soitto ei ehkä ollut ihan niin tarkkaa kuin levyillä tai edes niin tiukkaa, mutta se oli todella rajua ja täynnä voimaa! Ilman mitään turhia paasailuja saimme melkein kolmivarttisen koosteen bändin uralta, viimeisenä toki yleisön odottama renkutus ”N.O.P.”. Hyvä keikka, toivottavasti näen bändin pian uudestaan.
Olin lähes ekstaattisessa tilassa kun Sniper vihdoin marssi lavalle. Soitto kulki todella varmasti ja huomasi kyllä, että ns. veteraanibändi on asialla heti ensiminuuteista lähtien. Olen bändin uutta levyä odottanut jo kauan, mutta jotain ongelmaa on. Tai tulihan levy jo jossain vaiheessa, mutta vedettiin pois myynnistä jonkun kansivirheiden takia. Harmillista. Sniperille on paljon naureskeltu ja bändiä on arvosteltu ties mistä, lähtien aina vokalistin ”rallienglannista” käsittämättömiin sovituksiin. Itse en tähän voi kyllä yhtyä. Bändin energisyys on livenä sitä luokkaa, että useimpia hävettäisi ja pienet särmät tasoitellaan tarttuvilla biiseillä ja loistavilla melodioilla. Viimeistään kun ”Elämästä kuolemaan” alkoi soida, tuli allekirjoittaneelle melkein tippa linssiin. Tunnelma oli katossa ja yleisö hoilasi ja hailasi mukana. Myös ”Horst Wessel Lied” teki vaikutuksen, tai koko setti oli yhtä tykitystä, ei sieltä voi mitään erikseen mainita. Viimeisenä tuli luonnollisesti ”Isänmaa”, joka nostatti yleisön hurmokseen. Ainoa miinus setissä oli sen ”lyhyys”, itse olisin mieluusti kuunnellut vaikka puoli tuntia lisää. Loistava bändi. Sitten pitkälle kotimatkalle takki tyhjänä.
Teksti: H8J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti