Jyväskylä 9.3.2019: SQUADRON (UK), HK (Saksa), MISTREAT, WHITE MINORITY, MARDER

Parin viime vuoden aikana Jyväskylän seudulla on aktivoiduttu ilahduttavasti nationalististen black metal- ja RAC-bändien konserttien järjestämisen saralla. Tätä ketjua täydensi Blood & Honour -järjestön viime lauantaina pitämä iso tilaisuus, jonne oli saatu suomalaisbändien lisäksi kaksi kovaa ulkomaalaisnimeä. Tämä puolestaan houkutteli valkoisen solidaarisuuden hengessä paikalle koko joukon ulkomaalaisia vieraita aina Ruotsista, Englannista, Hollannista, Espanjasta, Saksasta ja Australiasta asti.  

Tilaisuus veti runsaasti sisäänsä myös isänmaan omia poikia ja tyttäriä, lähinnä  Jyväskylä/Tampere-akselilta sekä Kymenlaaksosta. Toki paikalla oli porukkaa aina eteläisintä Suomea myöten, mutta ei niin paljon kuin olisi odottanut näin isoilta nimiltä. Ilmeisesti osa aatteen musiikista kiinnostuneista ei ole vielä tottunut siihen, että ikimuistoisia keikkoja osataan järjestää myös kolmion Helsinki-Tampere-Turku ulkopuolella.

Kantakaupungilla sijainneessa upeassa tilavassa salissa järjestetyn konsertin polkaisi ilman esittelyjä käytiin Marder, jolle keikka oli samalla uusimman levyn Belligerent Spirit julkkarit. Tällä kertaa laulaja Leksiltä ja kumppaneilta ei kuultu juuri lainkaan välispiikkejä, vaan bändi kaahasi tuoreelta albumilta kymmenkunta biisiä putkeen samassa soittojärjestyksessä kuin levyllä. Lavan edessä alkoi mylly pyöriä siinä vaiheessa kun ämyreistä kaikuivat varmat huudatuslaulut ”Torilla tavataan” ja ”Mellakka”. Niitä toivottiin myös encorena, mutta bändi oli päättänyt toisin. Yllätysvetona Leksi pyysi paikalla olleen Fortressin alkuperäisen kitaristin Sidin mukaan lauteille. Ensimmäisistä rummun iskuista kävi selväksi, että lavalta raikuu Sidin tunnetuin biisi, ”I hate Commie scum”. Tässä vaiheessa yleisö alkoi olla lämmin kuulemaan vaikka koko setin uudestaan, mutta siihen illan pitkä bändilista ei suonut mahdollisuutta.

Jyväkylän oma ylpeys, White Minority, ei kauaa vuoroaan odotellut, sillä tuskin Marder oli ehtinyt vetää plugejaan vahvistimista kun bändi jo asteli lavalle. Keikka lähti liikkeelle tympeällä rutistuksella ”Soldier”, jonka jälkeen kuultiin myös uutta materiaalia kuten kappaleet  ”Kipua ja vihaa” ja ”Antifa”.  Bändi soitti vapautuneesti ja varsinkin laulaja näytti olevan kuin kotioloissaan hänen esiintyessä sukkasillaan! Metallista RAC-Oi:ta tykittäneen White Minorityn viimeisissä biiseissä ”No more lies”, ”Feel my pain” ja ”Master race” bändi pääsi toden teolla käyntiin, jonka huomasi yleisön innostuneista reaktioista.  Silti tämän kertainen setti ei aivan yltänyt viime syksyiseen Jyväskylän keikan hurmokseen, vaikka tuhkasta nousseen ryhmän varmaotteisuus alkaa muutoin näkyä live-esiintymisissä. 

Illan toiseksi ulkomaiseksi vetonaulaksi oli hankittu lontoolainen RAC-klassikko Squadron, joka aktivoitui pari vuotta sitten uudelleen julkaisemalla 7” singlen ”30 Years Of Blood & Honour”. Aluperäiseen Blood & Honour -bändiryhmään kuuluneen Squadronin nykykokoonpano näyttää jonkin verran vaihtuneen, mikä on yli kolmen vuosikymmenen jälkeen ihan ymmärrettävää.  Uudesta ryhmästä puuttui varmuudella ainakin alkuperäinen laulaja Jim, mutta sen sijaan rumpuja takonut harmaantunut herrasmies saattoi hyvinkin olla Lemmy. Pipopäinen kitaristi oli ehkä alkuperäisjäsen Len, mutta näköhavaintoni voivat tässä kohtaa pettää. Osa Squadronin jäsenistä soitti Helsingissä 1998 Bulldog Breed -yhtyeessä, mutta parinkymmenen vuoden takaiset muistikuvat heppujen naamoista ovat jo ehtineet hämärtyä. Täysin varma olen vain pitkänhuiskeasta Bradista, joka vastaa myös uuden Squadronin bassokuvioista.

Yrmeän brittiosaston show lähti liikkeelle klassikolla ”Behind a White Mask”, jonka aikana yleisöä alkoi valua lavan eteen runsain määrin. Palkkasotilaalta näyttänyt kookas vokalisti hoiti pestinsä ammattimaisella otteella, vaikkei miehekäs karjuminen kuulostanutkaan kovin persoonalliselta. Äänen tyly vivahteettomuus toi väistämättä mieleen Condemned 84:n huutajan Kevin, mikä on tässä yhteydessä vain kehu.  Tyylillisesti lähinnä thrash metallilta kuulostanut Squardon runttasi koko komean uransa hittiputken sellaisella voimalla, jossa soittajien ikää oli vaikea uskoa. Näkemäänsä tyyväinen yleisö saikin kuulla yhtyeen tunnetuimmat rallit kuten ”Just like a sheep”, ”Our time will come”, ”Burn the books”, ”Unter dem Hakenkreuz” ja ”White Law”. Monet odottivat kuulevansa myös uutta materiaalia aivan hetki sitten ilmestyneeltä paluulevyltä, mutta bändi päätti pelata varman päälle ja soitti vain tuttuja hittejään. Joka tapauksessa Squadronin tiukka keikkasetti osoitti, että vanhassa kaartissa löytyy edelleen musiikillista ja poliittista iskuvoimaa.

Valitettavasti juuri teknisesti taitavaa heviä soittaneen Squadronin kohdalla kitarasoundien puuroutuminen  korostui, eikä vikaa saatu eri miksausyrityksistä huolimatta paljoakaan korjattua. Seuraavaksi soittaneella Mistreatilla suttuinen kitarasoundi vain jatkui, mutta yleisöä se ei haitannut päätellen ankarasta pitin pyörimisestä ja yleisön pakkautumisesta lavan eteen. Jälleen kerran Kouvolan hurjat järjestivät huikeat bileet kun bändi pani menemään avausbiisistä ”Finland Skinheads” lähtien hillitöntä hittiputkea. Kansainvälisessä yleisömassassa kovimman myllyn synnytti ei niin yllättäen rodullisen itsesuojelun ikivihreä ”Hang the scum”. Yleisö saikin poistui silmin nähden tyytyväisenä odottelemaan ja nauttimaan virvokkeita ennen illan viimeistä esiintyjää.

Tapahtuman päättänyttä saksalaista yllätysesiintyjää kannatti odottaa, sen verran armottoman musiikillis-poliittisen purkauksen bändi lavalta kajautti. Asiaa edesauttoi vielä se, että teutonit olivat saaneet korjattua kitaran äänentoiston kohtuullisen hyvälle tolalle. Panssarirokkia pieksevältä orkesterilta toki osattiin odottaa paljon. Saksan liittotasavallan viranomaiset kielsivät yhtyeen viime vuosikymmenen puolessa välissä. Ymmärrettävästi juuri tämän yhtyeen esiintyessä salissa oli ehdoton kuvauskielto.

Bändi soitti biisejä tasaisesti jokaiselta albumiltaan, mutta parhaiten yleisöön upposi kolmannelta tuttu yhteishuudatus. Sen aikana koko sali repesi roomalaiseen tervehdykseen ja tunnelma oli hetken kuin Nürnbergin puoluepäivillä. Illan aikana nähtiin monta hyvää esitystä, mutta ylitse muiden oli melodista panssarijyrää vyöryttänyt saksalaisyhtye.

Jälleen kerran toverillisessa hengessä vedetty konsertti sujui ilman järjestyshäiriöitä ja ulkopuolista sabotaasia. Tästä kiitos B&H Jyväskylän keikkajärjestäjille ja muille näkymättömille puurtajille, jotka mahdollistivat hienon tapahtuman. On selvää, että  onnistuneen tilaisuuden rohkaisemana Jyväskyskylässä tullaan näkemään suomalaisbändien ohella vielä lisää eurooppalaisia RAC-yhtyeitä.

Arvio: RL