Ian Stuartin (1957-1993) ja hänen bändinsä Skrewdriverin tarinasta on tehty vuosien varrella koko joukko kirjoja eikä tuolle julkaisuvirralle näy loppua. Viimeisin teos on Mirko Savagen aukkoja täyttävä haastattelukokoelma Mother Europe’ son – Ian Stuart. Tuskin tämänkään julkaisun jälkeen on sanottu kaikkea Skrewdriverin ainutlaatuisesta kertomuksesta, joten uusia kirjoja on varmasti vielä odotettavissa.
Siinä missä ensimmäinen Skrewdriver-kirja, Joe Pearcen Skrewdriver the first ten years (Skrewdriver Services, 1987) ja Paul Londonin (eli Paul Burnley / No Remorse) Nazi Rock Star (Midgård, 2002) ovat tarkkoja historiikkeja bändin vaiheista, keskittyvät myöhemmät 2000-luvun julkaisut Ian Stuartia lähellä olleiden aktivistien aikalaiskuvauksiin ja muisteluihin. Näistä tunnetuimmat lienevät Mark Greenin haastattelukokoelmat Ian Stuart Donaldson - Memories (PC Records, 2007) ja Ian Stuart Donaldson – Memories II (Mark Green, 2012). Kirjoista selviää värikkäin kertomuksin miten esimerkiksi Combat 84:n laulaja Chubby Chris Henderson (1959-2013) ja hänen 1980-luvun puolivälissä organisoima huligaanijengi Chelsea Headhunters suhtautuivat Skrewdriveriin ja Blood & Honour -järjestöön.
Stuart-folkloren jatkumoa edustaa myös Savagen toimittama kirja, mikä ei ole moite, sillä siinä tuodaan ansiokkaasti esiin aivan uutta tietoa Ian Stuartista ja Skrewdriverin vaikutuksesta eurooppalaiseen RAC-liikkeeseen. Näkemyksensä ja muistikuvansa Stuartista jakavat mm. Condemned 84:n Cliif Warby, Mark ”Frenchie” French (Skrewdriver), BNP:n entinen puheenjohtaja ja europarlamentaarikko Nick Griffin, Murray Holmes (Skrewdriver), Ovaltineesin Micky Lane, Stever Roda (Skewdriverin B&H lp:llä soittanut italialainen), Merv Shields (Skrewdriver), Squardronin Brad, Noie Werten Steffen Hammer, Kontingent 88:n Laurent, British Oi! ja Blood & Honour -lehtien pt. Chris Hipkin, Stigger (Skrewdriver), Andreas J. Voigt, No Remorsen Nigel Brown, Razors Edgen ja I.C.1:n Andy, Kriegsberichter videon Jäsä ja Kolovratin Denis.
Suomalaisittain mielenkiintoisinta antia kirjassa on persona non gratana pidetyn Jäsän (Kriegsberichter videos) haastattelu sekä erään turkulaisskinin raportti Skrewdriverin Tukholman konsertista keväällä 1989. Varsinkin Tukholman raportti on valaiseva kuvaus siitä, kuinka RAC-liike oli pohjoisinta Eurooppaa myöten jo tuolloin kansainvälisesti verkostoitunut – ja tämä ilman kännyköitä ja Internettiä.
Kirjan kovaa ydintä ovat sen syventävät näkemykset Ian Stuartin persoonasta. Haastatteluissa toistuvat samat luonnehdinnat: Ianille ideologia oli tärkeintä, jonka vuoksi häneltä puuttui rocktähdille tyypillinen itsekorostus. Vaatimattomuus, kohteliaisuus ja peribrittiläinen huumorintaju olivat syvä osa Stuartin persoonaa, vaikka julkisuudessa hänestä välittyi usein vain kuva totisena torvensoittajana. Muutaman kerran Stuartin tavanneena allekirjoittanutta lämmitti herran kohteliaisuus ja vieraanvaraisuus. Yleensä rocktähdelle tarjotaan oluet, mutta Stuartin tyyliin kuului tarjota huurteiset eurooppalaisille veljille.
Lähes 300-sivuinen opus on ohittamaton niille, jotka haluavat tietää Skrewdriverin taustoista muutakin mitä aiemmat "kanonisoidut" teokset kertovat. Myös ennen julkaisemattomat valokuvat täydentävät kuvaa kaikkien aikojen merkittävimmästä RAC-ikonista.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti