Mitä? Näin kysyy musta kalliolaismies epäuskoisesti meemivideossa, jossa tämä huutaa ”hyvää yötä Kallio!” saadakseen vastaukseksi vähemmän yllättävästi ”vitun neekeri!” Tätä hämmentävän humoristista ”mitä?” heittoa kuullaan NS-räppääjä Sotasedän (SS) debyyttilevyn kappaleessa ”Hyvää yötä Kallio” ja promovideona ilmestyneessä avausbiisissä ”Resurssipula”. Levyn ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen kuulijakin saattaa kysyä itseltään että ”mitä?”, sillä harvoin kuulee tällaisella sarjatulipapatuksella korville ammuttua aikamme kuvausta roturealistisesta näkökulmasta. Harmi vain, että lyriikoita ei löydy julkaisusta ja Veriyhteys joutui pyytämään ne levy-yhtiöltä erikseen arviota varten.
Toisin kuin tavan jonneille suunnatussa suomalaisessa lista-räpissä, SS:n lyriikoissa ei ole juuri lainkaan loppusoinnullista riimittelyä, vaan tekstit vyörytetään kuulijalle suorana proosana. Tämä ilmaisutapa lyötiin lukkoon jo artistin ensimmäisessä videolohkaisussa, valtakunnansyyttäjä Raija Toivaiselle osoitetussa syytekirjelmässä.
Erikoista on myös laulajan ääni, joka on muokkaamalla hidastettu hyvin möreäksi. Ensimmäisinä kuuntelukertoina ilmaisu on todella häiritsevää, mutta siihen alkaa myöhemmin joten kuten tottua kuin kyseessä olisi artistin omintakeinen tavaramerkki. Luultavasti poliittisesti tulenaran viestin vuoksi laulu on haluttu tehdä tunnistamattomaksi, mutta kuulijan kannalta normiääni olisi toiminut paremmin, varsinkin sanoman kuulemisen suhteen. Tosin alun totuttelun jälkeen levyn radikaali viesti alkaa selkeytyä jokaisen kuuntelukerran jälkeen entistä paremmin.
Sanottavaa levyllä todella piisaa ja tähän tarkoitukseen räpin vuolas puhelaulu sopii mitä parhaiten, koska jo yhteen keskipituiseen esitykseen mahtuu valtava määrä sanomaa. Poliittiselle propagandalle tämä on ensiarvoisen tärkeää, vaikka musiikillinen anti jääkin usein lapsipuolen asemaan.
Liikkeessä on jo jonkin aikaa käyty keskustelua siitä, onko ylipäätään mieltä levittää etnopoliittista sanomaa musiikilla, joka on niin leimallisesti rotumuukalaista alkuperää kuin hip hop. Tähän kysymykseen Veriyhteys pani oman lusikkansa soppaan viime vuonna sen arvosteltua Suomen ensimmäisen kansallisradikaalin hip hop levyn, N.W.A:n (Nazis With Attitude) Straight outta III Reich. Sotasedän vastaus tähän keskusteluun löytyy puolestaan julistuksesta ”Rikkinäinen levy”:
Sotasedälle välillä heittää päälle pikku melankolian vaihteen
Kun seurannut poliitikkojen keskustelua jotka ei mihinkään ikinä etene
Oman maan muutostila kokoajan huonompaan ja huonompaa
Ja joka puolue lopulta ajaa etnisesti alistuvaa politiikkaa
Vahingoniloinen huutelija kysyy miks sä sit vedät tätä nekrumusaa
Sotasedän vastaus kysyä onks tää muka rättipäiden keksintöö tai somalien ansiota?
Ei kajareista sykkivä musa oo se joka jotenkin vituttaa
Vaan todellinen etninen invaasio jonka tuoma rappio on konkreettista ja lopullista
Tässä on kyseessä kuitenkin vain nykyajan musamaku
Ei se tarkoita että perustais perheen yhdessä jonkun inhottavan matun
Vaan ottaa saundin käyttöön ja sen alkuperäisen tunnelman
Miten kaupungissa huomattiin ettei monietninen yhteiskunta konfliktitta toimikkaan
Vahingoniloinen huutelija kysyy miks sä sit vedät tätä nekrumusaa
Sotasedän vastaus kysyä onks tää muka rättipäiden keksintöö tai somalien ansiota?
Ei kajareista sykkivä musa oo se joka jotenkin vituttaa
Vaan todellinen etninen invaasio jonka tuoma rappio on konkreettista ja lopullista
Eduskunnan keskustelu kuin rikkinäinen levy, toistaa aina samaa syistä ja seurauksista
turvallisuusraporteissa keskitytään varoittamaan äärioikeiston noususta
Mutta pakkohan sen on nousta jos kadulle päästetään valloilleen etninen sota
Korvalapuissa voi soida vaikka valkoinen hip hop kun täyttää polttopulloja
Tää urbaani saundi on ääni pahoinvoinnin ja saundi ristiriidan
Ei tyylipisteiden kalastelua kravattikaulaisilta konservatiiveilta
Toki saavat nää kadut sammuttaa mut joidenkin on kohdattava muukalaiset
Ei tarjolla oo kirkkokuoron veisaajia, vaan urbaanin sodan soundtrack on joku toinen
Ei ole mikään salaisuus, että Veriyhteyden musiikkimaku ei lämpene monotoniselle heimokilinälle, mutta SS:n sierrätyshoidon jälkeen tuostakin musiikista löytyy jotain kuuntelemisen arvoista – siis muutakin kuin ne lyriikat. Sikäli levy on ennakko-odotusten mukainen, että se ei juhli melodioilla ja tarttuvilla kertosäkeillä, vaan noudattaa tässä mielessä vanhan koulukunnan mustaa räppiä. Nykyäänhän roturutsaan kiihottavaa puhelaulua on pyritty ujuttamaan laajemmille kansankerroksille lisäämällä yksinkertaiseen biittiin puhdasta laulua ja melodiaa, myyntijippo, joka lienee lähtöisin juutalaisten tuottajamogulien myrkyllisistä aivoista.
Tällaiseen kosiskeluun SS ei kuitenkaan sorru, mutta ei myöskään tyydy pelkkään tylsämielisen hip hop -biitin takomiseen. Tarkemmalla kuuntelulla kun käy selväksi, että levyllä on ammennettu myös valkoisen elektronisen musiikin soundeja, mikä erottaa sen ilahduttavasti pelkillä viidakkorytmeillä operoivasta räpistä. Tätä variaatiota voisi jalostaa pidemmällekin tai siirtyä kokonaan valkoisen teknon puolelle kuten on tehnyt ranskalainen elektroprojekti BKR 42 (eli Bunker 84:n biisit uudelleen sovitettuina).
Sille nuorelle sukupolvelle, jota ei ole vielä täysin indoktrinoitu neekerimenolle, mutta joka on jo ehtinyt altistua hip hopin suggestiiviselle rytmiikalle, SS saattaa olla mitä parhainta mielen puhdistavaa vastamyrkkyä. Sen sijaan vanhemmalle sukupolvelle, joka on imenyt jo lapsenmaidossaan kitaravetoisen rockin tai klassisen, Sotasetä ei tarjoa juuri muuta kuin suorasukaista liberaalitabuja rikkovaa lyriikkaa. Hyvä niinkin, sillä aikamme sairauksia kuvatessaan levy tarjoaa näköalapaikan, jonka edestä on revitty pois kaikki sensuroivat esiriput. Etenkin nykyvasemmiston patologioita kuvatessaan SS on tarkkanäköinen, mikä käy selväksi kappaleissa ”Transukiima” ja ”Hyperventilaatio”:
Ota se matun kulli pois suusta niin alkaa happi kulkemaan
Täytyykö aina olla huoraamassa että sais parannettua mielialaa
Väärä lääkitys päällä, siitä saa kärsiä koko yhteiskunta
Aina kovaan ääneen esillä, mutta elämänhallintakyvyt tasan nolla
keskellä päivää päätä aukomassa ydinkeskustan mielenosoituksissa
Leuat kipeänä matu ringin keskellä vastaanottokeskuksen viereisessä metsässä
Hyperventiloit romahduspisteessä kun uhrihierarkian julistus ei mitään edistä
Nyt raskaana, isäepäily joku matu, avohoidon lopetuskin pian edessä
Silakkaparvi kuihtui ympäriltä ja jäi vain ammottava tyhjiö
Sama ahdistava tunne joka syö mieltäsi kuin kaikessa edessä vain häviö
Piti olla voimaannuttavaa laittaa keho töihin
Mut kotona suihkunlattialla ranteet taas viillelty mielen sirpaleihin
Ja muut aina kehuu, miten jaksat vastustaa tätä pahaa maailmaa
Vapaaehtoistöissä vastaanottokeskuksessa miehet kehuu kun osaat antaa
Järjestöt kelpuuttaa riveihin ja joka rei'älle on ottaja,
sä otat vaan mielialalääkkeet ja koitat selviytyä kaikesta
Nyky-yhteiskunnan sankaritarina, kiillotettu kuva lääkitystä huorasta
Milloin leikkimässä militanttia, milloin valkoisten kulttuurin uhria
Matujen lisäksi huolii ja ymmärtää vain saastaiset lesboakat
Muut ei halua sua edes kuunnella vaan toivoo ettet taas mokaa itsaria
SS:n lyyrisessä ilotulittelussa osansa saavat niin poliittinen poliisi (”Resurssipula”), punaporvarit (”Hyvää yötä Kallio”), median ja valtion indoktrinaatio (”Aivopesu”) kuin kosher-konservatiivitkin (”Ääriliike”). Taistelevaa aatteen sanomaa edustavat puolestaan esitykset ”Ikuinen sota”, "Valkoista vastarintaa", ”Köyden päivä” ja ”Valopylväät”.
Yksi osuvimmista aiheista, mutta kansallismielisessä keskustelussa turhan vähälle huomiolle jäänyt rappiollinen viihdemaailma, saa ansaitun tyrmäystuomion levyn päättävässä kappaleessa ”Viihdekoneisto”. Se jos mikä kiteyttää tämän rauta-ajan haperuuden:
Musabisneksen korruption näkee todella kirkkaan selkeästi
Kun Siltsu kelpaa lehtiin ja tourit etenee koko Suomen halki
Ei haittaa ketään enää vaikka pyöris ympäri Aasiaa
Päivästä toiseen narkkaamassa ja nussimassa rattopoikiaan
Pirikuset perseessä bailaamassa sopii hyvin muiden seuraan
Kun katsoo ketkä ovat julkkiksia jotka kelpaa vaikka seiskaan
Reikänenäinen kokkelipoika leikellyn somehuoransa kanssa
Siitä isolla rahalla tv-sarjaa valtavirtamediassa
On autoo, huoraa, kelloja, lenkkarit siistissä rivissä
Tää on se kannustus viesti jota rummutetaan joka vitun viestimessä
Ei enää tarvi peitellä, saa olla kuluttaja lammas tai eksploitaatio-jutku
Laaja yleisö pelkästään hurraa - tähän on tultu!
Muistatteko kun oli Puhdas elämä lapselle, mut artistit douppia täynnä
Tekopyhillä esiintyjillä rahanhimot ja perversiot aina vahvasti läsnä
Mut ulkokuori pidetty siistinä, ettei promo mene hukkaan
Odottaen korruption etenemistä jolloin ei irvokkuuttaan peittele enää kukaan!
Voit kysyy Mambalta mites keikat, kun muukalaisista vähän älähti
Se oli pahempi rike kuin Siltsun raiskausvideot jotka artistin viisaria väräytti
miehellä sateenkaarenvärinen sateenvarjo suojaamassa
Vaikka roiskuu rapaa, ei vähemmistö-artistia mikään lopullisesti tahraa
Kaikessa on kyse ensisijaisesti isosta rahasta ja sen saajasta
Sen puute saa ulisemaan teollisuuden kerman, kärjessä Paula Vesala
Valtiojohtoa vastaan heti mikäli rahahanat tiukentuu
Muuten innolla ihailemassa miten valtavirran yhdenmukaisuus virtaviivaistuu
Public Enemyn mustat pojat huusi Hollywoodin polttamisen perään
Koto-Suomen viihdekoneisto ei samaa itsetarkasteluun pystyis sisällään
Siellä jonossa joka vitun ali-ihmissaastan politisoidut vitsit
Veitolat, kaarnavenepojat, kiintiöfeministiräppärit ja mustat barbaarit
Kapinointiin sovittu pelisäännöt, niiden valvontaan haalittu resursseja
Jos ei valtion tai median kontrolli riitä, aina riittää vapaaehtoisia
Silmät loistaen ruudun edessä muita ilmiantamassa
Jos joku taho ei meinaa pysyä ylhäältä osoitetussa karsinassa
Saat olla mukana menossa kun hyväksyt koko jutun juonen
Omahyväisen paskantärkeän sairaan huomionkipeyden
Josta palkitaan, tavoin jotka tuo mieleen menestyksen karikatyyrin
Pelkän koukkunokkaisen indoktrinaation pelinappulan roolin
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti