Viimeisten vuosien aikana vinyylimyynnin kasvu on myllännyt myös RAC-julkaisijoiden kansainvälisiä markkinoita. Tuttua cd:täkin painetaan ja tähän väliin on iskenyt kotimainen D88 Records. Sen viimeisin julkaisu on australialaisen RAC-metalliyhtye Death’s Headin vuonna 2003 ilmestyneen klassikon Feast of the Jackals 20-vuotijuhlapainos.
Death’s Headin rankimpana levynä pidetty kakkosjulkaisu Feast of the Jackals on uusintapainoksensa arvoinen, sen verran kovasta mättölevystä on kyse. Metallisen motörheadimaisesti jyränneen debyyttilevyn Onslaught (2001) jälkeen bändiltä löytyi vielä yksi vaihde lisää ja tuloksena syntyi Slayerin suuntaan kumartava armoton trash metal -levy. Julkaisemisen aikaan cd oli varmasti kovinta tavaraa mitä RAC-metallin puolella oli tehty.
Digipack-julkaisun sisälehtisessä laulaja Jesse kertoo seikkaperäisesti levyntekoprosessista. Valtavirran metallibändien julkaisuihin verrattavissa oleva albumi ei syntynyt helpolla ja sitä hiottiin St. Andrewsin studiossa pitkään. Samalla arvostetulla pajalla tuottaja Mark oli työskennellyt sellaisten australialaiskunkkujen kuten Deströyer 666:n, Gospel of the Hornsin, Fortressin ja Ravenousin kanssa. Jälki on ammattimaista levyn kestäessä kuuntelun myös tänään.
Kakkoslevyn muutos kuuluu myös lyriikoista, sillä ne eivät sisällä enää yhtä suoraviivaista skinhead-tematiikkaa kuin debyyttijulkaisu. Avausraita ”Feast of Jackals” ja sitä seuraavat ”Nature of the Beast” ja ”Vikings Wrath” heijastavat maailmankuvaa, joka löytyy toistasataa vuotta sitten julkaistun Ragnar Redbeardin pahamaineisesta teoksesta Might is right (suom. Voiman filosofia, 2012). Nietzscheläisyys ja sosiaalidarvinismi kaikuvat näissä esityksissä vahvana.
Toki aikamme yhteiskunnallista mädännäisyyttä ei ole teksteissä kokonaan unohdettu, josta osoituksena black metallin tremolo-kitarasoundia hyödyntävä kappale ”Dead inside”. Sen ensimmäisessä lakonisessa värssyssä todetaan modernissa maailmassa pahoin voivan ihmisen tuttu tilanne:
I was raised by Television
Apathy a way of life
Wandered through life idly
Living with no lows or highs
Heeding the Electronic Jew
Never knowing that It lied
I didn’t really give a fuck
Surely I was dead inside
Väkevä paketti vaatii myös kuulijalta keskittymistä eikä levyä voi pitää siksi minään viihdyttävänä kaljoittelun taustamusiikkina. Levy on ehdottoman kansallissosialistinen, joka avartaa aatetta huomattavasti monipuolisemmin kuin ensimmäinen kokopitkä.
D88:n julkaisema digipack-painos kannattaa ottaa haltuun jo senkin vuoksi, että se sisältää bonuksena kuusi julkaisematonta bonusraitaa ISD 2010 -konsertista.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti