lauantai 24. joulukuuta 2016

SPEAR OF LONGINUS (Australia) haastattelu



This is the original English version of exclusive interview of Camazotz ( SPEAR OF LONGINUS, Australia). A translated interview was first published in Finnish zine Ukonvasama 1/2016. Interviewed by Graf Völker. Despite most of our content is in Finnish, Veriyhteys thought it would be good opportunity to publish original Englisg version here.

1.Greetings Camazotz, how are things going down under?

About the same as anywhere else on planet shit I rekon mate, a pack of fuqqin wankers running round doing a whole bunch of nothing thinking they are the shit.

Paperwork peacocks.

2.Do You still adhere to NS Ideology? In any interpretation.

Some people say I’m a complex person …… but yes I defiantly have  an aspect that is NS, I really don’t give a shit if its “cool” “uncool”  or what fuqqin ever. I think if more cunts on planet shit were a bit more honest things wouldnd be so shit.

You can see aspects of NS in all sorts of political/religious/philosophical spectrums.

What evs.

3. “Italian Fascism (…) was guilty of deifying the State without recognising human communities, whereas National Socialism was based on community, the Volksgemeinschaft. 

Worse, Mussolini had systematically suppressed all institutional constraints on the men in power. That led directly to a totalitarian version od State control, where neither power nor its abuses knew the slightest limit.

In principle, National Socialism was based on the reality of the value of the life of the human individual and of the Volk as a whole; thus, the State was subordinate to the requirements of the Volk.

Under fascism, people had no value in themselfs, they were objects of the State, and the only dominant reality was the State itself”

Thoughts about that quote?

That’s probably indicative of the different bloodline cultures, Italy traces directly back to ancient Rome and while Rome did have a great warrior ethos it also had a great politic structure which comes with all its intrigue and backstabbing to look after onself at all costs type attitude, sometimes veiled in one house versus another “honour war”, you see this outlook all through Roman/Italian culture. This was probably magnified through Fascism (mafiosa mentality), I like aspects of  fascism though.

Italy has been corrupted by “the modern world” for a longer time too. Or maybe we should just blame Greece? The origin of all modern shit.

As far as Germanic culture goes, for all the talk of freedoms etc they tend to follow rules and submit to process and leadership, whether that be good or bad. At the moment to the nations detriment. I like NS as well.

To be extremely general.

Not two peas in the one pod, but two pods on the same vine.

4.Symbols have allways been important to man. What symbols hold special meaning to you?

Just about all of them I guess.

Runes, black sun, deaths head, symbols of mortality, celtic frost heptagram, these things are iconic and lead/reveal much much more the longer one works with them.

Coloured swastikas a quite the favourite.

Only death is real, no truer words have been spoken.

5.Could You name some writers, thinkers, philosophers, activists etc. who have influenced your worldview and actions most profoundly?

Fuck were do you start?

Nietzsche, Crowley, ONA, TBO, First generation death/thrash/blaq metal, second generation punk like The Exploited etc, Bon, antient gnostic sects that said FTW, science, ……..

Just about anything really, even the shit that you despise influences so you need to be mindfull of that as well.

You need to learn from all activists, even though most are full of shit! They can be grand psychologists/organisers/manipulators.

6.What artists/bands have been the most important influence in the music of SOL, from the beginning to this day, and other of Your musical activities?

The usual shit, Celtic Frost, Bathory, Sodom, Hellhammer, Possessed, Mayhem, Darkthrone, Destruction etc etc you get the picture.

I rarely listn to “new” music, the old stuff still has not been exhausted as far as I’m concerned, it still inspires just like it first did, and the pioneering aspect can’t be over emphasized, it was a totally different world back then, they are the kings of audacity and will.

Anti nowhere league, rage against the machine,  system of a down, deathgrips, slayer, public enemy, motley crue, tom waits,sadist execution,  the prodigy, morbid angel, merciful fate, masters hammer, ccr, gary numan, devo, blasphemy, bolt thrower, carnivore, Christian death, the dandy warhols

Blah blah blah

7.What in Thelema inspires you the most?

There is no god but man.

Nothing.

Sadly all these self appointed “thelemic” institutions are just that, controlling “religious” institutions producing institutionalized morons that “know everything” nothing could be more abominable or old aeonic.

Thelema is rebellion, it is growth.

The word of sin is restriction.

It is the crushing of everything worthless into dust.

Or you could just pay your dues and do as your told ha ah aha aha

Every man and every woman is a star

Help me, o warrior lord of Thebes, in my unveiling before the Children of men!

These are fools that men adore; both their Gods & their men are fools.

Abrogate are all rituals, all ordeals, all words and signs. Ra-Hoor-Khuit hath taken his seat in the East at the Equinox of the Gods; and let Asar be with Isa, who also are one. But they are not of me. Let Asar be the adorant, Isa the sufferer; Hoor in his secret name and splendour is the Lord initiating.

These are dead, these fellows; they feel not. We are not for the poor and sad: the lords of the earth are our kinsfolk.

Now let it be first understood that I am a god of War and of Vengeance. I shall deal hardly with them.

Choose ye an island!

Fortify it!

Dung it about with enginery of war!

I will give you a war-engine.

With it ye shall smite the peoples; and none shall stand before you.

Lurk! Withdraw! Upon them! this is the Law of the Battle of Conquest: thus shall

my worship be about my secret house.

Etc etc, the other books have some choice cuts too!

But hey, your average thelemite these days is all about ‘tolerance’ and shit, yuk.

8.You seem to follow a quite rigorous training program to keep fit. What would be a good weekly routine to stay in a all-around good state physically, in your opinion?

Depends on what you want and who you are etc

I’m currently working an 8 day cycle. Around 3hours a day.

Day1 , morning run, olymic lifts, bag work/conditioning/

Day2, morning run(weight vest), indian clubs etc, tai chi/yoga

Day3, mountain walk/explore, gym rings/climbing/balance work, bagwork/conditiing/

Day4, mountain bike, indian clubs etc, taichi/yoga

Day5, motorcycle ride, full body sand bag workout, bag work/conditioning/

Day6, swordwork, indian clubs etc, taichi/yoga

Day7, morning run, kettle bell workout, bag work/conditioning/

Day8, morning run (vest), indian clubs etc, taich/yoga.

No days off, every second day is an easy day, also do all the usual meditations etc.

9.Any thoughts about “Operation Werewolf”?

Sounds like a plan to me.

FTW.

All you cunts need to get together, train, fight, fuck, make half decent music , say shit out loud!

Who gives a fuck if its with OPWW or not, just do it. You get the picture.

As the world burns, LIVE. SHINE.

10.To my knowledge, the only “musical” project You’re involved at the moment, is Urban Magus. What is the purpose and modus operandi of this audial experimentation?

The challenge is to do everything in a minimalist fashion, spend no money etc.

Every performance is a one off experience never to be repeated.

Sometimes noise, sometimes magical operation, sometimes abuse, whatever.

Think, esoterrorism

Think Austin Osman spare, neither neither.

To crush the old aeon and create space.

11.At the time of releasing “Nazi occult metal” demo, you propably didn’t think it would have such an impact on the underground.

What are you’re thoughts about this demo all these years later?

Dunno about all that.

You just gotta do what you gotta do.

As I’ve said before, its probably the purest thing we did, before any forms/expectations  were projected at us and the inevitable “concessions” we all invariably make in day to day shit existence of planet shit and its maggots.

Do what thou wilt shall be the whole of the law.

Do that and no other shall say nay.

12.TYONS, how was your mindset during the recording of that album? Some mentions about a “yoga phase” in somewhere… I understand that equipment and conditions in the studio was not the best.. But in this album you dive most deeply into the esoterics. Could You elaborate the consepts in the lyrics?

Psychosis and depression.

13.Would you ever have thought that NS-themed black metal would have formed to genre within a genre? As there was in the 90’s allready bands and releases with “nazi themes”.

And here’s me thinking it was NS white metal! Ha ha

Well why not? You can only suppress shit for so long, we all have the right to live how we will, I don’t care what anyone says, no cunts going to pontificate to me how I should exist, left – right or what fuqqin ever, FTW.

You cant stop anyone from exploring reality in all its forms, that’s about as old aeon as you can get, I’m a libertarian at heart, not a bleeding heart lefty but a libertarian, no ones going to control me if I”ve got anything to say about it.

It just so happens that the NS movement ( and others it allied with)was the last fist in the face of god and her whores of control factions, smash the delusion I say.

I mean fuck just look at what we have to deal with now after the “good” guys won, all this cultural Marxist bullshit, it’s fuqqen sickening how people can be so stoopid. Muppets.

Lets just get on with it and leave the shit where it is.

14.NS-themes in black metal (or in any musicstyle) just as a shock tactic and not really holding belief in them, opinion?

Yeah, standard bullshit we all need to see through, but hey, it WILL awaken some people regardless !

Use the illusion as the saying goes.

15.On “Nada Brahma” EP, we can find a song named “Antero Vipunen (Ingods trance hour)”. In Kalevala, the finnsih national epos, Antero Vipunen is a giant who battles with Väinämöinen, a half-god/shaman, about the ownership to knowing words to spells. How did this song came about? Have You read Kalevala and do/did you have it on your bookshelf?

Yeah, read it and own a copy someplace ……..

I hope you lot keep that shit alive up there?

16.Latest release of SOL was the split 7inch with Satanachist, “Rebirth of the Luciferian Light”.  Those two songs were recorded allready some years ago but not released to public until that time, correct?

Any old SOL unreleased songs still in the archives to some day see the light of day?

That’s correct, they sat around for ages, I kinda lost interest in shit for a while there.

There are more tracks from the same vintage laying round, recorded and not.

I’d rather move forward though, we’ll see.

17.Has the co-operation with DTBrexs been easy with all these re-releases?

A breeze, Hendrik is great to work with.

Don’t know how he puts up with me and my lack of earth element actually!

He did it all, I just said OK do it!

Admin is not my thing ……

18.SOL never performed live outside of oz, correct?

Correct.

19.Is there any possibility of SOL having a full line-up, and once again performing live, even here in Finland, if the right requirements are met?

It’s possible, I do feel something might happen.

I live back in Brisbane now where the crew live, it feels about time to be active again, so who am I to argue?

No rush.

I think there is a bit of a ripple running through the “old guard’ at the moment, on a few levels.

20.In an older interview (by NS Kampfer), You once said that “blue eyed devils…. rip like hell.i love that old nyhc kinda stuff. what i call real kundalini musik.”. Still listen to HardCore? Feelings toward punk musik in general? Favorite releases?

Ha ha funny you should ask, that very cd is sitting in my car stereo right  now!

Sometimes punk is more metal than metal, we all know that!

Discharge, Agnostic Front all the way up to first gen Grind, love it.

Even if half of these sad sacks got the philosophy all wrong the music is great! Anti nowhere league, Crass, but I like all kinds of music/sounds.

The old DIY look/attitude is what its about. today, everyone WANTS to fuqqing conform, I just don’t get it.

Blood, Fire Death – Bathory, now there is an album that has it all! Uncompromising/harsh/raw/punk/metal/fucking hate, will,love/articulate/old-new production  …. etc

21.To Mega Therion or Obsessed by Cruelty?

Ha ha don’t be a cunt, two of the five immortals.

You?

My arse is on the fence, but anyway, we all have a goat of a thousand “best’ albums don’t we.

Two completely different yet exactly the same lp’s, the dogs wont get it though.

21.Do you follow the OZ ug-metal scene at all? If so, what current OZ bands you would recommend to Finnish maniacs?

No, never have.

Only the old shit, sadistik execution, slaughter lord, nomenclature diablerie, bestial warlust, that’s about it.

I am hermit on every level.

22.We’ve had a little talk about kangaroo hunting before.

What method do you use to hunt this bouncy pest of the southlands, and what’s the most tasty way of cooking it? Recipes?

Just shoot the cunts mate, but when we lived in central Western Australia the locals used to just run the things down with their cars out in the desert, or pick up the road kill, they do that a lot.

Fuqqind dusty old shitbox cars with dents all over them from running down roos! Fuqqin flies ……

I just do a gulash/stew kinda thing mate, but that’s  here in servileliesation, out the bush you chuck the tail under some coals and do it that way.

Most greatful Thanks from Ukonvasama ‘zine for this interview. Any last words to our readers?

Not dead yet. R U?





lauantai 10. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän konsertti, 10.12.2016, Suur-Helsinki: Obłęd (Puola), P.W.A. (Viro), Vapaudenristi, Urban Threat

Vielä pari vuotta sitten maansa myyneen valtiokoneiston suojeluksessa olevat vasemmistovandaalit hallitsivat itsenäisyyspäivänä pääkaupunkimme julkista tilaa, mutta onneksi tähän riekkumiseen on tullut pysyvä muutos: nyt kadut kuuluvat isänmaanystäville eikä niitä aiota enää luovuttaa takaisin kansanvihollisille! Yksikään kansallismielinen ei voi enää vedota siihen, että itsenäisyyspäivänä ei ole tilaisuuksia, joissa juhlistaa kansamme kunniakasta menneisyyttä ja tulevaisuutta. Hän, joka kokee olevansa soturi, jolla on rohkeutta haastaa kosmopoliittinen globaalieliitti ja Systeemille työtä tekevät vasemmistoräähkät, marssi Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lippujen alla. Hän, jolle riittää kunnioituksen antaminen menneiden sukupolvien työlle, liittyi tuhansiin nousevaan 612-soihtukulkueeseen. Valinnanvaraa siis on ja monet patriootit osallistuivatkin molempiin tilaisuuksiin.

Menestyksekkään kansallismielisen viikon päätti Suur-Helsingin alueella lauantaina pidetty perinteinen itsenäisyyspäivän konsertti. Vaikka tapahtuman käytännön järjestelyistä vastasi Club 28 ja Crew 38, oli tilaisuus avoin kaikille nationalisteille, jotka halusivat juhlia toistaiseksi menetetyn itsenäisyytemme 99:ää vuotta. Yleisön joukossa oli myös muiden maiden patriootteja, jotka tervehtivät maatamme ja joille vastaavasti suomalaiset osoittivat valkoista solidaarisuutta. Käymieni keskusteluiden ja kuulohavaintojen perusteella paikalla oli porukkaa ainakin Puolasta, Italiasta, Yhdysvalloista, Venäjältä ja Virosta. Suomen historiallisen itsenäisyyden muistelu on syytä nähdä nykyään laajemmassa yhteydessä, koska kaikkia Euroopan kansoja uhkaa suvereniteetin menetys samojen vihollisten taholta; veljessodat kuuluvat menneisyyteen ja vain yhdessä olemme riittävän vahvoja kohtaamaan valkoista maailmaa kohtaavat haasteet.

Viime vuoden tapaan paikka oli buukattu lähes täyteen, mikä kertoo siitä, että RAC elää ja voi hyvin vuoden 2016 Suomessa. On myös syytä muistuttaa, että kansallismieliset konsertit eivät ole pelkkiä musiikkitapahtumia, vaan ne ovat yhtä lailla tilaisuuksia, joissa voi verestää vanhoja tuttavuuksia ja solmia uusia. Tällaiseen kanssakäymiseen oli hyvä mahdollisuus etenkin ennen keikan alkua. Tarjolla oli myös levymyyntipiste, josta musiikinnälkäiset saattoivat täydentää kokoelmiaan.

Iloinen puheensorina peittyi aikataulun mukaisesti klo 20.00 jälkeen, kun joulukattauksen ensimmäinen bändi, Kuopion suunnalta tuleva RAC-coverbändi Urban Threat löi tapahtuman ensitahdit Fortress-klassikolla ”I hate commie scum”. Tiukasti yhteen soittaneen savolaisorkan setti oli todellista hittiparaatia varsinkin kun kansaa kiihottava energinen vokalisti pääsi huudattamaan yleisöä Mistreatilla (”Rotat”, ”Troubles”), Weisse Wölfillä (”Time for Vengeage”), Skrewdriverillä (”Streetfight”) ja No Remorsella. Vauhdikkaan rupeaman päätti Cock Sparrer -mukaelma ”Finland belongs to me”, joka sai lavan edustalla mukavasti liikettä aikaan, etenkin paikalle eksyneissä Pietarin natsipunk-tytöissä.

Koska illan aikana soitti peräti neljä bändiä, esitysten väliset tauot ymmärrettiin jättää kiitettävän lyhyiksi. Ehkä tiukan aikataulun vuoksi Vapaudenristi soitti tavallista lyhyemmän setin, eikä se siten voinut tarjota yllättäviä covereita tai uusia biisejä, vaan materiaali keskittyi pääasiassa viimeisimmän albumin Ikuinen kuolema kappaleisiin. Ensimmäisenä vetona oli levyn aloitusraita ”Wotanin pedot”, joka saikin suuren osan yleisöstä hyökymään lavan eteen. Samalta levyltä soitettiin ainakin ”Hiipuva Loiste, ”Ikuinen Kuolema”, ”Ilta ulkona” ja ”Myytti–Symboli–Rituaali”. Varhaisemmasta tuotannosta tukeuduttiin varmoihin hitteihin kuten ”Maa ja veri”, ”Ei maata ilman kansaa” ja konsertin teemaan sopiva ”Soihdut”.

Huolimatta siitä, että yleisö oli täysillä mukana koko Vapaudenristin keikan ajan, esitys oli soitannollisesti ehkä heikoin näkemäni bändiltä. Kaikille muusikoille tulee joskus huonoja iltoja ja nyt Musta-Pekan sai käteen bändin kitaristi-laulaja Mikko A. Parissa kohtaa hän unohti kappaleiden sanat, mutta eniten korvaan särähti kitarasoolot, joissa oli ajoittain kiusallista takeltelua. Tilannetta ei parantanut se, että ennen viimeistä kappaletta kitarasta katkesi kieli. Lopussa seisoi kuitenkin roomalainen voiton tervehdys, jonka yleisö antoi koko salin täydeltä, kun bändi veti raivoisalla tahdon voimalla sodanjulistuksen ”Mies aikaa vastaan”. Viimeinen kappaleen sisuuntunut puristus oli niin tunteella ladattu, että keikasta jäi lopulta hyvä maku suuhun.

Illan yksi odotetuimmista vieraista oli virolainen Preserve White Aryans eli P.W.A., joka on omien laskujeni mukaan vieraillut maassamme viimeksi yli viisi vuotta sitten, jolloin yhtye soitti amerikkalaisen Bound for Gloryn lämppärinä Helsingin ytimessä. Jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolinen kun suomea taitava kitaristi-laulaja Jaanus kehoitti voimasanojen saattelemana yleisöä juhlimaan Suomen itsenäisyyttä. Kuten muidenkin bändien kohdalla PWA:n livesoundi oli onnistuneen tasapainoinen, eikä mikään soitin jäänyt muiden varjoon tai olisi muutoin kuulunut huonosti.

Hyväntuulinen bändi polkaisi oman pestinsä käyntiin esityksellä ”Marching on”, jonka jälkeen ei sitten hengähdystaukoja pidettykään. Pitissä mylly pyöri vimmatusti ja Jaanus näytti innostuneen villistä menosta itsekin niin paljon, että pukkasi eräässä vaiheessa päällään mikrofonin pois ständistä. Eurooppaa vuosikausia kiertäneen yhtyeen soitannollinen varmuus huokui koko esityksestä kuin myös taito viihdyttää yleisöä ja tarttua spontaanisti hetkeen. Illan muiden bändien tapaan myös PWA:n biisilista koostui valinnoista, jotka saavat varmuudella yleisössä vibaa punttiin ja oikean kainalon tuulettumaan. Ämyreistä raikuivat ainakin kappaleet ”Skinheads are in town”, ”Never surrender”, ”Riot girl”, ”Resist the System” ja”Fight now!”. Fascistisen riemujuhlan tunnelman yleisössä sytytti klassikko jo syntyessään eli ”Brothernations”, jota tuli huudattamaan myös Urban Threatin laulaja. Muutama cover-biisikin vedettiin kuten Skrewdriverin ensimmäiseltä LP:tä tuttu ”I don’t like you” ja keikan päättänyt Cock Sparrer versio ”Finland belongs to me”. Sparrerin kappaletta ei meinattu saada millään loppumaan, kun UT:n vokalisti piiskasi bändiä soittamaan kertosäettä aina vaan uudelleen. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan ja reilun tunnin kestäneen tulituksen jälkeen P.W.A. antoi tietä illan viimeiselle esiintyjälle.

Puolalaisen Obłędin (suom. Hulluus) piti esiintyä jo viime vuoden itsenäisyyspäivän pippaloissa, mutta estyi loppumetreillä pääsemästä paikalle. Tänä vuonna vahinko otettiin takaisin korkojen kera, sillä bändin körmyt halusivat näyttää yleisölle, mistä on tehty brutaali puolalainen RAC. Oman keikka-arvion tapahtumasta kirjoittava Ukonvasama-lehden päätoimittaja kuvasi bändin tyyliä osuvasti sanomalla sen olevan ”rosoista ja metallista väkivaltarockia”. Jos minulta kysytään, niin juuri siltä yhteen soundi ja olemus näytti ja kuulosti, ei vähempää ei enempää.

Triona toimiva Obłęd pystyi taitavasti luomaan isomman soundin kuin kompakti kokoonpano antoi ymmärtää. Show alkoi kuin nyrkillä silmään bändin ladatessa eetteriin vauhkoontuneen katutaistelijan ohjelmajulistuksen ”Obłęd”, joka sai väen välittömästi liikkeelle. Ensimmäisen albumin Powrót Na Front materiaali näytti muutoinkin kolahtavan parhaiten yleisöön, jopa niin että kappaleen ”Antifa” aikana pitissä nujakointi alkoi mennä jo todellisen väkivallan puolelle. Bändin laulaja-basisti Kadi rauhoitti kuitenkin nopeasti tilanteen ja keikka jatkui ”white unity!” huutojen vain raikuessa.

Lukuisia katutaisteluja kokeneet uurteiset puolalaisäijät eivät leiki, mikä näkyi armottomana lavaolemuksena. Tylystä meiningistä huolimatta bändin nokkamies Kadi osasi välillä myös irrotella ja keventää tunnelmaa välispiikkauksillaan. Tunnin kestäneeseen tiukasti pakattuun settiin mahtui myös pari coveria kuten puolaksi laulettu Böhse Onkelzin kappale ”Auf gute Freunde”. Tutuin lainabiisi oli todennäköisesti Konkwista 88:n balladi ”White Honour, White Pride”, ainakin sen perusteella minkälaisen vastaanoton se sai katsojissa. Biisivalinta ei sinänsä ollut yllätys, sillä yhtyeen kitaristi Czerwony on soittanut aiemmin jo hajonneessa Konkwista 88:ssa. Keikka päättyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin yleisön jäädessä turhaan odottelemaan encoreja.

Runsaslukuinen ja järjestelyiltään nappiin mennyt tapahtuma todisti jälleen kerran, että omaehtoinen valkoinen kulttuuri on voimissaan. Kaikki oli tehty D-I-Y hengessä, mutta ammattimaisesti. Koska homma pelaa, kenenkään ei tarvitse ihmetellä, miksi tällaiset rock-konsertit vetävät porukkaa toisin kuin bulkkimusan runsaudenpulasta kärsivät kaupunkikeskustojen rock-luolat 7 euron hipsterioluineen.

Arvio: RL

perjantai 9. joulukuuta 2016

NYT-LIITTEEN SELKÄYDINREAKTIO RAC:STÄ JA NSBM:STÄ

Helsingin Sanomien NYT-liite tunnetaan hipsterijunteille ja muille perässähiihtäjille suunnattuna urbaanina trendiperse-aviisina, joka ei pahemmin peittele antipatioitaan ajan hermolla olevaa kansallismielisyyttä kohtaan. Juuri parahiksi itsenäisyyspäivänä lehdessä julkaistiin entisen divaritason rock-muusikon, toimittaja Jussi Ahlrothin sensaatiolehtimäinen julistus Äärioikeisto järjestää salaisia konsertteja jatkuvasti Suomessa – tästä on kyse.

Jos juttua vertaa Ahlrothin aikaisempiin kirjoituksiin, positiivisena puolena voidaan pitää sitä, että tällä kertaa hän ei mahduttanut mukaan analyysia kauhukirjailija H. P. Lovecraftin fasistisista tendensseistä. Juuri muuta hyvää moraalipaniikkia lietsovassa jutusta ei sitten löydykään. Teksti ei eroa juuri mitenkään uusmoralististen kirkkotätien ja muiden PC-ortodoksiaa ajavien tosiuskovien sauhuamisesta. The 4 Skins lauloi aikoinaan ”One law for them, and another law for us”, joka kuvaa osuvasti myös Nyt-liitteen linjaa silloin kun lehdessä julkaistaan juttuja hip hopista, punkista, ”voimaantuneista” naisartisteista ym. laimeasta hipsteripaskasta.

Jo heti jutun alussa lasketellaan palturia ja vanhentunutta tietoa:

Tänä iltana Helsingin Töölössä piti soittaa isänmaallista musiikkia, itsenäisyyspäivän kunniaksi. Toisin kävi. Isänmaallisuus on esiintyjän Pyhä Kuolema kohdalla nimittäin sitä äärimmäistä lajia. Kun tieto konsertista tuli julkisuuteen, alkoi kansalaiskampanja Suomalaisuuden liiton järjestämän esiintymisen perumiseksi. Elannon omistama William K. sai paljon palautetta tapahtumasta. Palautteen johdosta konsertti peruttiin.”

On vaikea käsittää, mitä äärimmäistä lajia etnofuturistista neofolkkia soittava Pyhä Kuolema edustaa. Se jäänee mysteeriksi, jonka vain Ahlroth tietää. Vaikka artistin lyriikoita tarkasteli vahvojen punavihreiden lasien takaa, edes hypersensitiivinen musta lesbokääpiö ei löytäisi niistä mitään loukkaavaa. Silti toimittaja Ahlroth on muiden valtamediatoimittajien tapaan äärimmäisen innokas käyttämään sanaa äärimmäisyys ja sen eri johdannaisia kaikissa yhteyksissä, joissa liberaali ei tunne oloaan kotoisaksi.

Somekaustin alkaessa verkkolehti Sarastus otti Suomalaisuuden liitolta konsertin järjestämisen harteilleen. Vuorokausi ennen itsenäisyyspäivää Sarastus mainosti verkkosivuillaan ja Facebookissa avoimesti Pub Petessä pidettävää keikkaa, jonka olisi pitänyt olla myös jutun tekijän tiedoissa. Nyt-lehteä lukeville light-vasemmistolle jäi jutusta kuitenkin mielikuva, että järjestelmän tasa-arvosensitiivisiä arvoja kiihkeästi puolustava apurahakapinallisten Varis-verkosto olisi jotenkin lopullisesti pystynyt estämään konsertin. Tapahtuma pidettiin ja se sai keikkapaikan vaihdon vuoksi puolet enemmän väkeä kuin alkuperäiseen paikkaan olisi tullut. Keikkaraportin voi lukea Sarastuksen verkkosivuilta.

Jutun alkupuolella arvuutellaan RAC-konserttien esiintymistiheyttä ja mainostetaan ohimennen 10. joulukuuta pidettävää itsenäisyyspäivän keikkaa, jossa esiintyy P.W.A. (Viro), Obłęd (Puola), Vapaudenristi ja Urban Threat. Aikaisemmin pidetyistä konserteista Ahlroth kauhistelee eniten Eppu Torniaisen vapauttamista vaatinutta tukikonserttia. Hän kirjoittaa tapahtumasta kuin punamummo Tarja Halonen tai vastaava Voima-lehden jeesustelija:

Äärimmäisimmästä päästä on törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta epäiltynä olevalle Suomen Vastarintaliikkeen jäsenelle Jesse Torniaiselle lokakuussa järjestetty tukikonsertti. Niin, luit oikein. Vakavasta henkirikoksesta syytetty, äärioikeistolaiseen liikkeeseen kuuluva mies ansaitsi joidenkin mielestä tukikonsertin.”

Veriyhteys kirjoitti tukikonsertista perusteellisen keikkaraportin, jossa kerrottiin myös syyt tapahtuman järjestämiselle. Monet lakimiehetkin olivat sitä mieltä, että perusteita tutkintovankeudelle ei tuohon aikaan enää ollut, jonka vuoksi Torniainen olisi pitänyt päästää pois. Toisin kuin Ahlroth moraalista närkästystä teeskennellen lukijoilleen uskottelee, tukikonserttia ei pidetty siksi, että sillä olisi juhlistettu epäonnista kuolemantapausta. Lukijoille tämä olisi selvinnyt helposti, jos lehdessä olisi annettu linkki Veriyhteyden keikka-arvioon. Itse asiassa jutussa ei mainita Veriyhteyttä ollenkaan, vaikka se on tunnetuin RAC-musiikkiin keskittyvä suomalainen blogi. Luultavasti mediapimennon syynä on haluttomuus antaa julkisuutta sivustolle, joka ei vastaa liberaalin hellimää stereotypiaa ”isäm maan puollustajasta” Sen sijaan Nyt-liite mainitsee lähteekseen whiterebelsfinland-blogin, joka informaatiokanavana tekee arvokasta työtä, mutta jossa ei juurikaan julkaista omaa toimitettua materiaalia.

Tutkivaa journalismia jäljittelevässä vuorisaarnassa sherlock paljastaa kuinka ajatusrikolliset osallistuvat RAC-konsertteihin. Olisikohan seuraava lainaus Pulizer-palkinnon arvoinen sankarijournalistinen paljastus:

Näin äärioikeistolaisia konsertteja nykyisin järjestetään Suomessa. Netissä julkaistaan ilmoitus tapahtumasta, usein juuri blogeissa tai keskustelupalstoilla. Ilmoituksessa on sähköpostiosoite, johon pitää ilmoittautua ennakkoon. Vain ilmoittautumalla saa tarkat tiedot tapahtuman paikasta ja ajasta. Tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon tällaisia konsertteja järjestetään, ei ole. Liikehdintä äärioikeistossa on tällä hetkellä aktiivista Suomessa.”

Suomalainen RAC esitellään lyhyesti ja muutamia nimiäkin pudotellaan, mutta suurin osa artikkelista keskittyy black metalliin ja sen alagenreen NSBM:ään, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan toimittajalla itselläänkin metallitaustaa. Ahlroth toteaa aivan oikein, että ”Fasismi on vain hyvin pieni juonne black metallin ideologisessa kokonaisuudessa”, mutta sävy muuttuu toisenlaiseksi heti seuravassa oman kappaleen seuraavassa virkkeessä: ”Se on kuitenkin todellinen ilmiö.” No nyt ollaan jännän äärellä!

Ja nyt tulee se suuri paljastus: suomalaisella black metallilla on tosiaan linkkejä äärioikeistoon. No shit, Sherlock!:

Yhteyttä black metallin ja RAC:n välillä haetaan. Viime toukokuussa järjestettiin ”Barbarism Returns! Black metal and RAC Unity ” -konsertti. Sen esiintyjät ja niiden kuvailut, suomeksi käännettyinä, mainoksessa olivat seuraavanlaiset: Fatherland (kansallissosialistista black metallia), Sielunvihollinen (anti-islamistista black metallia) ja Pylvänäinen (RAC).”

RAC-bändin nimi on oikein kirjoitettuna Pylvanainen, joka käy selväksi myös laajalle levinneestä keikkamainoksesta ja bändin YouTubesta löytyvästä runsaasta valikoimasta, mutta mitäs pienistä. Äärioikeistolaisuuden (mitä sillä sitten tarkoitetaankin) ja RAC:n yhteyttä black metalliin puntaroi haastateltu Tero Ikäheimonen, joka on tänä vuonna kirjoittanut oivan kirjan suomalaisesta black metallista. Hänen mukaansa mustan metallin yhteys äärioikeistoon rajoittuu lähinnä bändiin nimeltä Goatmoon, mikä on ilmiön yksinkertaistamista, sillä black metal yleisö ja avoimen poliittinen kuulijakunta ovat löytäneet jo pitkään toisensa. RAC-keikoilla on täysin normaalia, että paikalla on myös black metal väkeä ja vastaavasti bm-tapahtumissa kansallismielistä porukkaa löytyy kuin pipoa.

Ahlroth ja Ikäheimonen ruotivat Goatmoonin kansallissosialistisia sympatioita ja fasistisia lavaspektaakkeleja, mutta tämä kaikki on ollut pitkään selvää myös suurelle yleisölle. Samalla tavalla fasismia setvitään oman polun kulkijan Satanic Warmasterin kohdalla. Kuin vakuudeksi toimittaja lainaa bändin nokkamiehen Satanic Tyrant Werwolfin yhtä raflaavaa kommenttia Ikäheimon kirjasta löytyvästä pitkästä haastattelusta.


Jokainen Pirunkehto-kirjan lukija tietää, että jutussa oleva lainaus yksinkertaistaa bändin monipolvista suhdetta fasismiin ja kansallissosialismiin.

Veriyhteyden toimitus on eri mieltä Ikäheimosen kanssa siitä, että Suomen radikaalit nationalistit eivät tuntisi black metallia yhdeksi omaksi musiikikseen monien muiden joukossa:

Ikäheimonen vastaa vielä kysymykseen äärioikeiston ja black metallin tekijöiden yhteyksistä. Hänen mielestään black metal ei istu äärioikeiston omaksi musiikiksi.

”Black metal on jo pelkästään musiikkina niin poissulkevaa ja alakulttuurina niin monitahoinen ja -tulkintainen, ettei ainakaan toistaiseksi kotimainen aktiivinen äärioikeisto ole sitä omakseen kokenut.”

Black metallia eikä edes NSBM:ää kuunnella poliittisen agitaation vuoksi, vaan genren suosio nuorten ”äärioikeistolaisten” aktivistien keskuudessa perustuu sen metapoliittiseen ulottuvuuteen aivan samoin kuin neofolk. Black metallista pidetään, koska se on ollut alusta lähtien valkoisten omaehtoista musiikkia, joka ilmentää eurooppalaista henkeä ja pakanallisia arkkityyppejä.

Nyt-liitteen artikkelissa hyvää oli se, että RAC ja radikaalit black metal bändit saivat ilmaista valtavirtajulkisuutta. Vastaavasti vasemmistoliberaalit saavat jutusta vahvistusta omalle tekopyhälle toiseuttamiselle ja poliittisen vihollisen demonisoinille, mutta toisaalta positiivisessa hengessä kirjoitettu artikkeli olisi synnyttänyt vain entistä ankaramman vastareaktion. Heidän kanssaan voi käydä dialogia vasta sitten kun monikulttuurinen rikkaus iskee omaan nilkkaan. Siksi toivo on pantava nuoriin, joihin koulujärjestelmän ja virallisen julkisuuden suomalaisvastainen aivopesu ei ole vielä tarttunut. Heille RAC ja NSBM näyttäytyvät houkuttelevana kulttuurisena vaihtoehtona nykyiselle muoviselle hengettömyydelle, mitä Nyt-liitteen kauhistelevasta sävystä huolimatta ei voi olla huomaamatta.


Kirjoitus: RL

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kevin MacDonald: Historiallinen, kenties vallankumouksellinen voitto!

Kirjoittanut: professori Kevin MacDonald
Julkaistu: Occidental Observer -verkkolehdessä 9.11.2016
Käännös ym: Veriyhteys-kollektiivi
Tämä on uskomaton voitto. Tähdet olivat kohdallaan. Aluksi oli vain ohuen ohut mahdollisuus, että Trump ylipäätään valittaisiin ehdokkaaksi. Seuraavaksi hän oli tarpeeksi onnekas saadakseen vastustajakseen pahiten korruptoituneen ja vähiten karismaattisen ehdokkaan koko Yhdysvaltain presidentinvaalien historiassa (uskon, että Joe Biden, mahdollisesti jopa Bernie Sanders, olisi voittanut Trumpin), vieläpä hetkenä jolloin amerikkalaiset vaativat muutosta katseltuaan kahdeksan vuotta Barack Obamaa.  
Pohjimmiltaan kyseessä on valkoisten amerikkalaisten voitto heille vihamielisistä oligarkeista, jotka ovat hallinneet maata vuosikymmeniä. Trump onnistui republikaanipuolueen haltuunotossa ja voitti, vaikka valtaosa puolue-eliittiä kieltäytyi joko kokonaan tukemasta häntä tai antoi hänelle vain haalean ja epäröivän tukensa.
Vuoden 2015 toukokuussa pidin tilannettamme melko lohduttomana. Ei vaikuttanut siltä, että kykenisimme murtautumaan eliitin konsensuksen läpi, joka hallitsi kaikkia amerikkalaisen elämän alueita: tiedotusvälineitä, (niin televisioita, lehdistöä kuin Hollywoodin elokuvateollisuutta), akateemista maailmaa, politiikkaa, Wall Streetiä ja kaikkien suuryritysten johtokuntia. Meidät oli suljettu järjestelmällisesti ulos ja oli selvää, että valtaapitävät tahot eivät suostuisi antamaan meille paikkaa pöydässä.
Kun Trump ilmoitti ehdokkuudestaan, sitä oli vaikea ottaa vakavasti, vaikkakin hänen kannanottonsa koskien maahanmuuttoa, kansallismielisyyttä, poliittista korrektiutta ja kaupankäyntiä herättivätkin vastakaikua. Välitön reaktioni oli kuitenkin se, että Trumpilla on puolellaan kaksi aivan ainutlaatuista etua: hän on julkisuuden henkilö ja hän on hyvin, hyvin rikas.
Sellainen henkilö saa äänensä kuuluviin, häntä ei ole mahdollista vaieta kuoliaaksi eikä hän ole riippuvainen samoista korruptoituneista tahoista, jotka normaalisti rahoittavat Amerikkalaisia poliitikkoja puolueesta riippumatta. Itse asiassa tiedotusvälineet korkeat katsojaluvut silmissään antoivat hänelle lukemattomia tilaisuuksia saada sanomansa esiin. Kuka tahansa varsinainen vaihtoehto-oikeiston [Alt Right] jäsen olisi voinut puhua samoista asioista, mutta hän olisi voinut saman tien seistä puhumassa yksin omassa vaatekomerossaan. Jo tuolloin, vuoden 2015 heinäkuussa, oli selvää, ettei Trump ole tavallinen republikaaniehdokas. 
[Trump] ei todellakaan menettänut arvostustani silloinkaan kun hän arvosteli kahta hänelle vihamielistä näkyvää republikaanipuolueen toimijaa/Israel-lobbajjaa, eli Charles Krauthammeria ja Jonah Goldbergia. Lisäksi muistakaamme Twitter-tapauksen: “Vakuutan että olen paljon fiksumpi kuin Jonathan Leibowitz — tarkoitan siis Jon Stewart @TheDailyShow,” twiittasi Trump, ja lisäsi perään: “joka muuten on täysin yliarvostettu.” On tietenkin “antisemitismiä” todeta kenenkään olevan juutalainen, sillä on täysin pöyristyttävää ajatella, että juutalainen identiteetti saattaisi mitenkään vaikuttaa hänen näkemyksiinsä. Kuten me kaikki tiedämme, juutalaiset ovat niin kuin kuka tahansa muukin meistä.  
Pian ilmeni, että, että Trump ymmärsi valkoisessa Amerikassa kytevän suuttumuksen paremmin kuin kukaan muu, ja hän oli valmis myös pukemaan sen sanoiksi ja kertomaan sille sen, mitä se halusi kuulla. Erityisesti hän vetosi valkoiseen työnväenluokkaan (jossa hänen kannatuksensa oli 72%, Clintonin saadessa vain 23%), mutta myös valkoisiin naisiin (53-43), ja jopa korkeakoulutettujen valkoisten naisten ryhmässä hän hävisi vain 51-45 (CBS:n ovensuukysely). Näyttää siis siltä, että kovin monet yliopistoissa opiskelleet valkoiset naiset päättivät olla uskomatta naistutkimuksen ja afrikkalais-amerikkalaisen opinto-ohjelman luennoitsijoita.
Vaikka on päivänselvää, että edessäpäin on vielä paljon on kamppailua, tämä on silti loistava kunnian päivä.
Seuraava analyysi on laajennettu versio Radix Journalissa julkaistusta artikkelisarjastani, jossa käsitellään Trumpin merkitystä.
Vaihtoehtooikeisto
Vaihtoehto-oikeisto on luontevasti hakeutunut tukemaan Trumpin kampanjaa, ja hyvästä syystä. Monet vaihtoehto-oikeiston tavoitteista ovat vaikeasti saavutettavissa jopa sellaisenkin presidentin alaisuudessa, joka on täysin sen ajatuksen kannalla, että Amerikan on aika ryhtyä ottamaan huomioon sen perinteinen valkoinen enemmistö. Jo ennen vaaleja Trump oli ehtinyt vaikuttaa amerikkalaiseen politiikkaan vaihtoehto-oikeistolle erittäin myönteisellä tavalla ja nyt kun Trump on voittanut, vaikutus vain kasvaa.
•Trump on kommentoinut maahanmuuttoa tavalla, jota ei ole puoleen vuosisataan pidetty salonkikelpoisena: paperittomat maahanmuuttajat ulos, rajat kiinni, kansalaisuuden evääminen maan rajojen sisäpuolella syntyviltä ulkomaalaisilta, muslimien maahanmuutto katkolle ja ylipäätään saattaa maahanmuuto vastaamaan jälleen työvoiman tarvetta eikä jotakin moraalista imperatiivia (ihannetapauksessa vierastyöläiset eivät saisi kansalaisuutta). Hän pitää Angela Merkelin toimia Saksassa mielettöminä ja lausuntojensa perusteella hän vastustaa länsimaisten yhteiskuntien peruuttamatonta muuttamista massamaahanmuutolla ja monikulttuurisuudella (“Pariisi ei ole enää Pariisi”).
•Trump rohkaisee ja antaa energiaa eurooppalaiselle kansallismieliselle oikeistolle. Se on käytännössä Brexit steroideilla – äänestäjien huuto, joka vaatii ettei sama kehitys voi enää jatkua, ja että perinteisten elämän edellytysten tuhoamisen on päätyttävä. Vaikka se ei lopulta johtaisikaan mihinkään muuhun, se on jo nyt kuin rattaistoon heitetty jakoavain. Revitään kaikki alas! Näin ei voi jatkua! Äänestäjät vaativat loppua merkityksettömille sodille, loppua meitä vihaavien ja sopeutumiskyvyttömien ja -haluttomien ihmisten maahantuonnille  
•Trump on riisunut perinteisten konservatiivien naamion. He ovat olleet republikaanipuolueen ideologian ja ulkopolitiikan ytimessä 1980-luvulta lähtien. Aivan Trumpin kampanjan alusta asti neokonservatiivit ovat johtaneet #neverTrump-kampanjaa, siitä huolimatta, että Hillary Clinton presidenttinä olisi katastrofi republikaanipuolueelle. Se olisi nimittäin taannut liberaalin/vasemmistolaisen äänestäjien enemmistön kaukaiseen tulevaisuuteen, Clinton kun olisi antanut oleskeluluvat miljoonille laittomille maahanmuuttajille ja nostanut maahan otettavien pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien määriä dramaattisesti. Clintonin nimitykset Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen olisivat raadelleet perustuslain ensimmäisen lisäyksen luomalla ”vihapuhetta” koskevia lakeja. Samoin toinen lisäys revittäisiin kappaleiksi.  Kukaan oikealla aina perinteisistä rajoitetun hallinnon konservatiiveista aina vaihtoehto-oikeistoon ei missään nimessä voisi toivoa tätä. On myös vaikea uskoa, että kaikkein vaikutusvaltaisimpien juutalaisten ja Israelille myönteisten neokonservatiivien sitoutumiset eivät olisi ei-juutalaisten republikaanien tiedossa. Uuskonservatiivien petturuus muistetaan republikaanipuolueessa pitkään ja se rampauttaa heidän tulevat yrityksensä saada  jälleen vaikutusvaltaa.
Huomasin Twitterissa Bill Kristolin kertoneen, että #neverTrumpers -kampanjan uuskonservatiivien tulisi hävitä arvokkaasti. Olisin silti hämmästynyt, jos heille annettaisiin minkäänlaista asemaa tulevaisuuden repulikaanipuolueessa. Se on nyt Trumpin puolue. On erittäin rohkaisevaa, että hän haluaa hyviä suhteita Venäjään samalla kun uuskonservatiivit ja NATO ovat ajaneet yhä lisää hyökkäävyyttä ja aggressiota. On erittäin rohkaisevaa, että hän tukee Assadin laillista hallintoa Syyriassa. En epäile, etteikö hän kykenisi yhteistyöhön Putinin kanssa tukahduttaakseen kapinan ja tuomaan rauhan ja vakauden takaisin tuohon maailmankolkkaan.
•Trump on alleviivannut ammottavaa kuilua republikaanisen valkoisen äänestäjäkunnan ja puoluetta rahoittavien, massamaahanmuutoa, vapaakauppaa vaativien, Venäjän vastaisten ja Israel myönteisten globalistien välillä. Ennen Trumpia republikaanipuoluetta hallitsivat uuskonservatiivien ulkopolittinen näkemys ja kauppakamarien etuja ajava talouspolitiikka. Tämä puolue ei ajanut äänestäjiensä etuja, eikä sen herättäminen uudelleen henkiin ole enää mahdollista. Vaikka Trump olisi hävinnyt, hänen kannattajansa olisivat muodostaneet vastaansanomattoman uuden voiman puolueen sisällä. Trumpin voitto takaa, että republikaanipuolue on todellinen populistipuolue  ennustettavissa olevaan tulevaisuuteen asti.  (käänt. huom: toisin kuin Suomessa, Amerikassa “populismi” eli kansan huolenaiheisiin ja toiveiden huomioon ottaminen on yleisesti ymmärretty hyvänä asiana).
•Trump on kiskonut irti median naamion. Tiedotusvälineet ovat aina olleet enimmäkseen liberaaleja, mutta tällä kertaa jopa republikaaneille myötämielinen media on ollut pääosin Trumpia vastaan. Media Research Centerin  tutkimuksen mukaan häkellyttävä 91% kaikesta Trumpin kampanjaa koskevasta uutisoinnista oli luonteeltaan kielteistä. Ja kukapa voisi unohtaa valtavirtakonservatismin äänenkanttajien vihamielisyyden, jota ovat edustaneet sellaiset lehdet kuin National ReviewThe Weekly Standard ja lukuisat muut neokonservatiivien julkaisut?  Tämä ruokkii auttamattomasti Trumpin kannattajien käsitystä siitä, miten koko järjestäytynyt valtaeliitti äärivasemmistosta aina uuskonservatiiveihin on seissyt yhtenä rintamana vastustamassa Trumpin populistista, keskiluokkaa ja Amerikan perinteistä valkoista enemmistöä suosivaa politiikkaa.
Media on eräs valtavirtayhteiskunnan pilareista, ja on rohkaisevaa havaita, että kunnioitettava enemmistö valkoisista jätti huomioimatta Trumpia hölmöksi rasistiksi ja naisvihaajaksi mustamaalanneet uutiset. Trumpin voitto on medialle valtava tappio. Kuten olemme monta kertaa huomauttaneet, mediaa ohjailee erittäin voimakas juutalainen hallintokoneisto, ja Trumpin vaalivoitto on sille erittäin vakava isku. Olen kirjoittanut kuuden artikkelin sarjan Trumpin ja juutalaisten sekä juutalaisuuden välisestä suhteista, erityisesti juutalaisten lähestulkoon kliinistä vainoharhaisuutta lähentelevästä vihasta Trumpia kohtaan.  
Juutalaiset itse tietävät, että heillä on runsaasti vaikutusvaltaa Yhdysvalloissa ja Euroopassa sekä muualla länsimaissa, joissa he ovat pyrkineet ja pyrkivät yhä murtamaan yhtenäiskulttuurit ja saattamaan valkoiset vähemmistöiksi omissa maissaan. Meillä on vielä pitkä matka kuljettavana ennen kuin pystymme antamaan ratkaisevan iskun tuolle valtarakennelmalle, mutta Trumpin voitto on suurenmoinen ensiaskel.
•Trump on nostanut vaihtoehtto-oikeiston kartalle.  Trumpin kampanjan myötä on ilmestynyt lukemattomia alt-right-artikkeleita. Vaihtoehto-oikeisto on ainoa selkeästi erottuva älyllinen näkökulma, joka oli Trumpin puolella, vaikkakin toki ymmärrämme, että hän ei ole yksi meistä, eikä häneltä kannata odottaa paljoa sellaista mitä me itse haluaisimme nähdä maailmassa tapahtuvan. Olemme ainoa älyllinen näkökulma, joka ymmärtää rotunäkökohdat ja joka kykenee hyväksymään paitsi sitä koskevat tutkimustulokset, myös ylhäältä sanellun monikulttuurisuuden katastrofaaliset seuraukset valkoisissa maissa ja kauhistuttavan tulevaisuuden, joka meitä odottaa jos jäämme kaikkien muiden vihaamiksi ja halveksumiksi vähemmistöiksi omissa maissamme.  Perinteiset konservatiivit eivät yksinkertaisesti kykene selittämään nyt käynnissä olevia muutoksia heidän normaalissa käytössään olevalla käsitteellisellä työkalupakilla. He eivät ymmärrä valkoisen enemmistön erittäin aiheellista vihaa ja huolenaiheita. He eivät ymmärrä politiikan rodullistumista. Me puolestaan kylläkin ymmärrämme ja pystymme analysoimaan sitä hyvin tarkasti, tavoilla, jotka ovat tieteellisen tutkimuksen valtavirran kanssa täysin yhteensopivia.  
Kuten viimeisimmässä Trumpia ja juutalaisia koskevassa artikkelissani totesin, sellaiset juutalaisälyköt kuin Jonathan Chait ja David Brooks tarkastelevat koko Trump-ilmiötä valkoisen identiteettipolitiikan kautta, ja itse näen asian aivan samoin. Mutta vaihtoehto-oikeisto on ainoa poliittinen liike, joka puolustaa valkoista identiteettipollitiikkaa. Jos meiltä evätään oma paikkamme pöydässä, jäljelle ei jää ketään joka ottaisi huomioon miljoonien Trumpia äänestäneiden joko implisittisen tai eksplisiittisen näkemyksen siitä, kuinka myös valkoisilla on kollektiivisia intressejä, aivan kuin kaikilla muillakin etnisillä ryhmillä. Kukaan muu ei aja näitä intressejä älyllisesti rehellisellä ja tieteellisesti kestävällä tavalla.
Valtaosalla median vaihtoehto-oikeistoa koskevasta uutisoinnista oli motiivinaan halu leimata Trump ”rasistiksi” ja vaalien jälkeen media luultavasti yrittää saada hammastahnan takaisin tuubiin lopettamalla vaihtoehto-oikeistosta uutisoinnin. Trumpin voiton myötä se on kuitenkin muuttunut käytännössä mahdottomaksi. Kasvanut näkyvyys on johtanut myös yhtä suureen kasvuun kannatuksessa. Kokousten osallistumäärät ovat kasvussa ja erilaisten vaihtoehto-oikeiston verkkosivustojen kävijämäärät ovat räjähtäneet. Tulevaisuus näyttää valoisalta, ja tämä on suurelta osin Donald Trumpin ansiota.  
Tulevaisuus kuuluu meille.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Pagan Skull: White Genocide (Europa Erwache Productions, 2016)

Puhtaasti musiikillisesta näkökulmasta Pagan Skull on herättänyt kotimaisista RAC-bändeistä varmasti eniten polemiikkia. Vaikka bändillä on oma vankka kuulijakuntansa, keskustelu Pagan Skullin tuotannosta johtaa useimmiten kriittisiin ääniin. Pyyhkeitä on tullut töksähtelevästä yhteensoitosta, laulajien väkinäisen mörisevästä ulosannista ja jopa lyriikoista, joita varsinkin äärivasemmisto on pitänyt korneina. Toisaalta aikamme ironisesta kyynisyydestä kertoo se, että juuri puutteina pidettyjen piirteiden vuoksi Pagan Skull on saanut kulttiaseman kynäniskaisten ”nettiälykköjen” keskuudessa, aseman, jonka kanssa kilpailee vain Sniperin tuotanto.

Halpamaisesta pilkasta huolimatta Pagan Skull nousee kaiken rääpimisen yläpuolelle, sillä yhtyeen suurin voima on sen vilpittömyydessä, aidossa uskossa asiaansa, jonka taustalla vaikuttavat ikuiset totuudet. Tätä teräksisen lujaa totuuden henkeä eivät mitkään sanat pysty koskaan loukkaamaan. Uuden levyn White Genocide myötä suunpieksijöillä on entistä vähemmän aihetta piikittelyyn, sillä Pagan Skull on tehnyt tähän asti parhaan levytyksensä.

Toisin kuin ensimmäisellä albumilla In the Hands of The Fatherland (2012) Pagan Skull esittää nyt kaikki kappaleensa englanniksi ja ne on myös printattu kansilehtiöön. Sanoitusten painamisella on perusteensa, sillä poliittisessa radikalismissaan ne panevat kyseenalaistamaan valtavirtaisia käsityksiä suomalaisesta nationalismista.  Esimerkiksi levyn päättävässä eeppisessä metalliballadissa "The Final Cry" pohditaan H.C. Andersenin satua mukaillen niitä globalisaation pohjavirtoja, jotka ovat saattaneet kulttuuria luovien kansojen ihmiset itsetuhoiseen tilaan (kaksi ensimmäistä säkeistöä):

Self-destructive people rushing to it’s end
A strange virus has infected all their brains
A natural will to survive has been replaced
by furious raging suicidial madness

All along together they march to their doom
Chanting the songs of the Apocalypse
But in the midst of the crowd walks a child
Scared and confused asking question why

Uudella levyllään Pagan Skull on tosissaan enemmän kuin koskaan ja tämä kuuluu myös musiikissa. Paljon moitittu haparoiva yhteensoitto ja ensimmäistä albumia vaivannut materiaalin ja musiikkityylien hajanaisuus ovat nyt hioutuneet lähes tyystin pois. Bändillä on omintakeinen raaka soundi, josta kuultaa sulavasti läpi sekä black metal elementit että RAC:n konstailemattoman alkuvoimainen karheus.

Albumin painostavan vakavamielistä asennetta keventää sopivasti muutamien kappaleiden kuten "White Man’s World" ja "Old Europe" melodinen tarttuvuus. Oman erikoisen lisänsä tuo myös 3-way-splitiltä kuultu tuttu huilu, jota kuullaan kappaleissa "The Calling", "The Pigs of Zion" ja "The Final Cry".

White Genocide -levyn yhtenäistä soundimaailmaa tukee lyriikoissa toistuvat albumin nimeä kantavat teemat. Kyse on todellakin teemalevystä, jossa ilmaistaan vahva halu taistella valkoisten kansanmurhaa vastaan. Tämä taistelutahto tulee erityisen selvästi esiin Vapaudenristin primus motorin sanoittamassa kappaleessa "Lackeys Of Six Pointed Star".

Painavan sanoman ja karun musiikillisen ilmaisun vuoksi Pagan Skullin toinen täyspitkä ei ole levy, jota voi kuunella vain viihtymisen vuoksi. Se pakottaa keskittymään mitä näillä nuorilla vihaisilla miehillä on sanottavana. Kuunnellun perustella se on kenties tärkempää kuin mikään muu: taistelu omasta olemassolostamme.

Arvio: RL

torstai 3. marraskuuta 2016

Pylvanainen: Uuden ajan koitto (Europa Erwache Productions, 2016)

Archive.org on tallentanut Pylvanaisen kappaleen N.O.P. Koska kappale on tallennettu Internetin viralliselle arkistosivulle, globalistisen (((järjestelmän))) vahtikoirina toimivat vasemmistolaiset Stasi-ilmiantajat eivät voi muuta kuin rouskuttaa raivoisasti pöydän jalkaa. 
Vuonna 2012 toimintansa aloittanut kotimaisiin RAC-julkaisuihin keskittyvä Europa Erwache Productions on kiihdyttänyt toimintaansa viime vuodestä lähtien ja on nyt loppusyksynä julkaissut kerralla kolme supisuomalaista nationalistista rockia sisältävää cd-äänitettä. En ole varmasti ainoa, jonka mielestä juuri Pylvanaisen kolmas kokopitkä ”Uuden ajan koitto” on tästä ryppäästä se kaikkein odotetuin levy.
Kansan keskuudessa osuvan Pylvis-kutsumanimen saaneen bändin uusin platta on kokonaisen albumin mittainen, mutta sisältää vain kuusi uutta kappaletta, sillä loput neljä on poimittu 7-biisin cdr-omakustanteelta ”Valkoisen miehen taakka” (2013).
Levyn äkkiväärä avausraita Ei vierasta verta varten paljastaa välittömästi soundipoliittiset muutokset edellisiin levytyksiin verrattuna. Soundit ovat tuhdin kuuloiset, biisi etenee tanakalla metallikitaroinnilla rullaavasti ja laulajan äkäisestä artikuloinnista saa kiitettävän hyvin selvää. Onpa kappaleeseen saatu mukaan uhkaavaa vaaran tuntua, kun hetkittäin soivaan toiseen kitaraan on lisätty black metallista tuttua surisevaa soundimaailmaa.
Tätähän sopisi soittaa jo Radio Rockissa, joka kehuskelee soittavansa mitä haluaa. Tai ehkei sittenkään, sillä jo heti kertosäkeessä lyödään ässät pöytään ja kerrotaan mikä on pelin henki:
Ei enää saastalaumaa, sabotöörien armeijaa,
monikulttuurista utopiaa.
Vuolaana veret virtaa kuljettaen ruumiita,
kansa juhlii uuden ajan koittoa!
Kappaleen lyriikoista löytyy samanlaisia ajatuskulkuja kuin Ilkka Auran ja Hannes Possanderin mainiosta esseestä "Miten etninen puhdistus toteutetaan?", jossa analysoidaan kuinka pakkomonikulttuurisuuden ajaminen saattaa ennen pitkää johtaa kansan itsesuojelun varotoimena etnisiin puhdistuksiin. Esseen julkaisi verkossa ensimmäisenä  Veriyhteys-blogi ja tekstiä on ehtinyt jo kauhistella mm. Stasille ja KGB:lle vakoillut äärivasemmistolainen yliopistotutkija Jouko Jokisalo.
Valheen halvat palkkatyöläiset -esityksessä yhdistyy ensimmäisen cd:n biisien melodisuus, toisen levyn soundit ja Valkoisen miehen taakka -demolta löytyvän kappaleen Syyllisyyden armoilla sanoitusten teema:
Nykyhetken valheen halpoja palkkatyöläisiä aamu-tv:ssä esiintyy,
ylemmyydessään kylpien.
Syvä huoli kaihertaa heidän sisuksissaan,
jospa kukaan ei heidän harhoihin uskokaan.
Täytyy syyllisyys kaataa päälle onnettoman maan,
jonka kansa leipäjonoissa kenkiään kuluttaa.
Pitää vedota tunteeseen,
kyynel poskella valuu hiljalleen.
Miljardikoneisto pyörii kun paskaa kullaksi kiillotetaan.
Dollarit silmissä propagandakuvia julkaistaan.
Hyväuskoiset lahjoittaa omantunnon tuskissaan.
Sielu taivaaseen livahtaa kun kirstussa kilahtaa.
Kolmannen kappaleen Häpäisty maa sanoituksissa viljellään estoitta erilaisia iljettäviä ihmiseritteitä, jotka kuvastavat sitä, kuinka suomalaisvihamieliset mädättäjät ovat tahranneet maamme pyhiä symboleita ja kunniaa. Niin sanotun ”miedomman liikkeen” kansallismieliset saattavat pitää Pylvanaisen karskeja kielikuvia alaluokkaisena öyhötyksenä, mutta rahvaan parissa viihtyvä bändi haluaa kertoa asiat sellaisina kuin maan suola ne omissa nahoissaan tuntee. Rockissa puhutaan paljon kaivatusta aitoudesta, autenttisuudesta, ja juuri sitä Pylvis karuilla suorasukaisilla teksteillään mitä parhaiten ilmentää. Kovat ajat vaativat myös kovia sanoja – ja tekoja! Ankeasta yhteiskunnallisesta tilanteesta huolimatta Häpäisty maa -kappaleessa valetaan tulevaisuuden uskoa lupaamalla, että ”symbolit ylpeyden ja kunnian tullaan uudestaan kirkastamaan!”.
Hardcore-tikkausta tavoitteleva Hys, hys on teksteiltään ironinen kommentti nykyisestä sananvapaudestamme, mutta jotenkin tuollainen nopea kohkaus ei oikein sovi Pylvanaisen pirtaan. Keikalla väliin heitetty nopea rutistus saattaa toimia, mutta tällä levyllä se vain hajoittaa ikävästi ässäbiisien pakkaa.
Lähes täysin päinvastaiseen tempoon siirrytään raskaasti junttaavassa kappaleessa Sarastus, jonka aivan lopun soolokitarasta löytyy parin muun biiisin tapaan lieviä black metal viboja. Kansallisen pelastuksen sanomaa julistavassa esityksessä käytetään ajoittain likaisia kielikuvia kansanvihollisista, mikä on raju kontrasti muutoin hengeltään kansallisromanttiselle kappaleelle, jossa kaikuu runoilija Kaarlo Kramsun kansallisromanttinen symbolismi:
Aura kyntää peltoa, roudan ruoskimaa.
Täytyy siemen pian istuttaa.
Vielä pimeys varjonsa langettaa,
pian aurinko nousee taivaan rannasta.
Ei saasta viljaa korjaa, nyt uusi aamu on.
Rikkaruohot kitketään, jotta kansa voi kukoistaa.
Vaikka levyn ensimmäiset viisi kappaletta näyttää olevan merkki Pylvanaisen vakavoitumisesta, löytyy viimeisestä uudesta biisistä N.O.P. alkupään tuotannosta tuttua hurttia huumoria. Jo ensimmäisistä soinnuista alkaen kuulijalle käy nopeasti selväksi, että N.O.P. muistuttaa erehdyttävästi Sniperin ensimmäisen albumin (2002) täysosumaa “Lynkkarien laulu”, mutta tämä veto on hyvällä tavalla vieläkin törkeämpi ja rienaavampi nykypäivän pyhiä lehmiä kohtaan kuin Tarkkiksen klassikko. Kappaleen kuultuaan on helppo ennustaa, että tästä tulee varsinkin livenä soitettuna välitön hitti ja encore-biisi.
Levyn loput biisit on noukittu ”Valkoisen miehen taakka” -demolta, joka ilmestyessään herätti ainakin minun mielenkiintoni bändiä kohtaan. Yhtyeen varhaisin materiaali ei juurikaan innostanut, mutta ensimmäisellä virallisella cd-r-levyllään Pylvis osoitti mutkattoman rehellisellä ja melodisella 77-punk pastissillaan olevansa kuuntelemisen arvoinen bändi, jolla on potentiaalia kehittyä. Basso edellä etenevistä biiseistä tarttuvinta antia tarjoavat sarkastiset Mabutu (mukana ska-tatsia!) ja Kotimme on linnamme. Niille, jotka eivät ole demoa vielä kuulleet, saavat siitä tällä levyllä hyvän neljän biisin maistiaisen. Uuden materiaalin puutteesta huolimatta levy ei jää kuuntelukokemuksena torsoksi, vaan sisältää rautaisannoksen sekä uutta että vanhaa Pylvanaista.
Arvio: RL

Mainos: Suomi 99-vuotta itsenäisyyspäiväjuhla 10.12.2016