lauantai 14. maaliskuuta 2020

Kansallinen konferenssi AAMUNKOITTO + PYHÄ KUOLEMA, Turku 7.3. 2020

Viimeisten viikkojen aikana mediassa on seurattu vahingoniloisesti Perussuomalaisten puoluejohdon ja puolueen nuorisojärjestön välistä ideologista riitaa. Puoluejohtoa on jo melko pitkään hiertänyt nuorisojärjestössä suosiota saavuttanut etnonationalistinen liikehdintä. Pohjimmiltaan etnonationalismissa on kyse perinteisestä nationalismista, jossa kansan jäsenyys edellyttää valtaenemmistöön tai historialliseen vähemmistöön kuulumista. Toisin sanoen esimerkiksi Suomessa musta afrikkalainen voi tiettyjen ehtojen puitteissa saada Suomen kansalaisuuden, mutta häntä ei voi pitää suomalaisena aivan samoin kuin häntä olisi Japanissa mahdoton pitää japanilaisena.

Tämä ajatusmalli oli takavuosina maassamme täysin riidatonta poliittista ajattelua jopa tiedotusvälineissä, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tietoisesti käynnistetty kansallisen entropian prosessi on tehnyt tästä maalaisjärkisestä ajattelusta ekstremismiä. Ainakin jos meidän on uskominen suomalaisvihamielisen ”eliitin” intressiä ajavien Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen ja Ylen agendauutisiin.

Ikävä kyllä myös Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ostanut tämän ajatuksen, luultavasti siksi, että hän on alkanut itsekin uskoa valtamedian maailmanselitykseen kansakunnista, joiden arvo mitataan vain taloudellisin perustein. Näin ollen Halla-ahon motiivi vastustaa tiettyjen kehitysmaalaisten invaasiota ei perustukaan etnisen suomalaisuuden säilyttämiseen, vaan ainoastaan tulijoiden taloudelliseen rasitusasteeseen. Vastaavasti hän näyttää hyväksyvän Afrikan, Lähi-idän ja Intian muukalaiset, mikäli he tuovat mukanaan riittävästi taloudellista lisäarvoa.

Lähes kahdeksan miljardin geenisäkin maailmassa korkeateknologiseen yhteiskuntaan sopeutuvia värillisiä löytyy kuitenkin sen verran, että talousvaikuttajamme voisivat tarveharkintaan perustuen korvata suomalaiset rotumuukalaisilla hyvinkin nopeasti. Käytännössä Halla-ahon kannattama vesittynyt liberaalinationalismi johtaa talousfundamentalistien taloushyötyajattelun lailla lopulta kansanvaihtoon, mutta vain hitaammalla aikataululla.

Tätä loogista mielettömyyttä vastaan Perussuomalaiset Nuoret ry:ssä syntyi etnonationalistinen fraktio, joka kasvoi lopulta niin suureksi, että se sai järjestön enemmistön puolelleen. Tämä kansallisesti radikaali uusi nuoriso on ollut emopuolueen johdolle liikaa, koska pelkona oli mediakuvasta riippuvan kansansuosion lasku ja etulyöntiaseman menettäminen seuraavissa vaaleissa. Puolueessa tiedettiin, että media voi kampanjoinnillaan mustamaalata perussuomalaisia entistä rankemmin ellei se tee irtiottoa klassista nationalismia kannattavaan nuorisojärjestöönsä. Huojentavan tekosyyn nuorisojärjestön irtisanomiselle antoi lopulta sen varapuheenjohtaja Toni Jalosen yksi ainokainen f-sana Tallinnassa pidetyssä Etnofutur-konferenssissa viime kuun lopulla.

Nuorisojärjestönsä erottamisella kosher-konservatiivisesti toiminut Perussuomalaisten puolue alistui poliittisessa pelissä vihollisen sääntöihin, joita pelaamalla ei voi kuin hävitä periaatteensa eli puolueen olemassaolon tarkoituksen. Varsinaista maailmankatsomusta tai tiettyyn yhteiskuntafilosofian perustuvaa ohjelmaa Perussuomalaisella puolueella ei ole tosin koskaan ollutkaan toisin kuin pois potkimallaan nuorisojärjestöllä. Puolueen arvostelijat ovat varmasti oikeassa siinä, että Persut ovat suosionkalastelussaan viime kädessä aivan samanlainen ”periaatteidensa” vesittäjä kuin suuret valtapuolueetkin. Estääkseen puolueen sisällä vahvan aatteellisen opposition Jussi-Halla-aho ja hänen hovinsa perustivat pikaisesti uuden tottelevaisen nuorisojärjestön, jonka tehtävä on toimia lähinnä puoluejohdon kilttinä sylikoirana.

Järjestöaktiivit eivät ole emopuolueen hylkäämisen jälkeen kuitenkaan jättäneet poliittista herätystehtäväänsä. Tästä kertoo Toni Jalosen Turun seudulle kokoon kutsuma kaikille vapaa ja maksuton Aamunkoitto-konferenssi maaliskuun alussa. Tapahtuma ehdittiin pitää parahiksi ennen koronavirukseen liittyviä rajoituksia, joten vastaavia ei ole ehkä lähiaikoina tulossa.

Iltapäivällä kahdelta paikalle alkoi kerääntyä runsaasti ennakkoilmoittautuneita ja kun tilaisuus lopulta pääsi alkamaan klo 15 alkoi sali olla täynnä innokkaita kuulijoita eri puolilta Suomea. Konferenssin avannut Jalonen ei puhunut kovin pitkään, kunhan kertasi fasisti-kohun kohokohtia ja vakuutteli, ettei näe sanomisessaan mitään väärää. Jalonen esitti asiansa perisuomalaisen hillitysti, vaikka puheen sisältö oli hyvin taistelutahtoinen. Pientä kevennystä toi lopussa Kristian Arjelta lainattu heitto muukalaisista ja niiden maasta poistamisesta. Tämä synnytti osassa yleisössä peittelemätöntä naurunremakkaa. He eivät taitaneet olla niitä miedomman liikkeen edustajia.

Seuraavaksi esiintynyt Tuukka Kuru veti syväluotaavan analyysin nykyään niin epämuodikkaana pidetystä rappion ajatuksesta. Puheen nimeksi valittu Raunioilla toi mieleen Julius Evolan maalailut kulttuurisesta rappiosta, mutta Kurun analyysi pysytteli enemmän maanläheisissä teemoissa kuin italialainen mestari. Kurun pääviesti oli, että minkä tahansa kansakunnan selviytyminen perustuu siihen, kuinka politiikka ja kulttuuriset trendit tukevat kansan etnisyyttä, kieltä ja kulttuuria:

Kannustaako tämä elämäntapa luonnolliseen perhe-elämään? Uhkaako tämä päätös suomalaisten turvallisuutta? Lisääkö tämä toimenpide ulkomaalaisten valtaa maassamme vai ei, ja niin edelleen. Kuten huomaatte, hyvin monet nykyisistä poliittisista päätöksistä, median tarjoamista elämäntyyleistä tai viihteen muodoista ei todellisuudessa edistä kyseisiä päämääriä. Merkittävä osa niistä on olemassaolomme kannalta pikemminkin haitallisia!

Naisääntäkin saatiin kuulla kun estradille astui kansalaisvaikuttajana tunnettu Tiina Wiik. Verkkolehti Sarastuksessa myöhemmin julkaistu puhe Naiset ja kansallismielisyys on tärkeä puheenvuoro naisten asemasta ja tehtävästä kansallismielisessä liikkeessä. Naisaktiivin näkökulmia koonneen puheen pienenä puutteena voi pitää sitä, ettei siinä käsitelty naiseuteen kuuluvaa äidin roolia osana kansallista liikettä. Näinä suomalaisen väestökadon aikoina uusien suomalaisten tekeminen ja kasvattaminen pitäisi olla kansakunnan prioriteetti numero yksi.

Nuorinta voimaa konferenssissa edusti Linus Linsén, joka nuoruuden innolla yritti ottaa haltuun kaiken sen mikä nykyaikana on ajamassa kansakuntaa perikatoon. Hän esitti lukuisia osuvia sivalluksia aikamme ilmiöistä ja tunnetuista degeneraateista, mutta harkitummalla puheen jäsentelyllä iskut olisivat osuneet paremmin maaliinsa. Kun nuori mies tästä vielä hieman hioo esitystään, tulee hänestä vielä kuuma nimi tulevissa tapahtumissa.

Tilaisuuden päätti ylimääräinen yllätyspuhuja, Ukonvasama-kollektiiviin puuhamies Pauli Kaila. Hän piti lyhennetyn version noin vuosi sitten Turussa pitämästään esitelmästä ”Traditionaalisen elämän perusteet”. Suurimmalle osalle yleisöä puhe oli ennalta kuulematon ja aika monelle aihekin oli melko vieras, sen verran syvällä eurooppalaisen filosofian perinteessä kahlattiin.

Esitelmän aihevalinnan sopivuutta puhuja perusteli muun muassa sillä, että edellisissä puheissa termi traditionalismi oli tullut monesti esiin, mutta sitä ei oltu sen kummemmin selitetty. Vajaan tunnin kestäneessä esitelmässään Kaila purki traditionalismin käsitettä ja kertoi millaisia ihanteita sen kuuluisat puolestapuhujat (mm. Platon, Guénon, Evola, Codreanu, Simojoki ym.) ovat asian puolesta esittäneet. Eurooppalaisuuden ja suomalaisuuden juuriin käyvä esitelmä oli oivallinen päätös konferenssille, jonka punaisena lankana oli löytää edellisten sukupolvien viisaus osana uuden kulttuurin aamunkoittoa.

Ilta ei vielä päättynyt tähän, vaan puheiden jälkeen halukkaat saivat nauttia asiaan kuuluvasta kansallismielisestä musiikista. Eri tiloissa pidetyn musiikkitapahtuman esiintyjänä oli neofolk-artisti Pyhä Kuolema, jolla on jo vastaavaa kokemusta kansallismielisten tapahtumien esiintyjänä.

Näennäisesti kevyt musiikkivalinta oli järjestäjiltä järkevä veto, koska kuulijoiden joukossa oli eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia kansallismielisiä. Mistään kompromissiesiintyjästä ei kuitenkaan voida puhua, sillä Pyhä Kuolema edustaa tinkimättömästi omaa linjaansa, joskin avarassa kansallismielisessä kontekstissa. Artistin runollisissa kappaleissa välittyy mm. arkeofuturistinen näkökulma, joka istuu hämmästyttävän hyvin kaoottisen aikamme nationalismiin. Vaikka Pyhä Kuoleman minimalistinen neofolk ei ole julistavaa eikä tuomitsevaa, se ilmentää kuitenkin infantiilin nykykulttuurimme tukahduttamaa villiä ja ennalta arvaamatonta suomalaisuutta.

Tiiviissä tilassa soittanut trubaduuri toi laulunsa kuulijoidensa lähelle, joka olisi harvinaista tavanomaisessa rock-klubissa. Yleisön kanssa rennosti jutustellut artisti aloitti settinsä tulevan albuminsa kappaleilla ”Uusi panssaroitu Suomi”, ”Aavesaattue” ja ”Ensimmäinen leipä ensimmäisestä viljasta”. Kertakuuntelun perusteella uudelta levyltä on lupa odottaa paljon!

Paikalla olleiden suut alkoivat tapailla sanoja vasta kun ilmoille kajahti tuttu ”Runot, rodut ja riettaudet”. Laulaja kertoi tiettävästi ensimmäistä kertaa yleisölle kappaleen syntyhistorian, johon liittyy yhteinen keikka turkulaisen hippifolk-ryhmä Sammaleen kanssa. Hipit olivat vaikuttaneet keikan aikana leppoisilta kavereilta, mutta jälkeen päin kun he olivat saaneet tietää Pyhä Kuoleman yhteyden kansallismieliseen liikkeeseen, äänensävy oli muuttunut murhaavaksi. Ei ole suvaitsevaisiin hippeihin päältä katsominen.

Huolimatta siitä, että huomattava osa kappaleista eivät olleet kuulijakunnalle tuttuja kuten ”Metsämies”, ”Koditon vapaus” ja ”Vallinkorvan laulu”, otettiin nekin hyvin vastaan. Totta kai settiin oli ujutettu myös ne varmat hitit, ”Kuoleva soturi” ja konsertin päättänyt ”Maamme laulu”, jotka synnyttivät odotetusti eniten yhteislaulua. Kuultiinpa keikalla vielä pari muiden artistien kappaletta, Absurdin ”Mourning Soul” (”Murhesydän”) ja Vapaudenristin ”Ei maata ilman kansaa”. Akustisesti vedetyt lainabiisit eivät ehkä olleet ne kaikkein yllätyksellisimmät valinnat, mutta sopivat sitäkin paremmin tapahtuman henkeen. Samankaltaisia helposti toteutettavia konsertteja on syytä järjestää jatkossakin kansallismielisten puhetilaisuuksien yhteyteen.

Arvio: RL

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Mainos: Stormheit, Musta Enemmisto, Ryssänvihaaja 14.3.2020

 


Mainos: 7.3.2020 puhujia + Pyhä Kuolema


Turussa järjestetään maaliskuussa kansallismielinen puhujatilaisuus, jossa on neljä suomalaista puhujaa. Aamunkoitto-nimellä kulkevan tapahtuman teemana on keskustella kansallismielisen liikkeen tulevaisuuden suunnasta.

Järjestäjänä toimiva kansallismielinen aktivisti Toni Jalonen mainostaa tapahtumaa Twitter-sivullaan:
”Suomen Turussa keskustellaan 7.3.2020 kotimaamme ja etenkin kansallismielisen liikkeen suunnasta. Puhujina Tuukka KuruLinus LinsenTiina Wiik ja Toni Jalonen. Illan artistina Pyhä Kuolema. Vapaa pääsy! Ilmoittautumiset: toni.jalonen@hotmail.com

Varsinais-Suomi 1.2.2020: REIDH, PAGAN SKULL, MUSTA LEGIOONA a.k.a. MARDER





Enimmäkseen Varsinais-Suomessa vaikuttava Ukonvasama-kollektiivi järjesti alkavan vuosikymmen ensimmäisen kotimaisen RAC-konsertin Turun seudun lähimaastossa. Metsästyshenkiset tilat tarjosivat ison areenan bändeille, levynmyynnille ja ruokatarjoilulle.  Koska kyseessä oli liikunnallisuudestaan tunnetun Ukonvasaman tapahtumasta, järjestettiin iltapäivällä ennen keikkaa kamppailulajitreenit ja kahvakuulien kanssa ohjattua voimailua.

Reidh

Järjestäjätahojen mieltymys cross-over-konsertteihin näkyi bändivalinnoissa, kun estradille astui ensimmäisenä Reidh, joka soittaa voittoisan melodista black metallia. Setin alkupuolella vokaaleja ei juuri erottanut yhtyeen muusta vyörytyksestä, jota hallitsi rumpupatterin blitzkrieg. Rumpalin työskentelyä olikin ilo seurata, sillä edes harvalta valtavirran metallibändiltä löytyy näin kovaa kannuttajaa. Biisien edetessä bändi sai soundinsa tasapainoon ja esiintyminen vaihtui bänditreenistä kunnon keikaksi. 

Yhtyeen eeppisissä kappaleissa on jotain Drudkhin kaltaista vetovoimaa – pituudestaan huolimatta ne eivät kyllästytä vaan alkavat kummasti koukuttaa kuulijaansa. Harmittavan niukasti levyttäneellä ja harvakseltaan esiintyvällä Reidhillä alkaa olla jo hyvä biisilista keikkarepertuaarissaan. Uusimmasta materiaalista kuultiin ainakin ”The Cycle” sekä valikoima levyltä Children Of Northern Sun

Pagan Skull

Aina yllätyksiä tarjoava Jyväskylän seudun suuruus Pagan Skull ei pettänyt tälläkään kertaa. Tavallisesti vakavailmeisenä tunnettu bändi irrotteli kepeissä tunnelmissa ja tarjosi yleisölle vanhojen yhteislauluvetonaulojen kuten ”Kali Yugan lapset” ja ”Suomi Raccia” lisäksi toimivia uusia biisejään. Niiden soisi nopeasti päätyvän levylle. 

Eniten positiivista älämölöä synnytti kuitenkin Pylvanaisen voimahahmoille kunniaa tehnyt coveri ”Onks tää sun unelma”. Koska Pylviksen ikoninen biisi vedettiin popmaisella otteella puhtain vokaalein tulisi siitä välitön hitti valtavirran suomirock-radiokanavilla. Nyt tästä ilosta sai nauttia vain kansallisradikaalien etujoukko. Tosin tämä asetelma voi muuttua hyvinkin nopeasti, kun pinkkimarxilaisen Unelmahallituksen utopiat alkavat väistämättä kääntyä painajaiseksi. Silloin Pylvanaisen ikivihreä saa varmuudella aivan uutta fanipohjaa.

Marder

Hyväntuulisen illan päätti Marder, joka esiintyi tällä kertaa nimellä Musta Legioona. Syynä nimen vaihtoon oli se, että tapahtumaa mainostettiin ilkikurisesti sanoin ”Marder ei esiinny täällä”. Nimivalintaan saattoi vaikuttaa se, että järjestäjät olivat parahiksi lanseeraamassa uutta samannimistä vaatemerkkiään. Varmuuden vuoksi yhtye oli vielä pukeutunut ko. vaatemerkin t-paitoihin. 

Ei nimi miestä pahenna jos ei yhtyettäkään, sillä Marder / Musta Legioona veti illan kovimman keikan. Esitys polkaistiin käyntiin Razors Edgen ja Hate Societyn ”Still occupied” nimellä tehneellä Offspring-coverilla, mutta Marder soitti yllättäen alkuperäisen Offspring version! Varmojen omien hittien kuten ”Anti-You Assault Crew” . ”Kultainen aamunkoitto” ja ”Torilla tavataan” ohella settiin kuului ainakin yksi täysin uunituore kappale. Sen perusteella bändi on entistä tiukemmin kiinni häijyn metallisessa piiskaamisessa. Tosin metallista hardcore-moukarointia kevennettiin sopivilla covereilla, joista mieleen jäi ainakin Mistreatin ”We’re ready”. 

Vaikka Marder on tullut nähtyä lukuisia kertoja, jaksaa ryhmän tuoreus, energisyys ja omistautuneisuus asialleen yllättää aina vain uudestaan. Bändi pitäisikin ehdottomasti saada salakuljetettua jonnekin valtavirran rocktapahtumaan, jotta normiyleisö voisi pitkästä aikaa aistia rockissa todellista vaaran tuntua.

Tapahtuman musiikkipuolen toimivuutta ei tarvinnut juuri jännitellä, sillä illan kattaus oli valittu jokaisen radikaalirockista kiinnostuneen nationalistin makuun sopivaksi.  Ongelmitta sujuneesta tapahtumasta pitää kiittää ennen kaikkea Ukonvasaman aktiiveja, jotka työtunteja säästämättä saivat järjestyttyä hienot iltamat tihkusateiseen Varsinais-Suomeen.

Arvio: RL 

Paikalla!

tiistai 14. tammikuuta 2020

Sankar’hauta: Sankar’hauta (Europa Erwache Productions, 2020)


Tällä hetkellä voi vain arvailla, tuleeko 20-luvusta yhtä iloinen kuin sata vuotta sitten, mutta ainakin musiikkirintamalla vuosikymmen lähti reippaasti käyntiin Sankar’haudan debyyttialbumilla. Pitkään odotettu levy julkaistiin jämptisti 1.1.2020. Tätä ennen bändiä on saatu kuulla vain livenä ja Veriyhteys I -kokoelmalta (2016).

Kuten koviksi todistetuilla keikoilla myös levyllä Sankar’hauta aloittaa vyörytyksensä C.G.E. Mannerheimin sota-ajan puheella. ”Johdanto” on osuva, sillä Länsi- ja Itä-Suomi -akselilla vaikuttavan trion kuningasideana on sovittaa vapaussodan, heimosotien ja II maailmansodan aikaiset marssilaulut kovapintaiseksi RAC-metalliksi. Toisin kuin Mistreat, joka noudattaa tulkinnoissaan marssien alkuperäisiä säveliä, Sankar’hauta muokkaa niistä aivan omanalaisiaan suoraviivaisia rock-versioita. Toki kappaleisiin on jätetty tuttuja sävelkulkuja, mutta ne toimivat vain pikantteina muistutuksina alkuperäisistä versioista. Sen sijaan sanoitukset ovat vain muutamin muunnoksin pitkälti samoja kuin alkuperäiset.

Levy palauttaa mieliin vapaan Suomen ensimmäiset sotaisat vuosikymmenet, jolloin Itänaapurin uhka oli muutakin kuin anglosionisteille työskentelevien Nato-trollien levittämää hysteriaa informaatiovaikuttamisesta. Sankar’hauta ei käsittele ainoastaan kaikille tuttuja viime sotia kuten laulussa ”Sinne jonnekin”, vaan kunniaa tehdään myös vuoden 1918 vapaussodalle (mm. kappale ”Jääkärimarssi”) ja Itä-Karjalan heimosodille 1918-1922 (”Karjalan Kantele”).

Vanha kansa tietää, että ryssänpelko on viisauden alku, mutta se taitaa olla nykyään unohtunut jopa osalta nationalisteja, jotka näkevät vain sisäiset suomalaisvihamieliset uhat ja kehitysmaalaisten invaasion. Tätä sokeutta vastaan Sankar’haudan debyytti on historiallinen muistutus siitä, että olkoon Venäjä millainen tahansa, se on poliittiselta ytimeltään aina imperialistinen eikä nationalistinen. Suomalaisten on syytä olla jatkuvasti varuillaan, koska geopoliittista asemaamme emme voi muuttaa mitenkään.

Näin jälkeenpäin on harmillista, ettei tämänkaltaista albumia tehty jo 1970-luvulla, jolloin sillä olisi voinut kasvattaa kummasti nitron myyntiä YYA-yliherkkien taistolaisten riveissä. Vaikkei levy sisälläkään ajatuspoliisien kammoksumaa roturealismia, jo tieto julkaisun olemassaolosta puistattaa aikamme pasifistisia hyväkkäitä. Kyllähän siitä menee punaporvarin yöunet väkisinkin pilalle, kun päässä jyskyttää jatkuvasti ahdistava tieto, että kaikista sananvapauden rajoitusyrityksistä huolimatta joku Europa Erwache Productionsin kaltainen nyrkkipaja voi suvaitsevalla 2020-luvulla julkaista tällaisen äänitteen!

Mistään amatöörimäisestä tallenteesta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka studiofasiliteetit eivät olekaan olleet ehkä samaa tasoa kuin rotannaamoille huoraavilla poppareilla. Metallialan ammattimiehillä soitto nimittäin kulkee ja levylle on saatu purkitettua jopa radioystävälliseltä kuulostavaa asennemetallia. Yhteislauluun kirvoittavat menevät biisit rullaavat vastustamattomasti, mutta Radio Rockilta on silti turha odottaa bändin tehosoittoa, sen verran selkeällä artikulaatiolla kitaristi-vokalisti Karppinen ärjyy sinimustan hengen täyttämää sanomaa.

Musiikillisesti levyltä löytyy mukavia soitannollisia nyansseja ja ironisia sävelkorkeuden muutoksia lyriikoihin yhdistettynä kuten kappaleessa ”Raatteen salpa”. Viikate-yhtyeen mieleen tuova kevytkitarointi sooloissa ja rock-a-billysti rummun vannetta nakuttava rumpali antavat esitykselle tiettyä veijarimaista ilmettä. Allekirjoittaneelle albumin ykkösnyrkki on silti AKS-marssia ”Me tahdomme suureksi Suomenmaan” mukaileva esitys ”Karjalan Kantele”, jossa lauletaan nämä Reino ”Palle” Palmrothin sanoittamat ikimuistettavat riimit:

Me kuulemme Karjalan kanteleen viel itkevän vangitun kieltä,

Käy veitsenä veljein se sydämeen ja Kullervon nostaa se mieltä.

Me tahdomme suureksi Suomenmaan ja voitamme vastustajan,

Ja Vienanlahdelta Laatokkaan me piirrämme miekalla rajan!

Levyn päättävän surumielisen metallislovarin ”Kuolemaantuomitun laulu” ensimmäinen säkeistö on sama kuin työväenlauluperinteeseen kuuluvassa ”Kuolemaantuomitun hyvästijättö” -laulelmassa. Liekö kyseessä jonkinlainen kädenojennus yhtenäisen kansakunnan puolesta aivan kuten Talvisodassa 1939-40? Sitä voi vain arvailla.

Rikasta suomen kieltä sisältävät vanhat isänmaalliset laulut ovat ehtymätön aarreaitta, josta riittäisi ammennettavaa muillekin kuin vain Sankar’haudalle. Tällaiselle musiikkikonseptille on ehdottomasti tarvetta, varsinkin kun virallinen EU-Suomi on halunnut tietoisesti unohtaa tämän kulttuuriimme olennaisesti kuuluvan perinteen. Sankar’haudan ansiosta myös nuorella polvella on nyt mahdollisuus kuulla valkoisen Suomen ikivihreitä muualtakin kuin puhkisoitetulta Talonpoikaisarmeijan lauluja (1970) LP-levyltä.

Arvio: RL

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

7.12.2019 MISTREAT, SNÖFRID, SANKAR’HAUTA, PAGAN SKULL


Menestyneiden itsenäisyyspäivän tapahtumien jälkeen seurasi lisää musiikkia. Itsenäisyys on juhlimisen arvoinen historiallinen tapahtuma. Se on myös todellisuus jonka ylläpitämiseen tarvitaan konkreettisia tekoja ja tekijöitä. Aiheeseen ei ole syytä keskittyä vain yhtenä päivänä vuodessa.

Radikaalimman marssin jälkipyykissä on nostettu esiin kansainvälisiä sopimuksia. Joidenkin tulkintojen mukaan Suomessa ei pitäisi olla oikeutta olla julkisesti kansallissosialisti. Ei kantaa symboleita. Ei mahdollisuutta ilmaista mielipiteitä. Mikäli niitä on pidetty ulkomailla sopimattomina. Joissain maissa jopa laittomina. Itsenäisyys eli kansan itsemääräämisoikeus on siinä alistettu ylikansalliselle päätöksenteolle. Tuo päätöksen tekotapa jyrää paikalliset tarpeet ja politiikan ilmenemismuodot. Se niputtaa tarkoitushakuisesti kaiken kansallismielisen toiminnan vastaamaan hollywoodin kuvastosta tuttua tulkintaa kansallissosialismista.

Itsenäisyydellä voi olla eri asteita. Hyväksyttävä tilanne on oman päätäntävallan kattaessa riittävä määrä konkreettisia asioita. Yhteisillä säännöillä varmistamme suuremman kuvan toimivuuden. Tämä periaate toimii pienempien kaveripiirien kohdalla. Se toimii myös yhteiskunnallisella tasolla. Kansallismielinen tietää automaattisesti oman yksilöllisen itsenäisyytensä olevan vuorovaikutuksessa kansan edun kanssa. Hän hyväksyy tietyt rajoitteet. Kansakunta voi hyväksyä yhteisten kansainvälisten sopimusten asettamia rajoitteita. Se mitä emme voi hyväksyä on itsenäisyyden aste, joka on niin matala että suunta on selkeästi kansan olemassaolon vastainen. 

On yhdentekevää väitetäänkö ajatusta kansanvaihdosta aktiivisena toimena salaliittoteoriaksi.  Kyse on sanaleikistä, joka yrittää kiertää tosiasiaa. Meneillään oleva politiikan suunta johtaa sinne, halusi sitä tai ei. Sen ei tarvitse olla tietoinen pyrkimys. Se on monien myönnytysten, poliittisten päätösten ja aktiivisen kulttuurivaikuttamisen lopputulos. Lopputulos joka vaikuttaa osanottajilleen kuin itsestään tapahtuvalta luonnonvoimalta ja väistämättömältä kehityskululta. Meille nähtävissä on lukuisten päätösten ja toimintatapojen yhteisvaikutus.

On hyvin havainnollistavaa että demokratian nimissä ajetaan kieltoja esittää mielipiteitä jotka kyseenalaistaa nykymuotoisessa demokratiassa ilmeneviä ilmiselviä korruption muotoja. Pyrkiä kriminalisoimaan dialogia jonka ytimessä ovat kansan itsemääräämisoikeus ja sen olemassaolon varmistaminen. Marginalisoida ja sulkea keskustelusta pois relevantti huoli suunnasta jossa etnisen suomalaisuuden käsite on demonisoitu ja aktiivisella saivartelulla pyritty mitätöimään. Nämä ovat selviä merkkejä aktiivisista toimista ja poliittisesta vaikuttamisesta joka mahdollistaa kansanvaihdon kitkattoman etenemisen. Lakien säätäjät tai niiden tukijat voivat omassa mielessään kokea olevansa puhtaasti hyvällä asialla. Edistämässä tasavertaista kohtelua ja ihmisarvoa. He eivät usein näe itseään osana rakennetta jonka väistämätön lopputulos on tuhota Suomi sellaisena kuin se on pitkään totuttu näkemään.

Kansallismielisyys ei ole vain konservatiivinen näkökanta. Ei. Se etsii myös muutosta ja kehitystä. Sen ydinarvot ovat erilaiset kuin luovuttamattoman ihmisarvon nimeen vannovilla aatteilla. Osa kansallissosialistien näkemyksistä kuulostavat ihmisten mielestä radikaaleilta ja vastenmielisiltä. Se johtuu siitä että ne usein nerotetaan kontekstistaan. Tulkitaan vastustajien poliittisen agendan värittämällä näkemyksellä. 

Kansallissosialistit saavat usein kritiikkiä hyväksyessään väkivallan osana poliittista vaikuttamista. On huomionarvoista että väkivalta on yhteiskunnassa aina läsnä. Se on usein siivottu pois näkyviltä. Mnopolisoitu valtion yksinoikeudeksi. Valtion toimiessa kansan vastaisesti ei tuota monopolia enää tarvitse hyväksyä. Jos pelkkä valtion kykenemättömyys sallii laajamittaisen korruption ja suomalaisvastaisen hyväksikäytön olemassaolon tilanne yksinkertaisesti vaatii muutosta. Muutos ei tarvitse lupaa ja hyväksyntää siltä taholta jota se pyrkii muuttamaan!

Radikaalin kansallismielisen liikehdinnän ensisijainen tarkoitus on muutos. Mitään historiallista kehityskulkua ei voida asettaa paikalleen matemaattisella tarkkuudella. Se ei myöskään tule pysymään paikallaan. Lopputuloksen varmuus ja poliittisen sisällön toteutumisen yksityiskohdat ovat yksilön elämän mitassa katsottuna kaukaisia ja epäolennaisia. Tässä hetkessä voimme nähdä käsillä olevat paikalliset ja globaalit ongelmat ja todeta haluavamme niihin muutosta. Suomen itsenäisyyden, Euroopan olemassaolon, kulttuurin ja ihmisyyden vuoksi. Nationalisteja syytetään usein ihmisvihasta, vaikka taustalla on ihailu, arvostus ja panostus siihen mikä tekee ihmisestä jalon, luovan, terveen, voimakkaan ja olemassaolonsa arvoisen.

7.12.2019 soittaneet yhtyeet eivät ole minkään liikkeen käsikassaroita. He edustivat lauluillaan itsenäisen Suomen ja Suomalaisten henkeä tavalla jonka kokevat omakseen. Keikalla oli Ruotsalainen yhtye ja ihmisiä ympäri Eurooppaa vierailemassa. Todistamassa miten Suomalainen osaa edelleen olla kumartamatta keppiä heiluttavan vallankäyttäjän edessä. Uhmaten niitä tekijöitä ja ilmiöitä jotka hänelle ovat haitallisia. Vaikka ne esiintyisivät edistyksen, tasa-arvon, hyvinvoinnin ja hedonismin kaltaisissa monia houkuttelevissa naamiaisasuissa.

Pagan Skull

Pagan Skull aloitti illan soittamalla erinomaisen keikan. Kokoonpanoon on vuoden takaiseen keikkaan verrattuna pieniä muutoksia. Tarjolla oli myös todella hyvää uutta materiaalia. Yhtyeen omaleimainen tapa sekoittaa tyylillisesti vaihtelevia elementtejä tekee siitä huomattavasti mielenkiintoisemman kuin moni tyypillinen Keski-Euroopan RAC tai hatecore bändi. Teksteissä ja musiikissa loimuaa Suomalainen itsepäisyys ja kumartelemattomuus. Yhtye kieltäytyy seuraamasta trendejä ja tekee mitä itse haluaa. Loistava avaus illalle.

Sankar’hauta

Sankar’hauta levy on ilmestymässä tulevan vuoden alkupuolella. Valtaosa setin materiaalista on kaikilta aiemmilta keikoilta tuttua. Yhtyeellä oli pitkästä aikaa tarjolla uutta materiaalia. Poikkeuksellisen taidokkaasti soitetut ja lauletut kappaleet rullaavat tiukasti ja varmasti. Jopa kolmiääniset yhteishoilaukset saa yleisön helposti mukaansa. Vanhoja tekstejä uusiin kappaleisiin soveltavat laulut ovat erilainen tapa toimia. Osa on luullut Sankar’hautaa puhtaasti cover-yhtyeeksi. Se kategoria ei pidä paikkaansa. Yhtye on soveltanut vanhoja tekstejä, mutta muokannut niistä omanlaista kansallismielistä metallista rock musiikkia. Sankar’hauta ei kuulosta tai näytä perinteiseltä skinhead yhtyeeltä. Se edustaa Suomessa nähtyjä uusia virtauksia, joiden myötä kansallismielinen musiikki on kasvanut ulos sille nurkkaan osoitetusta karsinasta. Tyylillisesti, musiikillisesti ja oletettujen skenerajojen puolesta. Soittajat ovat tunnettuja ja arvostettuja, eivätkä suostu nöyristelemään omien mielipiteidensä vuoksi. He ovat elementissään niin isolla lavalla kuin yksityiskeikkojen hämyssä. 

Sankar’hauta video: https://www.bitchute.com/video/jd0gDtC95itx/

Antifasistit ovat pyrkineet keinotekoisilla rajoilla luomaan mielikuvaa kansallismielisistä muusikoista marginaalisena ja erityisen paheksuttuna ilmiönä. Ulkopuoliset eivät kykene näkemään mitä tapahtuu kentällä. Esimerkiksi hardcore, oi ja metal musiikin sisällä on olemassa merkittävä määrä ihmisiä joiden näkee kerta toisensa jälkeen päivittelevän antifasistien pakkomiellettä tarttua jokaiseen pieneen asiaan. Korostuneesti tämä ilmenee Black Metal scenessä. Valittajat ovat naurun kohde. Moni ei näe yhtyeiden sanoneen tai tehneen mitään paheksuttavaa. Yhtyeiden menestys ja arvostus ovat merkki ilmiön normaaliudesta. Se on ollut näin jo vuosikymmeniä. Monessa tapauksessa sisään rakennettu ominaisuus genren alkuvaiheista asti.

Usein ilmenee että samat henkilöt jotka operoivat RAC genressä, ovat bändikavereita jopa tunnetuimpien anarkopunk yhtyeiden jäsenten kanssa. Tunnetuimmat kansallissosialistit ovat usein ystäviä tunnettujen punkkareiden kanssa. 80-luvun Suomi HC bändien jäsenten hyllyissä pursuaa RAC bändien parhaita levyjä. Hankinnat on ostettu tiskin alta tunnetuilta punk genressä toimivilta kauppiailta. Black Metal genreen kohdistuvat kohut kertovat nykyisestä tilanteesta. Pieniä tai suuria kohuja on yritetty nostaa. Tuloksena on syntynyt listaus kaikista merkittävistä genren yhtyeistä ja klassikkostatuksen saavuttaneista tyylisuunnan kulmakivistä. Yhtyeistä jotka nauttivat vankkaa ja laajaa kannatusta.

Uuden polven antifasistit antavat ymmärtää kyseessä olevan pohjimmiltaan jengisota. Alakulttuurien edustajat taistelemassa keskenään hiekkalaatikolla. Kansallismielisille ihmisille ”punk” tai ”antifa” eivät ole uhka eikä edes vihollinen. Vanhanaikaiset mielikuvat skinheadeistä hakkaamassa hevareita väärän pituisen kampauksen vuoksi on vitsi. Edes antifasistien kimppuun ei käy kukaan, elleivät he varta vasten anoen ja verta nenästään kaivaen sitä pyydä. 

Kansallismielisen toiminnan tavoite ei ole lanseerata alakulttuurien jengisotaa. Sen tehtävä on vaikuttaa kulttuuriin. Rakentaa sisäisesti uusia itsenäisiä tapoja toimia. Ylläpitää valkoisia veljeskuntia, solidaarisuutta, toiminnan kulttuuria, ynnä muuta.  Sekä vaikuttaa laajemmin yhteiskuntaan, kulttuuriin ja yleiseen ilmapiiriin. Nationalismi on elvyttävää ja rakentavaa.

Aikanaan maailman merkittävimpiä nationalistisen ja rotutietoisen musiikin maita oli Ruotsi. Parhaimmillaan tutkimukset osoitti että joka kymmenes nuori oli altistunut WP musiikille. Levy-yhtiöitä, yhtyeitä, keikkoja ja toimintaa riitti. Näinä päivinä tilanne on toinen. Maailman muutos on nopeaa ja nuorison musiikkimaku ja tapa kuluttaa on muuttunut. Ruotsi näyttäytyy huomattavasti vanhaa statustaan pienempänä toimijana. Liekki loimuaa edelleen ja kituvan yhteiskunnan parissa on selvä potentiaali tavoittaa ja inspiroida ihmismassoja.

Snöfrid

Ruotsalainen Snöfrid soitti akustisen keikan, jonka aikana kuultiin useita viikinki rock ja RAC klassikoita. Hemaisevan keulakuvan ääni kaikui kirkkaana lavan eteen kerääntyneen yleisön korviin. Ruotsissa on kuultu useita naislaulajia ja heidän levytykset ovat hyvin suosittuja. Snöfridin keulakuva ei ollut ujo tai ulkopuolisen oloinen. Esityksestä huokui aatteen palo ja yleisön ja yhtyeen välisen yhteyden tavoittaminen. Snöfrid esittää useita kappaleita paremmin kuin alkuperäiset. Pelkän nostalgian sijaan klassikkokappaleet sisältää ajatonta voimaa joka voi tarttua uusiin sukupolviin.

Tyypillisesti itsenäisyyspäivää on RAC piireissä juhlittu 6.12 jälkeisenä lauantaina. Tämä kertoo että moni skinhead on työmies. Keskellä viikkoa olevaa itsenäisyyspäivää juhlitaan, mutta ei pitkän kaavan kautta. Aikaa viihteelle siirtymiseen on viikonloppuna.

Mistreat

Mistreat on ikuistanut paikkansa kotimaisen rock musiikin kentällä. Yhtye mainitaan aina kun on puhe kotimaisen punkin historiasta. Skinhead piireissä kiistatta suurin Suomalainen on monen muun kuuntelijan salainen pahe. Kun herkästi suuttuvat nipottajat eivät ole paikalla, Mistreatin klassikkokappaleet lähtevät soimaan monien illanviettojen iloksi. Uuden rumpalin myötä Mistreatin keikkakunto on loistava. Yhtye pyrkii ensisijaisesti viihdyttämään ja viihtymään itsekin. Kuivin suin ei lavalle astuta ja palopuheiden sijaan tarjolla on energistä rockia. Mistreat ei pienistä virheistä välitä. Se on merkittävä ero muusikkojen yhtyeisiin joissa pienikin virhe näkyy lavalla ilmenevänä levottomuutena ja jäsenten toisiinsa kohdistuvana hermostuneena vilkuiluna. Mistreat soittaa rennosti ja rokaten. Setit ovat pitkiä ja sisältävät hengästyttävän hittikimaran. Tarjolla on materiaalia 80-luvun lopusta aivan uusimpiin nauhoituksiin. Nopean ja räväkän materiaalin välissä oli kuultavissa äskettäin ulkomaisella kokoelmalevyllä ilmestynyt suomeksi käännetty lainakappale Kysymyksiä faijalle. Ruotsalaista alkuperää olevan kappaleen sanoma on kylmäävän tarkkaa kuvausta mihin Suomi on matkalla, ellei Mistreatia ohjeita seurata: Nyt se vastuu jota pakenitte, meidän täytyy kantaa, teidän yhteiskunta mätänee, täytyy uusi rakentaa!

Mistreat video: https://www.bitchute.com/video/MLQ0qYBU9LUa/

Illan yllätysesiintyjä oli Sniperin Korkki. Hän veti kourallisen omia ja lainakappaleita. Vahvassa juhlatunnelmassa ollut laulajan trubaduurikeikka sujui vuosikymmenten varmuudella. Yleisö jäi lavan eteen nyrkit pystyssä julkistamaan isänmaan juhlapäivää.

Teksti: A.Nikolainen ja M.Eklund


perjantai 13. joulukuuta 2019

Helsinki 6.12, 2019 Itsenäisyyspäivän konsertti: PYHÄ KUOLEMA, MUSTA ENEMMISTÖ, VAPAUDENRISTI

Itsenäisyyspäivän kansallismielistä rock-konserttia on järjestetty lähes säännöllisesti 1990-luvulta lähtien. Tällä vuosikymmenellä traditio on jatkunut katkeamattomana, sillä mukaan on tullut järjestäjätahoja myös RAC-liikkeen ulkopuolelta. Tällä kertaa konsertin vetovastuu ei ollut millään tietyllä järjestöllä tai toimijalla, joten tilaisuus oli aikaisempiin vuosiin verrattuna epävirallisempi. 

Antifasistit tyytyivät rummuttamaan onnistuneensa mobilisoimaan suurimman määrän ihmisiä ja juhlivat voittoaan. Mielenkiintoiseksi ”voiton” tekee se, että edellisvuosien tapaan globalistikapitalistien hyödyllisinä idiootteina toimivat äärivasemmistolaiset etnomasokistit eivät kyenneet vaikuttamaan mitenkään kansallismielisten tapahtumien kuten illan konsertin kulkuun. Tänä vuonna häiriköintiyritykset jäivät jopa viime vuotta ponnettomimmiksi.

Kaikille isänmaallisille avoin konsertti pidettiin Helsingin alueen ravintolassa, jonne väkirikas yleisö ahtautui heti illan marssien päätyttyä. Narikassa loppui tila heti kättelyssä ja täyteen ahdettu tila täyttyi nopeasti puheensorinasta. Ravintolan tunnelma toi mieleen enemmän leppoisat firman pikkujoulujuhlat kuin poliittisen suorasukaiset RAC-iltamat. Osaltaan tähän vaikutti se, että esiintyjät vetivät settinsä lähes akustisesti ilman särökitaroita. Mitään hikeä irrottavaa stomppausta lavan edustalla ei siksi juuri nähty. Heterogeeninen yleisö vaikutti myös siihen, ettei paikan ilmapiiriä hallinnut mikään yksittäinen poliittinen suuntaus. Sekä kovapintaisia katuaktivisteja että niin sanotun miedomman liikkeen edustajia veti samaan tilaan puhdas suomalaiskansallinen isänmaallisuus. Jo illan marssit osoittivat, että erityyppisille kansallismielisille isänmaa on kaikille yhteinen aivan samoin kuin sen vihollisetkin. 

siirry kappaleeseen alla olevasta linkistä

https://www.bitchute.com/video/wRbdNDvGKDnr/

Illan kinkerit pani käyntiin Suomi-uusfolkia soittava Pyhä Kuolema, joka korvasi pikahälytyksellä alkuperäisenä esiintyjänä ilmoitetun Stormheitin. Yllättävän sairastumisen vuoksi yleisö ei saanut tänä vuonna kuulla Ylöjärven kultakurkkua, mutta kukaan ei silti näyttänyt suuremmin harmitelleen esiintyjän vaihtumista. PK:n keikkarepertuaariksi oli valittu tasaisesti kappaleita kahdelta julkaistulta albumilta sekä uudelta tulevalta levyltä. Yleisö kuunteli uutukaisia tarkalla korvalla, mutta kovimpaan yhteislauluun yhytti odotetusti kakkosalbumin hitit, varsinkin ajankohtaan sopinut esitys ”Maamme laulu”. Jälleen kerran PK tuli todistaneeksi, että mies ja kitara -yhdistelmä toimii, kunhan esitys on intensiivistä ja settiin valitut biisit mukaansa tempaavia. 

siirry kappaleeseen alla olevasta linkistä

https://www.bitchute.com/video/zQShbQtcmLa3/

Uransa vasta toisen keikan vetänyt kansallismielinen outolintu Musta Enemmistö jakoi selvästi kansaa. Päältä päin katsoen orkesteri näytti insinööriopiskelijoiden vapaa-ajan projektilta, mutta kajareista kaikuneet kansallismytologiset lyriikat tekivät kuuntelijalle nopeasti selväksi, että nyt ei liikuttu mitattavan maailmankuvan raameissa. Kepeän post-punk popin ja neofolkin välimaastossa operoinut ryhmä soitti eleettömästi  rumpukoneen antaessa taustarytmin. Itse combo koostui laulaja-kitaristista, toisesta kitaristista ja bassottelijasta. 

Metalliorientoituneeseen yleisönosaan Mustan Enemmistö hillitty charmi ei juuri purrut, vaan se jatkoi pöydissään oluen lipittämistä liikauttamatta evääkään lavan suuntaan. Osa yleisöstä taas seurasi tarkkaan bändiä, joka ei soitettujen keikkojen määrällä ole vielä päässyt kuluttamaan kasvojaan. 

Esitetyt biisit oli raavittu settiin yhtyeen kummaltakin cd:ltä ja olipa mukaan ujutettu aivan uuttakin materiaalia. Yleisössä laulun sanojen tapailuun innoitti luonnollisesti lähinnä YouTubesta löytyvät kappaleet ”Jahti” ja ”Sinä olit meissä”. Vielä tässä vaiheessa yhtyeen livesoitannasta on turha sanoa mitään lopullista, sillä yhtye on kahden keikan jälkeen vasta luomassa omaa esiintymistapaansa. 

siirry kappaleeseen alla olevasta linkistä

https://www.bitchute.com/video/Avf3dCykoI3P/

Lavalle viimeisenä astunut Vapaudenristi oli selvästi illan pääesiintyjä. Lakonisella tomtom-rummulla ja puoliakustisena esiintyneen bändin oli helppo saada yleisö isänmaalliseen juhlatunnelmaan, koska tarttuvista kappaleista ei laajan levytetyn materiaalin vuoksi ollut pulaa. Kaikkein ilmeisimmät hitit kuten ”Ei maata ilman kansaa” ja ”Soihdut” saivat odotetusti raikuvimmat suosionosoitukset, mutta myös uuden albumin kappaleet ”En aio kuolla”, ”Terässydän” ja ”Faustisen mielen jano” saivat hyvän vastaanoton. VR:n biisit ovat lyriikoiltaan ja melodioiltaa niin vahvoja, että niiden voima välittyy myös riisuttuina kevyinä versioina. Yleisö olisi halunnut kuulla VR:n hittikimaraa vaikka aamuun asti, mutta tyylilleen uskollisena bändi ei encoreja vetänyt. 

Ilman välikohtauksia sujunut toverillinen tilaisuus osoitti jälleen kerran, että kansallismielisiä konsertteja kannattaa järjestää tavallisissa ravintoloissa aina kuin mahdollista. Paikalle eksyi tälläkin kertaa satunnaisia kulkijoita, jotka olivat yllättyneitä konsertin rennosta ilmapiiristä ja hyvästä musiikista. Ravintolassa oltiin puolestaan tyytyväisiä hyvään myyntiin ja fiksusti käyttäytyvään yleisöön. Suomesta löytyy vielä valtava määrä ravintolayrittäjiä, joihin ei median ja äärivasemmiston perusteeton demonisointi uppoa


Arvio: RL

VALTAKUNNANKA§LERI: Vihariimiä (White Street Records, 2025)

Kehä kolmosen alueen monikulttuurihelvetistä ponnistavan white pride hip hop -artisti Valtakunnanka§lerin debyyttialbumi on tervetullutta ja...