MAINOS: Tarinoita Ukrainasta -konsertti (Sielunvihollinen, Norrhem, Fatherland) 25.3.2023

 

MAINOS: perjantai 24.2.2023; Flatlander (Hol), White Uprising + Hammer house band

 

TULENVÄKI KONSERTTI:11.2.2023 Bar Rock Bear, Vantaa. MISTREAT / SNIPER / VAPAUDENRISTI

Vain vähän ennen koronahysterian alkua alkukeväällä 2020 maamme RAC-kartalle ilmestyi uusi konsertteja järjestävä kollektiivi nimeltä Tulenväki. Se on koko 2020-luvun järjestänyt menestyksekkäästi tilaisuuksia ilman apurahakapinnallisten häirintää. 

Helmikuun toisen viikonlopun lauantaina Tulenväki organisoi avoimesti markkinoidun konsertin Vantaan bar Rock Bearissa. Esiintyjiksi oli saatu maamme kolme tunnetuinta ja tuotteliainta RAC-yhtyettä. Nimekkäistä esiintyjistä ja näkyvästä mainonnasta huolimatta työtä vieroksuvan luokan räyhäräähkät eivät rohjenneet tai jaksaneet tulla paikalle protestoimaan. Ilmeisesti työväenluokkaa larppaavissa punaporvarikakaroissa on tapahtunut sukupolvenvaihdos. Uusi sukupolvi lienee edelliseen verrattuna realistisempi ja katsoo aina suutariksi jäävien sabotointiyritysten olevan vain ajan hukkaa. 

Punaisissa runkkuringeissä keskitytäänkin nykyään vain mutiloimaan pissavehkeitä sen sijaan että uskallettaisiin lähteä "turvallisista tiloista" ulos kovaan maailmaan. Keskiluokkaisten vasemmisto-opiskelijoiden nykyistä vastakulttuurihenkeä kuvastaa parhaiten Vantaan konsertin kanssa samaan aikaan Turun Kirjakahvilassa järjestetystä Noise / Power Electronics tapahtumasta syntynyt natsikausti. Jos todellisuudesta vieraantuneen äärivasemmiston näsäviisastelu aiheesta kiinnostaa, kannattaa kurkata Punk in Finland sivustoon, jonka nälkävuoden pituisessa keskusteluketjussa lumihiutaleet nolaavat itseään urakalla. Osa globalistien syöttiläistä on puhdasoppisuudessaan sitä mieltä, että kovan luokan antifasistejakin voidaan pitää natseina, jos nämä ovat joskus erehtyneet levyttämään lahtelaiselle Freak Animalille! Vaarallisesta ja arvovapaasta Industrial-perinteestä ollaan tultu todella kauas.

Veriyhteyttä stalkkaavat Piffin komykyylät saavat varmaan lisää vettä myllyynsä tästä kirjoituksesta. Silti RAC-karavaani kulkee ja punanäädät saavat vinkua mitä lystäävät foorumeillaan ja veronmaksajien kustantamissa turvatiloissaan. Ian Stuart Donaldsonin lentävää lausetta lainaten: "Whatever the vermin does, we'll be there with a pint and a stiff right arm!".

Lauantainen Vantaan konsertti oli kaikilla mittareilla mitattuna todellinen menestys. Väkeä oli saapunut paikalle pitkälti yli 200, joka olisi kova saavutus mille tahansa keskitalvella kärvistelevälle rokkiravintolalle. Hyväntuulinen yleisö, alan myyntipöydät ja loistava äänentoisto tekivät illasta ikimuistettavan. 

Pelin avasi Vapaudenristi, joka veti yhdeksällä biisillään rivakan setin. Lyhyehkö keikka oli kompakti paketti uuden levyn materiaalia ("Kultainen häkki", "Uusi 20-luku") ja kokoelma vanhoja hittejä ("En aio kuolla", "Ei se mitään", "Soihdut", "Wotanin pedot" ja viimeisänä kuultu "Ilta ulkona"). Pari uuttakin live-rallia kuultiin, Ukraina-kokoelmalta tuttu "Taistelutahto" ja ennen julkaisematon esitys "Mustat univormut". Tunnelma ravintolassa oli Vapaudenristin aikana vielä odottava, joten bändi ei yltänyt aivan parhaimpien keikkojensa hurmokseen. Tosin keikan päättäneen "Ilta ulkona" kajahtaessa ilmoille se sai liikkeelle koko paikalla olleen väen. Näin  yleisö oli lämmitetty sopivasti illan seuraavalle esiintyjälle.

Kuusankosken Sniper näytti jälleen kerran, miksi yhtye on maamme johtavia radikaalin RAC-musiikin sanansaattajia. Toista tuntia kestäneessä musiikillisessa tykistökeskityksessään Sniper soitti toinen toistaan tarttuvampia julistuksia. Kahdeksantoista biisin settiin mahtuivat mm. sellaiset rotutietoisen rockin klassikot kuin keikan aloittanut "Skinheads", "Together Tomorrow", "KRP", "Elämästä kuolemaan", "Freedom", "Racial gig", "Lynkkarien laulu", "Adolf Hitler", "Punishment must fit a crime", "Moment of Truth", "Lippu korkealle" ja "White Sluts". Sniperin soiton aikana oli myös ilahduttavaa nähdä lavan edessä stomppaamassa ison joukon juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneita nahkapäitä. Heille kuten vanhemmallakin kaartille keikan kohokohta oli tietenkin encorena kuultu "Isänmaa", joka näytti raikuvan jokaisen paikalla olleen huulilta. Sniperin lavakunto on vuonna AD 2023 niin kovassa tikissä, että bändin siirtymistä takariviin saadaan odottaa vielä pitkään.

Suomen pitkäikäisin ja kuuluisin nationalistinen rockbändi Mistreat oli pääesiintyjän paikalla. Vapaudenristin tiiviin setin ja 70-minuuttisen Sniper keikan jälkeen luvassa oli lähes parin kymmenen biisin verran Mistreatia! Yhtyeen mukaan lavalla oli hälyistä ja eivätkä musikantit kuulleet kunnolla toisiaan. Yleisössä soundi oli erinomainen. Harvoin Mistreatia on päässyt kuulemaan näin kirkkaana ja muhkeana.

Mistreatin kappaleiden nerokkuus piilee niiden tarttuvassa erinomaisuudessa. Monien perinteisten punk rock, Oi ja RAC bändien diskografiasta löytyy yksittäisiä hittejä ja loput on tasaista massaa. Mistreatille ei tee yhtään tiukkaa kaivaa 20-30 ikimuistoista tarttuvaa kappaletta. Tästä yhtenä todisteena Mistreatille tehdyt tribuuttilevyt. Muke 50v tupla-CD sisälsi liki puolitoista tuntia lainakappaleita. 2015 ilmestyneen Tribute To Mistreat - Made In Finland -kokoelman tupla-LP versio ilmestyi äskettäin. Tuolla levyllä Etelä-Amerikan ja Euroopan yhtyeet Battle Dogs, Fides Skins, Orgullo Sur, Lemovice, Bandeira De Combate, Onda Nera & Parabellvum esittävät yhteensä 18 Mistreatin kappaletta. Kaikki kappaleet ovat käännetty esittäjien omille kielille. Muiden eri kielillä esittäminä kappaleiden ajaton voima tulee hyvin esiin. Kova ydin, perinteinen, mutta voimakas musiikki ei vaadi mitään hienostelua ympärilleen. Kappaleiden tunnelma on tuotannosta ja soittotavasta riippumaton ja pohjaa tyylillä tehtyihin laulumelodioihin ja sointikulkuihin. Monien kymmenien toinen toistaan parempien kappaleiden joukosta on helppo kaivaa esiin pitkä settilista, joka jätti tunnin kuunnelleen yleisön silti huutamaan encorea!

Erikoisuutena saimme kuulla kappaleen "Dreamland" vuoden 2005  Never Forgive... Never Forget levyltä. Sitä ei ole aiemmin kuultu Mistreatin keikoilla, vaikka kappale kuuluu albumin parhaimpiin: 

I'm sitting and watching as the world goes by

unhappily thinking that soon we're all going to die. 

Surely there's something we still can do, 

I know a better place for me and you. 

As the moment it's nothing more than fantasy, 

but if we fight till the end it might be reality.

C'mon take me by the hand - I'll take you to my dreamland! 

It's so pretty out there - it's hard to understand! 

There's no Commies or mudhordes in my dreamland - it's where patriotism isn't banned! 

There's no Jews in power in my dreamland - it's where the control is in the right hands!

I have a dream about this place, where I can live in harmony with my race. 

I'm ready to do anything to achieve a land, where I'd be my own king. 

We need more action - less talking heads, before we find ourselves among the deads.

Mistreatin maalailema unelmien maa voi olla vielä kaukana. Pääkaupunkiseudulla rock klubissa ilman ongelmia järjestetty julkinen RAC-keikka on hyvä esimerkki miten patriotismia ei ole vielä kielletty. Vaikka sen viholliset yrittävät aktiivisesti kitkeä ne ainoat globalisaation vastavoimat, jotka eivät ole vielä alistuneet ajatukselle länsimaita kontrolloivasta ylhäältä johdetusta projektista.

Arvio: RL & RV

VERIYHTEYS –NYT MYÖS PAPERISENA LEHTENÄ!

 

Pitkään työn alla ollut hanke tehdä Veriyhteydestä myös zineversio on sitten nähnyt päivän valon. Ykkösnumerossa on haastatteluja, levyarvioita ja skeneä luotaavia artikkeleita, joita ei löydy VY:n nettisivuilta.

Numero # 1 sisältää:

* Fascine (USA NS hardcore)
* Korpisota (Pylvanaisen Mika turisee omintakeiseen tyyliinsä sivuprojektistaan)
* Vapaudenristi (ehkä perusteellisin haastattelu bändistä)
* D88 Records (miten pienestä distrosta tuli maamme keskeinen NS-levy-yhtiö)
* Fatherland (radikaalia mustaa metallia)
* Historian havinaa – Böhse Onkelzin ja Indicent Exposuren legendaarinen Saksan keikka vuodelta 1985 suomalaisten skinheadien näkemänä ja kokemana, mukana historiallisesti arvokas kuvakollaasi tapahtumasta

* Levyarvioita ajalta 2020-2022
* Arvio kirjasta Neljätoista sanaa
* Kirja-arvio: Toby Mott: Skinhead an archive (nettiversion englanninkieliset lainaukset on käännetty lehdessä suomeksi, mutta valitettavasti taitossa käännökseen jäi keskeneräinen raakaversio)

Lehteä voi kysellä alan jakelijoilta tai suoraan lehden toimitukselta (saa tarjota myös juttuja!) osoitteesta:
nitberg682 @ gmail.com (kirjoitetaan yhteen).

Rautaristin voitto numerot 1-5 & Himmlerin puhe -kirjanen

Valtavirtainen julkaisutoiminta liikkuu tunnetusti poliittisesti ahtaissa raameissa, eivätkä suuret kustantamot uskalla julkaista juuri mitään mikä poikkeaa hallitsevasta ortodoksiasta. Aidosti yhteiskuntakriittisille voimille on sentään jätetty muodollisen sananvapauden nimissä mahdollisuus julkaista poliittisesti epäkorrekteja kirjoituksia ilman ennakkosensuuria. Tosin valtavirran näkyvyydeltä pois suljetut omakustanteet ovat radikaalien nettijulkaisujen lailla tiiviin tarkkailun alaisia ja niitä uhkaavat jatkuvasti orwellilaisen syyttäjälaitoksen toimet. Tästä huolimatta maastamme löytyy yllättävän paljon vastavirtaan kulkijoita, joiden painotuotteet kertovat asioista, joista valtavirtajulkisuus vaikenee.

Salaperäisenä pysyttelevä KS aatteellinen toimikunta on julkaissut viime vuosina 34-sivuista lehteä nimeltä Rautaristin voitto. Vaikka julkaisussa on vahva kansallissosialistinen pohjavire, ne eivät ole silti hitleristisiä oikeaoppineisuuden pamfletteja. Päin vastoin, ne käsittelevät asioita, joissa historiallisen kansallissosialismin olisi pitänyt onnistua paremmin kuten homoseksuaalisuuden kitkemisessä (nro 1) ja huumeiden käytön rajoittamisessa (nro 4). Lehden linjana on eräänlainen idealistinen "mitä jos" -kansallissosialismi, ja jossa kritisoidaan ankarasti hollywoodilaista tulkintaa vanha- ja uusnatsilaisuudesta.

Lehdissä esitellään suomeksi myös ennen julkaisemattomia historiallisia dokumentteja, jotka antavat paljon totuudellisemman kuvan kansallissosialismista kuin Ylen loppumattomat historiadokumentit. Esimerkiksi numerossa 3 on julkaistu Hitlerin varhainen puhe "Miksi torjumme juutalaiset?" vuodelta 1920. Se antaa huomattavasti ymmärrettävämmän vastauksen kansallissosialistien juutalaisvataisuudesta kuin BBC:n Hitler Channelin (l. History Channel) propagandistiset vihanpurkaukset. Hitler puheessaan:

Toinen pilari, jonka kimppuun juutalainen pakostakin käy on kansallinen puhtaus. Juutalaiset muodostavat itse nationalistisimman kansakunnan. He eivät ole vuosituhansien saatossa sekaantuneet muiden rotujen kanssa. Samaan aikaan he sekaantuvat muiden rotujen elämään pyrkien rappeuttamaan nämä. Tämä samainen juutalainen heimo saarnaa tuhansien suidensa kautta, että kaikki kansakunnat maan päällä ovat tasa-arvoisia. Tarkkaan ottaen heillä on 19 000 sanomalehteä tässä tehtävässä pelkästään Saksan alueella. Sanomana on se, että kansainvälisen solidaarisuuden tulisi sitoa kansat yhteen. Minkään kansan ei pitäisi julistautua muita paremmaksi. Ennen kaikkea he korostavat, ettei millään kansalla saa olla ylpeyttä mistään kansallisesta piirteestään. Mitä kansa sitten merkitsee? Sen tietävät nämä, jotka eivät itse laskeudu alas niiden kansojen tasolle, joille he saarnaavat kansainvälisyyttä.

Numerossa 2 pääsee puolestaan ääneen belgialainen sotasankari Leon Degrelle (1906-1994), joka kertoo esseessään "Eeppinen Waffen-SS", kuinka ainutlaatuisesta yhteiseurooppalaisesta projektista siinä oli lopulta kyse. Numerossa 5 tohtori William L. Pierce kertoo amerikkalaisen kansallissosialistijohtaja George Lincoln Rockwellin (1918-1967) tarinan. Tärkeitä dokumentteja molemmat, jos haluaa ymmärtää toisen maailmansodan sotahistoriaa ja Amerikan sodan jälkeistä poliittista radikalismia.

KS aatteellisen toimikunnan ehkä arvokkain julkaisu tässä sarjassa on erillinen 40-sivuinen lehtinen, jossa on julkaistu kokonaisuudessa SS-valtankunnanjohtaja Heinrich Himmlerin (1900-1945) vain SS:n jäsenille suunnattu puhe vuodelta 1937. Puheessaan "Homoseksuaalisuuden muodostama uhka ihmiskunnalle" Himmler tunnustaa, kuinka Weimarin tasavallan aikana homoseksuualinen kulttuuri- ja rotudegeneraatio oli levinnyt niin laajalle yhteiskuntaan, että jopa kansallissosialisteille sen juuriminen kokonaan olisi mahdoton tehtävä. 

Itse asiassa Himmlerin näkemys homouden väestöpoliittisesta vaarasta oli niin realistinen, ettei hänen suunnitelmissaan ollut sen suhteen mitään "lopullista ratkaisua". Päinvastoin, hänen näkemyksensä oli melko humaani eikä se sisältänyt mitään patologista homovihaa. Hän tarkasteli homovirusta lähinnä populaatiotasolla ja analysoi sen vaikutusta väestön lisääntymiskykyyn. Henkilökohtaisesti hänelle oli tärkeää kitkeä homous johtamansa SS:n keskuudesta kuolemanrangaistuksen uhalla, mutta muulle yhteiskunnalle hän ehdotti valistusta ja militarismin vähentämistä julkisuudesta, koska pelkkä maskuliinisuuden kultti saattaa ajaa epävarmoja miehiä homouden tielle. Ehkä vielä yllättävämpää on Himmlerin "feminismi", jonka hän germanistisena pakanana sitoo kristinuskon vastaisuuteen:

150 vuotta sitten eräs katolisen yliopiston opiskelija kirjoitti väitöskirjan, jonka otsikkona oli: "Onko naisella sielua?". Siinä näkyy kristillinen pyrkimys: se pyrkii naisten totaaliseen tuhoamiseen ja korostaa naisten huonommuutta. Kristinusko, näin uskon vahvasti, on miehisen veljeskunnan eroottinen järjestö, jonka avulla pidetään pystyssä 2000 vuotta vanhaa bolsevismia.

Himmlerin puhetta ja Rautaristin voitto -lehtiä myydään erillisinä numeroina sekä yhteispakettina Huuto.netissä. 

Arvio: RL

TUKI-CD: V/A Operaatio Kotkanpesä (D88 Records, 2023)

Kansallismielisillä on kerhotoimintansa ansiosta ollut jo vuosia mahdollisuus järjestää eri puolella Suomea omia rock-konserttejaan ilman pelkoa, että ulkopuoliset tahot voisivat niitä estää. Sen sijaan meiltä puuttuu värejä kantamaton, sitoutumaton yhteistila, jossa voi järjestää myös poliittisia puhetilaisuuksia, seminaareja ja yhteistä harrastustoimintaa.

Eri taustoista koostuva Kansallismielisten liittoutuma ry. päätti pari vuotta sitten tarttua tuumasta toimeen ja alkoi kerätä yhteistä rahapottia, jolla hankittaisiin hyvien kulkuyhteyksien päässä oleva vanha kyläkoulu tai muu vastaava tila, jonka voisi yhteisvoimin kunnostaa. Osana varainkeruuta D88 Records on julkaissut kokoelma-cd:n Operaatio Kotkanpesä, jonka varat suunnattaan lyhentämättömänä tilan hankkimiseen. Levyä saa hyvin varustetuista distroista ja alan tapahtumista, mutta sitä voi kysellä myös suoraan 12 euron hintaan osoitteesta distroyer88@protonmail.com.

Kokoelmalla on viisitoista raitaa, joista vastaa kymmenen eri esittäjää. Tyylien kirjo on ennen näkemättömän rikas, sillä mukana on sämplättyä ambient / martial industralia, perinteistä RAC:ta, punk rockia, black metallia, räppiä ja jopa mieskuorolaulantaa. Jos kyseessä olisi tavanomainen kokoelma, tyylien erilaisuus olisi häiritsevää, mutta kun tietää mistä päämäärästä on kyse moninaisuuden sulattaa helpommin.

Veri & Maa. Jo jonkin aikaan vaikuttanut NS-ambient projekti sekä avaa että päättää levyn. Avausraidalla luultavasti tekoälyllä tuotettu ”naisääni” kertoo projektin taustoista ja tavoitteista. Taustalla soi hienovarainen mutta uhmakas elektroninen war ambient. Julkaisun päättävä ”Summa” on historiallinen puhesämple Talvisodan sankareiden Summan taistelusta ja vihollisen levittämästä tuhosta. Yksi levyn vaikuttavimmista esityksistä.

Mistreat. Maamme skeneveteraanien panos levylle on kaksi biisiä, jotka on julkaistu aiemmin saksalaisella The Skinheads Come Back Vol. 3 (2019) -kokoelmalla. Jos Veriyhteys olisi saanut päättää kappalejärjestyksestä, ”Kysymyksiä faijalle”, pitäisi soida ensimmäisenä musiikkiesityksenä, koska juuri sen suomenkielinen sanoma kiteyttää parhaiten Operaatio Kotkanpesän tarpeen. Country-rokkaavasti etenevä Hank Williams coveri ”Lost Highway” on mitä mainioin ilottelu, mutta sen olisi pitänyt päästä eetteriin vasta uhmakkaan juhlavan ”Kysymyksiä faijalle” jälkeen.

SotaSetä feat. Tupla Hoo. Pitkin hampain täytyy myöntää, että vaikka valkoinen rap ei kuulukaan Veriyhteyden suosikkigenreihin, parivaljakon purkaukset ovat lyyrisesti levyn parasta antia. Itse asiassa SotaSetä feat. Tupla Hoon:n veto ”Ännät vittuun” on niin oivaltavaa riimittelyä, että siihen syventyminen saa unohtamaan mitä musatyyliä tässä tuleekaan kuunneltua. Kappaleessa ruoditaan hauskasti marraskuussa 2021 Yle TV1:ssä esitettyä Marja Sannikka -keskusteluohjelmaa, jossa arvoliberaali tähtitieteilijä Esko Valtaoja käytti kaksi kertaa n-sanaa ”neekeri”. Huumorintajuttomuudesta ja suhteellisuustajun puutteesta kärsivä värillinen kiintiötoimittaja Renaz Ebrahimi sai tästä hepulin ja asiaa ruodittiin tuolloin laajalti julkisuudessa. Biisin herkulliset kuittailut ovat niin maaliinsa uppoavia, että voi vain kuvitella millaisia reaktioita se synnyttäisi, jos kappaleessa äänessä ollut vihreiden Iiris Suomela saisi kuulla sen.

Pagan Skull. Jyväskylän moniosaajat (no pun intended) soittavat tällä kertaa akustisen isänmaanrakkauden tunnustuksen ”Kotimaa”. Bändi taitaa tunnetusti folk-vetoisen kaman, mutta kun mukaan lisätään vielä aito tunteen palo, esitys ei jää kellekään yhdentekeväksi.

Sudentaival. Raakaa black metallia vääntävä Sudentaival on bändi, jonka materiaali on laadultaan melko vaihtelevaa semminkin kun monissa kappaleissa liikutaan soittotaidon ylärajoilla. Onnistuessaan yhtye kykenee synnyttämään kuulijassa fiiliksiä, jossa kahlitsematon arjalais-pakanallinen arkkityyppisyys pääsee virtaamaan vapaana. Tällä kertaa ei osuta ihan nappiin, sillä kappale ”The Perpetual Degeneration” leviää kuulijan korville jäsentymättömänä kokonaisuutena. Ei huono, mutta parempaakin bändiltä on kuultu.

Tupla Hoo: Rap-musiikista on turha kommentoida sen enempää, mutta se ei estä kehumasta lyriikoita, jotka osuvat maaliinsa. Ensimmäisellä vedolla ”Fäm” Tupla Hoo paneutuu yhteen kipeimpään kansallismieliseen tabuun eli lapsettomuuteen. Laulussa kuittaillaan syystäkin feministeille ja ikääntyneille pubiäjiille, jotka eivät koskaan tulleet hankkineeksi arjalaista jälkipolvea. Arvostelusta huolimatta laulun sanoma on positiivinen tuodessaan esiin sen rikkauden, jonka lapset antavat vanhemmilleen ja samalla isänmaalleen varmistaen näin kansakunnan jatkuvuuden. Tupla Hoon eli 88:n toinen tykitys ”Korruptio” kuvaa vastaansanomattomasti, kuinka korruptoitunut maa Suomi loppujen lopuksi onkaan. Kyytiä saa varsinkin verotulojemme holtiton käyttö ties mihin turhuuksiin puhumattakaan, että niillä elätetään ahkerasti lisääntyvää ja loisivaa rotumuukalaispopulaatiota.

White Uprsing. Nuoren polven radikaalia rähinärockia levyllä edustaa White Uprising, joka on kaikessa konstailemattomuudessaan kuin nyrkki varomattoman kuulijan korvaan. Karskilla rallienglannilla pieksetty ”Indoctrination Complete” on tylyä punk rockia, jossa mitään ei jätetä arvailujen varaan.

Ari Järviö. Levyn aikaa vastaan taistelevana outolintuna voi pitää paria Ari Järviön laulelmaa. ”Kuin lentohon nouseva laulujoutsen” tuo kuorolauluineen mieleen kansallisromanttiset esitykset ja Sibeliuksen lauletun version Finlandiasta. Vastaavasti ”Suomenmaa” on huilulla ja akustisella kitaralla säestetty kotoinen metsäfolk-herkistely. Järviö palauttaa esityksillään hienosti vanhan nationalistisen eetoksen tähän päivään. Hänen esimerkkiään toivoisi noudattavan myös muiden kansallismielisten, jotka kokevat aikamme populaarimusiikin vieraaksi.

White Genocide. Kokoelman toinen black metal yhtye on White Genocide, joka tekee levytysdebyyttinsä tälle levylle. Tyyliltään bändi eroaa huomattavasti Sudentaipaleesta, sillä WG mättää menemään teknistä mustaa metallia, jossa kuuluu myös vahvana death metal. Oikeastaan vasta laulajan rääkyvä ääni sijoittaa bändin black metallin puolelle. ”Parasites” ja ”The Prey” ovat kelpo tavaraa, joskaan eivät vielä kovin omaperäisiä esityksiä genressään. Toisaalta kun ensilevytys on tätä luokkaa, bändiltä voi odottaa vielä paljon.

Vapaudenristi. Ennen levyn päättävää puhe-ambientia kuullaan Vapaudenristin versio Skrewdriverin klassikosta ”After the fire”. ”Tulimyrskyn jälkeen” on musiikillisesti omintakeinen sovitus alkuperäisestä kappaleesta, sen sijaan lyriikoissa henki ja sanoma pysyy samana kuin Ian Stuartin tulkinnassa.

Vaikka levyn musiikki ei jollekin kuulijalla niin sanotusti nappaakaan, sen ostaminen kannattaa tärkeän päämäärän vuoksi. Ainakin tapahtumatilan hankinnan tuesta jää fyysinen muisto. Levyn voi hankkia myös ystävälle lahjaksi, pääasia, että äänitteen kautta saadaan kerättyä rahaa.

Kotkanpesää voi tukea lisäksi rahallisesti oman varallisuustilanteen mukaan. Linkolan Luonnonperintösäätiön tapaan yhdistykselle voi testamentata vaikka koko omaisuutensa.

Tilinumero: FI13 4500 0010 1552 70

Saaja: Kansallismielisten liittouma ry

Sekä Mobilepay lyhytnumerolla 18898

Lupanumero: RA/2021/1043

Arvio: RL

MUSTA KIVI # 8 ILMESTYNYT!

Rohkea sukellus entistä syvempään päätyyn, no more rock 'n' roll....no mess no fuss – just pure philosophical impact!....kauan odotettu Musta Kivi # 8 (2023) on tuhti lukupaketti ONA/O9A:n keskeisistä kirjoituksista ensi kertaa suomeksi. Lisäksi mukana universaalia olemis- ja ikuisuusteemaa (∞) sivuava artikkeli William L. Piercen muotoilemasta kosmoteismista. 

Taittajan mukaan lehti olisi satasivuinen, jos fontti olisi normaalia kirjafonttia ja kuvia enemmän. Nyt 44-sivuisena julkaisuna MK # 8 on ehdottomasti kokoaan isompi numero!

Sisältö:

*Esipuhe: Yhdeksän kulmaa
*Myymässä vettä virran varrella
*Sivilisaatiot, aikakaudet ja yksilöt
*Aioniikka - salainen traditio
*Aikakausien muokkaamisesta
*Pakanallisuus: kansallissosialistinen näkökulma (Kerry Bolton)

*ONAn strategia ja taktiikka

*Eira – saatanallinen opas tulevaisuuden magiaan

*Kosmoteismi – poliittinen maailmankatsomus tarvitsee myös filosofian ja uskon

----------

Kirjoituksia lehteen voi tarjota osoitteeseen: vastustajat @ gmail.com

Lehteä saa hyvin varustetuista liikkeistä ja eri tapahtumista, mutta sitä voi kysellä myös osoitteesta: nitberg682 @ gmail.com