Samana viikonloppuna kun pöhöttyneen viihdeteollisuuden vertauskuvaksi tullut Ruisrock keräsi Turun täyteen selfieitä ottavia voimaantuneita nuoria naisia ja ruotsalaisen kevyesti pukeutuneita linnunluisia hipsteripoikia, juhlittiin Tampereella valkoista eurooppalaista identiteettiä kolmen bändin voimalla. Vuonna 1970, jolloin Ruisrock aloitti toimintansa, voitiin sähkökitarapohjaisen rock-musiikin ajatella vielä edustavan vastakulttuuria, vaikka jo tuolloin hedonistinen uusvasemmistolaisuus oli saamassa pikku hiljaa hegemonista asemaa länsimaiden yhteiskunnassa. Viimeistään 1980-luvulla oli selvää, että rock on osa länsimaista valtakulttuuria eikä edes 1970-luvun punk muuttanut ratkaisevasti tätä tilannetta. Siksi onkin historian ironiaa, että aina vähemmistönä olleet rockin pahat pojat tulevat tänään vastakulttuurista, jonka arvomaailmaa on täysin päinvastainen kuin hallitsevien vasemmistoliberaalien suosima egoismi ja hedonismi. Ruisrock on jo pitkään ollut tyhjäpäisen biletyksen näyttämö, eikä siellä kuule enää juurikaan rockia, vaan nuorten naisten suosimaa elektronista tanssimusiikkia ja muuta laimeaa viihdejumputusta. Kaukana ovat ne ajat, jolloin Ruisrock täyttyi mustissa rock-univormuissa laahustavasta rock-kansasta.
Vaikka rockin autenttisuus on kyseenalaistettu aikoja sitten ja siitä puhutaan nykyään vain ironisessa mielessä, rockin alkuvoimainen potku ja kapinahenki elää kaikesta huolimatta uskottavasti vielä RAC-liikkeessä. Toisin kuin keskiluokkaisten hipsterien keskinkertaista dance-poppia suosivassa Ruisrockissa kuultiin Tampereella väkevää julistusta Euroopan selviytymisen puolesta. Kaupungin laitamilla pidetty konsertti oli ulkoilmatapahtuma, johon oli saapunut mukavasti porukkaa kaikkialta Etelä- ja Keski-Suomesta. Keikka pääsi aikataulun mukaisesti ripeästi alkuun siitäkin huolimatta, että sinivuokot kävivät sound checkin aikana katsastamassa tilanteen.
Ensimmäisenä lauteille astui tamperelainen Genocide Wolves turkulaisella basistilla vahvistettuna. Setin polkaisi käyntiin demolta tuttu tylytys ”No fucking tolerance”. Bändi soitti myös tulevalle Veriyhteys-kokoelmalle äänitetyt biisit, mutta muutoin kappaleet olivat enimmäkseen ensimmäiseltä demolta. Käyttääkseni laajaa hilpeyttä herättänyttä Veriyhteys-kollektiivin sanastoa, Genocide Wolvesin soundi oli The Last Resort -henkisessä tönkköydessään tympeän karu, mikä lienee ollut tarkoituskin. Musikanteilta ei juuri hymyä irronnut ja miksi olisikaan, sillä brutaalin ja raskaan RAC-poljennon avittamana bändi lauloi vakavista asioista. Viimeisenä vetona bändi soitti ”6 miljoonaa kyyneltä”, joka sai yleisöltä hyväksyvän oikean kainalon tuuletukset.
Seuraavaksi esiintyi allekirjoittaneen mielestä etukäteen illan odotetuin bändi, Jyväskylän suunnalta tuleva Pylvanainen. Bändi oli juuri niin reippaan iloinen ilmestys kuin levyilläkin. Yhteissoitto oli uskomattoman tiukkaa, mikä kertoo vain siitä, että kulutetut tunnit treenikämpällä eivät ole menneet hukkaan. Livenä kuultuna bändin melodinen hittiputki vain korostui, vaikka settiin oli ujutettu myös uusia biisejä tulevalta 3-split-levyltä. Kuultiinpa bändin varhaiselta 7-biisin demolta tutut kappaleet ”Irma” ja ”Syyllisyyden armolla”. Eniten liikettä yleisössä sai takuuvarmat hitit ”Onks tää sun unelma?” ja ”Näillä lakeuksilla”. Vaikka kyseessä oli vasta yhtyeen kolmas keikka, sitä oli vaikea uskoa kun katsoi miten jätkät panivat lavalla menemään. Pylvanaiselle pitää ehdottomasti saada järjestettyä lisää keikkoja myös aivan eteläiseen Suomeen. Kyseessä kun on bändi, jonka helposti lähestyttävä melodinen RAC-punk uppoaa myös kansan syviin riveihin.
Iso-Britannian Walesista tuleva Redneck 28 oli keikkatuttavuutena minulle tyhjä taulu, vaikka osasin levyjen perusteella odottaa bändiltä hilpeää banjovetoista hillybillyä ja outlaw countrya. Täytyy tunnustaa, etten muista nähneeni tämäntyylistä rockilla ryyditettyä rasisti-countrya missään, joten yllätyksellisyydessään live-kokemus oli pelkästään positiivinen. Ikävä kyllä bändi oli asettanut keikalleen filmauskiellon, joten bändin missaajille ei tallentunut filmimateriaalia, jossa mm. setin alussa laulaja oli pukeutunut aitoon Ku Klux Klan asuun. Naisrumpalin rytmittämän combon keikkamateriaali koostui enimmäkseen bändin ensimmäiseltä Spirit of the South (Strong Survive, 2013) ja toiselta The South Will Rise Again (Strong Survive, 2014) albumeilta. Vakavahenkisemmältä uudelta levyltä Against the World (Resistance Records, 2015) kuultiin sen sijaan kappaleita säästeliäämmin.
Rempseän rasisti-huumorin sävyttämä Redneck 28 soitti oman tuotantonsa lisäksi onnistuneesti outlaw countrylle sovitettuja covereita mm Skrewdriverilta (”White Power”, ”Tomorrow belongs to me”, ”Free my land”), Klansmeniltä (”Outlaws”, ”The Betrayed”), Johnny Rebeliltä (”Nigger hating me”, ”Move them Niggers North”), Celtic Warriorilta (”Mississipi”) sekä No Remorselta (”Tree of Life”). Kun bändi oli soittanut ensimmäiset kolme varttia pidettiin puolen tunnin tauko, jonka aikana osa yleisöstä otti lisäenergiaa tarjolla olleista grillatuista makkaroista. Kun huikopalat oli vedetty naamaan, Redneck 28 aloitti uuden vyörytyksen. Kakkossetissä kuultiin mm. bändin ensimmäiselle albumille äänitety, American history X -elokuvasta tuttu "Whiteman Marches On”, jonka Walesin punaniskaskinit olivat sovittaneet taitavasti banjovetoiseksi hillybillyksi. Sekä yleisöllä että bändillä oli hauskaa, varsinkin laulaja osasi ottaa hilpeän rotutietoisilla sutkautuksillaan yleisönsä. Aivan konsertin lopussa Marderin laulaja astui puikkoihin ja veti Redneck 28:n laulajan kanssa kimpassa Creedence Clearwater Revival / Brutal Attack -coverin "Race War Rising”, jolloin yleisö todella syttyi liekkeihin.
Tilaisuus sujui rennossa piknik-hengessä toisin kuin Ruisrockissa, jossa MTV3:n uutisten mukaan oli raiskattu naisia Bajamaja-paskahuusseissa. Tampereen RAC-iltamissa naisrauha oli tietysti turvattu, koska Afrikan sarven koprofiilisilla khatin polttelijoilla ei ollut sinne mitään asiaa. Näihin tapahtumiin on kenen tahansa suomalaisen turvallista tulla, sillä niissä pidetään yhtä eikä idioottimaista negridiperseilyä sallita.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti