Mistreat: Heartless Bastards (2018)

MISTREAT: Heartless Bastards (PC Records, 2018)

MISTREAT: Heartless Bastards (Midgård, 2018)

MISTREAT: Heartless Bastards 12” vinyl (Mistreat Productions, 2018)

Maamme nahkapääveteraanien viimeisintä kokopitkää on odotettu kuin mustan auringon nousua kunnes vihdoin vuonna 2018 ilmestyi uusi albumi peräti kolmena eri painoksena.  Kolmentoista vuoden odotus ei ole mennyt hukkaan, sillä Heartless Bastards tarjoaa kaikkea sitä herkkua mitä bändiltä on totuttu kuulemaan ja vähän ylikin. 

Pahamaineisen Hollywood-ohjaaja Quentin Tarantinon juutalaista kostofantasiaa Inglourious Basterds nimellään parodioiva Heartless Bastards on suoraselkäinen manifesti aatteellisesta uskollisuudesta ja vastakulttuurijuurien kunnioittamisesta. 

Puhtaasti musiikillisesti arvoituna levy ei ole kuitenkaan menneiden vuosikymmenten pastissi, vaan Mistreat on päivittänyt soundinsa 2010-luvun radioystävälliseen suuntaan. Kuulija huomaa välittömästi, että aikaisempiin levyihin verrattuna tätä äänitettä on hierottu studiossa pitkään, sen verran puhtaalta ja viimeistellyltä albumi kuulostaa.

Voi olla, että joidenkin vanhojen fanien mielestä Mistreatin kirkas soundimaailma on jopa liian siisti, koska siitä puuttuu alkuaikojen rupisuus ja punk-kohkaus. Nostalgikoilla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta suurin osa bändin kuulijakunnasta on kautta rantain pitänyt levyä täysosumana yksinkertaisesti siksi, että sen biisit ovat tarttuvuudessaan samaa luokkaa  kuin yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia. Se, että bändi on hionut kappaleensa studiossa kuin miljoonia myyneet melodiset jenkkipunk-bändit, ei ole ollenkaan huono juttu, vaan kertoo siitä, että bändi ottaa musiikkinsa tosissaan. 

Vaikka Mistreat on laulanut vuosikausia tietyistä vakioteemoista, ne ovat tälläkin levyllä nousseet ikävä kyllä aina vain ajankohtaisemmiksi kuten Midgårdin cd-painoksesta ja LP:ltä löytyvä ”Not Welcome”. Biisi tuo karulla tavalla mieleen hiljattain Oulussa paljastuneen rotumuukalaisten raiskauspedofiililiigan, joka on saalistanut netin avulla vaaleita alaikäisiä tyttöjä. Kappaleen keskimmäisessä säkeistöstä lauletaan ennakkotietoisesti siitä, josta maamme suuri yleisö sai kuulla vasta viime vuoden lopulla:

Cause, raping and stealing is not our style

Get the fuck out! You rapist shitpile

Having sex with kids is not our style

Get the fuck out, disgusting paedophile

Cleveland steamer is not our style

Get the fuck out, you stinking coprophile

Mistreat on siinä mielessä poikkeuksellinen RAC-bändi, että vakavia teemoja käsitellessään sillä on usein mukana pilkettä silmäkulmassa kuten kommunismin romahdusta enteilleessä kappaleessa ”1987”. Bändi ei olekaan mikään aatteen totinen torvensoittaja, vaan se tuo kappaleisiin mukaan elämänmakuisen kertojan näkökulman. 

Juuri tämä tavallisen kadun miehen näkökulma jos mikä tekee lauluista uskottavia eikä pelkkää ideologisten iskulauseiden onttoa hokemista. Kouvolan omilla pojilla onkin aina ollut terveellä tavalla jalat maassa poliittisten kysymysten suhteen. Tästä asenteesta välittyvä katurealismi on suoraa skinhead-perinteen jatkamista The 4 Skinsin ja The Last Resortin hengessä. Teksteissä löytyy testattua katujen viisautta (”Skinheads will never die”) kuin myös salaviisasta ajatonta filosofiaa kappaleessa ”Bloodshed”, jossa vannotaan  puhdistavan väkivallan voimaan näinä Eurostoliiton viimeisinä päivinä.

Jos Mistreat laulaisi suomeksi ja tekstit olisivat poliittisesti korrekteja, yhtye olisi saavuttanut helposti samanlaisen kansansuosion kuin musiikillisesti hiemen samaan genreä soittavat Klamydia ja Pää Kii!. Mutta koska yhtye on periaatteissaan yhtä ryhdikäs kuin Skrewdriver aikoinaan, bändin musiikista on päässyt tietoiseksi enimmäkseen vain kansallisesti radikaali kansanosa. Sikäli harmi, sillä tämänkin levyn biiseissä on käsittämättömän kovaa draivia ja moni esitys vyöryy eteen päin kuin hurjistunut ratsuväkivapataljoona sellaisissa vedoissa kuin ”Born without a spine”, ”Heartless Bastards”, ”Side by side”, ”Not welcome”, ”Bloodshed” jne. 

Levyllä melodioissa löytyy, mikä saisi monet valtavirtabändit kalpenemaan kateudesta. Biisit ovat kuin räätälöity hyviä Mistreat-bileitä varten. Uusi albumi tarjoaakin ison nipun kappaleita, jotka tullaan liittämään bändin pitkään hittiparaatiin. Tämähän sopii, sillä Misteratin musiikista pursuava elämän jano ja positiiviisuus ei ole aivan pikku juttu maassa, joiden asukkaille pessimismi ja melankolisuus on toinen luonto.

Mistreatin uusin on australialaisen Fortressin paluulevyn Brothers of the Storm ohella heittämällä yksi viime vuoden parhaita RAC-levyjä maailmalla. Kahdella cd-versiolla on muutama eri biisi, mutta jos haluaa kuulla kaikki kappaleet yhdeltä levyltä suosittelen hankkimaan Mistreatin oman levy-yhtiön LP-version.

Arvio: RL