Perjantai-illan ollessa vasta käynnistymässä, Stormheit aloitti iloisella ja varmalla otteella. Selvästi skinhead ja RAC painotteinen yleisö reagoi parhaiten tuttuihin turvallisiin cover-valintoihin, kuten Fortressin Commie Scum. Yleisö sai kuulla myös Misfits, Coil, Vapaudenristi ja Der Sturmer kappaleita. Stormheit ei taipunut aivan RAC trubaduureille tyypilliseen jukebox formaattiin, vaan esitti myös omia kappaleitaan jotka monille ulkomaalaisille olivat varmasti ennestään tuntemattomia. Pitkät rauhalliset vedot sopivat parhaiten neo-folk henkisiin iltamiin, joten oli selvästi hyvä valinta keskittyä lyhyen ytimekkäisiin kappaleisiin sekä ottaa mukaan muutamia varmoja nakkeja.
Sekä Flatlander ja FLAK solo keikat olivat huomattavasti tyypillisempiä RAC trubaduurien vetoja. Toisin kuin akustisella kitaralla tunnelmoinut Stormheit, bändit vetivät säröttömällä sähkökitaralla. Pitkälti genren ehdottomista hiteistä koostuvat setit olivat mukavaa kuultavaa sillä esiintyjät osasivat sekä soittaa että laulaa hienosti. Covereita vetävät trubaduurit ovat parhaimmillaan kerhojen illanistujaisissa. Isommat puitteet omaavalla keikalla jäivät he selvästi niiden jalkoihin joiden setissä pääpaino, tai kohokohdat oli omassa materiaalissa.
Tätä alleviivasi Mistreatin Muken ja Josen keikka. Vaikka skinhead musiikin perinteistä ammennettiin sopiva määrä lainakappaleita, setin vahvuus oli soittajien itsensä näköiset ja oloiset, omat klassikot. Mistreat ei yritä soittaa tiukasti ja ammattimaisesti. Heillä pääasia on hyvä meininki. Uuden levyn kappaleet toimivat erinomaisesti akustisina versioina. Tuttuun tapaan setti venyi venymistään ja lavalla olevat musikantit todella nautiskelivat hauskanpidosta kuten myös yleisö.
Vaikka perjantaina nähtiin yleisöä ulkomaita myöten, suurin osa yleisöstä oli saapunut vasta lauantain rock keikalle.
Fatherland (kuvassa ylhäällä) oli siirtynyt päivän ensimmäiseksi. Yhtye veti toistaiseksi kevyesti parhaan keikkansa. Soitto eteni vinhaa vauhtia, pysyen hyvin kasassa. Ensimmäistä kertaa laulu ei ollut epämääräistä mölinää, vaan kireämpi rääkyvämpi Black Metalliin parhaiten sopiva tyyli hallitsi. Yleisö heräsi aina parhaiden kappaleiden aikana. Perinteisemmän skinheadmusiikin ystävät innostuivat kun Fatherland veti settinsä loppupuolella raivokkaan Landser kappaleen. Fatherlandissä oli tällä kertaa paljon enemmän energiaa ja soitosta välittyi innostus.
Civic Duty jatkoi uuden basistin kanssa rajua RAC takomista. Setti on pitkälti juuri se mitä keikoilla on totuttu kuulemaan. Basisti tipahti hetkeksi kyydistä parissa kappaleessa, mutta se ei menoa haitannut.
Myös Marder oli tavallista villimmällä tuulella. Pari edeltävää keikkaa ovat olleet hyviä, mutta ei niin hyviä kuin bändi parhaimmillaan. Esimerkiksi Ukonvasaman järjestämässä Horst Wessel tapahtumassa tai Ukkometson keikoilla Marder keikat erottuu edukseen. Yhtye pääsee selvästi paremmin kiinni ytimeensä muutaman virvoikkeen jälkeen. Lavalla tapahtuva kujeilu ja yhtyeen yhteishengen näkyminen tuo siihen energiaa jota ei välity vakavalla naamalla ollessa. Se ei poista Marderin tiukkaa ideologista sisältöä. Sekä vanhoilta oi-levyiltä että esimerkiksi keski-eurooppalaisilta RAC levyiltä tuttuja huumorikappaleita ei Suomessa ole usein nähty. Vapaudenristin joillain keikoilla esittämä Dingon ”apinatarha” hämmästytti muutamia, mutta Marder veti maton jalkojen alta soittamalla keikkansa loppuun Raptorin ”oi beibi”.
Pagan Skull oli viimeinen kotimainen esiintyjä. Yhtye on ollut niin tiukassa soittokunnossa, että keikasta osasi odottaa hyvää. Nécropolen lämppärikeikan kotikenttäedun tunnelma tai itsenäisyyspäivän voitokas henki nostavat ne tätä keikkaa paremmiksi, mutta nyt oltiin vähintään Apocalyptic Rites festivaalin tasolla. Setti muodostui pitkälti mainituilla keikoilla muodostuneesta rungosta. Vierailevia laulajia kävi useita. Vapaudenristin laulaja karjui Kali Yugan Lapset, Marderin laulaja Der Sturmer coverin ja puoli vuosikymmentä sitten ilmestyneen Taistele Vastaan -kappaleen kertosäkeeseen yhtyi mukaan Marderin kitaristi Janne.
Vapauden Soinnut festivaalin erikoisuus oli bändivalinnat. Saksalainen Mortuary ei tunnu olevan tuttu kenellekään. Bändi yhdistää nshc saundia todella alavireiseen deathcore & gore-grind tyyliseen materiaaliin. OPOS records apunaan, se voi löytää keski-euroopasta kuuntelijakuntaa. Saksassa kaikki musiikkityylit on jollain tapaa valjastettu valkoiseen identiteettipolitiikkaan. Suomessa kansallismielinen yleisö ei vaikuta olevan kovin kiinnostunut materiaalista jossa ei ole suoria linkkejä rotutietoisen musiikin historiaan. Mortuary sai ulkomaista väkeä pittiin hyppimään, mutta oli selvästi outo tapaus festivaalilla. Mortuaryyn voi tutustua esimerkiksi täällä:
Illan ehdottomia kohokohtia oli viron Revalers. Yhteen RAC’N’ROLL vetoaa perinteiseen skinhead yleisöön. Soittotaidon ja lavaenergian ollessa huippuluokkaa, Revalers todisti taas olevansa valkoisen rock musiikin huomionarvoisimpia liveyhtyeitä näinä päivinä. Uusi levy ilmestyy helmikuussa ja sitä tulee varmasti saamaan myös kotimaisilta jakelijoilta.
Viron Minu Kamp nauttii suurempaa arvostusta Suomessa kuin monessa muussa maassa. Yhtye on täällä jo kolmatta kertaa. Se on myös julkaissut split albumin Pagan Skullin kanssa. Kotimaassaankaan yhtye ei ole aina näyttänyt vetoavan kaikkein kovapäisimpiin rotutietoisen musiikin ystäviin. Ennen youtubesta poistoa hurjiin katselulukemiin yltäneet kappaleet todistivat bändin löytäneen oman paikkansa ja yleisönsä letkeällä kansallismielisellä rock musiikilla. Perinteisemmästä kansallismielisyydestä ja sotahistoriasta ammentava Minu Kamp soitti todella hyvin ja sai kappaleillaan maanmiehensä nousemaan spontaanisti lavalle yhteislaulukööreihin. Todella hyvä keikka.
Pääesiintyjäksi pestattu FLAK julkaisi ensimmäisen promonsa 10 vuotta sitten. 2010, 2015, 2017 ja 2018 ilmestyneet saksankieliset levyt ovat ilmestyneet Saksalaisilla levy-yhtiöillä eikä Veriyhteyteen asti ole kuulunut suurta kohinaa Suomalaiselta yleisöltä. Joidenkin kotimaisten jakelijoiden listoilta Flak levyjä voi löytää. 2018 vuoden Thronfolger on selvästi kehittynein levy. Puhtailla lauluilla oleva levy yhdistää melodista metallia ja modernia raskasta rock musiikkia nshc vaikutteisiin. Levyn aloittava kappale Kaiserthron kuultiin molempina päivinä. Tällä keikalla mielestäni jopa kaksi kertaa. Lähes 8 minuuttia kestävä kappale antaa kattavan kuvan mistä yhtyeen musiikissa on kyse. FLAK nautti soittamisesta ja kiitteli yleisöä. Johtohahmo kertoi ettei olisi uskonut kymmenen vuotta sitten päätyvänsä Suomeen keikalle. Moderni Saksalainen tyyli ei ole Suomessa saanut kovin isoa jalansijaa. Tulevaisuus näyttää tuleeko Suomessa koskaan nousemaan samalla tavoin kuin Saksassa. Se voi edellyttää uuden sukupolven nousua. Moni vanha rotutietoisen musiikin ystävä kuuntelee Saksasta edelleen vain tyylejä mistä maan bändit vuosikymmenet sitten tunnettiin.
https://www.youtube.com/watch?v=Vc_JwauiLaI
Keikka päättyi aikataulujen mukaisesti eikä mitään järjestyshäiriöitä näkynyt. Poliisit kävivät paikalla viiden auton voimin, mutta poistuivat kun mitään tarvetta toimenpiteille ei löytynyt. Osa oli alustavasti epäluuloinen tapahtumaa kohtaan. Olisiko nuorelle järjestäjäporukalle mahdollista saada näin massiivinen tapahtuma kunnialla hoidettua. Joillekin lippujen hintataso tuntui liian korkealta. Jos kuittailua realismin puutteesta ja liian ison palan haukkaamisesta on mahdollista heittää ilmaan, ennakkoluulotonta yrittämistä ei voi kyseenalaistaa. Kaikki bändit soittivat ja aikataulut pitivät. Monet ulkomaisetkin olivat löytäneet paikalle. Venäläisiä tuntui olevan harvinaisen suuri edustus paikalla.
Lue Minu Kamp haastattelu:
Lue Revalers haastattelu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti