Circle of Dawn: Savonian Supremacy (Darker Than Black, 2020)

(Musiikkilinkki levyn neljänteen kappaleeseen "Hyperborea")

Absurd-kytkennöistään tunnettu black metal firma Darker Than Black on julkaissut yllättävän paljon suomalaista radikaalia mustaa metallia. Keski-Euroopassa suomalainen metalli, erityisesti bm, on laadun tae, eikä saksalaisjulkaisijan ole tälläkään kertaa tarvinnut katua kiinnitettyään Circle of Dawnin talliinsa.

Paikallisidentiteetin nimeen vannova Circle of Dawn on yhtye, joka taiteilee itseironian, skenehuumorin ja kuolemanvakavan maailmakatsomuksen kaltevalla pinnalla sortumatta kuitenkaan omaan nokkeluuteensa. Näillä kavereilla rotutietoisuus on niin vankalla pohjalla, että heillä on varaa leikitellä jopa Pekka Siitoimen kaltaisella hahmolla kansien sisälehdellä. Sen sijaan savolaisen identiteetin korostamisessa tulkinta jää pelkästään kuulijan vastuulle: voepi olla että ovat tosissaan, mutta suattaapi olla että eivät.

Toisella kuuden biisin levyllään Circle of Dawn on vain tiivistänyt rivejään ja soitto on huomattavasti tiukempaa ja raskaampaa kuin debyyttialbumilla Northern Savonian Black Metal (2017). Siksi onkin yllättävää, että metalliin keskittyvä verkkolehti Imperium moittii uutta levyä kitaroiden voimattomuudesta. Tietenkin äänivallin ponnettomuus on suhteellista, mutta ainakaan täällä päässä kitarointia ei pidetä ”munattomana”. Ylipäätään levy on selvästi metallisempi ja soundimaailmaltaan turboahdettu verrattuna esikoiseen. Varsinkin rumpupatteristo hakkaa nyt kuin viimeistä päivää ja tuo ajoittain mieleen ruotsalaisen Mardukin kohkaamisen.

Imperiumin skribentin kanssa voi olla kuitenkin samaa mieltä siitä, että uudelta levyltä ei löydy samaa melodista tunnelmointia kuin uutukaiselta, vaikka hetkittäin kuullaankin tarttuvaa riffittelyä. Tätä ei pidä pitää huonona asiana, sillä bändin nykysoitossa tietty junttaavuus luo brutaalin soundimaiseman, joka ei ole enempää eikä vähempää kuin miesten musiikkia. Ainoastaan levyn päättävässä kappaleessa ”Ariosophy meditation” bändi virittäytyy levyn muusta linjasta poiketen ambient-tunnelmointiin. Poliittis-filosofiselta sanomaltaan esitys on kuitenkin kaikkea muuta kuin pehmoilua, sillä lausutut lyriikat on lainattu titaanisen ajattelun kuningattarelta Savitri Devilltä.

Suomalais-arjalainen maailmakatsomus antaa positiivisessa mielessä leimansa koko levylle. Jo avauskappaleen nopeahkossa bm-runttauksessa ”Yksin aikaa vastaan, yksin maailmaan vastaan” tunnustetaan Savitri Devin ja Julius Evolan moderniteetin vastainen syklinen aikakäsitys. Samoja korkeita pyrintöjä edustaa myös raivokkaan jylhästi takova ”Hyberborea”. Tämänpuoleisesta langennutta maailmaa käsittelevät puolestaan kappaleet ”Ähläms” ja Kaarlo Kramsun runoon perustuva ”Herää, Suomen kansa!”.

Sen sijaan tunnustuksellista savolaisuutta juhlistava ”Haunebu Division Savonia” ei täysin aukene ”ulkopuolisille”. Keskiosan matelevassa kohdassa juoppoköörin säestämän laulajan karjunta panee miettimään, ettei tässä taideta ihan tosissaan olla.

Viimeistään tällä levyllään Circle of Dawn on ansainnut paikkansa suomalaisen radikaalimetallin laajenevalla kentällä. Sen omintakeinen lähestymistapa black metalliin ja tapa yhdistää savolaisuutta laajempaan pan-arjalaiseen identiteettiin tekevät yhtyeen musiikista hyvässä mielessä muista erottuvaa.

Arvio: RL