Amerikassa black metal ei ole koskaan nauttinut valtavirtasuosiota toisin kuin Pohjois-Euroopassa. Pinnan alla siellä on kuitenkin toiminut jo vuosikymmeniä vireä USBM-skene, jonka bändit ovat vaikuttaneet myös Atlantin tälle puolen. Suuressa maassa riittää toki myös eurooppalaista tyyliä kopioivia bulkkibändejä, mutta syvempi kairaus maan bm-kulttuuriin tuo esiin hyvinkin omanleimaisia yhtyeitä.
Tässä yhteydessä ei tietenkään viitata New Yorkin tekotaiteellisiin hipsteri-bm bändeihin, vaan todelliseen undergroundiin, joka on sekä filosofisesti että aatteellisesti täysin eri taajuuksilla mitä valtavirran amerikkalainen pc-metal tarjoaa. Hyvä esimerkki tällaisista toisinajattelusta on Nativist, jonka ensimmäisen albumin suomalainen D88 Records on julkaissut aivan hiljattain. Yhden miehen hankkeena syntynyt Nativist on ennen tätä julkaisua päästänyt ilmoille vain pari kasettijulkaisua viime vuoden puolella.
Nativistin seitsemän biisin täyspitkä Our Banner in the sky on sekä soundiltaan että aatemaailmaltaan leimallisesti amerikkalainen radikaalia mustaa metallia edustava projekti. Ensimmäisinä korviin pistää matalavireinen yleissoundi, joka eroaa selvästi eurooppalaisten bm-bändien diskanttisuudesta, vaikka lead-kitaran sooloissa ja melodian kuljetteluissa kuullaankin välillä kimakasti tremoloivaa kitaraa. Tiettyä tunkkaisuutta korostaa laulajan black metallista poikkeava möreä laulu, jonka on yhdistelmä death metallin ja RAC:n miehekästä ilmaisua.
Genren sisällä Nativist kuuluu selvästi black metallin ei-satanistiseen poliittiseen siipeen. Kappaleiden tematiikasta huolimatta projekti ei vanno kansallissosialismin nimeen, vaan noudattaa Amerikan toisen vallankumouksen (1861-1865) kapinallisten edustamaa segregationistista linjaa. Toinen vahvasti pintaan nouseva teema on perustuslakifundamentalismi, joka on Amerikassa juuri nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan. Tämä johtuu pitkälti ”liberaalien” (lue: vasemmiston) 1960-luvulta aloittamasta perustuslain ”uudelleen tulkinnasta”, jossa maan isien perimmäiset tarkoitukset on vesitetty ennakkotapauksina toimineiden oikeusjuttujen avulla. Sanomattakin on selvää, että juristivaltioksikin kutsutussa maassa juutalaiset ovat olleet perustuslakivedätysten keskeisiä arkkitehtejä.
Joillekin bm-puritaaneille kulmakarvat saattavat nousta ylös viimeistään siinä vaiheessa kun kuulevat kappaleen ”Every knee shall bow” alun historiallisen puhesämplen, jossa äänessä oleva pastori (klaanilainen?) julistaa sodan yhteiskuntaa hajottavalle antikristukselle. Kappaleen henki tuo väistämättä mieleen juutalaisvastaisen Kristillinen Identiteetti- ajattelua edustaneen skinhead-projekti Day of the Swordin tulikivenkatkuiset julkaisut. Aikamme kieroutuneisiin piirteisiin kuuluu, että yhteiskunnallisessa valtavirrassa ”satanismi” ei ole läheskään niin paheksuttua kuin homouden ja roturutsan kieltävä kristillinen fundamentalismi. Tässä mielessä Nativistin tai Day of the Swordin puolustamat, takavuosikymmeninä laajalti hyväksytyt arvot, ovat nykyään kaikkein pahinta vastamyrkkyä globohomona sihisevälle Siionin käärmeelle.
Musiikillisesti arvioituna puhdasta black metallia levyllä kuullaan ensimmäisen ja viimeisen kappaleen välisillä biiseillä; perustuslaillisuutta saarnaava avausraita ”War of attrition” on vielä punkisti soundaavaa ja laahaavaa metallijunttaa kun taas levyn päättävä ”Sunsets paint the hollow” on ilman laulua tunnelmoiva ambient-ääniraita. Albumin parhaat hetket ovat esitykset ”There will come a Day”, ”Timeless power” ja ”Every knee shall bow”, joista ensin mainitun tunnelmoivaa tremolo-kitaraa olisi kuullut mielellään muissakin kappaleissa. Julkaisun ainoa musiikillinen laina on Goatmoonin ”Honor, Armageddon!”, jonka Nativist soittaa tyylilleen uskollisesti huomattavasti vähädiskanttisempana mitä kuullaan alkuperäisversiossa.
Radikaalin metallin ystäville Nativist tarjoaa totutusta poikkeavan näkökulman amerikkalaiseen vastarintarintakulttuuriin. Nimeään myöten Nativist antaa paljon osuvamman kuvan sikäläisten kapinallisten mielenmaisemasta kuin jos se olisi omaksunut hiilipaperiversion NSBM:stä. Mikäli suomalaista kuulijaa kiinnostaa tietää millaista vastakulttuuria Amerikan sydänmailla juuri nyt harjoitetaan, silloin kannattaa ottaa levy Our Banner in the sky haltuun.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti