Vuonna 2017 perustettu Sudentaival kuuluu siihen harvalukuisten suomalaisten black metal bändien joukkoon, jossa liputetaan avoimesti kansallissosialismin nimeen. On sitten eri asia lasketaanko yhtye nsbm:ksi, sillä siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin aate – ennen kaikkea se, identifioituuko bändi itse sellaiseksi. Joka tapauksessa koko 2020-luvun Sudentaivalta julkaisseen D88 Recordsin viimeisin tuotos Rain of Ruin: The Return of Our Glory on poliittisuudessaan varsin suorasukaista NS-aatteen julistamista.
Mistään uudesta albumista ei kuitenkaan ole kyse, vaan cd on koottu kahdesta aiemmin julkaisemattomasta EP:stä. Kappaleista on tosin julkaistu viime vuonna pieni kasettipainos, mutta vasta D88:n ansiosta kokonaisuudesta on julkaistu kunnon virallinen cd kaikkien kuultavaksi.
Neljä ensimmäistä esitystä muodostava Rain of Ruin EP (2021) erottuu selkeällä soundimaailmallaan yhtyeen muusta tuotannosta. Tunnelmallisesti syntikoilla, lead-kitaralla ja tukevalla rumpujunttauksella alkava "Those who deserved..." etenee karskiksi Sudentaival-vedoksi aina laulajan tuskaista rääkymistä myöten, mutta kuitenkaan puurouttamatta kokonaissoundia. Toisin kun nsbm-genressä monesti, kryptisen niminen esitys "With eyes ablaze for honour" ei kätke sanomaansa rivien väliin, vaan julistaa pidäkkeettä voittoisaa valkoista valtaa.
Nimibiisi "Rain of Ruin" alkaa puolestaan tympeällä punk-rumpukompilla, mutta rytmin vaihdos takovaan basariin antaa kappaleelle aivan uuden draivin ja suunnan. Sen jälkeen esitys aukenee hienosti kiihtyväksi black metal rutistuksesi, jossa lead-kitran melodian kuljettelulla ja yllättävillä ampiaisen pistoa muistuttavilla hyökkäävillä sooloilla laulu saa rakenteen, jota kestää kuunnella monta kertaa. Lisäksi biisin keskiosan Stuka-pommittajien äänet ja ambient tunnelmointi tekevät teoksesta niin moniosaisen, että sellaista tavataan lähinnä progressiivisessa rockissa. EP:n päättävä "Gas chamber" on Burzumin hengessä tehty syntikkaviritelmä, joskin siinä kyetään ottaamaan laitteista enemmän irti kuin Varg vankilan vaatimattomasta laitteistosta.
Bändin varhaisiin äänityksiin kuuluva The Return of Our Glory (2018) EP muistuttaa tyyliltään kakkoslevyn Harbringer (2020) tympeän liejuista mustaa metallia, mutta hieman melodisemmalla otteella. Raivoisa nimibiisi on varsin puhdasoppista toisen sukupolven mustaa metallia, mutta soundissa on paljon myös omaa kuten tyylikkäästi lisätyt syntikat. Oma suosikkini on "Panzers", jonka surumielinen juhlavuus ja persoonallinen kitaratyöskentely tekee esityksestä koukuttavaa kuunneltavaa. Levyn päättävä "Praised be..." on nopeasti paiskottu bm-purkaus asiaankuuluvine hidastuksineen. Ei levyn parasta antia, mutta hyvää ruisleipää.
Julkaisemattomista biiseistä koottuja levyjä pidetään yleensä välituotantoina, mutta Sudentaipaleen kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Nyt on löydetty materiaalia, joka kuuluu ehdottomasti yhteen parhaan tuotannon rinnalle. Lisämaininnan levy saa kannestaan, jossa on selvästi mukana pilkettä silmäkulmassa.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti