(Arvio on kirjoitettu 1990-luvun lopulla, mutta julkaistu vasta nyt)
Day of the Swordin musiikista yksin vastaava Scott Stedeford on tuskin edes tietoinen, että hänen Eurooppaan lähettämästä nauhasta on julkaistu CD. Varsinkin kun mies viruu tällä hetkelle yli kymmenen vuoden tuomioita (vapautuu tosiasiassa vasta vuonna 2022 / toim. huom.) ties missä ZOG:in vankileirin saaristossa. Mieheen ei ole yrityksistä huolimatta saatu mitään yhteyttä.
Häikäisevän ensilevyn jälkeen monet pitävät Hail Victoryä pienoisena pettymyksenä, mutta syynä ei ole Scottin biisien tekotaidon hiipuminen – päinvastoin – vaan uuden materiaalin vähyys. Juurin ennen vankilaan passittamista Scott ehti tehdä vain neljä uutta biisiä sekä yhden cover version Skrewdriverin White Powerista nauhalle, jonka hän sitten lähetti rapakon tälle puolelle. Koska ISD halusi julkaista täysimittaisen levyn, se otti mukaan myös ennen julkaistuja biisejä: In the shadows ja Federal Mafia ovat tuttuja Leaderless Resistance -kokoelmalta ja Skrewdriver coverit After the fire, Before the night falls ja Power from profit on noukittu Ian Stuart tupla-tribuutilta.
Scottin toistaiseksi viimeiseksi jääneet omat kappaleet eivät yllä aivan parhaimpien DOTS biisien joukkoon paitsi levyn avaava Casualities of the unseen war, jota pitäisin ehkä kaikkein sykähdyttävimpänä ja kiihkeimpänä Scottin esityksenä. Kappale alkaa Louis Beamin tulikivenkatkuisella puheella, jonka lopun Hail Victory! -huutojen jälkeen musiikki puskee pintaan. Aluksi kappale tuntuu jopa hieman aneemiselta jolkottelulta, mutta lead-kitaran ylväs melodia lupailee hyvää. Biisin edetessä Scott lisää intensiteettiä pikku hiljaa kuin ruuvia kiristäen, niin että se saa kuulijan pulssin kiihtymään ja synnyttää siten väistämättä fanaattisen mielentilan. Syy oikeutetun pyhän vihan syntymiseen löytyy sanoituksista:
Our country holds new Aryan graves, those murdered by its former slaves, A tearful mother crys for her son, killed by a nigger the swarthy one, A daughter devolved her father´s pain, raped by a spic-illegal alien, the same old stories on the news at eleven, beloved souls return to heaven / Victims of the non-white horde – Casualities of an unseen war / We´re shot and stabbed again and again, The Battle of Nature since the dawn of time not from oppression or poverty´s crime, We know better we know the facts, It´s white intelligence – uncivilized black, Death of a nation another victim dies, thank the Jews for their equality lies / Integration has failed it´s only brought us death end, culture clash before there´s nothing left, American puppets snap your strings, They´re not our equals – all a race apart, remember our dead martyrs not forgot, We´ll cease the slayings end our people´s sorrow, take the command of a bright new tomorrow / All these killings by the beast of the field, our thirst for vengeance will never yield, Like John Brown hanging from a tree, the same for the savages wait and see, Our community safe from an enemies plunder, honor restored with lightning and thunder, Animal fear - Aryan giants might, out of the darkness – A great white light / Victims of the non-white horde – casulalities of an unseen war / Abused – not anymore / Revege – We´ll even the score…Hail Victory!
Ei siis ole mitenkään yllättävää, että Europol yrittää epätoivoisesti jäljittää levyn kustantajaa ja jakelijoita. ZOGin työrukkanen onkin myöntänyt, että Hail Victory! on tämän hetken vaarallisin levy maailmassa!
Albumin kolme muuta ennen julkaisematonta esitystä ovat lyriikoiltaan takuuvarmaa ja älykästä riimittelyä niin kuin Scott sen vain osaa. Nothing is what it seems kertoo vakuuttavasti siitä, miten Maailmanjärjestyksen kosmopoliittiset manipulaattorit esittävät asiat heille edullisessa valossa hyläten samalla tietoisesti totuuden. Scott taitaa myös puoliakustisten balladien teon. Kappale Blood stained Emerald on kaunis vetoomus järjettömän valkoisten veljessodan lopettamiseksi Pohjois-Irlannissa. Joitakin kuuntelijoita häiritsevä ”Christian Identity” -ideologia tulee selvimmin esiin kappaleessa There´s no doubt. Vaikka siinä lauletaankin kristillisen sivilisaation ylivoimaisuudesta, on se pikemminkin kunnianosoitus valkoiselle rodulle ja sen saavutuksille historian hämärästä alkaen.
Jos minun pitäisi antaa levystä jollekin pyyhkeitä niin antaisin sen ehdottomasti ISD Recordsille. Jälleen kerran se on tehnyt luvattoman huonot kannet puhumattakaan sisälehdistä, joiden sotkuisesta tulostuksesta saa selvää vain suurennuslasilla. Lisäksi kappaleiden sanoitukset on kirjoitettu raivostuttavan usein väärin (jos niistä nyt ylipäätään saa selvää). Täysin asiaan kuulumatonta on tuhlata monta sivua Charlie Sargent & C18 sotkujen selvittelyyn. Paljon enemmän ostajia kiinnostaisi kertomus Scott Stedefordista. Äänityksen taso on heikohko, mutta siitä ei voi syyttää levy-yhtiötä vaan heikkotasoista demonauhaa, jolle Scott biisinsä kopio. Esteettistä ja teknisistä vioistaan huolimatta Hail Victory! on liikkeemme tärkeimpiä levyjä, jota tulevat arvostamaan myös tulevat sukupolvet.
RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti