MUUTOKSEN TUULET

Viime päivinä olemme saaneet nähdä ja kuulla miten mielenosoituksiin asti nousseet protestit epäkelvosta ruoasta, liian maaseutumaisesta sijainnista ja puuttellisesta viihteestä saa tulevaisuuden uudet suomalaiset kiukun partaalle.

Vapaudenristi kirjoitti “Muutoksen Tuulet” kappaleen jo 2008/2009, jolloin se bändin mukaan kommentoi erästä lehtiartikkelia. Turvapaikanhakijoina olleita nuoria miehiä suututti että he joutuivat elämään kaukana Helsingin urbaanista juhlimisesta, saaden vai rajallisen määrän konsolipelejä ja henkilökohtaista TV:n katseluaikaa ja ennenkaikkea huonoa suomalaista ruokaa. Ilman mahdollisuutta päästä ostamaan oman maan eksoottisia herkkuja, joita paikallisen kyläkauppiaan hyllyistä ei löytynyt.

Suomalainen muusikkokatras on lähes poikkeuksetta tuulettanut avoimien rajojen, iloisten katujuhlien, kulttuurin rikastamisen ja vastaavien asioiden puolesta. Persujunttien ja “natsien" halveksunta pursuaa jokaisessa kulttuurilehdessä ja ne harvinaiset Mambat jotka erehtyy kertomaan mielipiteensä, savustettiin kiireesti pois valtavirrasta.

Ympäri Suomea tavallinen kansa on heräämässä. Mielenosoitukset ei enää jää vain radikaalien tai hörhöjen yksinoikeudeksi, vaan syvät rivit on nousemassa. Vaikka määrät olisi edelleen suhteellisen pieniä, se että suomalainen perheenäiti tai -isä nousee ylös mielipiteensä vuoksi ja kävelee kaupungille tarkoittaa että kyseessä täytyy olla äärimmäisen syvä kriisi. Kriisi jota ei millään korulauseilla tai kevyellä sensuurilla voi enää paikata tai piilotella.

Yhä ahtaammelle nuijittu Suomalainen katsoo tyrmistyneenä maailman menoa. Kyse ei ole “vain rasismista”, vaan kokonaisesta vastenmielisestä kulttuurin, talouden, maailmankuvan ja ilmapiirin muutoksesta. Rasismin nousu ilmenee enemmän sivutuotteena, ei itsetarkoituksena. Minkälaisella suvaitsevaiston musiikkijuhlalla tämä selitetään paremmin päin? Syyttävät sormet osoittavat suomalaista ja pyytävät sopeutumaan muutokseen. Muutoksen kenen eduksi? Jos talous ja maailmanpolitiikka ilmiöineen jää etäiseksi, sen konkreettisen ilmiöt omassa kaupungissa ei jää. Tyrmistynyt sivustakatsoja pystyi toteamaan jo monia vuosia sitten:

“Afrikasta haalittu lisää maahanmuuttajia

Ei kelpaa kylän talot, kaivataan urbaania hyvinvointia

Raha, telkkari ja pelit.

Kosketus omaa eksotiikkaa.

Vitun välii vaikka muut leipäjonoon menossa ois”

Tuskin Vapaudenristi esittää että vika olisi ensisijaisesti “Afrikan neekereissä”. Bändi toteaa samaisessa kappaleessa:

“Huolestunut virkamies

muslimipenskan oikeuksia huutaa

omat traditiot pois

ettei loukkaa maahanmuuttajaa”

Ihmisiä kuvottaa valtiovallan kyvyttömyys ja kankeus minkään ratkaisun eteen. Ihmisiä kuvottaa median yksipuolinen ja suomalaisvihamielinen ja syyllistävä suhtautuminen asiaan. Kannattaako asiasta tehdä laajoja filosofisia mietelmiä? Ehkä rahvaanomaisempi tapa olisi katsoa ensimmäisen Rambo elokuvan loppukohtaus, jossa yhteiskuntaa vastaan asettunut antisankari toteaa ilman suurta filosofista pohjustusta kysymykseen mitä sinä oikein haluat:  “Haluan että tämä maa rakastaa minua yhtä paljon kuin minä sitä”.

Kun monelle maa alkaa näyttäytyä kansalaisilleen vihamielisenä ja kyvyttömänä puolustaa ihmisiä joiden oletetaan puolustavan sitä, päätyen asettamaan ulkopuoliset ihmiset, ulkopuoliset hyväksikäyttäjät ja ulkopuoliset rahankerääjät etuoikeutettuun asemaan, tulemme näkemään lojaliteetin murtumisen. Rasismi sentään antaa vielä vihjeen mahdollisuudesta kansallisen lojaliteetin olemassaoloon. Mitä tulee sen jälkeen kun tuota hälytyskellon sointia ei haluata kuunnella vaan yrittää katsoa mitä tapahtuu kun kaikki yhteydet ja todelliset arvot on murskattu?

On olemassa musiikkia jonka kantava ajatus on ryhmälojaliteetti tai aidon kapinan ilmaisu vihamielistä ympäristöä kohtaan. Suomalaisen radikaalin ja kansallismielisen musiikin piirissä tapahtuu. Pylvanainen julkaisee toisen albumin pian. Pagan Skull / Minu Kamp split CD pitäisi ilmestyä tämän vuoden puolella. Sniper on saanut valmiiksi uuden albuminsa ja sekin odottaa julkaisua. Mistreat on keikkaillut ahkerasti koko vuoden ja uutta materiaaliakin on kuultu Muken soolo keikoilla. White Minority -levy on odottanut viimeistelyään jo pitkään. Genocide Wolvesin ensimmäinen julkaisu näkee päivänvalonsa. Marder jatkaa keikkailuaan ja viimeistään joulukuussa on nähtävissä metal musiikin ja aggressiivisen hatecoren kädenpuristus. Vapaudenristin toinen täyspitkä saattaa sekin ilmestyä vielä 2015 puolelle. Eikä siinä vielä kaikki. Veriyhteys tulee raportoimaan musiikin vastavirrasta myös jatkossa. Blogin viestejä saa ja kannattaa linkata kavereille ja kiinnostuneille tahoille.