Klassista perusrokkia ja Suomiheviä luukuttava Radio Rock mainostaa rehvakkaasti itseään iskulauseella “soitetaan mitä halutaan” mikä ei voisi näinä soittolistojen ja segmentoitujen kohderyhmien aikana olla enempää valhetta. Tampereelta tuleva uusi RAC-nimi Genocide Wolves lyö ensimmäisellä virallisella demollaan jo pelkillä kappaleiden nimillä sellaisen paletin pöytään, että Radio Rockin ”äijät” joutuisivat kahdesti hieraisemaan silmiään: No fucking tolerance, Isolated Incident, Hang the scum (Mistreat cover), 14 Words, Glory days of Aryan Race, 6 miljoonaa kyyneltä. Näitä kappaleita he eivät voi soittaa vaikka haluaisivat.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tuskin radioasemat soittaisivat tamperelaisryhmän kappaleita edes silloin, vaikka niistä laulettaisiin herran enkeleistä ja roturutsan autuudesta, sen verran hiomatonta ja brutaalia tavaraa yhtye tarjoaa steriiliin radioheviin tottuneelle yleisölle. Toisaalta Genocide Wolves tuskin edes yrittää miellyttää sitä porukkaa, joka on totutettu kuuntelemaan studiossa hengemättömäksi hiottua muka-rankkaa ”äijä-rockia”. Lähin RAC-genren musiikillinen vertailukohta voisikin löytyä sellaisista pohjoisamerikkalaisista koohottajista kuten Code of Violence (USA) ja Involved Patriots (Kanada).
Tämän bändin ideana on tarjota raakaa ja suoraan asiaan käyvää vallankumous-musiikkia ja silloin tärkeimmäksi asiaksi kohoaa aito hengen palo, fiilis, eikä niinkään viimeisen päälle tuotettu soundimaailma. Vihaisella ja sotaisalla demollaan Genocide Wolves vakuuttaa aatteen palollaan, vaikkei yhtyeen pelkistetty RAC noudatakaan Klaus Järvisen vaatimaa teknistä pop & jazz -virheettömyyttä. Tärkeintä on aito tekemisen meininki ja sanomisen halu ja sitä tällä bändillä riittää – toivottavasti myös jatkossa.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti