Musiikilinkki kappaleeseen "Kill a politician".
Tässäkö on Suomen poliittisesti loukkaavin musiikkiäänite? Helposti, jos puhutaan tavanomaisesta voimakitaroin soitetusta punk rock räminästä. Levyn törkeyden ymmärtää kuulemattakin kun tietää, että projektibändi Dead Kommunistin takana vaikuttaa pahamaineisen NS-grindcore-bändi Auschwitz Symphony Orchestran musikantteja. Kuulopuheiden mukaan laulaja Anti-Zion halusi yksinkertaisesti tehdä maamme roturealistisimman ja poliittisesti epäkorrekteimman RAC-levyn. Siinä hän myös onnistuu kiitettävästi!
Sen lisäksi, että amerikkalaisten hatecore-bändien tyyliin brutaaleja törkeyksiä viljelevä bändi on suorasukaisuudessaan virkistävää kuultavaa, se on ennen kaikkea viihdyttävää seurustelumusiikkia huurteisen parissa. Sen takaavat hilpeän tarttuvat kertosäkeet ja murhaava särökitara, jonka soundissa yhdistyy Macht und Ehre ja Ramones. Koko karskin komeuden kruunaa vokalistin ilkeän karhea ääni.
Tämä pommin varma yhdistelmä käy selväksi heti ensimmäisestä rykäisystä ”Somali Nigger”, jonka menevä panssarijyrä lakaisee altaan kaiken roskan. Erikoisen lisän murjovan raskaalle esitykselle tuo kertosäkeessä kuultava tamburiini (!), joka antaa kappaleelle tiettyä kepeyttä, jopa hyväntuulisuutta. Tamburiini ilahduttaa kuulijaa muutoinkin pitkin levyä kuten kappaleissa ”Kill A Politician” ja ”The Only Good Commie Is A Dead One”. ”Kill A Poltician” on siinä mielessä hurtti veto, että esityksessä lainataan suoraan Ramonesin riffiä klassikosta ”Beat On The Brat”.
Levyn ideana ei ole olla mitenkään rakentava, puhumattakaan, että sillä olisi sen syvempää poliittista viestiä. Tarkoitus on ainoastaan sanoa totuus päin naamaa ja vittuilla ihmisaihioille, jotka loukkaavat jo pelkällä olemassaolollaan kulttuuria ja sen säilymistä. Kuulijan ei tarvitse pähkäillä mitä rivien välistä sanotaan, kun jo kappaleiden nimet kuten ”Neutron Bomb To Israel”, ”Too Many Niggers In Finland”, ”I Hate Muslims” ja ”I Hate Jews” kertovat paletin juonen.
Pääasiassa englanninkielisellä levyllä on myös kaksi hardcore-tempoista pikapalaa ”Murskaa kommunisti” ja ”Suomilammas” sekä yksi saksalaista kertosäettä hokeva huudatus ”USA (Unser Seliger Adolf)”, joista valitettavasti suomenkieliset ruljautukset eivät kuulu levyn parhaimmistoon. Raikkaan puhdistavan vihatuokion päättää kaksi Johnny Rebel lainaa ”Reparations” ja ”Who Likes A Nigger”, jotka on sovitettu countrystä 2000-luvun räyhärockin muotoon. Ne ovat sopiva päätös levylle, semminkin kun albumi on omistettu viime vuonna kuolleelle Johnny Rebelille eli Clifford Joseph Trahanille (1938-2016).
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti