Musiikkilinkki kappaleeseen "Lippu korkealle".
Viitisen vuotta sitten alkaneen suomalaisen RAC:n uuden aamunkoiton katveeseen jäi alan veteraanibändi Sniper. Eräänä syynä tähän on ollut bändin keikkailun keskittyminen lähes kokonaan ulkomaille, jossa Kuusankosken soturit nauttivat ansaittua kulttisuosiota. Tämä unohtuu yllättävän usein niin bändin perusdiggareilta kuin sille irvailevilta komuräähkiltäkin.
Unholaan on jäänyt myös muutama vuosi sitten ilmestynyt Sniperin kymmenes studioalbumi Fight or Die, mutta syytä on turha etsiä bändin musiikiista vaan saksalaisesta julkaisijasta, joka ei ole kyennyt huolehtimaan levyn jakelusta. Suomenkaan distroissa levyä ei ole näkynyt ja oman arvostelukappaleen sain sattumien kautta bändin laulaja Korkilta. Julkaisijan huolimattomuudesta kertoo sekin, että takakannessa mainitut kappaleet ovat eri järjestyksessä kuin levyllä soivat.
Vuonna 2016 julkaistu cd ansaitsee saada huomion vielä tänään, sen verran timanttisesta NS-rockjulkaisusta on kyse. Levy meneekin heittämällä Sniperin parhaiden levyjen top kolmoseen johon kuuluvat kaksi ensimmäistä albumia. Puhtaasti musiikillisilta ansioiltaan Fight or Die on selkeästi yhtyeen rankin ja taidokkain tuotos, joskin osa biisimateriaalista kuten ”Adolf Hitler” ja ”Obituary” ovat uudellen äänitettyjä versioita aiemmilta levyiltä. Yleensä alkuperäisen materiaalin autenttista taikaa on vaikea ylittää, mutta tällä levyllä Sniperin uudet versiot jytisevät sellaisella vimmalla, johon vanhat versiot eivät yllä.
Sniper on perinteisesti pysynyt joka levyllään melodisella punk-linjallaan, mutta Fight or Die on selvä irtiotto yhtyeen vanhasta soundimaailmasta. Kun RAC-bändit haluavat ”kehittyä” ne siirtyvät monesti punkräimeestä mielikuvituksettoman standardihevipullistelun pariin, mutta Sniperin tapauksessa ei ole onneksi kyse tästä. Vaikka tuplabasarit jylläävätkin ja kitaroissa on monta päälleäänitystä, bändi osaa istuttaa metallivaikutteet tyylikkäästi melodiseen punk-soitantaan. Jopa Korkin lauluun on tullut sopivasti lisää ajan tuomaa miehekkyyttä ja karheutta, mikä istuu hyvin raskaampaan poljentoon.
Jo parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla huomaa, että levyä on jyystetty studiossa hartaasti ja pitkään. Sniperin hienous ei ole kuitenkaan kirkkaassa soundissa tai musiikillisessa virtuositeetissä, vaan loistavissa biiseissä, jotka rakentuvat tarttuvista melodioista. Yhtään liiottelematta tämän levyn jokaisesta biisistä voisi julkaista seiskan a-puolen. Sing-along hittimateriaalin määrä on kenen tahansa biisinikkarin sävelkorvaan kadehdittava: ”105 Days of Glory”, ”Against a Wall”, ”Blood is God”, ”Fight or Die”, ”On the road”, ”Strenght in Numbers”, ”Treue Lied”…
Die Fahnen hoch -mukaelma ”Lippu korkealle” (ehkäpä onnistunein rock-versio koskaan!) ja eeppisen jylhä ”Tule ja taistele” ovat tuttua väkevää suomenkielistä Sniperiä. Ne mahtuisivat saumattomasti yhtyeen suomenkieliselle Sotaa!-albumille, mutta toimivat myös makua antavana suolana tällä levyllä.
Bändi tunnetaan myös henkeä nostattavista voimaballadeistaan eikä sellainen puutu tältäkään levyltä. ”Time to Act” tuo tematiikaltaan ja nostattamilta fiiliksiltään mieleen Rahowan balladin ”Ode to a Dying People”. Toisin kuin 1990-luvulle jääneen kanadalaisbändin kappale Sniper ylittää omassaan pessimismin ja inspiroi kuulijaansa positiiviseen taistelutahtoon.
Radikalismistaan tunnetun bändin lähes kaikki kappaleet poistettiin totalitaristista vasemmistoliberaalia sensuuria harjoittavan juutalaisomisteisen YouTuben kanavilta kevään aikana. Jos tällä on jotain positiviisia seurauksia niin ainakin se, että musadiggarit joutuvat vastedes ostamaan levynsä ilmaisen kuuntelun sijaan. Fight or Die -albumin kohdalla se on kannattavaa, koska edes sensuurivapaina aikoina Tubesta ei löytynyt kuin vain muutama levyn kappale. Musiikin puolella nuukailu ei kannata, sillä Sniperin viimeisin tarjoaa 15 esitystä, joista ei voi ohittaa yhtäkään.
Levystä on tulossa uusi painovirheistä korjattu versio uuden levy-yhtiön kautta.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti