Ukonvasaman raportin kaikista Vasaman mahti 2019 -tapahtumista kuten voimamieskisasta voi lukea täältä.
Liity Veriyhteyden telegram kanavalle. Siellä voi tulla uutisia joita ei näy nettisivuilla tai keikoilta lisää materiaalia. https://t.me/veriyhteys
Perjantai:
Voimamieskisojen ensimmäisenä päivänä perjantaina Ukonvasaman toinen pääaktivisti piti lähes nelituntisen (!) esitelmän Italian uusfasistisista liikkeistä. Sellaisen rupeaman jälkeen mieli kaipasi rentouttavaa hengenkulttuuria, jota tarjosi kodan nuotiotiloissa esiintyneet Sniper-yhtyeen Korkki ja Stormheit. Iltanuotiolla Korkki viihdytti yleisöä tuttujen Sniper-rallien akustisilla versioilla, mutta mukaan mahtui myös pari uunituoretta kappaletta nimiltään ”Tuli, johda meitä!” ja ”Kultainen aamunkoitto”. Stormheitin keikkasetti tarjosi puolestaan hauskoja yllätyksiä kuten covereina vedetyt Juice Leskisen ”Musta aurinko nousee” ja Death in Junen ”Men & Runes”. Verestä ja maaperästä nouseva musiikki saa tuskin autenttisempaa ympäristöä kuin Suomen kesäyön luonto nuotion loimussa.
Lauantai:
Voimamieskisat olivat saaneet tunnelmaa nousemaan. Myös soittajia sisältänyt kisa oli yleisön puolelta pitkälti virvokkeiden nauttimista. Tyypilliseen tapaan yhtyeiden kesken oli kovaa arpomista, kuka pääsee ensimmäisenä soittamaan. Kisassa leikkisällä tyylillään toiseksi tullut Marderin laulaja pääsi nauttimaan mitalimiehen etuoikeuksista ensimmäisen esiintyjän paikalle. Osa Marder jäsenistä oli ollut paikalla jo edellisen päivän. Huolimatta kovasta voimailusta, saunomisesta ja joidenkin jäsenten mittavasta nesteytyksestä yhtye soitti tiukasti ja nopeasti. Edes sessiokitaristi ei saanut settiä tuntumaan tavallisesta löysemmälle. Kokonaisuus oli jopa nopeampaa ja aggressiivisempaa. Se näytti selkeästi mitä merkitsee kun yhtye ei ole harvakseltaan soittava projekti, vaan vakituisesti treenaava bändi. Setti oli Marderin nähdeille sitä tuttua. Nyt ei nähty täysin yllättäviä ja hauskoja vetoja. Keskityttiin tiukkaan asiaan.
White Minority olisi ikänsä puolesta sopinut illan pääesiintyjäksi. 2006 julkaistu omakustanne CDr on toistaiseksi yhtyeen ainoa levytys, joten monelle nykyään keikoilla käyville yhtye voi olla tuntematon. White Minority soittaa käytännössä vain valkoisten veljeskuntien tapahtumissa, joten tavallista alakulttuuriväkeä päätyy harvoin heidän keikoilleen. Mistreat 30v juhlissa nykykuntonsa näyttänyt yhtye on välillä heittänyt löysempiäkin keikkoja. Tällä kertaa sekä miljöö että soundit olivat edukseen. White Minority oli taas kovassa vedossa. Karsitumpi yhden kitaran kokoonpano toi kompaktia aggressiota ja laulajan ääni tuntui kantavan paremmin kuin parilla Jyväskylän keikalla. White Minorityn perinteinen ja jäykkä RAC on Suomen oloissa harvinaista. Musiikki, tekstit ja soitto tarjoaa sitä ehtaa rotutietoista skinhead rockia jonka puutetta moni on valitellut. Toivottavasti yhtye pääsee levyttämään albuminsa vielä tämän vuoden sisällä!
Illan kovimman livevedon tarjosi seuraavaksi esiintynyt Fatherland, joka takosi positiivisesti yllättyneelle kansainväliselle yleisölle nopeatempoista kansallissosialistista black metallia. Suoraviivaisen militanttia nsbm:ää tykittänyt ryhmä paahtoi hengästyttävään tahtiin kahden ensimmäisen julkaisun biisejään, jotka kuulostavat livenä huomattavasti iskevimmiltä kuin levyillä. Uuttakin Fatherland-materiaalia kuultiin kun bändi lasketteli menemään tulevalta albumilta kappaleet ”Blessing of Victory” ja ”Upon Battlefield’s Altar”.
Kommandopipohin naamioituneet musiikkiterroristit eivät esiintyessään peruutelleet ja etenkin laulajan aggressiivinen asenne piti yleisön otteessaan. Paikalle saapuneet saksalaiset aatetoverit- ja sisaret näyttivät tulleen katsomaan juuri tämän bändin esiintymistä, mikä ei näin jälkikäteen ole yllättävää. Teutonivieraiden iloksi Fatherland soitti vielä setin loppupuolella Landser-coverin ”Sturmführer”. Keikka päättyi raivoisasti vedettyyn yhtyeen ensimmäisen mini-cd:n nimikappaleeseen ”Blood Of Patriots”. Voimamieskisojen järjestäjätahoilta nsbm-bändin buukkaus oli mitä onnistunein kulttuurin rikastus RAC-vetoiseen musiikkipuoleen.
Tilaisuuden päättänyttä Vapaudenristiä avitti hetkeä aiemmin puisten Algiz-riimujen polttaminen piha-alueella. Henkeä nostatettiin järjestäjätahon puheella, eri kerhojen yhteisesiintymisellä ja Paikalla!-huudoilla, joilla kunnioitettiin samaisella päivämäärällä menehtyineitä mustapaitoja Italo Balboa ja Heikki Asuntaa. Ikiaikaisen rituaalin jälkeen intoa puhkunut yleisö valui sisään katsastamaan vuoden ensimmäisen Vapaudenristin konsertin.
Keikka polkaistiin käyntiin vuonna 2007 ilmestyneeltä ensimmäiseltä demolta löytyvällä punk-rymistelyllä ”Ostettu ongelma”. Valinta ei ollut sattumaa, sitä laulaja-kitaristi Mikko A ilmoitti heti alkuun keikan koostuvan kokonaisuudessaan vanhoista demobiiseistä, joista osa on ilmestynyt sittemmin uusina versioina virallisilla albumeilla ja yhteisjulkaisuissa. Erikoiskeikan tarkoituksena oli soittaa alta pois yhtyeen vanhin materiaali ennen uuden tekeillä olevan uuden albumin julkaisemista. Laulaja jopa väitti, että he soittavat nyt viimeistä kertaa livenä öyhöttäjien kansallislaulun ”Mun maa”, mutta tämän lupauksen kestävyyttä on syytä epäillä!
Demoilla ensi kertaa julkaistujen yleisösuosikkien kuten ”Ilta ulkona” ja ”Vapausota 18” lisäksi yhtye soitti ensi kertaa yleisön edessä kappaleet ”Huippuosaaja” ja ”Palkinto Luovuudesta”. Ne olivat eittämättä virkistävää vaihtelua tutuiksi käyneiden albumien lauluille.
Harmittavan lyhyeksi jääneen esintymisen ehdottomat kohokohdat olivat Race War -cover ”He olivat sankareita” sekä keikan kuin seinään päättynyt ”Wotanin pedot”. Yleisö ei saanut vaatimuksistaan huolimatta Vaparia jäämään lavalle, sen sijaan sinne astui Sniperin Korkki, joka Ian Stuartin muistoa kunnioittaen soitti akustisen tulkinnan Skrewdriverin ikivihreästä ”Snow fell”. Yleisö lähti mukaan yhteislauluun, jonka saattelemana jätetiin hyvästit tämänvuotiselle Vasaman mahdille.
Arvio: Veriyhteys-kollektiivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti